Satunnaisia ajatuksia

Juuri nyt ei ole omalta kannaltani hyvä aika kirjoittaa mitään, joten tyydyn käsittelemään satunnaisia päässäni velloneita ajatuksia. Eli tämä ei ole selkeä yhtä aihetta käsittelevä postaus vaan rönsyilyä sinne tänne.

Kauhajoki

Edellisessä viestissäni käsittelin Mika Aaltolan Helsingin Sanomissa julkaistua vieraskynäkirjoitusta. Myös Markku Jokisipilä on käsitellyt samaa asiaa. Jokisipilän kirjoitus on tavanomaiseen tapaan huolella ajateltu ja erinomaisesti kirjoitettu.

Olen joistakin asioista samaa mieltä. Etenkin Jokisipilän käsitys Auvisen ja Saaren tekojen motiiveista on helppo allekirjoittaa. Etenkin Saari tuntui nauttivan teostaan, ja hän jopa soitteli ystävilleen kesken murhatöiden. Kyseiset murhamiehet eivät myöskään ulkoisesti näyttäneet erityisen syrjäytyneiltä vaan kotoisin melko tavallisista keskiluokkaisista perheistä.

Heidän motiiveistaan ei narsismin lisäksi löydy kuitenkaan mitään selkeätä poliittista ideologiaa. Lisäksi he toimivat yksin ja heidän tekojensa nettiyhteisöstä saamansa moraalinen tuki oli enemmänkin fantasiaa kuin todellisuutta. Itsemurhapommittajilla on puolestaan Palestiinalaisalueilla oman yhteisönsä tuki takanaan ja lisäksi heidän marttyyriutensa muistoa pidetään yllä valtiovallan (tai sitä muistuttavan hallinnon) tuella.

Pidän myös poliisin tukeutumista vastuullisiin netinkäyttäjiin kannatettavana asiana, sillä yksin poliisi ei välttämättä saa niin paljon aikaiseksi. Saaren tapauksessa vastuullinen netinkäyttäjä oli ilmoittanut epäilyistään poliisille etukäteen. Poliisi kuitenkaan ei pystynyt ehkäisemään tapahtunutta, ja tapaus paljasti lisäksi vakavia puutteita poliisin kyvyssä seurata internetiä.

Jokisipilän kommentteja kilpailuyhteiskunnan pahuudesta en myöskään allekirjoita täysin. Ampujien edustaman nihilismin takana on muitakin tekijöitä. Ihmisvihaa ruokkii näkökulma ihmisestä luonnonvarojen kuluttajana, luonnon tuhoajana ja hiilidioksidilähteenä. Ekologiseen alarmismiin liittyvä tuomiopäivän ideologia ja suoranainen ekofasismi eivät ole omiaan edistämään ihmisen empatiakykyjä.

Tapaus Keronen

Perussuomalaisten kunnallisvaaliehdokkaana Turussa olevan Jiri Kerosen blogi sensuroitiin Uusi Suomi –verkkolehden sivuilta. Keronen suomi useissa kirjoituksissaan islamia ja sen vaikutusta yhteiskuntaan. Keronen perusteli käsityksensä erinomaisesti eikä keksinyt asioita omasta päästään.

Kerosen tekstit ovat kuitenkin nykyilmapiirissä sen verran rankkoja, että ymmärrän, miksi Uusi Suomi poisti hänen bloginsa, vaikka lehti teki sen mahdollisimman tyylittömästi ja omaa uskottavuuttaan samalla nakertaen. Tosin Uusi Suomi on yksityisomisteinen julkaisu eikä sen harjoittama sensuuri ole yhtä vakava asia kuin valtiollinen illmanismi.

