keskiviikkona, joulukuuta 30, 2009

Politiikka uskonnon korvikkeena II


Ruukinmatruuna on jälleen kirjoittanut väkevästi uskonnosta ja sen välinearvosta. Hän siteeraa Niccolo Macchiavellia:

”Yksikään instituutio ei ole luja eikä pysyvä, jos se lepää vain ihmisen oman vahvuuden varassa. Historia ja järki yhdessä osoittavat, että kaikkien suurten instituutioiden perusta on jossain muualla kuin tässä maailmassa...Hallintovalloilla erityisesti on voimaa, yhtenäisyyttä ja stabiliteettia vain sen verran, minkä ne sanktifioivat itselleen uskonnon kautta.”

Tästä luonnollisesti seuraa, että kristinuskon hylänneet nykylänsimaat lepäävät hetteisellä pohjalla. Virallisesti nykyiset länsimaat ovat maallisia valtioita, vaikka monissa maissa kristinuskolla on edelleen puolivirallinen asema jäänteenä menneisyydestä.

Hallitsijan valta ei silti lepää yksin ihmisen oman vahvuuden varassa. Kristinusko on vain korvattu toisella oppijärjestelmällä, jossa Jumala on käynyt tarpeettomaksi, koska valtio on ottanut Jumalan roolin itselleen.

Eettiset periaatteet

RM kertoo uskonnon merkityksen kirjoituksessaan, mutta ei puhu kuin muutamalla sanalla uskonnon korvikkeesta, nykyisen länsimaisen eliitin valtauskonnosta eli modernista vasemmistoliberalismista (en valitettavasti ole keksinyt käsitteelle parempaa termiä).

Kyseinen ideologia on valloittanut länsimaiden median, akateemisen eliitin ja suuren osan poliittisesta eliitistä. Vasemmistoliberalismi ei niinkään ole valtion virallinen ideologia kuin ylikansallinen ”eettisten periaatteiden” varaan rakentuva löyhä ajatuskokoelma:

Vihreässä Langassa Rosa Meriläinen tuskailee sitä, miksi vihreät ovat saaneet turpaansa ja heidät isketty kanveesiin. Syy on siinä, että he ovat lähteneet ajamaan arvoja, jotka ns. suuri yleisö kokee itselleen hyvin vastenmielisinä, destruktiivisina ja sisäisesti ristiriitaisina.”

Minusta Rosa Meriläisen edustamat arvot eivät ole saaneet turpaansa. Ns. suuri yleisö ei todennäköisesti jaa samoja arvoja, mutta tämä ei suinkaan estä Rosaa ja hänen kaltaisiaan puhumasta ”eettisistä periaatteista”.

”Eettiset periaatteet” ovat nimittäin lyöneet itsensä läpi tiedotusvälineissä ja akateemisen eliitiin keskuudessa. Poliitikot, jotka kuuntelevat valtamediaa kansan äänenä ovat omaksuneet ne, koska he haluavat menestyä vaaleissa.

Nämä ”eettistet periaatteet”, jotka kaikki ovat oletettavasti omaksuneet, eivät kuitenkaan ole ongelmattomia. Ensinnäkin varsin harvalla on käsitys, mistä kyseiset periaatteet muodostuvat ja mikä on niiden perusta. Sen verran minäkin tiedän, että ainakaan kristinuskoon ne eivät perustu, ainakaan suoraan.

Kristinuskossa nimitäin hyvitys synneistä lunastetaan yksin uskosta, ei ”eettisistä periaatteista”. Modernissa vasemmistoliberalismissa taas synnit lunastetaan tässä elämässä noudatttamalla ”eettisiä periatteita.”

Jotain lainattua, vähän omaa

Uusi valtauskonto, jonka eettisistä periaatteista edellä puhuttiin, ei ole keksinyt oppejaan itse vaan johtanut ne edeltäjältään kristinuskolta. Vasemmistoliberalismissa syyllisyys on tärkeää ja sitä tunnetaan kollektiivisesti yhtä hyvin valkoisen miehen historiallisista julmuuksista kuin teollisen vallankumouksen mahdollistamasta ympäristön tuhoamisesta.

Hyvitystä siirtomaa-ajasta maksetaan koko ajan kehitysapuna. Kehitysmaat ovat vuosikymmeniä vapautumisensa jälkeen yhä uhreja ja kyvyttömiä vastaamaan itsestään. Valkoiseen hellekypärään sonnustautuneet siirtomaaherrat eivät arvostaneet valloittamiaan kansoja vaan pitivät näitä barbaareina. Tämä on ainakin virallinen, poliittisesti korrekti totuus.

Siksi uuden valtauskonnon harjoittajien pitää haistaa ja maistaa kolmannen maailman edustamien kulttuurien erityisyys ja kehua, kuinka erinomaisia ne ovat erityisesti omaan kansalliseen kulttuuriin verrattuna, kuten yksi valtauskonnon merkittävimmistä profeetoista Mona Sahlin teki. Maahanmuuttajilla sentään on kulttuuria, kun taas ruotsalaisilla on vain tylsä juhannus, jolloin hypitään juhannussalon ympärillä.

Parhaimmatkin meistä syyllistyvät joskus vääriin ajatuksiin ja tunteisiin. Värikkäät toiseuden edustajat voivat joskus käyttäytyä häiritsevästi julkisilla paikoilla tai jopa syyllistyä rikoksiin. Tällöin oikeaoppinen toimintatapa on kehua toiseuden edustajien avoimuutta ja leikkisyyttä. Mahdolliset rikokset ovat tietysti valtakulttuurin rakenteellisen rasismin syytä.

Hyvää tarkoittavien valtauskonnon edustajien ponnisteluista huolimatta pahuutta on olemassa. Sitä ei edusta vajavaisia ihmisiä syntiin viekoitteleva paholainen vaan rasisti, joita löytyy erityisesti patriarkaalisia ja heteronormatiivisia arvoja edustavien valkoihoisten miesten keskuudesta.

Palvontapaikat

Perinteisestä uskonnosta poiketen uudella valtauskonnolla ei ole varsinaisia palvontapaikkoja eli kirkkoja tai moskeijoita. Ehkä lähimmäksi sellaista pääsee taidenäyttely, jossa uskonnon harjoittajat voivat tuntea kaiken erilaisuuden muodostaman ykseyden. Sellainen voidaan tarvittaessa järjestää missä tahansa, jopa kirkossa.

