Toukokuun 14. päivänä 1948 Brittiläinen Palestiinan Mandaatti lakkasi olemasta ja Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi. Tuosta tuli äskettäin kuluneeksi 60 vuotta, joka tuntuu pitkältä ajalta, kun ottaa huomioon naapureiden yhä jatkuvan vihamielisyyden ”siionistiyksikköä” kohtaan.
Israel on monella tapaa poikkeuksellinen valtio Lähi-idässä. Siellä vallitsee demokratia ja kansalaisvapauksia kunnioitetaan. Valtion johdossa ei myöskään ole kleptokraattia tai psykoottista tyrannia. Tästä huolimatta Israel saa osakseen enemmän arvostelua kuin mikään muu alueen valtio tai ylipäänsä mikään muu valtio maailmassa. Minkään muun valtion oikeutta olla olemassa ei aseteta yhtä voimakkaasti kyseenalaiseksi kuin Israelin.
Minkä tahansa muun valtion täyttäessä 60 vuotta lehdistössä muisteltaisiin maan historiaa ja saavutuksia, jotka Israelin kohdalla eivät ole mitenkään väheksyttävät. Näin ei kuitenkaan ole Israelin kohdalla, vaan etenkin vasemmalle kallellaan olevassa mediassa keskitytään palestiinalaisten kärsimyksiin ja heidän uhriasemansa pönkittämiseen. Syytä palestiinalaisten kärsimyksiin ei etsitä palestiinalaisista itsestään, heidän johtajistaan, ympäröivistä arabimaista tai kansainvälisestä yhteisöstä. Syynä on vain Israel.
Yle muistelee palestiinalaisia
Yleisradion sivuilla muistellaan Israelin 60-vuotista taivalta tavanomaiseen tapaan. Siellä muistetaan kyllä sanoa, että Israelin perustamisen yhteydessä, että noin 700 000 arabia jätti vapaaehtoisesti tai joutui jättämään kotinsa. Samalla Yle kuitenkin tyypilliseen tapaansa ”unohtaa” mainita, että arabimaat karkottivat omat juutalaisvähemmistönsä tämän jälkeen.
Riikka Lönngrenin kirjoittama jutussa kerrotaan asioita niin yksipuolisesti ja jätetään asioita mainitsematta niin paljon, että niiden luettelemiseen ei aika riittäisi. Siispä poimin vain muutaman ilmiselvän kömmähdyksen. Lönngreen kirjoittaa
”Kymmenen viime vuoden aikana Lähi-idän tilannetta ovat hankaloittaneet useat seikat; Presidentti Bill Clintonin aika päättyi ja Valkoiseen taloon nousi George W Bush, terrori-isku Yhdysvaltoihin ja sitä seurannut Irakin sota, palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin kuolema ja palestiinalaisten hajaannus.”
Oslon rauhanprosessin kaatuminen ei ole sen enempää George W. Bushin kuin 9/11-terrori-iskujen syytä. Rauhanprosessi kaatui, koska palestiinalaisten johtaja Jasser Arafat valitsi mieluummin terrorismin ja käynnisti toisen eli ns. Al-Aqsan intifadan. Se kaatui siksi, että kilpaileva Hamas-liike sabotoi rauhanprosessia kiihdyttämällä terrorismia. Bushin astuessa presidentinvirkaan rauhanprosessista ei ollut enää mitään jäljellä.
