Kyse on meistä, ei islamista

Kun aloitin tämän blogin, kuvittelin kirjoittavani islam-kriittisiä kirjoituksia. Fokus on kuitenkin ajan saatossa jonkin verran muuttunut. Oheisessa Mark Steynin luennossa, joka pidettiin 13.3.2008 Hillsdale Collegessa, kerrotaan oikeastaan se, mistä loppujen lopuksi on kyse.

Tauti ei ole islam tai sen edustama suvaitsemattomuus ja ylivaltapyrkimykset. Islam vain käyttää hyväkseen sisäisesti lahonneen kulttuurin sille tarjoaman tilan. Hollantilainen Klein Verzet kertoo hollantilaisesta Zwarte Piet –perinteestä, jossa joulupukin (Sinterklaas) seurana esiintyy tummaihoinen Zwarte Piet (Musta Pekka).

Sinterklaas ja Zwarte Piet

Luonnollisesti tällaiset ”kolonialistiset” traditiot elävät osana kansanperinnettä eri Euroopan maissa. Tiedostavat piirit kuitenkin pyrkivät niistä aktiivisesti eroon, vaikka Zwarte Piet ei ole mikään ”tyhmä neekeri”, vaan hänet on perinteisesti kuvattu nokkelana, neuvokkaana ja paremmin ajassa kiinni olevana kuin ikääntynyttä Sinterklaas-pukkia.

Lisäksi kolonialismisyytöksissä on kyse historiallisesta revisionismista. Zwarte Piet –perinne on kolonialismia vanhempaa perua eli peräisin 1400-luvun lopun ja 1500-luvun alun tienoilta. Tuolloin Alankomailla ei ollut siirtomaita.

Suomestakin löytyy vastaavan kaltainen perinne eli Tiernapojat-näytelmä, jossa esiintyy mustaksi värjätty ”muriaanein kuningas”. Vielä toistaiseksi Suomen vähemmistövaltuutettu on tyytynyt poistamaan neekerihahmon lakupapereista ja painostamaan valmistaja Brunbergin nimeämään Neekerisuukot uudelleen. Perinteinen Musta Pekka on myös nimetty uudelleen ”Pekka-peliksi”.

Hollannissa tosin yritykset siirtää Zwarte Piet historiaan kuitenkin epäonnistuivat. Vuonna 2006 Hollannin yleisradioyhtiö NOS muutti Zwarte Pietin ”sateenkaari-Pietiksi”, kun Sinterklaasin höyrylaiva seilasi sateenkaaren läpi ja muutti laivan kannella olevat Pietit eri värisiksi (kaikki muut värit paitsi musta). Hollantilaisten enemmistö kuitenkin tajusi, mitä oltiin tekemässä, ja vihainen katsojapalaute sai tv-yhtiön palauttamaan Zwarte Pietin entiselleen seuraavana vuonna.

Keskustelu Zwarte Pietin rasistisuudesta on kuitenkin käynnistynyt uudelleen, kun joukko taiteilijoita avasi keskustelun eindhovenilaisessa museossa järjestetyssä näyttelyssä. Ruotsalainen Petra Bauer ja saksalainen Annette Kraus kuvaavat vanhan ja viisaan valkoisen pomon (Sinterklaas) ja toisaalta yksinkertaisen ja melko ilkeän Pietin välistä suhdetta kolonialistiseksi. Jotkut perinteet kuitenkin selviävät myös ”hyvien ihmisten hyökkäyksestä”, ja hollantilaiset ovat asettuneet tiukasti puolustamaan vanhaa perinnettään.

Steyn ja islamofobia

Palataan vielä Mark Steynin luentoon ja poimitaan sieltä vielä muutamia kohtia. Tätä blogia lukeneet muistavat varmasti Kanadan ihmisoikeuskomissiot ja sen, kuinka Steynin MacLeans –viikkolehden julkaisemasta ja Steynin kirjoittamasta artikkelista Future Belongs to Islam (Tulevaisuus kuuluu islamille) kanneltiin kolmeen kanadalaiseen ihmisoikeuskomissioon. Steynin mukaan:

”Suuressa osassa läntistä maailmaa suhtaudutaan aivan liian luottavaisesti valtion harjoittamaan sananvapauden sääntelyyn. ”

Esimerkkeinä sääntelystä Steyn kertoo Euroopan unionin oikeus-, vapaus- ja turvallisuuskomissaarin lausunnon, jossa korostettiin lehdistön ”pidättyvyyttä” tietyissä i:llä alkavaan uskontoon liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi edesmennyt italialainen journalisti Oriana Fallaci asetettiin syytteeseen Ranskassa, Italiassa ja Sveitsissä, kun hän kirjoitti islamin ja länsimaisen vapauskäsityksen välisistä ristiriidoista. Haastajina olivat erilaiset ”antirasistiset” ryhmät, joiden mielestä hänen mielipiteensä eivät olleet ainoastaan loukkaavia vaan myös rikollisia.

