”Ensinnäkin Oinonen korosti, että ainoa oikea parisuhde on miehen ja naisen suhde. Samoin miestä ja naista tarvitaan, jotta lapsi saisi alkunsa.
- Jos nais- tai miespari haluaa leikkiä makuuhuoneleikkejä, niin miksi siihen pitää sekoittaa lapsi, hän kysyi. Samalla hän varoitti, että jos hallituksen esitys sisäisestä adoptio-oikeudesta hyväksytään, lapsi tulee koulukiusatuksi.
Oinosen mielestä uudessa tilanteessa sukupuolivalistuskin pitäisi uudistaa. Hän irvaili, että lesbo- ja homoparien elämästä kertoessa voitaisiin käyttää hyväksi teräväpiirtoelokuvia ja kolmiulotteisia malleja. Hän ihmetteli, missä menevät vapaamielisyyden rajat. Hän kysyikin, koska joku ryhtyy vaatimaan oikeutta avioitua rakastamansa hauvelin kanssa.”
Oinonen syrjii
Oinonen ei ollut tarpeeksi tarkka sanoissaan, jos Iltalehden tietoihin on uskominen. Avioliittoinstituutio on miehen ja naisen välinen ja tarkoitettu suvun jatkamiseen. Miestä ja naista tarvitaan lapsen alkuunsaattamiseen ainakin toistaiseksi. Avioliitto ei ole pelkkä parisuhde.
Toisessa kappaleessa Oinonen sen sijaan osuu täysin oikeaan. Tuskin kenelläkään riittää mielenkiintoa sekaantua aikuisen homopariskunnan keskinäisiin asioihin muulloin kuin silloin, kun siihen liittyy alaikäinen kolmas osapuoli.
Siinä missä avioliitto on yhteiskunnallisesti tärkeä instituutio, homoliitto ei ole kuin kahden ihmisen välinen suhde. Sillä ei ole merkitystä muille kuin suhteen osapuolille. Yritykset saattaa homoliitot samalle viivalle avioliiton kanssa eivät perustu niiden yhteiskunnalliseen merkitykseen vaan modernin vasemmistoliberalismin pakonomaiseen tarpeeseen etsiä syrjintää joka paikasta ja pyrkiä poistamaan se valtion kautta pakkokeinoin.
Mauttomuuttako?
Iltalehti piti Oinosen lausuntoa mauttomana. Ehkä joku pitää viimeistä vertausta hauvelin kanssa avioitumiseen asiattomana. Siitä löytyy kuitenkin totuuden siemen. Kyse ei ollut homoseksuaalisuuden ja eläimiin sekaantumisen rinnastamisesta vaan liberalismin rajoista.
Moderni vasemmistoliberaali ei nimittäin usko absoluuttisiin moraaliarvoihin. Kaikki arvojärjestelmät ovat perusteiltaan tasa-arvoisia ja johtavat yhtä hyvään lopputulokseen. Modernin vasemmistoliberaalin mielestä ei ole olemassa mitään ihmistä itseään ja hänen mielihalujaan suurempaa ja tärkeämpää asiaa.
On kuitenkin yksi asia, joka on modernin vasemmistoliberalistisen arvomaailman mukaan kiellettyä. Syrjiä ei saa. Kansanedustaja Pentti Oinonen syyllistyi syrjintään, koska hän rohkeni pitää perinteistä käsitystä miehen ja naisen välisestä avioliitosta ainoana oikeana. Kun valtakulttuurin, -sukupuolen tai uskonnon edustaja pitää omia käsityksiään muita parempina tai jopa absoluuttisina, hän syrjii kulttuurillisia, sukupuolisia tai uskonnollisia vähemmistöjä.
Vähemmistön edustajan pöyristyttävätkään mielipiteet eivät järkytä suvaitsevaista vasemmistoliberaalia, mikä näkyi hyvin Khodr Chehabin lapsiavioliittoa koskevan lausunnon saamassa vastaanotossa. Chehabin lausunto vaiettiin valtamediassa kuoliaaksi. Oinosen ”suvaitsemattomuus” puolestaan tarjoaa medialle ja kansanedustajille tilaisuuden osoittaa omaa suvaitsevaisuuttaan. Ne valtapuolueiden edustajat, jotka eivät sisimmässään lämpene homoparien ”sisäiselle” adoptiolle, ymmärtävät pitää suunsa kiinni, koska he pelkäävät leimautumista. Ilmiö on tuttu jo surullisen kuuluisasta seksin oston kieltävästä laista ja sen käsittelystä.
