Roturadio

Yleisradion uutislähetys, jossa Helsingin kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahoa kutsuttiin rotutohtoriksi, ei johtanut syyteharkintaan, vaan esitutkinta päätettiin lopettaa. Jos tämä oli jolle kulle yllätys, hän elää vaihtoehtoisessa universumissa.

Toki poliitikkojen pitää pystyä kestämään kovaakin arvostelua. Se kuuluu toimenkuvaan. Silti pahimmat nimittelyt ja ylilyönnit on perinteisesti säästetty viihdeohjelmiin ja kolumneihin. Pääuutislähetyksessä ei pitäisi esittää toimittajan henkilökohtaisia antipatioita tai selkeää poliittista propagandaa. Se, joka uskoo Ylen uutislähetysten noudattavan näitä periaatteita, uskoo todennäköisesti myös joulupukkiin ja hammaskeijuun.

Yleisradio on aina ollut läpeensä politisoitunut laitos, jossa toimittajakunnan poliittisella koostumuksella on ollut enemmän merkitystä kuin ammattitaidolla. Pahimmillaan tämä näkyi 1970-luvulla mutta edelleenkin Tampereen yliopisto tuottaa loputtomasti vasemmistolaiseksi aivopestyjä toimittajia lupamaksuyhtiön tarpeisiin.

Kun radion aukaisee, niin kohta raukaisee

Nykyinen Yleisradio ei ole niinkään puolueisiin sitoutunut kuin valtion byrokratiakoneiston viranomaispropagandan välityskanava. Uutislähetykset kertovat, miten virkakoneisto yrittää kontrolloida tavallisten kansalaisten elämää mitä moninaisimmilla tavoilla. Monelle omilla aivoillaan ajattelevalle ihmiselle moinen ylhäältä päin tuleva ohjaus tuntuu vastenmieliseltä.

Kaikkein vasemmistolaisimmillaan Yleisradio näyttäytyy radion puheohjelmissa. Näin on ehkä siksi, että vain harva kuuntelee niitä. Allekirjoittanut kiduttaa ajoittain itseään kuuntelemalla Ylen ykkösaamua. Toimittajatkin ovat tulleet tutuiksi nimen ja äänen perusteella. Petri Kejonen on suhteellisen asiallinen mutta Sakari Kilpelän lipevä asenteellisuus pistää rehellisesti sanottuna vituttamaan.

Kaiken kruunaavat kolumnistit, jotka lähes poikkeuksetta edustavat vasemmiston kaikkein tunkkaisinta 70-lukulaista siipeä. Jertta Blomstedt (o.s. Roos) kuuluu ”entisiin stalinisteihin”, jotka keskittyvät kapitalismin ja (amerikkalaisen) yritysmaailman mollaamiseen. Hannu Reime puolestaan ei ole koskaan päässyt irti 70-lukulaisesta Palestiina-aktivismistaan ja on hänkin viime aikoina päässyt vauhtiin kapitalismin kritiikissään. Ilmeisesti 70-lukulaiselle talouslama tarjoaa hyvän mahdollisuuden mainostaa useaan kertaan epäonnistuneeksi ja tuhoisaksi osoittautunutta talouskokeilua eli sosialismia uudelleen ratkaisuksi kapitalismin kriisiin.

Vasemmistoliittolainen Tommi Hoikkala edustaa nuorempaa, alle 60-vuotiaiden sukupolvea, joka vähän myöhästyi parhaimmista taistolaisajoista. Kaarin Taipale (sd.) on kolumnisteista oikeistolaisin. Pakkohan sellainenkin on näön vuoksi olla.

Täältä löytyy näyte viimeisimmästä Ykkösaamusta. Siinä käsitellään äskettäin päättynyttä Suomen suurinta talousrikosjuttua. Sakari Kilpelän haastateltavina oli poliisi ja talousrikollisuutta tutkivan Virke-projektin johtaja. Kaksi valtion virkamiestä kertoo, kuinka talousrikollisuutta torjutaan. Missään vaiheessa ei kerrota pimeän työn teettämisen perimmäistä syystä eli verojen ja veroluonteisten maksujen korkeaa osuutta (yli 50 %) työvoimakustannuksista.

Sakari Kilpelä myös valistaa, kuinka EU jää Tshekin ”vanhollisen” presidentin panttivangiksi, jos Tshekki ei ratifioi Lissabonin sopimusta.

Sitten kysytään, mitä iloa EU:sta on. Vastaamassa ovat Miapetra Kumpula-Natri (sd.) ja Jussi Saramo (vas.). Ilmeisesti ohjelmaan on haluttu mielpidekirjoa, koska sinne haettiin EU-myönteinen vasemmistolainen ja EU-vastainen äärivasemmistolainen valistamaan kansaa.

Ennen viikon luontoääntä (kyy) saadaan nauttia Hannu Reimen kolumnista, jossa arvosteltiin maltillista keskitien mielipidettä. Se kun saattaa vuosikymmeniä myöhemmin osoittautua äärimielipiteeksi. Reime teki kolumninsa mitä ilmeisimmin tämän artikkelin perusteella. Reime itse kuitenkin yrittää artikkeliin tukeutuen todistaa ”edistyksellisen” maailmankatsomuksen ja vasemmistomoralismin erinomaisuutta. Tähän tarvitaan yksi olkiukkoargumentti ja yksi älyllinen kuperkeikka, jolla orjuuden kannattamisesta tehdään äärioikeistolaista (=paha) ja orjuuden vastustamisesta äärivasemmistolaista (=hyvä). Lopullisesti Reime menettää uskottavuutensa esittämällä natsit maltillisuuteen vetoavina keskitien kulkijoina.

Mediamaksu

Kenenkään ei ole pakko katsoa Ylen tv-ohjelmia tai kuunnella sen radio-ohjelmia. Kaikkien televisiovastaanottimen omistajien on kuitenkin pakko rahoittaa Yleisradiota. Koska yhä useampi kokee tulevansa toimeen ilman Yleisradiota ja haluaa välttää aina vain kallistuvan tv-maksun, Yleisradio on joutumassa rahoitusongelmiin.

Tässä vaiheessa tuntuisi luonnolliselta kysyä, eikö Yleisradiota voisi joko lakkauttaa tai tietoisesti supistaa ja myydä osan siitä yksityisille. Koska Yleisradio on valtion omistama ja poliitikkojen hallinnoima, tämä kysymys on tietysti väärä. Valtion ratkaisu valtion tv-yhtiön ongelmaan on säätää Yleisradion rahoitus pakolliseksi kaikille eli myös niille, jotka eivät omista televisiota.

Kaikki kuitenkin käyttävät internetiä ja Yleisradion ohjelmat näkyvät netissä Areena-palvelun kautta. Jälkikäteen Areenan lanseeraus vaikuttaa troijalaiselta puuhevoselta, jonka päätarkoituksena oli mahdollistaa lopullinen ratkaisu rahoitusongelmaan tuomalla ohjelmat internetiin kaikkien saataville.