Sveitsissä kansanäänestys minareeteista järkytti suunnattomasti uususkonnon palvojia. Tästä inspiroituneena he tekivät taideteoksen, joka on eräänlainen monikulttuurinen joulukuvaelma. Taiteilijat päättivät tehdä sellaisen, koska he halusivat tarjota seurakuntalaisille mahdollisuuden miettiä suvaitsevaisuutta ja ihmisoikeuksia.

Teoksessa Jeesuslapsi makaa seimessä minareettien ympäröimänä ja keskeltä löytyy avattu kirja, jossa toisella sivulla on lause Koraanista ja toisella sivulla lause Raamatusta. Teoksen tekijät Matteo Casoni ja Letizia Fontana kertovat:

"Meille tämä on jo menestys. Tavoitteenamme oli saada ihmiset ajattelemaan ja esittämään itselleen kysymyksiä erityisesti tähän aikaan vuodesta. Saimme ajatuksen marraskuun lopussa minareettiäänestyksen jälkeen."

Luonnollisesti taiteilijat itse eivät äänestäneet minareettikiellon puolesta. Isä Callisto Caldelari, joka hyväksyi teoksen näyttelyyn, toteaa arvostelijoille:

"Negatiivisin kommentti tuli henkilöltä, jonka mukaan kuvaelma on kansan tahdon vastainen. Vastasin hänelle seuraavasti: "Kansan tahto ei aina ole eettinen. Tässä me puhumme veljeydestä ja ihmisoikeukista."

Joulukuvaelma kuuluu kristinuskon perinteisiin eikä sillä ole mitään tekemistä islamin tai juutalaisuuden kanssa. Tämä ei kuitenkaan häiritse uususkonnon palvojia, jotka luonnollisesti voivat olla myös kristittyjä.

Monikulttuurinen joulukuvaelma edustaa uususkonnon merkittävintä hyvettä eli suvaitsevaisuutta. Suvaitsevaisen ei tarvitse varsinaisesti tietää mitään toiseuden edustajien uskonnosta tai kulttuurista. Riittää, kun kokee lämpimiä tunteita toiseutta kohtaan ja osoittaa sen näkyvästi.

maanantaina, joulukuuta 28, 2009

Hautajaisten häpäisy

Yksi tapaus kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa. Helsingin Malmin hautausmaalla sattunut välikohtaus, jossa kristityksi kääntyneen vainajan muslimisukulaiset kaappasivat hautajaiset kesken seremonian, opettaa ihmisiä ymmärtämään islamin todellisesta luonteesta paljon enemmän kuin kymmenen Hämeen-Anttilan kirjaa.

Islamin pyrkimystä ylivaltaan ei voisi paremmin demonstroida kuin pyyhkimällä hiekasta tehty risti kristinuskoon kääntyneen muslimin kristillisissä hautajaisissa. Hautajaiset kaapannut ”puskaimaami” ilmaisi näin näkyvästi oman kunnioituksensa kristillisiä hautajaismenoja ja niihin osallistuneita vääräuskoisia kohtaan.

Suomessa on näkyvästi tuomittu ihmisiä uskonrauhan rikkomisesta, kun joku on kirjoittanut mielipiteensä profeetta Muhammadin avioitumisesta 9-vuotiaan Aisha-tytön kanssa. Kuitenkin laki lienee tarkoitettu nimenomaan Malmin hautausmaan kaltaisia tapahtumia varten, eli hautaustoimituksen konkreettinen häirintä täyttää selkeämmin rikoksen tunnusmerkit kuin mielipidekirjoitus.

Tässä vaiheessa ei tiedetä, tutkiiko poliisi asiaa tai onko asiasta tehty tutkintapyyntöä. Tapahtuneesta on aikaa jo viikkoja eikä mediassa asiasta ole pidetty meteliä ennen Iltasanomien Maarit Olkkolan uutisjuttua. Vastuullinen media ei halua lietsoa ”islamofobiaa”.

Miten uskonnolliset kohtaamiset hoidetaan?

Hautaustoimituksen pitänyt Herttoniemen seurakunnan pastori Jukka Simoila kertoo oman käsityksensä siitä, miten asiat pitäisi vastaisuudessa hoitaa:

”Kirkon mielestä pitäisi laatia pelisäännöt, miten tällaisissa eri uskontojen kohtaamisen käytännön tilanteissa toimitaan. Mikä on sopivaa? Miten kunnioitetaan toinen toistemme uskonnollisia arvoja ja perinteitä?”

Kunnioitus ei valitettavasti auta, koska se toimii vain yhteen suuntaan. Joustamaton islam jyrää sopeutuvaisen kristinuskon eikä islam kunnioita muita kuin itseään.

Britanniassa islamisoituminen on edennyt Suomea pitemmälle. Siellä hautausmaat ovat kunnallisia ja kokemusta eri uskontojen välisestä sovittelusta riittää. Vuonna 2006 nousi pienimuotoinen kohu, kun Nottinghamin High Woodin uuden hautausmaan kaikki haudat suunnattiin koilliseen, koska kuolleet muslimit katsovat olkansa yli kohti Mekkaa.

Asiasta päättäneelle kaupungin virkamiehelle päätös oli pelkkä käytännön ongelma. Jos muslimien tarpeet otetaan huomioon, muista ei tarvitse välittää. Niinpä kaikki haudat suunnattiin muslimien toiveiden mukaan. Nottinghamin seudun noin 500 000 asukkaasta alle viisi prosenttia on muslimeja.

torstaina, joulukuuta 24, 2009

Hyvää joulua!

Hyvää ja rauhallista joulua blogin lukijoille!

Joutessaan voi kuunnella Mark Steynin ja Jessica Martinin esittämän joululaulun Gingerbread Man linkin takaa. Kuullun perusteella Markin ei kannata jättää päivätyötään. Onneksi Jessica Martin pelastaa kolumnistin esityksestä sen, mitä pelastettavissa on.

maanantaina, joulukuuta 21, 2009

Russia Today

Kremlillä on oma englanninkielinen uutiskanavansa Russia Today, joka näkyy Suomessakin satelliitin kautta ja on mukana ainakin Viasatin paketissa. Kanavan Youtube-sivulla kerrotaan, että Russia Today on (Venäjän) valtion rahoittama mutta harjoittaa itsenäistä valtioista ja yrityksistä riippumatonta toimituspolitiikkaa.