Steyn on myös sitä mieltä, että muslimit ovat oppineet käyttämään hyväksi monikulttuurista yhteiskuntaa:

”Heidän kykynsä käyttää hyväksi lainopillisia temppuja ja uhrikulttuurin kieltä osoittavat, että he ovat assimiloituneet loistavasti. Koska nämä ovat monikulttuurisen yhteiskunnan pääasiallisia keskustelutapoja, he ovat oppineet kaiken, mitä heidän tarvitsee tietää.”

Tulevaisuudessa muslimien vaatimukset vain kasvavat:

”Jos tarina kolmesta pienestä porsaasta on kielletty, kun muslimeja on vähemmän kuin kymmenen prosenttia väestöstä, mitä muita asioita on mustalla listalla sen jälkeen, kun heitä on 20 prosenttia? Pienillä mutta paljon puhuvilla tavoilla ei-muslimeille kerrotaan, että eräänlainen ”yli-islamilainen” laki koskee kaikkia.”

Liittyen tarinaan kolmesta pienestä porsaasta Steyn jatkaa lennokkaaseen tyyliinsä:

”Länsimainen sivilisaatio on mahtava tiilitalo, jonka kaatamiseen ei tarvita Isoa Pahaa Sutta, koska porsas itse on halukas purkamaan talon.”

Steyn pitää pieniä myönnytyksiä islamille pahempina asioina kuin terrorismia. Ei ole merkitystä, mitä ääriryhmät uskovat, vaan mitä toimivissa demokratioissa asuvat enimmäkseen lainkuuliaiset ei-ääri-ihmiset ajattelevat.

Monikulttuuriset yhteiskunnat elävät kaltevalla pinnalla, koska

”Tämän päivän demokraattiset hallituksemme hallitsevat monikulttuurisia yhteiskuntia, joissa on yhä vähemmän ihmisiä yhdistäviä tekijöitä. Hallitukset ovat tottuneet ajatukseen valtiosta eri intressiryhmien kiistojen välittäjänä. Kun ne kohtaavat kasvavan ja levottoman muslimiväestön, ne helposti turvautuvat vapauksien rajoittamiseen sosiaalisen harmonian säilyttämiseksi.”

Omaa kirjaansa America Alone Steyn ei pidä islamofobisena, koska se ei itse asiassa kerro islamista. Kirjan tärkein yksittäinen havainto on historioitsija Arnold Toynbeen lausunto: ”Sivilisaatiot tuhoavat itsensä. Niitä ei tuhota.” Tätä ilmiötä kuvaa hyvin, kun Canterburyn arkkipiispa vaatii sharia-lain soveltamista tai kun ruotsalainen ministeri Jens Orback sanoo, että meidän pitää olla kilttejä muslimeille, koska muslimit ovat vastaavasti kilttejä meille muodostaessaan enemmistön. Steyn toteaa lopuksi:

”Loppujen lopuksi kriisimme ei johdu islamista. Kyse ei ole tulta syöksevistä imaameista tai sosiaalitukia lypsävistä moniavioisista muslimimiehistä vaan meistä. Meillä tarkoitan modernin maailman luonutta kulttuuria, joka sai aikaan globaalit verkostot, oikeusjärjestelmät ja kauppasuhteet, joista planeettamme on riippuvainen.”

Lopuksi kannattaa katsoa Ezra Levantin blogista löytyvä Kanadan yleisradioyhtiö CBC:n video vuodelta 1965 eli ajalta ennen Kanadan ihmisoikeuskomissioita. Siinä kerrotaan uusnatseista, jotka ”uhkaavat” kanadalaista yhteiskuntaa. Videolla nuori uusnatsi jakaa lentolehtisiä kadulla, jonka jälkeen toimittaja alkaa kysellä miehen motiiveja. Kadulla kävelevät ihmiset asettavat nuoren miehen käsitykset kyseenalaisiksi ja ilmiselvästi pitävät häntä tärähtäneenä. Lisäksi videolla esiintyy ensimmäinen Kanadan ihmisoikeuskomissioissa ihmisoikeuslain 13. pykälän perusteella tuomittu henkilö, uusnatsi John Ross Taylor, jonka päättömät ja sisäisesti ristiriitaiset opit lähinnä naurattavat vähän samalla tavalla kuin tämä suomalainen versio vastaavasta.

Videon pelottavin henkilö on kuitenkin asiantuntijana esiintyvä psykiatri Carl Stern, joka kertoo ilmiöstä nimeltä ”ryhmäviha”. Kyseessä on lääketieteellinen ongelma, josta esitetään käsittämättömiä teorioita. Kuvitelmat uusnatseista ja heidän vaarallisuudestaan johtivat vuonna 1977 Kanadan ihmisoikeuskomissioiden perustamiseen, vaikka videolla esiintyneiden henkilöiden todellinen kansansuosio mitattiin vaaleissa ja se osoittautui vaatimattomaksi.