Eurooppa ja islam

Silloin, kun suosittu, tuottelias ja erinomainen blogisti Kemppinen kirjoittaa jostain mielenkiintoisesta asiasta, teksti kannattaa varmuuden vuoksi lukea moneen kertaan, jotta välttyisi äkkinäisiltä johtopäätöksiltä. Tekstin alussa ollaan sanovinaan jotakin, joka loppupuolella kääntyy aivan toiseksi.

Otsikolla Islam ja Pohjoinen ilmestynyt kirjoitussarja (I, II ja III) ei itse asiassa käsittele islamia juuri lainkaan. Enemmänkin siinä käsitellään Euroopan historiaa. Islamille ollaan antavinaan kunniaa erilaisista Eurooppaa hyödyttäneistä keksinnöistä hämeenanttilalaiseen Mare Nostrum –tyyliin. Kuitenkin kirjoituksista välittyy myös kuva siitä, miten islam on laajenemisellaan sysännyt liikkeelle kehityskulkuja, jotka ehkä muuten olisivat jääneet toteutumatta.

Islam ja valloitukset

Kemppinen ei yritä selittää, miten Muhammadista tuli maailmanuskonnon perustaja ja hänen seuraajistaan maailmanvalloittajia. Hämeen-Anttilakaan ei tätä osaa tai halua selittää ainakaan suoraan. Kirjoitussarjan kolmannessa osassa Kemppinen puhuu tyranneista, jotka ”keksivät edistää toinen toistaan kammottavampia päämääriään rupeamalla kannattamaan tuota tai tätä ideologiaa”. Hän ei kuitenkaan listaa Muhammadia tähän porukkaan, vaikka hän on siinä sarjassa yksi maailmanhistorian menestyksekkäimmistä ja vaikutuksiltaan kestävimmistä.

Muhammad ei nimittäin perustanut pelkkää uskontoa vaan hänen perustamastaan uskonnosta kehittyi kokonaisvaltainen uskonnollispoliittinen oppijärjestelmä, joka kattaa kaikki elämänalueet. Muhammadin tärkein oivallus oli jihad, jolla hän legitimoi valloittamisen, ryöstämisen, raiskaamisen ja valloitettujen kansojen alistamisen.

Jihadin ansiosta ryöstäminen, raiskaaminen, tuhoaminen ja alistaminen saivat uskonnollisen siunauksen. Muhammadin aikaan ja vielä paljon myöhemminkin nuo keinot olivat yleisesti käytössä, kun haluttiin laajentaa valtakuntia. Noilla keinoilla levitettiin myös islamia etenkin alkuaikoina, mikä teki uudesta uskonnosta erittäin palkitsevan sen ensimmäisille seuraajille. Allahin puolesta henkensä antanut sai varman paikan paratiisissa. Mitään muuta tapaa varmistaa paikkaa ei ole.

Jihad ei olisi yksinään menestynyt ilman dhimmi-instituutiota, joka antoi mahdollisuuden ns. kirjan kansoille elää islamin vallan alla toisen luokan kansalaisina ja täten säilyttää oma uskontonsa. Dhimmi-instituutio tuotti muslimihallitsijoille verotuloja, minkä ansioista kääntymistä ei islamin ensimmäisinä vuosisatoina erityisemmin rohkaistu tai edes sallittu. Kääntymismahdollisuus kuitenkin takasi instituution kestävyyden. Kurjuudesta oli aina ulospääsy pelkällä shahadan lausumisella.

Islam ei siis pääsääntöisesti harjoittanut miekkalähetystä eli pakkokäännytyksiä, kuten Hämeen-Anttila kirjoissaan toteaa. Jihad ei siis tarkoita islaminuskon levittämistä vaan islamin ylivallan edistämistä kaikilla mahdollisilla, myös rauhanomaisilla, keinoilla. Sillä, tarkoittaako jihad oikeasti sisäistä hengellistä kamppailua vai pyhää sotaa, ei oikeasti ole väliä. Molemmat merkitykset ovat päteviä ja merkitys on riippuvainen tilanteesta.

Islam on siis imperialistinen oppi. Jihad ei lopu, ennen kuin maailmassa palvotaan vain ja ainoastaan Allahia. Blogisti Takkirauta kutsuu islamia ”valloittajameemipleksiksi”. Islamilla menee hyvin, kun se leviää ja laajenee. Pysähtyessään se taantuu. Eurooppalaisten teknologinen ja taloudellinen ylivoima pysäytti islamin etenemisen, mutta islam on viimeisen 50 vuoden aikana tehnyt paluun ja on nykyisin merkittävä poliittinen voimatekijä Euroopassa ja koko maailmassa.

