Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalta löytyvät usein ne eniten verenpainetta nostattavat kirjoitukset. Tämä Juhani Kortteisen mielipidekirjoitus ei kuulu niihin, mutta siinä esitetyt asenteet ja käsitykset edustavat erinomaisen hyvin poliittista korrektiutta ja sen perustana olevaa oppia eli täydellisen syrjimättömyyden periaatetta.
Perinteinen länsimainen käsitys ihmisoikeuksista perustuu yksilön oikeuksille ja vapauksille. Moderni vasemmistoliberalismi on kuitenkin laajentanut ihmisoikeudet koskemaan ihmisryhmiä kuten etnisiä, uskonnollisia ja sukupuolivähemmistöjä. Koska eri ihmisryhmät menestyvät yhteiskunnassa eri tavalla, näille eroille täytyy olla jokin syy. Vasemmistoliberaalini dogman mukaan syy on aina ja kaikkialla ”syrjintä”.
Kerjäläisongelman syy
Kortteinen kirjoittaa Suomessakin katukuvaan ilmestyneistä romanikerjäläisistä. Annetaan Kortteisen puhua:
” Ilmiön taustalla on romanien syrjintä ja kurjat elinolot heidän lähtömaissaan.”
Aivan varmasti on. Lisäksi ilmiön taustalla on EU:n laajentuminen uusiin jäsenmaihin, jotka ovat taloudellisesti ja sosiaalisesti vanhoja jäsenmaita takapajuisempia (Romania ja Bulgaria) ja joissa järjestäytyneen rikollisuuden asema on vahva. Suomi olisi voinut asettaa siirtymäajän näiden maiden kohdalla, kuten se teki edellisen EU:n itälaajentumisen yhteydessä. Tämä olisi tosin vain siirtänyt ongelman ilmenemistä täällä.
Romanian romanien huono asema on seurausta useiden vuosisatojen historiallisesta kehityksestä, jonka seurauksena romaniväestön asema on muodostunut sellaiseksi kuin se on. Suomella ja suomalaisilla ei tässä kehityksessä ole osaa eikä arpaa. Suomalaiset eivät ole kollektiivisesti ”syrjineet” Romanian romaneja.
Kortteinen tykittää edelleen
” Vaikka syrjinnän ilmenemismuodot ja vakavuusaste vaihtelevat, sen ytimessä on ihmisen sulkeminen kaikille yhtäläisesti kuuluvan ihmisyyden ulkopuolelle hänen alkuperänsä perusteella.”
Oikeastaan tuossa kiteytyy vasemmistoliberaali dogma pölhöimmillään. Syrjinnässä tiettyyn ryhmään kuuluva ihminen suljetaan ”ihmisyyden” ulkopuolelle. Tämähän ei varmasti pidä paikkaansa. Tuskin kukaan pitää esimerkiksi Helsingin kaduilla kerjääviä Romanian romaneja jonkun muun kuin ihmislajin edustajina.
Ihminen oppii kokemuksesta. Jos tiettyyn ihmisryhmään kuuluvat ihmiset käyttäytyvät toistuvasti tietyllä tavalla negatiivisesti, ihminen yleistää tämän käyttäytymisen muihin saman ihmisryhmän edustajiin. Kyseessä on täysin normaali inhimillinen ominaisuus, josta Kortteisen kaltaiset ihmisoikeusfundamentalistit ovat tehneet modernin yhteiskunnan suurimman synnin ja kaikkien ongelmien alkulähteen.
Poistuuko syrjintä lainsäädännöllä?
Kortteinen löytää ongelmaan ratkaisun EU:sta:
” Syrjinnän aiheuttamat ongelmat ulottuvat valtioiden rajojen yli, ja edellyttävät siten valtioiden yhteisiä toimia, joihin Euroopan unioni tarjoaa hyvät mahdollisuudet.”
Jos ajatellaan Romanian romaneja, ongelmat ovat levinneet valtoiden rajojen yli nimenomaan EU:n ansiosta. EU ja sen mukana tuleva vapaa liikkuvuus on siis yksi ongelman tärkeimmistä aiheuttajista. Kun jokin byrokraattinen organisaatio ensin aiheuttaa ongelman ja sitten ratkaisee sen, on keksitty ikiliikkuja, joka ainakin työllistää ongelman ratkaisulle omistautuneita byrokraatteja. Muutenkin on syytä suhtautua epäillen EU:n kaltaisen jäykän ja päättämättömän organisaation kykyyn ratkaista periaatteessa Romanian sisäistä ongelmaa.