Moderni vasemmistoliberalismi ei pidä sisällään mitään sellaisia moraaliarvoja, joiden mukaan avioituminen hauvelin, vuohen tai jopa nuoren koivun kanssa olisi kiellettyä. Toki avioliitto voi edustaa hauvelin tai vuohen syrjintää, jolloin se luonnollisesti on tuomittavaa. Tosin tämäkin este poistuu, kunhan hauvelille ja vuohelle saadaan ihmisoikeudet. Simpanssien ”ihmisoikeuksia” ajetaan jo.
Kas, rustasimme sitten samana päivänä samasta aiheesta mutta aika tavalla eri kantilta tekstit.
VastaaPoistaLuin Tapio Tuurin ja sinun tekstisi ensin, joten en viitsinyt samoja asioita toistaa.
VastaaPoistaNyt Vasarahammer puhuu pehmeitä. Kyse ei ole moraalirelativismista taikka vasemmisto liberalismista. Kyse on siitä saako ihmisiä asettaa lain edessä eriarvoiseen asemaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella vai ei. Vastaus on että ei saa ja siinä ei ole minkäänlaista moraalista relativismia vaan päin vastoin. On surullista että tästä asiasta täytyy edes keskustella, ihan kuin siinä olisi jotain epäselvää onko oikein kohdella ihmisiä eriarvoisesti lain edessä vai ei.
VastaaPoistaHarmaa: "Kyse on siitä saako ihmisiä asettaa lain edessä eriarvoiseen asemaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella vai ei. Vastaus on että ei saa ja siinä ei ole minkäänlaista moraalista relativismia vaan päin vastoin."
VastaaPoistaVäärin meni. Vetäisenpä tosi konkreettisen vertauksen: Umpineekeri voi suorittaa korkeakoulututkinnon ja päästä presidentiksi. Umpihomo voi panna kumppaniaan perseeseen, mutta lasta ei synny.
Eli lopetetaanpas nyt alkuunsa tuo lasten käyttäminen seksuaalisten vähemmistöjen yhteiskunnallisten tasa-arvopyrkimysten välikappaleina.
Vaikkakin: mielestäni homoparien tulee saada lain edessä virallistaa suhteensa ihan samalla tavalla kuin heteroparienkin. Kirkko tehköön omat päätöksensä - itse en katso olevani kykeneväinen niin pitkälle vietyyn arviointiin.
Onb muistettava, että jos kaikki moraalikäsitykset ovat samanarvoisia, silloin kannibalismi on pelkkä makuasia.
VastaaPoistaHerra Harmaa, ruukinmatruuna ei näe mitään väärää asettaa eri seksuaalisen suuntautumisen muodot eriarvoiseen asemaan lain edessä.
VastaaPoistaJotkut seksuaalisen suuntautumisen muodot nimittäin ovat todella destruktiivisia, kuten pedofilia, zoofilia, nekrofilia, insesti jne. Niitä ei ole mitään syytä asettaa samanarvoiseen asemaan heteroseksuaalisuuden kanssa, vaan ne on syytä pitää kriminalisoituina kuten tähänkin saakka.
Jos "homoparien lapsia kiusataan koulussa" on tärkein ellei jopa ainoa konservatiivien argumentti homoadoptiota vastaan, ollaan aika heikolla jäillä. Kiusaajat kiusaavat mistä tahansa syystä ja on aika lapsellista kuvitella, että koulukiusaaminen loppuu, jos kaikki lapset ovat mahdollisimman samanlaisia ja samantaustaisia.
VastaaPoistaEn käsitä konervatiivien (enkä sossujenkaan) kiihkoa puuttua toisten ihmisten elämään lakiteitse. En myöskään tajua, minkä takia muka tarvitaan valtion lupa avioitumiseen, lapsen adoptoimiseen tms. Nämä ovat yksityisasioita, eivätkä kuulu ulkopuolisille. Ei ole mitään näyttöä siitä, että homoparien lapsista tulisi jotenkin viallisia, joten kolmannen osapuolen suojelu ei argumenttina päde.
Kuten Herra Harmaa kirjoitti, oleellista on, ovatko kaikki ihmiset lain edessa samanarvoisia vaiko eivät. Konservatiivien ja sossujen mielestä todellakaan eivät. Tekisi mieli kirjoittaa yhtä ja toista Ruukinmatruunan rinnastuksista, mutta antaa olla tällä kertaa.
Minun nähdäkseni ihmiset ovat lain kirjaimen mukaan sen edessä samanarvoisia.
VastaaPoistaTeot eivät ole, kuten eivät myöskään parisuhdemuodot.
