Vaalien jälkeinen krapula
Vaalien jälkeen Ruotsindemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson käyttäytyi esimerkillisesti ja ilmoitti, että puolue on valmis ottamaan vastuuta ja keskustelemaan kaikkien kanssa asiakysymyksistä. Aivan toisenlaista käytöstä nähtiin Vasemmistopuolueen puheenjohtaja Lars Ohlylta, joka kieltäytyi astumasta samaan meikkaushuoneeseen Åkessonin kanssa ja marssi mielenosoituksellisesti pois paikalta.
Jotakin pelottavaa oli myös Tukholmassa järjestetyssä mielenosoituksessa, jossa vaadittiin, että rasisteja ei päästettäisi valtiopäiville. Kymmenet tuhannet ihmiset osallistuivat massatapahtumaan, jonka osallistujat halusivat osoittaa vastustavansa rasismia. 31-vuotias Emma Reimfeldt kertoo:
”Olen täällä koska haluan osoittaa tukeni, ja lisäksi ilmaisen pettymykseni vaalituloksen.”
On tietysti uskomatonta, että 5,7 prosentin äänisaaliin saalistanut puolue herättää näin voimakkaita tunteita. Pelottavan asiasta tekee se, että voimakas mielenilmaus tuo mieleen ennemmin orwellilaisen ”kahden minuutin vihan” kuin spontaanin mielenosoituksen. Tilaisuuteen osallistuneet kannattivat valtion virallista ideologiaa samaan tapaan kuin Ingsoc-puolueen kannattajat elokuvassa 1984.
Samanlainen viesti välittyi sosiaalidemokraattisen iltapäivälehti Aftonbladetin ”Pidämme erilaisista” -kampanjasta. Ruotsalainen media ei edusta vapaata tiedonvälitystä ja pyrkimystä totuuteen vaan härskiä propagandaa, jonka tyyli muistuttaa enemmän DDR:n vastaavaa kuin länsimaista demokratiaa.
Toki median poliittisessa sitoutuneisuudessa ei sinänsä ole mitään väärää. Toisaalta Ruotsissa kaikki merkittävät tiedotusvälineet ovat yhdessä liittoutuneet Ruotsindemokraatteja vastaan. ”Porvarillinen” Expressen julkaisi vaalien alla vetoomuksen olla äänestämättä Ruotsindemokraatteja. Expressen erottuu edukseen vain sillä, että se vastustaa Ruotsindemokraattien vaalitilaisuuksien häirintää.
Vaalien jälkeisellä viikolla oli mielenkiintoista katsoa, kuinka Expressenin pääkirjoitustoimittaja Eric Erfors keskusteli vasemmistolaisen tutkijan tai toimittajan (jonka nimeä en muista) kanssa Ruotsin television ykköskanavalla siitä, pitäisikö Ruotsindemokraatit sulkea valtiopäivien valiokuntatyöskentelyn ulkopuolelle. Erfors puolusti urheasti mielipidettään, jonka mukaan on parempi antaa Ruotsindemokraattien näyttää poliittiset kykynsä oikeassa työssä kuin sulkea heidät ulkopuolelle ja antaa heidän kerätä lisää kannatusta.
Demokratuuri
Ruotsindemokraattien kannattaminen voi olla fyysisesti vaarallista. Pelkkä epäilys voi riittää pahoinpitelyyn tai murhayritykseen. Göteborgin lähistöllä sijaitsevassa Hjällbon lähiössä 30-vuotias mies joutui viime torstai-iltana kymmenmiehisen joukon hyökkäyksen kohteeksi, koska hän oli Ruotsindemokraattien ehdokkaana vaaleissa. Miestä puukotettiin ja hänet vietiin sairaalaan. Tekijöitä ei vielä ole saatu kiinni.
Aiemmin mainitun mielenosoituksen jälkimainingeissa miestä puukotettiin Tukholman Södermalmin kaupunginosassa, koska häntä epäiltiin Ruotsindemokraatiksi.
Hakkerit murtautuivat Ruotsindemokraattien nettisivuille ja julkaisivat 5700 nimeä käsittävän listan ihmisistä, jotka ovat osoittaneet kiinnostusta puolueen jäsenyyttä kohtaan. Vaalien jälkeen syntisiä varmasti etsitään ja heitä rangaistaan.
Palataan vielä aina niin kantaa ottavaan ruotsalaiseen valtamediaan. Toimittaja Lena Sundström on tullut tunnetuksi Tanskaa ja Ruotsindemokraatteja koskevista reportaaseistaan. TV4-kanavan ohjelmassa Sundström sai esittää käsityksensä Ruotsindemokraateista. Kun Ruotsindemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson halusi vastata Sundströmin väitteisiin, sankaritoimittaja totesi:
”En ajatellut ryhtyä väittelemään kanssasi.”