Wikipedian mukaan kanava on Venäjän valtion omistaman RIA Novosti -uutistoimiston rahoittama ja on toiminut vuodesta 2005. Kanavaa on haukuttu länsimediassa Neuvostoliiton propagandaosaston seuraajaksi, mutta oman kokemukseni perusteella sitä voidaan pitää lähinnä venäläismyönteisenä eikä tässä kanavan puolustajien mielestä ole mitään väärää.

Venäjän sananvapaus

Suomessa Venäjän sananvapaustilannetta moititaan paljon ja usein aiheesta. Esimerkiksi vähän aikaa sitten Ylen tv-dokumentissa kerrottiin Novaja Gazeta -nimisestä riippumattomasta sanomalehdestä, jonka toimittajista neljä, heistä tunnetuimpana Anna Politkovskaja, on murhattu.

Toisaalta Venäjän lehdistönvapautta ei millään voi verrata Neuvostoliiton vastaavaan. Esimerkiksi pääministeri Vladimir Putinia tai presidentti Dmitri Medvedeviä voi arvostella suhteellisen vapaasti tarvitsematta pelätä henkensä edestä. Sen sijaan Venäjän yhteiskunnasta löytyy tahoja, joiden arvostelu voi olla vaarallista. Uusnatsit murhasivat Novaja Gazetan toimittaja Stanislav Markelovin ainakin virallisen totuuden mukaan.

En itse erityisemmin seuraa venäläisiä tiedotusvälineitä, mutta Russia Todayta olen muutamaan otteeseen katsonut. Vaikka pintapuolisesti RT näyttää samanlaiselta uutiskanavalta kuin BBC World, CNN tai Al-Jazeeran englanninkielinen versio, erityisesti länsimaita koskevien uutisaiheiden valinta ja käsittelytapa ovat erilaisia.

Länsimaiden tiedotusvälineiden sokeat pisteet

Timo Vihavainen kirjoittaa kirjassaan Länsimaiden tuho seuraavaa:

”...Venäjä ja venäläinen kulttuuri ei voi koskaan olla meille länsimaisen vaihtoehto, olipa jälkimmäinen mitä hyvänsä. Sen sijaan se voi tarjota meille mahdollisuuden nähdä asioita toisella tavalla kuin vaikkapa amerikkalainen massakulttuuri kykenee tekemään.”

Vihavaista on kirjansa takia pilkattu rähmällään olijaksi, russofiiliksi ja ties miksi. Yllä oleva lause on kuitenkin sovellettavissa myös venäläisiin tiedotusvälineisiin ja esimerkiksi RT-televisiokanavaan. Voidaan perustellusti väittää, että kyseessä on puolueellinen, Kremliin kritiikittömästi suhtautuva kanava. Toisaalta RT:n uutisvalintoja seuraamalla voidaan nähdä länsimaisten tiedostusvälineiden sokeita pisteitä ja aiheita, joita lännen valtamediassa käsitellään yksipuolisesti ja asenteellisesti.

Esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja ns. Climategateen liittyvässä uutisoinnissa RT antaa tilaa myös ns. skeptikoille. Björn Lomborg ja Lordi Monckton ovat saaneet runsaasti aikaa RT:n uutispätkissä, kun taas esimerkiksi Suomen tiedotusvälineet ovat pääsääntöisesti pysytelleet ns. ilmastokonsensuksen linjoilla.

Samalla tavalla brittiläinen BBC on jo ajat sitten hylännyt puolueettomuuden ilmastonmuutosta koskevassa uutisoinnissaan. Kuten monet muut länsimaiden valtamediat, BBC liittää ilmastonmuutoksen melko kevyin perustein erilaisiin poikkeuksellisiin luonnonilmiöihin (esimerkki), vaikka mitään todellista näyttöä ei olisikaan.

Myös Suomi on päässyt mukaan RT:n uutispätkiin. Äskettäin venäläinen uutiskanava käsitteli Suomeen kohdistuvaa maahanmuuttoa ja suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa. RT:n jutussa siteerattiin Jussi Halla-ahoa ja kerrottiin Suomen maahanmuuttopolitiikasta seuraavaa:

”Samaan aikaan kun muut Euroopan maat ovat kiristäneet turvapaikanhakijoiden maahanpääsyn ehtoja, Suomi tarjoaa heille erittäin hyvän sosiaaliturvapaketin. Mutta mielipidetutkimusten mukaan väestö on haluton hyväksymään uudet tulokkaat.”

Turvapaikanhakijoiden tulevaisuutta jutussa ei nähdä erityisen valoisana:

”Riippumatta siitä, hyväksytäänkö turvapaikkahakemus vai ei, tulijat todennäköisesti joutuvat elämään suhteellisessa köyhyydessä ja kohtaamaan maan, joka on nähnyt massamaahanmuuton todelliset kasvot ja joka on kääntymässä sitä vastaan.”

Poliittisen korrektiuden pelisäännöt sisäistäneissä suomalaismedioissa asiaa tuskin olisi sanottu yhtä suoraan, vaan sanoma olisi kuorrutettu rasisminvastaiseen jargoniin. Ongelmista olisi luultavasti syytetty suomalaisia ja samaan aikaan jutussa olisi päivitelty kotouttamiseen käytettyjen rahojen riittämättömyyttä.

Minun tarkoituksenani ei ole kehua Russia Today -kanavan erinomaisuutta vaan sitä, että monipuolista näkökulmaa ei löydy poliittisen korrektiuden, moralismin ja ideologisen yksisilmäisyyden vaivaamista länsimaisista valtamedioista. Jos haluaa kuulla selkeää uutisointia esimerkisi Ruotsissa tapahtuvista kunniamurhista, sitä löytää todennäköisemmin Russia Today -uutiskanavalta kuin suomalaisista tai ruotsalaisista tiedotusvälineistä.

torstaina, joulukuuta 17, 2009

Katumaasturin hiilijalanjälki

Ylen uutisissa viitattiin reilu viikko sitten uusiseelantilaiseen tutkimukseen, jonka mukaan keskikoisen koiran hiilijalanjälki on suurempi kuin katumaasturilla. Tutkimus on luultavasti täyttä roskaa mutta kertoo nykyajan ekouskovaisten ajatusmaailmasta paljon. Se myös kertoo, miten tavalliset ihmiset yritetään saada tuntemaan syyllisyyttä arkielämän pienistä ja vähän suuremmista ilonaiheista.

