Nuorisopullistuma – Osa 1/2

Vuonna 2003 saksalainen Bremenin yliopiston sosiologi Gunnar Heinsohn kirjoitti kirjan ”Söhne und Weltmacht: Terror im Aufstieg und Fall der Nationen” (Pojat ja maailmanvalta: Terrori kansakuntien nousussa ja tuhossa), jossa hän käsitteli yhteiskunnan väestörakenteen ja väkivaltaisuuden välistä yhteyttä. Heinsohnin määritelmän mukaan nuorisopullistuma (youth bulge) syntyy, jos yhteiskunnassa enemmän kuin 30 prosenttia miespuolisesta väestöstä koostuu 15 – 29 –vuotiaista nuorukaisista. Kyseinen käsite ei ole Heinsohnin itsensä keksimä, vaan se lanseerattiin Ranskassa jo 1970-luvulla.

Nuoret miehet ja väkivalta

Oheisessa tanskalaisen Lars Hedegaardin tekemässä haastattelussa on kuvattu Heinsohnin pääteesit. Tällä hetkellä osa islamilaisista maista kuten Irak, Afganistan ja palestiinalaisalueet kärsii nuorisopullistumasta, kun taas kaikissa Euroopan maissa syntyvyys on niin alhainen (alle 2,1 lasta per nainen), että väestö vähenee ilman maahanmuuttoa. Jos Yhdysvaltojen johtaman ”Halukkaiden koalition” jäsenet tuntisivat Heinsohnin tutkimukset, ne eivät olisi jättäneet joukkoja Irakin ja Afganistanin kaltaisiin maihin eivätkä harkitsisi interventiota Sudanin Darfurin alueelle. Länsimaiden poliitikot myös luopuisivat ajatuksesta, että syy terrori-iskuihin Pohjois-Afrikasta Filippiineille ulottuvalla vyöhykkeellä löytyy Israelin ja palestiinalaisten konfliktista.

Vastoin vallitsevaa poliittista konsensusta taloudellinen ja humanitaarinen apu ei Heinsohnin mukaan auta estämään sotia, sosiaalisia levottomuuksia, terroria ja väkivaltaa. Päinvastoin ne saattavat joissakin tapauksissa käynnistää väkivallan. Näin on siksi, että nälkää näkevät ihmiset eivät taistele vaan ainoastaan kärsivät. Jos sen sijaan nuorisopullistumasta kärsivän yhteiskunnan nuorille miehille annetaan ruokaa ja jonkin verran koulutusta, jolloin läheskään kaikki eivät saa omasta mielestään ansaitsemaansa asemaa ja arvostusta, tästä voi seurata väkivaltaisuuksia.

Heinsohn väittää, että 80 prosenttia maailmanhistoriasta on selitettävissä kansakunnilla, joissa väestössä on ollut liikaa levottomia nuoria miehiä. Aiheutuvat ongelmat voivat olla monenlaisia, kuten rikollisuuden lisääntymistä, vallankaappausyrityksiä, vallankumouksia, mellakoita ja sisällissotia. Silloin tällöin nuoret miehet syyllistyvät kansanmurhaan varmistaakseen itselleen asemat, jotka kuuluivat tapetuille ihmisille. Lopuksi on vielä olemassa sota, jolla valloitetaan uusia alueita, tuhotaan alkuperäisväestö ja korvataan se omalla väestöllä.

Mark Steyn mainitsi kirjassaan America Alone Gazan kaistaleen mediaani-iän. Oheisen CIA World Factbookin taulukon mukaan miespuolisen väestön mediaani-ikä on 16,2 vuotta, kun se esimerkiksi Suomessa on 40,2. Mediaani tarkoittaa, että puolet väestöstä on kyseisen ajan alapuolella ja puolet yläpuolella. Taulukosta voi itse kukin katsoa miespuolisen väestön mediaani-iän maailman levottomimmissa maissa kuten Irakissa (20,1), Afganistanissa (17,6), Somaliassa (17,4) ja Sudanissa (18,7). Sen sijaan rauhallisemmissa muslimimaissa kuten Iranissa (26,2), Tunisiassa (28,2) ja Turkissa (28,8) syntyvyyskin on jo kääntynyt laskuun eikä nuorisopullistumasta ole pelkoa.

Samuel Huntington ennusti paljon siteeratussa ja väärinymmärretyssä kirjassaan Clash of Civilizations, että monien islamilaisten maiden levottomuudet vähenevät, kun niiden väestörakenne alkaa muistuttaa länsieurooppalaista. Tähän tosin menee aikaa vielä kymmeniä vuosia.

Demografinen antautuminen

Heinsohn lanseraa vielä toisen käsitteen, jota hän kutsuu nimellä demografinen antautuminen (demographic capitulation). Tällainen tilanne syntyy, kun yhteiskunnassa on sataa 40-44 –vuotiasta kohden ja alle 80 0-4 –vuotiasta. Saksassa tämä suhde on 100/50, kun taas Gazan kaistaleella vastaava luku on 100/464.

Jos esimerkiksi tanskalaiset olisivat lisääntyneet samalla tavalla kuin ihmiset Gazassa, jossa väkiluku nousi 240 000:sta 1,4 miljoonaan vuosien 1950 ja 2006 välillä, Tanskassa asuisi 25 miljoonaa ihmistä. Todellisuudessa Tanskan väestö kasvoi tuona aikana 4,3 miljoonasta 5,5 miljoonaan.

Rauhanprosessi epärealistinen

Heinsohn ei suhtaudu optimistisesti rauhanmahdollisuuksiin Lähi-idässä, vaan pitää Israelin ja palestiinalaisten vuonna 1991 alkanutta rauhanprosessia virheenä, koska siinä ei otettu huomioon palestiinalaisten väestöräjähdystä. Rauhansopimukseen olisi pitänyt kirjata ehto, jonka mukaan kansainvälinen yhteisö lopettaisi väestönkasvun tukemisen sopimuksen voimaantulon yhteydessä.

Kaiken lisäksi Yhdysvallat, EU ja erityisesti Skandinavian maat kustantavat palestiinalaisten valtavan lapsituotannon. Heinsohnin mielestä tällainen tuki on lopetettava ja palestiinalaisten on alettava maksaa omien lastensa elatus tietyn ajanhetken jälkeen. Vaikka meneillään olevissa rauhanneuvotteluissa saataisiinkin aikaan sopimus osapuolten välillä, palestiinalaisten nuorten miesten joukosta löytyy riittävästi niitä, jotka varmistavat, ettei sopimuksesta tule pysyvää.

jatkuu…