Kortteinen luonnehtii ongelmaa:
” Asuminen, työn ja toimeentulon saanti sekä palveluiden ja koulutuksen yhtäläinen saatavuus ovat jokaisen ihmisen hyvinvoinnille keskeisiä asioita. Juuri näihin kysymyksiin keskittyvät myös vakavimmat syrjintäongelmat.”
ja esittää ratkaisuksi syrjintälainsäädännön uudistamista:
” Parhaillaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädännön kokonaisuudistusta pohtiva toimikunta on suurien haasteiden edessä: kuinka parantaa lainsäädäntöä ja yhdenmukaistaa oikeussuojakeinoja niin, että niistä olisi todellista apua syrjityille?”
Koska ”syrjintä” on ongelmien perimmäinen syy, ”syrjintä” pitää poistaa. Parhaiten tämä tapahtuu lainsäädännön avulla eli pakotetaan ”syrjintää” harjoittavat tahot lopettamaan ”syrjintä”.
Suomessa on olemassa Syrjintälautakunta, jonne kuka tahansa syrjintää kokenut voi valittaa kohtelustaan. Syrjintälautakunta soveltaa käännettyä todistustaakkaa eli syrjinnästä valittanut on oletusarvoisesti oikeassa ja syrjintää harjoittaneen on erikseen osoitettava, että syrjintää ei ole tapahtunut.
Syrjintäajatteluun kuitenkin sisältyy olettamus, että vähemmistöryhmien ongelmat johtuvat nimenomaan syrjinnästä. Vähemmistöryhmän edustajille tyypillisillä tavoilla ja asenteilla ei ole mitään vaikutusta eikä voikaan olla, koska dogmi sanoo niin. Muutoin syrjityn ryhmän jäsenet olisivat ihmisarvoltaan alempia.
Tavat, asenteet ja arvot tulevat kulttuurin mukana eli ne ovat opittuja, eivät periytyviä. Tosin ne ovat syntyneet vuosisatojen kuluessa, ja niiden muuttaminen voi olla vaikeaa. Toiset tavat, asenteet ja arvot lisäksi johtavat taloudellisesti ja sosiaalisesti parempaan lopputulokseen kuin toiset. Jos kulttuuriin liittyy voimakas koulutuksen ja työnteon arvostus, kulttuurin edustaja todennäköisesti menestyy modernissa yhteiskunnassa paremmin kuin sellaisen kulttuurin edustaja, joka ei pidä työntekoa ja opiskelua yhtä suuressa arvossa.
En väitä, etteikö oikeaa syrjintää esiintyisi. Aivan varmasti esiintyy. Arvostelen vain dogmaattista lähestymistapaa vähemmistöjen kohtaamien ongelmien ratkaisussa. Käytännössä se johtaa valtaväestön jatkuvaan syyllistämiseen rasismista ja ksenofobiasta, mutta ei todellisuudessa paranna vähemmistöryhmien menestysmahdollisuuksia, koska lähestymistapaan ei sisälly tavoitetta muuttaa vähemmistöryhmälle tyypillisiä negatiivisia käyttäytymismalleja, jotka haittaavat sen menestystä yhteiskunnassa. Sen sijaan dogmaattiseen lähestymistapa korostaa vähemmistöjen erityisominaisuuksia täysin kritiikittömästi. Näin tehdään, koska Kortteisen mukaan:
” Moninaisuus on voimavara niin yrityksille kuin yhteiskunnallekin. Syrjintä tulee taloudellisilta ja muiltakin kustannuksiltaan yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin yhtäläisiin oikeuksiin ja mahdollisuuksiin perustuva moninaisuus.”
Tuo lause kuulostaa kauniilta, mutta käsitys ei perustu tosiasioihin vaan tunteeseen. Dogmiin kuuluu, että moninaisuus vain on niin hienoa eikä sitä tarvitse perustella. Syrjintä tulee aivan varmasti kalliiksi etenkin, jos sen käsittelyyn valjastetaan kallis ihmisoikeusbyrokratia, joka tuppaa löytämään syrjintää kaikista mahdollisista paikoista. Ex-vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen löysi syrjintää jopa lakupaperin kääreistä.
Ihmisoikeusfundamentalismilla ei siis ratkaista ”syrjintäongelmia” tai paranneta vähemmistöjen menestysmahdollisuuksia yhteiskunnassa. Sen sijaan ihmisoikeusfundamentalistit muodostavat itse ihmisoikeusongelman, kun he kiihkeässä syrjinnänmetsästyksessään alkavat polkea kansalaisten perusoikeuksia. Tämä on nähty mm. Kanadan ihmisoikeuskomissioiden tapauksessa ja myös Suomessa ex-vähemmistövaltuutettu Puumalaisen toiminnassa.