Syyllisyyden lietsonta ei kuitenkaan yksin riitä. Ihmiset ovat taitavia pettämään itseään tekemällä kaupassa ekologisia valintoja mutta lentämällä silti Thaimaan lämpöön lomailemaan. Ihmisten valintoihin voi vaikuttaa, mutta hiilijalanjäljen pienetämistä ei voi jättää niiden varaan, koska hiilidioksidipäästöjen todelliseen vähentämiseen tarvitaan rankempia toimia.

Yhden lapsen politiikka

Ilmastomuutoksen torjuntaan liittyvästä vouhotuksesta ei ole vaikea löytää totalitaristisia piirteitä. New York Timesin tiedetoimittaja Andre Revkin, jonka nimi on vilahdellut myös Climategaten sähköposteissa, väläytti ideaa päästöoikeuksien tarjoamisesta perheille, jotka hankkivat vain yhden lapsen.

Revkinin kaltaiset ekouskovaiset ovat oppineet ajattelemaan kaikkia asioita hiilidioksidipäästöjen kannalta. Revkin kirjoitti blogiartikkelissaan ”Ovatko kondomit vihreän teknologian huipennus?” seuraavaa:

”..väestömäärän ja ilmaston välinen yhteys on tärkeämpi asia Yhdysvalloissa kuin kehitysmaissa, koska väestö kasvaa ja päästöt henkeä kohden ovat korkeat. Jos naisille annetaan mahdollisuus vähentää päästöjä edullisesti, miksi tämä keino ei ole mukana vaihtoehtona?”

Yhden lapsen politiikka ei ole ollut mukana Yhdysvaltojen ilmastolainsäädännön valmistelussa ja Revkin tuossa vähän ihmettelee asiaa.

Kaikki eivät sanoa asiaa yhtä maltillisesti kuin Revkin. Suomalainen ekofasisti Pentti Linkola oli sitä mieltä, että lasten hankkiminen on suurin ympäristörikos. Hänen mielestään ympäri maailmaa pitäisi tehdä laki yhden lapsen politiikasta eli hän on samaa mieltä kuin New York Timesin toimittaja mutta kannattaa radikaalimpia keinoja.

Linkola on mm. valitellut Kaakkos-Aasian tsunamin vähäistä uhrimäärää ja sanonut, että syyskuun 11. päivän terrori-isku kohdistui ”sinne minne pitikin: öykkärimäisen länsimaisen elämäntavan ytimeen”:

”Niin kauan kuin yksikin terroristi on hengissä, on toivoa. Eivät ne ole talebanit, jotka tuhoavat maapallon vaan länsimainen elämäntapa.”

Ilmastonmuutos keppihevosena

Sekä Linkolaa että Revkiniä voi perustellusti pitää hieman tärähtäneinä tai jopa seinähulluina. Periaatteessa heidän toimintaansa voi pitää johdonmukaisena, jos hyväksyy ajatuksen ihmisestä kuolettavana uhkana maapallon biosfäärille. Revkin ja Linkola eroavat toisistaan vain keinojensa osalta.

Revkin uskoo ihmisen kykyyn löytää ratkaisu ongelmiin päästökaupasta ja hiilijalanjäljen pienentämisestä. Linkola taas luottaa ainoastaan ihmisten määrän vähentämiseen keinolla millä hyvänsä.

Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on hypoteesi, joka on lyönyt itsensä läpi länsimaisen poliittisen eliitin ja median keskuudessa. Hypoteesia pidetään tieteellisesti todistettuna, mistä seuraa, että ilmastonmuutoksen estämiseksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin.

Kaikki eivät kuitenkaan usko, että ilmastonmuutoksen torjunnassa olisi kyse pelkästään katastrofin estämisestä. Netti on pullollaan erilaisia salaliittoteorioita globaalista maailmanhallinnosta, jota George Sorosin johdolla ollaan pystyttämässä käyttäen keppihevosena teoriaa ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta.

Esimerkiksi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa on myös kyse varallisuuden siirrosta teollisuusmailta kehitysmaille. Näillä varoilla kehitysmaat investoisivat vihreään energiaan ja näin estäisivät ilmastonmuutosta. Kyynikko tosin voi pitää rahoja lahjuksina, joilla korruptoituneiden kleptokratioiden johtajat ostetaan sopimuksen taakse.

Lisäksi Kööpenhaminaan on kokoontunut sekalainen joukko aktivisteja, jotka pyrkivät muuttamaan järjestelmää, ei ilmastoa. Tuo järjestelmä on kapitalismi, jonka aktivistit haluaisivat korvata jollain muulla eli todennäköisesti sosialismilla.

Tuleeko globaali hallinto?

Jos Kööpenhaminan sopimuksesta tulee sitova ja sopimuksen toteutumista halutaan valvoa, tarvitaan oikeasti globaalia hallintoa. Tässä asiassa salaliittoteoreetikot ovat oikeassa. Muuten sopimuksesta tulee pelkkä hurskas julkilausuma, jonka tavoitteet jäävät toteutumatta.

Suomalaisen veronmaksajan kannalta mahdollinen sopimus tuo vain ikäviä asioita eli lisää veroja, sääntelyä ja rajoituksia. Itse en haluaisi sopimuksen toteutuvan, koska pidän ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta puutteellisesti todistettuna hypoteesina.

En myöskään usko suureellisten konferenssien pystyvän ”pelastamaan maailmaa”. Kaikki maat eivät noudata sopimuksia vaan käyttävät kokousta hyväksi taloudellisten etujen kiristämiseen rikkailta teollisuusmailta, jotka itsekin ovat noudattaneet vanhaa Kioton sopimusta erittäin huonosti. Kiina ja Intia eivät uhraa talouskasvuaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Poliittiset johtajat ovat kuitenkin investoineet suuren määrän poliittista pääomaa kokouksen eteen. Jääminen ilman sopimusta johtaisi kasvojen menetykseen ja erityisesti Euroopan Unionin arvovalta tarvitsee sopimusta.