Kerosen tyylistä näkyy nuoren miehen kiukku yhteiskunnan älyttömyyksiä kohtaan, ja Mikko Ellilän tapa kirjoittaa tulee väkisinkin mieleen. Mielestäni Keronen saisi lopettaa alatyylisten ilmaisujen käytön teksteissään, koska ne selkeästi vähentävät hänen sinänsä ansiokkaiden tekstiensä uskottavuutta. Myöskään liioitellut ilmaisut kuten ”aivoton” eivät ole minusta sopivia. Suon kuitenkin kirjoittajalle itselleen oikeuden valita käyttämänsä tyylilajin.

Finanssikriisi

Pankkeja kaatuu eikä Yhdysvaltojen kongressi saa aikaiseksi päätöstä ”roskapankista”. Syynä ovat tietysti tulevat presidentinvaalit. Sekä demokraatit että republikaanit syyttävät toisiaan pankkien vaikeuksista eikä kukaan tunne sympatiaa jättibonuksia tienanneita Wall Streetin pankkiireita kohtaan.

Finanssikriisin perussyy on kuitenkin yksinkertainen. Rahaa lainattiin ihmisille, joilla ei ollut edellytyksiä selviytyä lainoistaan. Rahaa annettiin siksi, koska poliitikot halusivat köyhistä ja vähemmistöjen edustajista asunnonomistajia, jotta heistä kasvaisi vastuullisia kansalaisia.

Mikään pankki ei halua ottaa riskiä rahojen menettämisestä eli normaaliolosuhteissa lainoja ei olisi myönnetty. Yhdysvalloissa toimii kuitenkin kaksi asuntoluottoyhtiötä Fannie Mae ja Freddie Mac, jotka ovat julkisesti tuettuja, itsenäisiä laitoksia. Ne sekä myöntävät luottoja että antavat lainatakauksia.

Fannie Mae ja Freddie Mac ostivat lainat varsinaisilta lainanantajilta ja paketoivat ne arvopapereiksi jälkimarkkinoita varten. Fannie Mae ja Freddie Mac takasivat, että lainanlyhennys ja korko maksetaan riippumatta siitä, maksaako alkuperäinen luotonottaja lainaansa vai ei. Kiinteistöjen arvojen noustessa asiat sujuivat aluksi hyvin. Kun kiinteistökupla puhkesi, nämä yhtiöt joutuivat luonnollisesti ensimmäisenä ongelmiin, ja liittovaltio otti ne haltuunsa

Syöpä oli kuitenkin ehtinyt levitä koko rahoitusjärjestelmään, koska Fannie Maen ja Freddie Macin liikkeellelaskemat arvopaperit levisivät laajalle. Tämä syöpä on johtanut useiden pankkien kaatumiseen, ja todennäköisesti pahinta ei vielä ole nähty.

Helsingin Sanomien ja Ylen kaltaiset mediat syyttävät tästä tietysti pankkeja, kapitalismia ja Bushin hallintoa. Jälkimmäinen tosin yritti vuonna 2004 saada Freddie Macia ja Fannie Maeta kontrolliin, mutta sääntely-yritykset kaatuivat Kongressin Demokraattien vastustukseen. Tundratabloidsin artikkelista löytyy kaksi mainiota videota, joissa näytetään, miten yritykset lisätä asuntoluottoyhtiöiden valvontaa epäonnistuivat Kongressissa.

Finanssikriisi liittyy presidentinvaaleihin mm. siksi, että Barack Obaman talouspoliittinen neuvonantaja Franklin Raines on entinen Fannie Maen pääjohtaja. Lisäksi useat Kongressin Demokraatit Barack Obama mukaan luettuna ovat saaneet huomattavia kampanja-avustuksia Fannie Maelta. Tämä on yksi syy, miksi Demokraatit niin innokkaasti yrittävät syyttää Bushin hallintoa finanssikriisistä, kuten Edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi sanoo oheisessa puheessa, joka kaatoi sovun roskapankista.

Jää nähtäväksi, miten paheneva kriisi vaikuttaa itse äänestyskäyttäytymiseen. McCainin kampanja on jo viimeisimmässä mainoksessaan vierittänyt syyt Demokraattien niskaan.