Mediakuplan sisällä

Katsoin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni Pressiklubi-nimisen ohjelman. Studioisäntänä toimi Ruben Stiller, jonka muistan 80-luvulta Radio Citystä. Tuolloin pidin miehen ohjelmista enkä nyt voi sanoa, että Stillerissä lievän narsismin lisäksi mitään muuta ärsyttävää olisi. Ruben on kuitenkin selvästi pehmentynyt eikä ole enää niin vihainen mies kuin ennen.

Studioon oli koottu Jussi Halla-ahon lisäksi Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Saska Saarikosti ja veteraanitoimittaja Leif Salmen. Näistä jälkimmäinen on tullut tunnetuksi ilkeänä ja ivallisena tenttijänä, joka ei juuri anna armoa kynsiinsä joutuneille poliitikoille.

Ennakkoasetelman perusteella oli pääteltävissä, että tarkoituksena oli nöyryyttää, pilkata ja mustamaalata Jussi Halla-ahoa, koska Leif Salmén oli kutsuttu mukaan. Saskan roolina oli esittää ”hyvää poliisia” eli luoda jonkinlainen asiallisuuden valekaapu odotettavissa olevalle lynkkaukselle.

Koska Halla-aho ei suostunut alistumaan lynkattavaksi, ohjelmasta muodostui keskusteluohjelman irvikuva. Kolme miestä yritti parhaansa mukaan mustamaalata uhriksi valittua vierasta, joka lynkkaajien hyvästä yrityksestä huolimatta ei puhunut itseään pussiin tai menettänyt malttiaan. Keskustelusta puuttui sisältö kokonaan, koska ohjelman ainoa tavoite oli tarjota kolmelle miehelle tilaisuus murskata ”vihalla ratsastava” poliitikko.

Pressiklubi ei oikeastaan ole ajankohtaisohjelma, koska siinä ei käsitellä oikeasti ajankohtaisia asioita, vaan sitä, mikä on esillä mediassa. Pressiklubi toimii mediakuplan sisällä vailla kosketusta arkipäivän todellisuuteen. Siksi Halla-ahon kirjoitusten sisällöllä eli nykyisen maahanmuuttopolitiikan arvostelulla ei ollut sijaa ohjelmassa vaan pelkästään Halla-ahon persoonalla, jota pyrittiin demonisoimaan tuttuun tapaan asiayhteydestään irrotetuilla sitaateilla, joista kaiken lisäksi useat olivat virheellisiä.

Jos sitaatteja ei löytynyt, ne keksittiin omasta päästä ja vihjailtiin Halla-ahon lähtökohtana olevan ”aito vaalea Suomi”. Vaikka mitään ”aitoon vaaleaan Suomeen” viittaavaa ei Halla-ahon teksteistä löydy, Saarikoskella oli silti pokkaa väittää, että ”aito vaalea Suomi” oli ”niissä kirjoituksissa läpikäypänä”.

Saarikoski tunnusti ohjelmassa avoimesti, että Helsingin Sanomat katsoo lukijoitaan ylhäältä alaspäin ja pyrkii opettamaan näille oikeata tapaa ajatella. Tämä on varmasti itsestäänselvyys kaikille Hesarin entisille tilaajille, mutta oli kieltämättä kiva kuulla se Helsingin Sanomien toimittajan suusta. Uskon esimerkiksi Pikkupojan arvostavan Saarikosken rehellisyyttä.

”Paha poliisi” Leif Salmén esiintyi yllättävän pirteästi ja mieleen tulivat elävästi 80-luvun vaalitentit. Salmén ilmoitti ohjelmassa olevansa entinen stalinisti. Kuten toinen entinen stalinisti Jeja-Pekka Roos Salmén harjoittaa keskustelussa taistolaisten tyypillisiä sabotaasikeinoja kuten vääristelyä, valehtelua, keskustelun kääntämistä epäolennaisuuksiin ja henkilökohtaisia hyökkäyksiä. Vain ”entinen” stalinisti voi pokkana väittää menevänsä itse asiaan ja samalla ohjata keskustelun sivuraiteille, kuten Salmén teki puhumalla Yhdysvalloista tai Irakista.