Kokouksen alla paljastunut Climategate luultavasti katoaa julkisuudesta kokouksen jälkeen mutta jää elämään internetissä. Valtamedia ei kiinnostunut sähköpostien ja ohjelmakoodin pätkien paljastamasta tulosten vääristelystä, vertaisarvioinnin manipuloinnista ja väärinajattelevien tutkijoiden ja julkaisujen boikotoinnista. Toisin kuin toivoin, Climategate ei tarjonnut tarvittavaa tekosyytä vesittää ilmastosopimus eikä muuttanut valtamedian ilmastouutisointia asiallisempaan suuntaan.

sunnuntai, joulukuuta 13, 2009

Hämeen-Anttila selittää islamisoitumista

Sveitsin minareettiäänestys ja Päivi Räsäsen huolestuneet lausunnot islamisoitumisesta ovat aiheuttaneet vastareaktion. Helsingin Yliopiston Arabian kielen ja islamintutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila vähättelee islamisoitumista Keskustan Verkkoapila-lehdessä.

Sveitsin kansanäänestyksessä 57,5 prosenttia äänestäjistä tuki minareettikieltoa, mitä on varsin vaikea selittää yleisölle perinteisillä rasisti- ja äärioikeistosyytöksillä. Hämeen-Anttila kuitenkin tarkastelee Räsäsen lausuntoa ja Perussuomalaisten nuorten kannanottoa pelkästään Suomen näkövinkkelistä:

”Ensisijaisesti se kertoo laajasti levinneestä käsittelemättömästä islamofobiasta. Suomen mittakaavassa islamilaisia on niin vähän, vain noin 40 000, että yhtä hyvin tai paremmin voisi sanoa, että me esimerkiksi saamelaistuisimme.”

Islaminuskoisten määrä on toki vielä pieni, mutta se on moninkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana. Määrä lisäksi kasvaa koko ajan sekä syntyvyyden että sosiaaliturvaperäisen maahanmuuton kautta. Hämeen-Anttila katsoo, että islamisoitumisen uhka perustuu lähinnä muslimien kantaväestöä korkeampaan syntyvyyteen. Tämän hän kuittaa seuraavasti:

”Syntyvyyden voi olettaa laskevan perusväestön tasolle vuosien saatossa.”

Kaikissa Euroopan maissa kantaväestön syntyvyys on alhaisemmalla tasolla kuin muslimimaahanmuuttajilla, vaikka eri maahanmuuttajaryhmien välillä olisikin merkittäviä eroja. Hämeen-Anttila ei perustele oletustaan millään tavalla.

Puolitotuuksia ja suoranaista valehtelua

Liki virallinen asema islamin selittäjänä on tehnyt Hämeen-Anttilasta ylimielisen. Hän kuvittelee, että puolitotuudet ja suoranaiset valheet riittäisivät kumoamaan ”islamofobian”:

”En ole lukenut tätä Räsäsen haastattelua, mutta sen voin sanoa, että islam ei rajoita uskonnonvapautta. Islamiin ei kuulu pakkokäännyttäminen, ja siinä ei ole lähetyskäskyä.”

Räsäsen lausunnosta ei käynyt selväksi, mitä hän tarkoittaa pakolla. Islamin nimissä tehdään da'wah -työtä eli värvätään uusia muslimeja esimerkiksi vankiloista. Myös Suomen Islamilaisen Puolueen puheenjohtaja Abdullah Tammi harjoitti käännytystyötä.

Puheet pakkokäännyttämisen ja lähetyskäskyn puutteesta ovat puhdasta harhautusta. Islamin lähetyskäskyssä, jota pitäisi ennemminkin kutsua valloituskäskyksi, käsketään taistelemaan vääräuskoisia vastaan, kunnes he joko kuolevat, alistuvat islamin vallan alaisuuteen tai kääntyvät islamiin. Kirjan kansoihin (juutalaiset ja kristityt) kuulumattomilta keskimmäinen vaihtoehto evätään.

Käytännössä islam pyrkii jihadin avulla levittämään shari'a-lakiin perustuvaa islamin sosiaalista järjestystä ja dominoimaan muita uskontoja, kunnes maailmassa ei palvota muita jumalia kuin Allahia. Nyky-Euroopassa Shari'a-lakia hivutetaan osaksi lainsäädäntöä, koska se lisää monikulttuurisuutta. Britanniassa tässä on jo onnistuttu.

Pöyristyttävimmältä kuulostaa Hämeen-Anttilan selkeä valhe, jonka mukaan islam ei rajoita uskonnonvapautta. Professori ei ilmeisesti uhraa ajatustakaan niille, jotka haluaisivat luopua islamista. Muiden uskontojen heikolle asemalle löytyy kuitenkin sopiva selitys:

”...muiden uskontojen huono asema joissakin islaminuskoisissa maissa liittyy enemmän siihen, ettei siellä ole uskonnonvapautta maan epädemokraattisen tilan vuoksi ”

Demokratia ei paranna toisuskoisten asemaa islamilaisissa maissa millään tavalla. Tämä on nähty esimerkiksi Irakissa, josta kristittyjen asema on huonompi kuin Saddam Husseinin aikana. Mikään ei viittaa siihen, että demokraattiset vaalit islamilaisessa maassa tuottaisivat ei-muslimien kannalta yhtään paremman lopputuloksen kuin diktatuuri.

Muiden uskontojen huono asema johtuu ensisijaisesti islamin opetuksista. Muslimienemmistöisessä maassa mikään muu uskonto ei voi olla tasavertainen islamin kanssa. Lopuksi professori vielä vitsailee:

”Suomeen tulevat islamilaiset eivät tule käännyttämään suomalaisia.”

Normaali ihminen osaa kieltäytyä ei-toivotusta käännytysyrityksestä. Ihmiset eivät suhtaudu epäilevästi islamiin, koska se pyrkii käännyttämään. He suhtautuvat epäilevästi islamiin, koska arkipäivässä islam vaatii toisuskoisilta sopeutumista ja koska laajamittainen muslimien maahanmuutto tekee vääräuskoisen kantaväestön elämän aiempaa kalliimmaksi, epämiellyttävämmäksi ja fyysisesti vaarallisemmaksi.