Täten jos esimerkiksi homoseksuaali hankkii kumppanin, jonka kanssa voi mennä naimisiin, eli toista sukupuolta edustavan ihmisen, onnistuu naimisiinmeno kyllä. Ihan samalla tavalla kuin heteroseksuaaleillakin. He siis ovat lain edessä samanarvoisia. Heterokaan ei voi mennä samaa sukupuolta edustavan kanssa avioliittoon vaikka miten mieli tekisi. Väite epätasa-arvosta on tuulesta temmattu.
Se taas on fakta, että homoseksuaalinen kumppani ei ole sama asia kuin heteroseksuaalinen kumppani.
Kyse ei ole "oikeudesta mennä naimisiin valitsemansa kumppanin kanssa", vaan kyse instituutiosta, joka on olemassa tasan siksi, että heteroseksistä seuraa lapsia.
OMG LOL!!11!!!
VastaaPoistaAvioliitto on todellakin keskeinen osa perheinstituutiota. Mitään muuta syytä sen olemassaololle ei ole.
VastaaPoista"OMG LOL!!11!!!"
VastaaPoistaEn tiennyt, mitä nämä lyhenteet merkitsevät. Luulin, että ne ovat kemiallisia merkkejä. Sain selville, että ne ovat jotain teinikieltä. Tiedemiehet ovat hyödyllisiä.
"En käsitä konervatiivien (enkä sossujenkaan) kiihkoa puuttua toisten ihmisten elämään lakiteitse. En myöskään tajua, minkä takia muka tarvitaan valtion lupa avioitumiseen, lapsen adoptoimiseen tms."
VastaaPoistaEikö lapsen adoptoiminen ole libertaarien mielestä toisen ihmisen elämään puuttumista?
Mikä on se täysi-ikäisyyden raja, joka takaa oikeudet libertaarisessa yhteiskunnassa?
Eikö lapsen adoptoiminen ole libertaarien mielestä toisen ihmisen elämään puuttumista?
VastaaPoistaAlaikäinen lapsi ei ole vielä täysivaltainen. Alaikäisellä lapsella on huoltaja, joka on vastuussa hänestä ja joka päättää hänen asioistaan. Adoptiota ei tule tehdä lapsen tahdon vastaisesti, mikäli lapsella on sen verran ikää, että pystyy tahtonsa asiassa ilmaisemaan. Näitten homoadoptioiden todellisissa skenaarioissa adoptoidaan lapsia sateenkaariperheen edellisistä liitoista, mutta vaikka ne adoptoitaisiin Botswanasta, kyseessä on skenaario, jossa kaikki voittavat.
Mikä on se täysi-ikäisyyden raja, joka takaa oikeudet libertaarisessa yhteiskunnassa?
Jos haet jotain valtion ylhäältä päin antamaa geneeristä "one size fits all" rajaa, sellaista ei ole. Kaikki yksilöt eivät aikuistu samassa tahdissa. Päätöksen tekee huoltaja, aikuistuva nuori itse, vain aikuisille palveluaan tarjoavan yrittäjä tms., tilannekohtaisesti, tapauksesta riippuen.
Jos oikeasti olet kiinnostunut lapsen asemasta vapaassa yhteiskunnassa, lue [1].
No sanotaan se suomeksi: Hyvänen aika, naurattaa niin tavattomasti.
VastaaPoistaNaurattaa kahdesta syystä: Siksi, että olen Kettusen kanssa liki kirjaimellisesti samaa mieltä. Ja siksi, että tämä verbaaliakrobatian laatu ja määrä ovat oikeasti viihdyttäviä.
Oinosen käsitykset ovat aika lailla ufoja. Mikään ei estä nytkään sitä, että mies- tai naisparilla on yhteisiä lapsia siinä mielessä että se on sosiaalinen tosiasia. Kyse on lähinnä siitä, mitä tapahtuu riitaisan eron tai kuolemantapauksen sattuessa.
Nykymallissa lapset eivät jää sosiaaliselle vanhemmalle, vaan joku verisukulainen tai valtio ottaa lapset.
Tottakai Oinonen on suvaitsematon homopareja kohtaan. "Leimaamista" se on yhtä paljon kuin Matti "Volvo" Markkasen "leimaaminen" pankkirosvoksi.
Tämä kritiikki "suvaitsevaistoa" kohtaan olisi rehellisempää, jos siinä ei käytettäisi samanlaista uuskieltä kuin kritiikin kohde itse. En kiistä sitä, etteikö tämä homma ole mennyt vähän älyttömyyksiin ns. poliittisen korrektiuden osalta, mutta on se nyt kumma, jos punaniskajuntteja ei saa sanoa junteiksi.