Pelon politiikkaa

Johanna Korhosen suhteellisen kehno analyysi eurovaalien tuloksista ei sinänsä ansaitse kommentointia, mutta se kirvoitti ajatuksia pelon käytöstä politiikanteon välineenä. En usko, että Korhonen on ajatellut pelon hyväksikäyttöä loppuun asti, mikä näkyy selvästi hänen kolumnissaan.

Korhonen kertoo aluksi itsestäänselvyyden:

” Koulukirjassa luki, että valistuksen ajoista lähtien länsimaisten yhteiskuntien kehitystä ovat ohjanneet järki ja sivistys: ymmärrys lisääntyy, asioiden väliset yhteydet hahmottuvat, tieto auttaa puuttumaan epäkohtiin.”

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa:

” Kun katson ympärilleni, en voi estää itseäni näkemästä, että järjenkäytön ja sivistyksen sijaan voimakkain yhteiskuntaa ohjaava voima on tätä nykyä pelko.”

Kun noita Korhosen lauseita pyörittää mielessään, ei voi olla kuin samaa mieltä. Pelkoa on aina käytetty hallitsemisen välineenä ja käytetään edelleen. Kuitenkin seuraava kappale paljastaa, että Korhosen käsitys pelon olemuksesta poikkeaa olennaisesti omastani:

” Yhteisössä, jossa pelko on voittanut järjen ja sivistyksen, on ihan normaalia elää ja toimia erilaisten fobioiden varassa. Ulkomaalais-, homo- ja islamofobia tai vaikka naisviha kukoistavat parhaiten oloissa, joissa minkäänlainen järjenkäyttö ei pääse niiden tolkuttomuutta kyseenalaistamaan.”

Korhonen nostaa esille muodikkaat fobiat, joita vastaan media ja poliittinen eliitti taistelevat herkeämättä. Valitettavasti nämä fobiat eivät ole todellisia vaan lähinnä lyömäaseita, joiden tarkoitus on vaientaa keskustelu asiasta ja pakottaa ihmiset hyväksymään poliittisesti oikeaoppinen totuus. Niillä ei ole mitään tekemistä todellisen pelonlietsonnan kanssa.

En ole rasisti, mutta...

Ehkä voimakkain pelko, johon moderni länsimaalainen ihminen on ehdollistettu, on rasismin pelko. Rasismi sinänsä ei aiheuta pelkoa, vaan pelkoa aiheuttaa se, että ihminen pelkää itse leimautuvansa rasistiksi. Vain harva ihminen nyky-yhteiskunnassa kutsuu tummaihoista neekeriksi. Rasisminpelko pitää siitä huolen.

Jos kuitenkin halutaan puhua maahanmuuttajaväestön mahdollisesti aiheuttamista ongelmista, pitää ongelmia lieventää ensinnäkin aloittamalla lause sanoilla ”En ole rasisti, mutta...”. Toiseksi ongelmista kertomisen jälkeen on muistettava mainita kaksi asiaa. Kantaväestö syyllistyy täsmälleen samoihin asioihin, joista maahanmuuttajia ”syyllistetään”. Lisäksi vain ”vähemmistö” maahanmuuttajista syyllistyy epätoivottuun käytökseen. Sillä ei ole merkitystä, että tietyt maahanmuuttajaryhmät syyllistyvät suhteellisesti useammin väkivalta- ja seksuaalirikoksiin kuin kantaväestö. Valtaosa maahanmuuttajista on kuitenkin kunnon ihmisiä.

Rasisminpelko ilmenee monella tavalla. Esimerkiksi yöelämässä monet vierastavat ravintoloita, joissa käy paljon ”ulkomaalaisia”. Ravintoloitsija Seppo ”Sedu” Koskinen kertoo tästä yllättävän avoimesti Haaga Restonomia -seminaarissa:

"Tällä hetkellä ulkomaalaisongelma on olemassa. Se on pakko nostaa jossain foorumissa esiin. Minulle voi tulla viikossa kymmeniä valituksia siitä, että meillä on käynyt liikaa ulkomaalaisia. Tavalliset asiakkaat kokevat sen häiritseväksi. Ulkomaalaiset miehet eivät välttämättä arvosta varsinkaan naisia. Ryhdytään ihan avoimesta hiplaamaan ja kourimaan ja käyttäytymään huonosti. Se on todellisuutta."

