Holokaustin kieltämisestä ja vähän muustakin

Melanie Phillips kirjoittaa Daily Mailissa sananvapaudesta ja juutalaisten joukkotuhon kieltämisestä. Lontoossa saksalaissyntyinen Australian kansalainen Fredrick Töben pidätettiin EU:n laajuisen pidätysmääräyksen valtuuttamana. Töbenia syytetään Saksassa antisemitistisen, holokaustin kieltävän materiaalin julkaisemisesta australialaisella internet-sivustolla.

Phillips on itse juutalainen, mutta hän pitää silti pidätystä vääränä, koska hän on huolissaan siitä poliittisesta ja oikeudellisesta kehityksestä, joka on tehnyt pidätyksen mahdolliseksi. Holokaustin kieltäminen ei ole rikos Britanniassa, mutta EU-lain mukaan hänet on silti luovutettava Saksaan oikeudenkäyntiä varten. Tämä sotii Britannian ikiaikaista oikeuskäytäntöä vastaan.

Phillipsin mukaan panoksena on kaksi tärkeää periaatetta: sananvapaus ja Britannian kyky ylläpitää tätä vapaan yhteiskunnan kivijalkaa. Hän kyllä ymmärtää, miksi Saksa ja Itävalta haluavat oman menneisyytensä takia kriminalisoida holokaustin kieltämisen.

Tietysti holokaustin kieltäjät ovat historiallisesti väärässä. Toisaalta jos kieltämisen tielle lähdetään, sille ei tule loppua.

Sitä paitsi ehkä tunnetuin holokaustin kieltäjä David Irving kärsi vankeustuomion Itävallassa. Tämä ei kuitenkaan lainkaan vähennä hänen mahdollisuuksiaan levittää valheitaan edelleen, vaan tuo hänelle ansaitsemattoman marttyyrin sädekehän.

Holokaustin kieltäminen kuuluu ns. ”viharikoksiin”, joista on tullut pakkomielle vasemmistolaisille ja uskonkappale EU:ssa. Nämä kiihkoilijat tuntuvat uskovan, että viha ja ennakkoluulot katoavat pelkästään kieltämällä ne lailla. Sen sijaan että utopistiset fantasiat johtaisivat uuteen suvaitsevaisuuden aikakauteen, ne luovat epävapautta, jota ne väittävät vastustavansa.

Teoriassa EU-tason pidätysmääräyksen pohjalta ihminen voidaan luovuttaa toiseen EU-maahan pelkästä ’rasismista ja ksenofobiasta’ epäiltynä. Tällaiset ennakkoluulot ovat tosin vaikeasti määriteltävissä. EU-pidätysmääräyksen ja koko EU-projektin vastustajia itse asiassa syytetään usein ksenofobiasta. Siksi ei ole täysin mahdotonta kuvitella orwellilaista tapausta, jossa mahdollisista väärinkäytöksistä varoittava EU:n vastustaja joutuu itse pidätetyksi.

Lisäksi muslimijärjestöt islamilaisten maiden järjestö OIC:n johdolla yrittävät kriminalisoida islamofobian eli käytännössä estämään kaiken islamin arvostelun.

Phillips onkin sitä mieltä, että Fredrick Töbenin kaltaiset kiihkoilijat eivät uhkaa vapauttamme, vaan ennemminkin Euroopan Unioni ja siihen liittyvä kansakuntien kieltämisen doktriini.

Bäckman ja Pronssisoturi

Tässä yhteydessä on sopivaa viitata myös Helsingin Yliopistolle lähetettyyn avoimeen kirjeeseen, jonka joukko suomalaisia ja virolaisia mielipidevaikuttajia asetti dosentti Johan Bäckmanin aseman Helsingin yliopistossa kyseenalaiseksi.

Bäckmanin äskettäin julkaistu mielipidekirja väittää mm. Viron neuvostomiehitystä myytiksi. Bäckman siis vääristelee historiaa ja hänen toimintansa isovenäläisen imperialismin hyödyllisenä idioottina on minusta vastenmielistä, mutta se ei tee avoimen kirjeen allekirjoittaneiden pyrkimystä erottaa Bäckman virastaan yhtään hyväksyttävämmäksi. On nimittäin parempi, että Bäckmanin kaltaiset saavat vapaasti esittää mielipiteitään, kuin luoda pelon ilmapiiri, jossa yliopistossa (tai missä tahansa muussa työpaikassa) työskentelevät joutuisivat varomaan sanomisiaan työpaikan menettämisen pelossa. Siksi Helsingin Yliopiston päätös olla puuttumatta Bäckmanin puheisiin oli täsmälleen oikea. Melanie Phillips sanookin kirjoituksessaan:

”Vapaassa yhteiskunnassa paras lääke valheiden levittämiseen on totuuden julkituominen.”