Maailmasta ei ehkä löydy yhtä menestyksellistä imperialistista oppia kuin islam, joka on valloittamisen ja alistamisen lisäksi myös kulttuuri-imperialismia. Kääntyneet kansat pakotetaan unohtamaan oma esi-islaminen historia ja identiteetti ja omaksumaan arabien historia ja identiteetti. Entinen historia edusti jahiliyyaa eli esi-islamilaisen tietämättömyyden aikaa. Aiempi identiteetti ei aina kokonaan korvautunut uudella. Esimerkiksi Iranissa persian kieli säilyi, vaikka omaksuikin vaikutteita arabiasta.

Hämeen-Anttila toteaa kirjoissaan myös, että islamisoituminen kesti vuosisatoja. Näin oli, koska pakkokäännytykset eivät kuuluneet pääasialliseen toimintamalliin. Hidas näivettyminen vie aikansa, ja toisaalta Bernard Lewisin sanoja mukaillen institutionalisoitu toisen luokan kansalaisen asema on joskus parempi vaihtoehto kuin näennäinen tasa-arvo. Intiassa islamisoituminen jäi pahasti kesken, kun britit pilasivat homman intialaisen kulttuurin elpyessä brittivallan aikana ja sen seurauksena.

Eight Ball

Palataan vielä niihin kehityskulkuihin, jotka Euroopassa alkoivat islamin valloitusten seurauksena. Kun islam levisi Välimeren etelärannoille ja Iberian niemimaalle, Euroopan kehityksen painopiste siirtyi pohjoisemmaksi Reinin ja Tonavan rannoille. Balkanilla Bysantin valtakunta toimi vuosisatoja puskurina ja hidasti islamin työntymistä Eurooppaan aina Bysantin kaatumiseen 1492 saakka.

Välimeri menetti asemansa eurooppalaisen kulttuurin sydänmaana ja myös kauppareittinä. Pohjois-Afrikasta toimineet kaapparimerirosvot ryöstivät laivoja ja tekivät ryöstöretkiä Euroopan rannikolle vuosisatojen ajan Tunisista, Algerista, Tripolista ja Salesta käsin. Kaapparimerirosvojen toiminta päättyi lopullisesti vasta vuonna 1830, kun Ranska valloitti Algerian. Kaapparimerirosvojen ansiosta Välimeren rantamaissa asutusta rannikkoalueille ei rohkaistu ennen 1800-lukua.

Kemppisen toinen kasipallo viittaa Bysantin kaatumiseen, joka avasi ottomaaniturkkilaisille tien Kaakkois-Eurooppaan ja uhkasi maanosan ydinalueita. Kemppinen näkee tämän johtaneen uskonnollisen fanatismin kasvuun. Ehkä näinkin mutta uskonpuhdistus johti 30-vuotiseen sotaan, jossa eurooppalaiset suurvallat keskittyivät lähinnä taistelemaan keskenään sen sijaan, että ne olisivat torjuneet kaakosta vyöryviä turkkilaisia.

Kasipallo vaikutti myös löytöretkiin. Ennen tutustumistani islamin historiaan minulle on aina ollut vähän vaikea hahmottaa, miten pitkä ja vaarallinen merireitti Intiaan voisi olla kannattava kaupankäynnin kannalta. Kolumbus halusi löytää lyhyemmän reitin ja loppu on historiaa.

Ei myöskään liene epäilystä, että islam on taas iskemässä kasipalloa eurooppalaiseen pallorykelmään. Tuon kasipallon vaikutuksista on mahdotonta sanoa mitään varmaa ja lopullista. Spekulointi ei kuitenkaan ole kiellettyä, joten esitän lonkalta kolme mahdollista skenaariota:

• Islamin poliittisen vaikutusvallan lisääntyminen johtaa vastareaktioon, jonka seurauksena länsi luopuu universalistisesta utopismistaan ja tunnustaa olevansa vain yksi kulttuuri muiden joukossa. Islamin poliittinen ja taloudellinen merkitys vähenee uusien energialähteiden ja öljyriippuvuuden loppumisen kautta
• Eurooppa islamisoituu vähitellen ja menettää länsimaisen luonteensa. Yhdysvallat eristäytyy omalle mantereelleen. Islamin poliittinen merkitys kasvaa länsimaiden hallitusten myöntyvyyspolitiikan ja kantaväestön lukumääräisen vähenemisen kautta.
• Euroopan ja islamilaisten väliset erot vähenevät ja islamin poliittinen merkitys häviää taustalle islamilaisten maiden vaurastuessa ja liittyessä mukaan länsimaiseen kulutusyhteiskuntaan. Syntyy uusi eurooppalainen islam, joka yhdistää islaminuskon ja eurooppalaiset arvot.

Lukijan päätettäväksi jätän, mikä noista vaihtoehdoista edustaa EU:n poliittisia tavoitteita, mikä on kaikkein epätodennäköisin skenaario ja mitkä vaihtoehdoista perustuvat realismille ja mitkä toiveajattelulle.