Ritva Viljasen syrjättäminen epäonnistuu

Kun ensimmäisen kerran näin uutisen, jossa kerrottiin hallituksen kaavailevan sisäministeriön kansliapäälliköksi Ilkka Laitista, pidin tätä miehen toimintaa tuntematta erittäin positiivisena asiana. Laitinen on aiemmin toiminut EU:n rajaturvallisuusviraston päällikkönä, joten hänen muodollisesta pätevyydestään virkaan ei pitäisi olla epäselvyyttä.

Viran nykyinen haltija Ritva Viljanen on lisäksi osoittautunut pahimman luokan monikultturistiksi, ja hänen prioriteettinsa sisäisen turvallisuuden osalta vaikuttavat ulkopuolisesta käsittämättömiltä. Itsekin kirjoitin taannoin Ritva ”Nollatoleranssi” Viljasesta. Blogisti Octavius on puolestaan koonnut Viljasen lausunnoista kavalkadin, josta seuraavassa muutamia parhaita paloja:

• Esimerkiksi rasistinen vitsi, manne-vitsi, on vain rasismia, ei mitään muuta.
• Suomi tarvitsee maahanmuuttoa, sillä ulkomaalaisten osuus on vain kaksi prosenttia väestöstä, mikä on koko Euroopan pienin.
• Turvapaikanhakijat ovat keskimäärin 20-29 -vuotiaita nuoria miehiä. Siinä on hyvää, nuorta, oppimiskykyistä työvoimaa.
• Suomessa edelleen vähiten Euroopan unionin alueella ulkomaalaisia.

Kun Ritva Viljasen lausuntoja etsii Googlella, kovin suureen optimismiin Suomen sisäisen turvallisuuden tasosta ei kannata tuudittautua. Viljasen ja hänen kaltaistensa Demla-aktivistien mielestä Suomen turvallisuutta eivät niinkään uhkaa rajan takaa tulevat rikolliset, vaan vaimoaan hakkaavat miehet, ihmiskauppiaat (lue parittajat) ja rasistit, joiden uhkaa ”arjen turvallisuudelle” ei mitenkään voi aliarvioida. Mikko Ellilä oli Uusi Viesti –blogissaan etsinyt ensimmäisen vastaan osuneen Viljasen lausunnon.

Media tekee puoluepolitiikkaa

Minulla ei ole illuusioita virkaan pätevimmäksi todetusta Ilkka Laitisesta. Kuitenkin on syytä olettaa, että hänen prioriteettinsa poikkeaisivat jonkin verran Ritva Viljasen vastaavista, koska hän on taustaltaan rajaturvallisuuteen keskittynyt kenraali.

Media tekee tietysti nimityksestä puoluepolitiikkaa varsinkin, kun presidentti Tarja Halonen hylkäsi hallituksen esityksen ensimmäisellä kerralla. Tämä tarkoittaa käytännössä, että toisella kerralla Halonen voi nimittää kenet tahansa päteväksi todetun hakijan, ja Ritva Viljanen tulee tässä tapauksessa valituksi toiselle kaudelle. Halosen aiemmissa hallituksen esityksistä poikkeava nimityskäytäntö eli hallituspuolueiden yksimielisyys siis heitetään romukoppaan.

Hallituspuolueiden ja erityisesti Kokoomuksen suunnalta nähdään kannanottoja, joissa arvostellaan presidentin valtaoikeuksia sisäpolitiikkaan kuuluvissa asioissa. Nämä kannanotot olisivat jääneet esittämättä, mikäli presidentti itse edustaisi keskusta-oikeistolaista ideologiaa. Presidentillä on kuitenkin sisäpoliittistia ”piilovaltaa”, johon tulee kiinnittää huomiota.

Tarja Halonen on arvomaailmaltaan Suomen johtava monikultturisti ja vähemmistöjen puolustaja. Sopivalla nimityspolitiikalla hän voi luoda Suomen virkakoneistoon itselleen uskollisen ”varjohallituksen”, jonka kautta hän voi ajaa omaa hallituksen politiikasta riippumatonta linjaa. Ritva Viljanen on oikeustieteiden kandidaatti, ja Tarja Halonen on itse myös SAK:n entinen lakimies. Halosen Demla-taustasta minulla ei ole tietoa kuten ei myöskään Viljasen, mutta tuskin on täysin merkityksetöntä, että myös maahanmuuttoon ja vähemmistöihin liittyvät asiat kuuluvat nykyisin Sisäministeriön toimialaan.

Tarja Halosta ei kuitenkaan kannata arvostella, koska meneillään on Halosen toinen kausi. Halosta markkinoitiin aikanaan ”koko kansan presidenttinä”. Tämä kuva on viimeistään toisella kaudella osoittautunut epäuskottavaksi, koska Halonen osallistui vuoden 1918 sodan juhlavuonna pelkästään punaisen osapulen tilaisuuksiin ja jätti Vapaussodan juhlallisuudet kokonaan väliin. Halosen ei enää tarvitse kilpailla pääsystä kolmannelle kaudelle, joten hän voi näyttää todellisen värinsä ilman paineita.

Mediassa on keskitytty Viljasen sukupuoleen ja puoluepoliittiseen sitoutuneisuuteen (sd). Tällä ei kuitenkaan ole viime kädessä merkitystä, vaan tärkeämpää on se, että Viljanen noudattaa Halosen linjaa maahanmuutossa ja ”sisäisen turvallisuuden kysymyksissä”. Syrjinnän vastustaminen ja ihmiskaupan torjuminen nousevat sitä kautta tärkeämmiksi kuin rajojen valvonta ja rikollisuuden torjunta.

Viljanen on siis paljastunut Halosen varjohallituksen jäseneksi, mikä tarkoittaa, että hän ei jatkossakaan erityisen innokkaasti pyri toteuttamaan porvarihallituksen työperäiseen maahanmuuttoon perustuvaa politiikkaa. Miksi pitäisikään, sillä 20 – 29 –vuotiaissa miespuolisissa turvapaikanhakijoissa meillä on oppimiskykyinen ja ehtymätön työvoimareservi.

Muita Halosen varjohallitukseen kuuluvia ei tarvitse etsiä suurennuslasilla. Viljasen alaisuudessa toimiva Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää edustaa samaa ideologiaa, kuten myös Ulkoministeriön lähetystöneuvos Kirsti Westphalen. Heidän taustavoimanaan häärii apulaisvaltakunnansyyttäjä, Demla-taustainen Mika Illman, joka yhdessä tovereidensa kanssa on onnistunut ujuttamaan rasistisen kiihotuksen osaksi Sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Demla-aktivistit eivät pyri edistämään Suomen kansallista turvallisuutta vaan taistelemaan omia haamuvihollisiaan vastaan ja varmistamaan, että heidän edustamansa arvomaailma on yhtä kuin Suomen virallinen politiikka.