Seppo Koskinen on liikemies ja ajattelee omaa kassavirtaansa. Jos epävirallista ja nykyisen syrjintälainsäädännön vastaista ”ulkomaalaisten” syrjintää ei olisi, Sedun kapakat eivät menestyisi. Toisaalta hiplaamisen ja kourimisen kohteeksi joutuneet tytöt ajattelevat ensimmäiseksi, että olenko rasisti, jos mottaan hiplaajaa korville, mikäli tämä on ulkomaalainen. Kantasuomalaista voi huoletta vedellä pitkin korvia, mikäli tämä äityy hieromaan tuttavuutta liian innokkaasti.

Rasismin pelon lietsonta auttaa poliittista eliittiä hiljentämään maahanmuuttopoliittisen keskustelun ja estää tehokkaasti löysän turvapaikkapolitiikan arvostelun. Jos pelko itsessään ei riitä, käytössä on aina blankopykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Rasismia pelkäävät maksavat kiltisti veronsa valtion kassaan, vaikka niiden avulla tuettaisiin ihmisoikeusteollista kompleksia ja perusteettomien turvapaikanhakijoiden elämistä sosiaaliturvan varassa.

Ihmiskarhusika

Olen monesti miettinyt, mitä Keisarin uudet vaatteet –blogin nimi oikeasti tarkoittaa. Kun olen lukenut blogia, olen hitaasti tajunnut nimen merkityksen. Jos kyseenalaistaa ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen ja kuvittelee, että ihmisen uloshengityksessä vapauttama hiilidioksidi ei ole saaste vaan normaali luonnollisen kiertokulun alainen kaasu, syyllistyy pyhäinhäväistykseen.

Ensinnäkin väärinajattelija asettaa kyseenalaiseksi ihmiskarhusian eli tulevaisuuden lämpötilakehitystä kuvaavat tietokonemallit, jotka edustavat ”tieteellistä konsensusta”. Koska vain harvalla tavallisella ihmisellä on riittävästi tieteellistä pätevyyttä kyseenalaistamaan tietokonemallit, useimmat pitävät suunsa kiinni.

Ehkä puhtaimmillaan pelon hyväksikäyttö ilmenee Nobel-palkitun Al Goren dokumentissa ”Epämiellyttävä totuus”, jossa kauhupropagandan avulla pelotellaan ihmisiä hyväksymään oman elintasonsa alentaminen, aiempaa korkeammat verot ja saadaan lisäksi tavalliset ihmiset tuntemaan syyllisyyttä omasta hyvinvoinnistaan. Söpöt jääkarhut katoavat jäätiköiden sulaessa ja syyllinen on katumaasturilla ajava tavallinen keskiluokkainen ihminen.

Ihmiskarhusika on siis tuhottava hinnalla millä hyvänsä. Eurooppalaiselle Al Goren kauhupropaganda menee läpi tehokkaasti, koska eurooppalainen ei tiedä, että suuri osa amerikkalaisista ei erityisemmin arvosta Al Gorea vaan nauraa tälle avoimesti.

Väärät pelot

Kuten olen tässä kirjoituksessa kertonut, Johanna Korhosen kaltaisten ongelmana ei niinkään ole pelon hyväksikäyttö politiikassa vaan poliittisen eliitin kannalta väärät pelot. Suvaitsevaisuutta ylhäältä päin pakottavalle eliitille homofobia on ongelma, koska moni tavallinen ihminen pitää miehen ja naisen muodostavaa parisuhdetta luonnollisena ja kannatettavana.

Islamofobia puolestaan ei ole irrationaalinen pelko, vaan perustuu islamin pyhiin kirjoituksiin, profeetta Muhammadin esimerkkiin ja muslimien käyttäytymiseen länsimaissa. Eliitin kannalta rasismin ja äärioikeistolaisuuden irrationaalinen pelko olisi paljon parempi vaihtoehto.