Hyvässä tarkoituksessa luotu ihmisoikeuslainsäädäntö tarjoaa myös mahdollisuuksia häikäilemättömään hyväksikäyttöön. Lännessä radikaalit islamistit käyttävät ihmisoikeuslainsäädäntöä hyväkseen tukkiakseen suut islamin arvostelijoilta. Ihmisoikeusbyrokratian kehitystä ei pidä kenenkään kansalaisen varauksetta tukea, vaikka "yhdenvertaisuus" kuinka korkealla sijalla ihmisten arvoasteikossa olisikin. Syytä on myös kyseenalaistaa se "yhdenvertaisuus", jota ihmisoikeusfundamentalistit meille yrittävät tarjota.
Edit 25.7.2008: Korjattu kirjoituksessa esiintyneitä virheitä.
Sanoitpa sattuvasti:
VastaaPoista”Perinteinen länsimainen käsitys ihmisoikeuksista perustuu yksilön oikeuksille ja vapauksille. Moderni vasemmistoliberalismi on kuitenkin laajentanut ihmisoikeudet koskemaan ihmisryhmiä kuten etnisiä, uskonnollisia ja sukupuolivähemmistöjä. Koska eri ihmisryhmät menestyvät yhteiskunnassa eri tavalla, näille eroille täytyy olla jokin syy. Vasemmistoliberaalini dogman mukaan syy on aina ja kaikkialla ”syrjintä”.”
Suomenkin romaneilla on lähtökohtaisesti samat mahdollisuudet menestykseen kuin kenellä tahansa suomalaisella. Jos kuitenkin esim. romaninainen valitsee pukeutua heimopukuun, hän itse rajaa itsensä useiden työmahdollisuuksien ulkopuolelle. Tämä toki on yksilönvapauden perusteella täysin sallittua. PK kielenkäytössä tätä kuitenkin nimitetään syrjinnäksi. Mielestäni yksilöillä on ko. asioissa valinnanvapaus, myös vapaus astua yhteiskunnan työvoimapoliittisten tukien ulkopuolelle –mikä pitäisikin automaattisesti tapahtua, jos joku valitsee astua työmarkkinoiden ulkopuolelle. Muutoin monikulttuuri vasta kalliiksi käykin!
"Syrjintä tulee taloudellisilta ja muiltakin kustannuksiltaan yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin yhtäläisiin oikeuksiin ja mahdollisuuksiin perustuva moninaisuus.”
VastaaPoistaNoiden "yhtäläisten oikeuksien ja mahdollisuuksien" toteutuminen moninaisuudessakin, ja myös ilman sitä, toteutuu vain silloin, kun yksilö tekee oman osansa noiden oikeuksien ja mahdollisuuksien mahdollistamiseksi.
2000-luvun yhteiskunnassa ei ole mahdollista elää yhtäläisin mahdollisuuksin 1700-luvun eväillä, saatika 600-luvun eväillä.
Kun Romanian romani kirkkain silmin väittää olevansa työnhaussa, ja tar jottavanaan hänellä on ammattitaidottomuus, kielitaidottomuus, luku- ja kirjoitustaidottomuus, niin hänelle on erittäin vaikeata taata samoja mahdollisuuksia kuin peruskoulun ja ammattikoulun suorittaneelle alkuasukkaalle.
Olisi mielenkiintoista tehdä vertailu, että jos minkä hyvänsä muun ongelmaryhmän, vaikkapa Jorma Ollilan esittämän nuorten miesten syrjäytymisen estämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi saataisiin samalla tenholla heilahtamaan rahaa ja vaikutusvaltaisia puhujia, kuten Presidentti, lukuisia virkamiehiä ja kokonainen virkakoneisto mukana, niin jäisivätkö tulokset niin laihoiksi, kuin ne näiden "syrjittyjen" vähemmistöjen eli käytännössä somalien, lähi-idänmaalaisten ja romanien (olipa romanian romani tai kotimainen) kohdalla ovat jääneet. Tosin eihän tuollaista saa aikaan, kun ongelman poistuminen vie leivän virkamieheltä. On mediaseksikästä ja oman leivän kannalta parempi keskittyä ongelmaryhmiin, joissa muutosta ei ole odotettavissa. Eikä sitä oikeastaan tunnuta haluttavankaan, koska eihän noille romaneillekaan kukaan sano, että mene opettelemaan suomen kieltä tai edes sitä englantia ja mene kouluun. Puhutaan vaan, että pitäisi saada kämppä ja muut sosiaalietuudet, joitten päälle sitten vielä ne kerjuurahat.
VastaaPoista