Tanskan Muhammad-pilakuvakriisi avasi monen silmät islamin todellisuudelle. Muslimien käyttäytyminen tuskin yllätti ketään, mutta länsimaisten poliittisten johtajien ja tiedotusvälineiden matelu ja valheellinen suvaitsevaisuus aggressiivisen uhkailun edessä kertoivat pelosta.

Jos kantaväestön edustaja, poliitikko tai tavallinen kansalainen, erehtyy ilmaisemaan rehellisen mielipiteensä islamista, hänet voidaan tuomita oikeudessa. Eliitti pelkää, että vääränlainen puhe islamista aiheuttaa levottomuuksia ja vaarantaa "yhteisöjen välisen harmonian". Todellisuudessa vain muslimien oletetut reaktiot pelottavat.

Jos äänestys toistettaisiin jossain muussa Euroopan maassa, tulos olisi todennäköisesti sama. Ruotsissa jopa 50 prosenttia ihmisistä tuntee vastenmielisyyttä (ogillar starkt) islamia kohtaan eikä vastenmielisyys niinkään perustu ennakkoluuloihin vaan enemmän omiin kokemuksiin monikulttuurisesta rinnakkainelosta.

maanantaina, joulukuuta 07, 2009

Poliitikot puhuvat järkeviä islamista

Ennen kuin menen varsinaiseen asiaan, kerron, miksi en tehnyt perinteistä itsenäisyyspäivän postausta. Syy on pääpiirteittäin sama kuin nimimerkki Tiedemiehellä. Alkuperäinen tarkoitus oli poimia mehukkaimmat palat HS Raadin älykköjen sotavuosia ja itsenäisyyttä koskevista kommenteista. Niistä ei kuitenkaan löytynyt riittävästi makupaloja edes tavanomaisilta epäillyiltä kuten Jukka Malliselta tai Tommi Uschanovilta.

Jälkimmäinenkin tyytyi vain elokuva-arvosteluun, jossa Uschanov piti Rauni Mollbergin Tuntematon Sotilas -elokuvaa parempana kuin Edvin Laineen alkuperäisversiota. En viitsinyt lähteä asettamaan kyseenalaiseksi suomalaisten vasemmistoälykköjen isänmaallisuutta pelkästään huonon elokuvamaun perusteella.

Soininvaara taas islamista

Sitten siirryn varsinaiseen asiaan. Joudun lopettamaan tämän blogin tarpeettomana, jos suomalaiset poliitikot alkavat yhtäkkiä suhtautua islamiin järkevällä tavalla. Osmo Soininvaara on kirjoittanut ehkä parhaimman islam-aiheisen kirjoituksensa, jossa hän melkein ymmärtää, mistä Sveitsin kansanäänestyksessä oli kyse.

Kirjoituksen kahteen ensimmäiseen kappaleeseen minulla ei ole oikeastaan mitään lisättävää. Soininvaara toteaa, että kuumemittaria on turha syyttää, ja viittaa tällä Sveitsin kansanäänestyksen tulokseen.

Kolmannessa kappaleessa Soininvaara väittää, että uskonnoilla on eroistaan huolimatta enemmän yhteistä keskenään kuin uskonnolla ja sekularismilla. Esimerkkinä Soininvaara mainitsee Vatikaanin ja Puolan yhteistyön konservatiivisten arabimaiden kanssa YK:ssa. Tässä tuskin on kyse mistään syvemmästä ideologisesta yhteneväisyydestä vaan käytännöllisyydestä.

Soininvaara jättää kertomatta asian toisen puolen. Länsimainen vasemmistoliberalismi ulottaa vaikutuksensa myös kirkkojen sisälle ja pakottaa kirkot noudattamaan omaa moraalinormiaan eli täydellisen syrjimättömyyden periaatetta. Tämä on näkynyt erityisesti naispappeuskysymyksessä. Painetta myös homoliittojen hyväksymisen suuntaan on havaittavissa.

Vasemmistoliberalismi näivertää heikkoja protestanttisia kirkkoja sisältä pakottamalla ne hyväksymään omat kollektivistiset tavoitteensa kuten ympäristöaatteen ja monikulttuurisuuden ja hämärtämään perinteiset Raamattuun perustuvat arvot. Katolinen kirkko on puolestaan pystynyt paremmin pitämään kiinni itsenäisyydestään.

Soininvaara ja islamilainen fundamentalismi

Islamilaisen fundamentalismin ongelman Soininvaara on ymmärtänyt seuraavasti:

”Islamilainen fundamentalismi on ennen kaikkea islamilaisten maiden ongelma. Jos se on ongelma Euroopassa, se on sitä täällä oleville maallistuneille islamilaisille. Mitä mieltä islamilaisesta fundamentalismista länsimaiden hallituksissa ollaan näkyy ehkä parhaiten siinä, että länsimaat, Suomi mukaan luettuna, käyvät paraikaa sotaa islamisteja vastaan Afganistanissa.”

Ensimmäinen lause pitää paikkansa, mutta islam on Euroopassa ongelma muillekin kuin maallistuneille islamilaisille. Sveitsin kansanäänestyksessä erityisesti naiset äänestivät innokkaasti minareettikiellon puolesta, mikä kertoo aidosta huolesta islamin leviämisen vaikutuksista naisen asemaan.

Afganistanin ja islamilaisen fundamentalismin välinen yhteys taas edustaa erittäin vakavaa vaaraa länsimaiselle yhteiskuntajärjestykselle. Kansankokonaisuus-blogissa viitataan Pakistanin ydinaseeseen:

”Globalisaatio on konkurssissa. Olemme luoneet maailman, jossa se, kuka on vallassa Pakistanissa ja Afghanistanissa, on äärimmäisen tärkeää suomalaisillekin äänestäjille.”