Moderni vasemmistoliberaali kutsuu itseään suvaitsevaiseksi. Suvaitsevaisuus kuitenkin loppuu siinä vaiheessa, kun joku uskaltaa olla eri mieltä. Rasistien kanssa ei tarvitse keskustella, koska he ovat ali-ihmisiä.
Suomestakin löytyy ihmisiä, joiden mielestä vastuullisten poliittisten ryhmien pitää vastustaa rasismia. Ylen Pressiklubi-ohjelmassa Ruotsin Ympäristöpuolueen puheenjohtaja Maria Wetterstrandin aviomies Ville Niinistö sai kertoa omista mielipiteistään. Niinistön Ruotsista kopioitu tekopyhyys ja moraalinen hybris voivat vedota joihinkin ihmisiin. Itse arvioin kuitenkin, että suomalaisiin ei moraalinen ylemmyys tehoa yhtä hyvin kuin ruotsalaisiin. Voin toki olla väärässä.
Hieno yhteenveto täkäläisistä tapahtumista.
VastaaPoistaLena Sundströmin laukaisusta sen verran, että itse kääntäisin sen muotoon "En aio ryhtyä väittelemään kanssasi." (digging her heels in...)
Sundströmiä aivan selvästi harmitti studiossa se, että hän ei saanut seistä Åkessonia vastapäätä, vaan hän joutui istumaan muiden joukossa. Katsotaan nyt, kuinka kauan TV4 pitää häntä "asiantuntijanaan". Hänen näyttää olevan erittäin vaikea antaa puheenvuoro kelleen muulle.
Ruotsin PK-joukkueen iskulauseet "Vi gillar olika" ja "Alla människornas lika värde" kertovat, millaisella mielikuvahötöllä he pelaavat.
VastaaPoistaKäännökseni ruotsista tai tanskasta ovat varmasti puutteellisia. En ole pakkoruotsin suuri fani, mutta kieltämättä siitä on ollut hyötyä naapurimaan tapahtumien seuraamisessa.
Ruotsin politiikan ideologisuus ja siihen saumattomasti yhtyvä tekopyhyys eivät lakkaa ihmetyttämästä lahden tällä puolella kasvanutta.
Suosittelen lukemaan myös tämän Hannu Vistin kirjoittaman artikkelin Ruotsin vaaleista.
Siinä sanotaan mm. seuraavaa:
"Ruotsalaisen politiikan kulmakivet ovat konsensus, pysähtyneisyys ja establishmentin valta. Ruotsi on Suomeen verrattuna huomattavasti enemmän luokkayhteiskunta, ja poliittinen aparaatti toimii establishmentin ympärillä. Poliittinen eliitti eri leireissä politikoi, bisneseliitti omistaa ja johtaa maan suurimpia yrityksiä ja kansalaisille uskotellaan todellisia vaihtoehtoja olevan. Säätykierto Ruotsissa toimii, eli kuka hyvänsä medelsvensson
IMG_9728
voi kyllä hypätä politiikkaan, mutta aparaatti on rakennettu niin, ettei sitä voi muuttaa, joten uusi tulokas etenee herrahississä jos sisäistää politiikan manööverit, mantrat ja muinaiset liturgiat mahdollisimman hyvin. Radikaalille ei tuossa järjestelmässä ole juurikaan tilaa."
Listavaali käytännössä pakottaa poliittiset toimijat ennemin sopeutumaan vallitsevaan tilanteeseen kuin ajamaan omasta mielestään oikeaa politiikkaa. Jos poliittinen toimija potkii yli aisan, hän on hyvin pian entinen poliittinen toimija.
Suomessa sentään äänestetään ehdokasta, mikä tarjoaa mahdollisuuden myös puoluejohdon kanssa eri mieltä oleville. Suomessa poliittinen aateli ei istu yhtä tukevasti paikoillaan kuin Ruotsissa.
Niin ja tämänvuotinen söhläys "blokkien" kanssa ei ainakaan oppositiota ole hyödyttänyt - vähän lapsellista touhua jotenkin, että kun nuokin niin mekin. Vihreätkin olisivat nyt vapaampia, mikäli olisivat kampanjoineet itsekseen. Kyllä heitä aina joku äänestää. He menettävät takuulla osan kannattajistaan, jos kääntävät takkinsa ja antavat oikeistoblokin houkutella. Sieltähän voi irrota vaikka jokin ministerin palli. No, toivottavasti ei sentään.
VastaaPoistaEhkä vallassa olijoilla oli mieliteko saada Ruotsin politiikka muistuttamaan Yhdysvaltain vastaavaa kaksipuoluejärjestelmää. Mielestäni se kokeilu on mennyt pieleen.
Minusta näyt pärjäävän oikein hyvin ruotsin kielen kanssa. Jatka vain samaan malliin.