9/11-terrori-iskujen tekijöiden tukikohta sijaitsi Afganistanissa ja ideologinen perusta on rakennettu Pakistanin heimoalueiden koraanikouluissa. Pakistania hallitsee tällä hetkellä heikko ja korruptoitunut Asif Zardari, joka oli edesmenneen Benazir Bhutton aviomies ja jota kutsuttiin korruptioon viittaavalla lempinimellä ”Mister Ten Percent”. Riskiä maan ydinaseen joutumisesta vääriin käsiin ei kannata aliarvioida.

Toiseksi viimeisessä kappaleessa tulkitsen Soininvaaran viittaaan islamisoitumiseen, kun hän sanoo:

”Hyvää ei tiedä sekään, että kasvava ongelma – tai ainakin sellaiseksi koettu – yritetään lakaista maan alle. ”

Kun maito on kaatunut lattialle, sitä ei saa takaisin pulloon. Monet eurooppalaiset valtiot tekivät maahanmuuttopoliittiset virheensä jo vuosikymmeniä sitten ja virheiden korjaaminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Siksi poliitikot keskittyvät tyynnyttelyyn ja tasapainoilevat toisaalta heikosti sopeutuneen muslimiväestön ja yhä levottomammaksi käyvän kantaväestön välillä samalla toivoen, että ongelma ratkeaisi ajan myötä itsestään. Valtaeliitin hyssyttely ja haluttomuus puuttua ongelmiin on myös nostanut uusia puolueita poliittiselle kentälle.

Räsänen on huolissaan islamista

Soininvaara ei ole ainoa minareettikohuun puuttunut suomalaispoliitikko. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen pitää Uuden Suomen artikkelin mukaan islamia vakavana haasteena suomalaiselle yhteiskunnalle. Kristittynä Räsänen ymmärtää kristinuskon ja islamin eron selkeämmin kuin Soininvaara:

”Sen haluan sanoa, että kyllä minua huolestuttaa Euroopan islamisoituminen. Se tuo kielteisiä vaikutuksia. Pelkään, että ennen pitkää se tuo rajoitteita uskonnonvapauteemme. Uskontoon pakottaminen kuuluu ihan toisella tavalla islamiin kuin kristinuskoon ”

Islamista luopumisesta rangaistaan kuolemalla kaikkien neljän islamilaisen lain (sunnalaisen) koulukunnan mukaan. Islamisoituminen tarkoittaa käytännössä, että islamin jättäneet ovat Euroopassa hengenvaarassa, jos he luopuvat uskonnostaan julkisesti.

Räsänen suhtautuu itse kielteisesti minareettikieltoon ja katsoo sen rajoittavan uskonnon harjoittamista. Räsänen kuitenkin toteaa:

”Samaan aikaan haluan sanoa sen terävästi, että jos verrataan maita, joissa kristinusko ja islam ovat valtauskontoja, niin kyllähän islamilaisessa maailmassa kristittyjen vaino on tavattoman tavallista. Kristityksi kääntymisestä saattaa seurata kuolemanrangaistus puhumattakaan, että kirkkoja voisi vapaasti rakentaa”

”Kristittynä sitä tietysti toivoisin, että jokainen muslimi voisi kääntyä kristinuskoon. Jos ihan näin raakasti sanoo.”

Islamilaisissa maissa harjoitettua kristittyjen vainoa ei juurikaan käsitellä suomalaismediassa. Sitäkin yleisempiä ovat ylistyslaulut muslimien, kristittyjen ja juutalaisten harmonisesta yhteiselosta islamin kultakaudella.

Gettoutuminen - tauti vai oire?

Ylen Ykkösaamu-lähetyksessä (alkaen kohdasta 5:57) kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara ja kansanedustaja Päivi Lipponen keskustelivat maahanmuutosta.

Aasinsilta maahanmuuttoon saadaan aikaiseksi aloittamalla Sveitsin minareettikieltoa koskevasta kansanäänestyksestä. Päivi Lipponen esittää aluksi oman poliittisesti korrektin käsityksensä ”uskontojen kohtaamisen” vaikeuden syistä. Kristittyjä kuulemma ”kääntyi” paljon islamiin ja paavi halusi estää tämän. Tästä lähti ”tietoinen vastakkainasettelun korostaminen”.

Kristinuskon ja islamin ”kohtaamisen” voi kuvata noinkin, mutta siinä sivuutetaan täysin ”vastakkainasettelun” peruslähtökohta eli arabivalloitukset, joiden ansiosta suurin osa kristillistä maailmaa joutui islamin vallan alaisuuteen.

Jalat irti maasta

Sekä Vaattovaara että Lipponen ovat julkisuudessa esittäneet todellisuudesta irrallaan olevia visioita maahanmuuttajien kotouttamisesta ja tätä tukevista toimenpiteistä. Vaattovaaran huuruiset tulevaisuudenkuvat sisältävät mm. Helsingin väkiluvun kasvun 130 000 hengellä vuoteen 2025 mennessä. Näistä 100 000 olisi Vaattovaaran mukaan maahanmuuttajia, jotka tarvitsevat suurperheilleen nykyistä isompia asuntoja.

Päivi Lipponen puolestaan on kunnostautunut koulutuspolitiikassa, josta hän on yhdessä Mirja Talibin kanssa julkaissut mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomissa. Siinä väitetään, että opettajat eivät osaa ”kohdata” monikulttuurisia oppilaita. Kyseisen artikkelin asiasisältöä on käsitelty mielestäni erinomaisen hyvin täällä.

Gettoutuminen

Ykkösaamun keskustelussa sivutaan kolmea käsitettä: White Flight, White Avoidance ja blocking. Näistä ensimmäinen lienee tuttu, eli kantaväestö alkaa muuttaa pois asuinalueelta, kun maahanmuuttajien osuus väestöstä ylittää 20 prosenttia. Toisessa eli ”välttämisessä” kantaväestö ei välttelee muuttamasta alueille, joilla asuu paljon maahanmuuttajia. Kolmannessa taas on kyse siitä, että jotkut yksittäiset toimijat kuten taloyhtiöt ja vuokranantajat pyrkivät estämään maahanmuuttajien muuton asuinalueelle. Samasta asiasta löytyy vanha Helsingin Uutisten juttu viime vuoden maaliskuulta

Vaattovaara aloittaa toistamalla itsestäänselvyyksiä. Tietyn tyyppiset maahanmuuttajat ajautuvat kaupungin vuokra-asuntoihin. Oletan, että näillä maahanmuuttajilla tarkoitetaan sosiaaliturvaperusteisia maahanmuuttajia, joilla ei itsellään ole taloudellisia edellytyksiä hankkia asuntoa. Heillä ei myöskään ole työantajaa, joka järjestäisi asunnon.

Vaattovaara korostaa kantaväestön roolia ”asumisklustereiden” synnyssä eli aiemmin mainitsemiani käsitteitä. Lipposen kanssa he eivät kuitenkaan pysty esittämään syitä tälle vaan puhuvat epämääräisesti ”sosiaalisten etäisyyksien ja erilaisuuden kasvusta”. Myös Suomen menneisyys ”pienenä pohjoisena periferiana” muistetaan mainita. Lisäksi pitäisi hankkia tietoperustaa ja käydä arvokeskustelua. Vain näin homogeenisesta ja yksikulttuurisesta Suomesta tulee ”aidosti monikulttuurinen”.

Tiivistettynä sekä Lipponen että Vaattovaara pitävät ”aidosti monikulttuurista” Suomea tavoiteltavana ja/tai väistämättömänä asiana, ja vastuu sopeutumisesta kuuluu ensisijaisesti kantaväestölle. Kaksikolle gettoutuminen näyttäytyy ensisijaisesti julkisen vallan pakkotoimin ratkaistavana ongelmana.

Kun keskustelussa siirrytään ”blockingiin”, Vaattovaaralta loppuvat selitykset. Hän ei voi mitenkään ymmärtää, miksi kantaväestön ”gatekeeperit” haluaisivat estää maahanmuuttajien muuton tietyille asuinalueille.

Miksi asuinalueet eriytyvät?

Kantaväestön käyttäytymisen selittämiseen ei tarvita lisää tutkimusta, kuten Vaattovaara tahtoo, vaan asia on yksinkertaisesti järkeiltävissä. Asunto on tavallisen ihmisen suurin yksittäinen investointi, joka tehdään usean vuoden ja jopa usean vuosikymmenen perspektiivillä. Tällöin on olennaista, että asuinalue säilyy miellyttävänä ja asunto pitää arvonsa. Lapsiperheiden osalta myös kouluolot merkitsevät paljon.

Jos asuinalueelle muuttaa paljon maahanmuuttajia tai kotimaisia, haasteelliseksi tiedetyn vähemmistön edustajia, asunnon arvo laskee tai sen oletetaan laskevan. Siksi hyvämaineisille asuinalueille ei haluta näiden väestöryhmien edustajia. Taloyhtiö voi halutessaan lunastaa asunnon ja näin estää ei-toivotun asukkaan muuton.

Yksityisillä vuokramarkkinoilla taas vuokranantaja haluaa, että asunnon kunto pysyy hyvänä vuokralaisen jäljiltä. Siksi sosiaalitoimisto ei välttämättä ole erityisen suosittu vuokranmaksaja, vaikka maksusuoritukset tulisivatkin ajallaan.

Kouluolot vaikuttavat myös, sillä vastuullinen vanhempi haluaa, että hänen lapsensa saa käydä kunnollista koulua. Tämä ei tarkoita mitään eliittikoulua, jollaista Päivi Lipposen lapset käyvät, vaan ihan tavallista suomalaista koulua. Jos koulussa on paljon huonosti suomea puhuvia maahanmuuttajia, voidaan olettaa, että kouluopetuksen taso kärsii tästä. Siksi asuinpaikan tai vähintäänkin lapsen koulun valintaan vaikuttaa se, miten paljon koulussa on maahanmuuttajia.

Suomessa Syrjintälautakunta on kieltänyt erilliset maahanmuuttajaluokat, eli maahanmuuttajavaltaisella alueella kouluopetuksen heikkoon tasoon liittyvä riski on merkittävä. Opetuksen lisäksi vastuulliset vanhemmat ottavat huomioon myös lapsen fyysiseen turvallisuuteen liittyvät riskit, joita on aivan tarpeeksi pelkästään kantaväestöä sisältävissä kouluissakin.

Ikäihmiset eivät myöskään viihdy hyvin maahamuuttajavaltaisilla asuinalueilla. Heillä ei välttämättä ole taloudellisia tai muita edellytyksiä muuttaa pois, joten he luultavasti joutuvat monikulttuurisen yhteiskuntakokeilun koekaniineiksi. Iäkkäitä ihmisiä kouluasiat ja asunnon arvo eivät niinkään kiinnosta, mutta asumisviihtyvyys ja turvallisuus puolestaan ovat tärkeitä. Nämä molemmat heikkenevät, jos asuinalueelle muuttaa paljon sosiaaliturvaperusteisia maahanmuuttajia.

Gettoutuminen seuraus epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta

Gettoutumista voi yrittää torjua julkisen vallan toimenpitein. Tällöin maahanmuuttajia sijoitetaan väkisin eri asuinalueille, jolloin todennäköisesti joudutaan käyttämään pakkokeinoja ja huomattavasti enemmän rahaa, kuin jos asian eteen ei tehtäisi mitään.

Mielestäni tällaiset toimet eivät ole perusteltuja yksinään, koska tällöin puututaan pelkkään oireeseen eikä taudin varsinaiseen syyhyn eli liian löysään maahanmuuttopolitiikkaan. Lisäksi on todennäköistä, että julkisen vallan pakkotoimet vain lisäisivat ”valkopakoa” yhä uusille asuinalueille.

Jos Suomeen tulee liian lyhyessä ajassa liikaa sosiaaliturvaperusteisia maahanmuuttajia, joiden kyky tai halu työllistyä on heikko, gettoutumista tapahtuu varmasti. Ilmiö voidaan estää tai sen vaikutukset pitää siedettävinä vain vähentämällä sosiaaliturvaperusteista maahanmuuttoa. Siksi Vaattovaaran kannattaisi luopua 100 000 maahanmuuttajan haaveestaan ja todeta, että ongelmia ei ehdoin tahdoin kannata hankkia ratkaistavaksi, jos ne voidaan järkevällä toiminnalla välttää. Näin Vaattovaara ei kuitenkaan tee, koska maahanmuutto ja siihen liittyvä ”aidosti monikulttuurinen Suomi” on hänelle ideologinen tavoite.