On perusteltua väittää, että Arafat ei tosissaan pyrkinyt rauhaan. Palestiinalaisten itsehallinto oli hänelle välietappi kohti lopullista tavoitetta eli Israelin tuhoamista ja hyvä keino rikastua länsimaiden kustannuksella. Israelissa Arafatin kaksinaamaisuus ymmärrettiin ja mies eristettiin pääkaupunki Ramallahiin. Silti moni eurooppalainen vasemmistolainen uskoo Riikka Lönngrenin tavoin Arafatin vilpittömyyteen. Lönngrenin juttu jatkaa seuraavasti:
” Tilannetta vaikeuttaa erityisesti palestiinalaisten kahtiajakautuminen. Yhdysvaltain ja EU:n terroristijärjestöksi luokittelema Hamas voitti palestiinalaisvaalit vuonna 2006 ja palestiinalaisten pääpuolueiden välit ovat olleet kuralla viimeistään siitä lähtien, kun Hamas hääti Fatahin turvallisuuselimineen Gazasta viime kesänä. Sen jälkeen Israel eristi 1,4 miljoonan asukkaan kaistaleen, ja kurjuus ja väkivalta alueella sen kuin kasvoivat.”
Palestiinalaiset olivat jakautuneita paljon ennen Oslon rauhanprosessia, joka itse asiassa pelasti maanpaossa eläneen Arafatin aseman. Hamasin suosiota kasvatti myös Fatahin johtaman Palestiinalaishallinnon korruptoitunut luonne. Ylen tarinassa ei kerrota myöskään Gazan kaistaleen eristämisen syytä (terrorismi) eikä sitä, että Israel on sallinut humanitaarisen avun sekä sähkön ja veden toimitukset alueelle, vaikka Gazasta ammutaan raketteja jatkuvasti Israeliin. Kurjuuden ja väkivallan syyt vieritetään Israelin niskoille, vaikka sillä ei ole juurikaan tekemistä palestiinalaisten keskinäisten välienselvittelyjen kanssa.
Hamasin kanssa neuvoteltava
Ylen jutussa annetaan ymmärtää, että rauha on mahdollinen, jos vain ymmärrettäisiin neuvotella islamistisen Hamas-järjestön kanssa. Jutussa ei kuitenkaan kerrota, miksi Hamas on niin vaikea neuvottelukumppani, vaan mainitaan ainoastaan se, että EU ja Yhdysvallat luokittelevat Hamasin terroristijärjestöksi.
Hamas ilmoittaa peruskirjassaan selkeästi, että se ei hyväksy Israelin valtion olemassaoloa, koska Palestiina on islamin kerran valloittamaa aluetta. Järjestö ei myöskään ole ilmoittanut pyrkivänsä rauhansopimukseen, vaan ainoastaan kymmenen vuoden hudnaan eli aselepoon. Hudna perustuu profeetta Muhammadin esimerkkiin, kun tämä teki sopimuksen Mekkan pakanoiden kanssa. Hudnan tarkoituksena on antaa muslimiosapuolelle aikaa vahvistaa asemiaan. Kun asemat ovat tarpeeksi vahvat, muslimiosapuoli voi halutessaan rikkoa tulitauon. Kestävä rauha Hamasin kanssa ei siis ole mahdollinen, mutta Ylen asiantuntijana käyttämän Hannu Juusolan mielestä ilmeisesti neuvottelut sinänsä ovat riittävä päämäärä.
Myös Yhdysvaltojen ex-presidentti Jimmy Carter saa kunniamaininnan:
”…Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter osoitti huhtikuussa tukensa Hamasille tapaamalla järjestön ylimmän johtajan Khaled Meshaalin Damaskoksessa.”
Annetaan ymmärtää, että Carter olisi uskottava rauhantekijä ja että Meshaalin tapaamisella olisi jotakin merkitystä. Carter ei kuitenkaan nauti minkäänlaista luottamusta Israelissa. Hänen edellinen kirjansa ”Palestine – Peace not Apartheid” herätti runsaasti arvostelua Yhdysvaltojen juutalaisväestön keskuudessa. Myös Carterin johtaman Carter Centerin uskottavuutta horjuttaa sen Saudi-Arabiasta saama runsas taloudellinen tuki.
Vain viimeisessä asiantuntijakommentissa on jotain järkeä. Maanpuolustuskorkeakoulun professori Pasi Kesseli kyseenalaistaa Bushin rauhanpyrkimykset:
” Palestiinalaisten tavoitteet ovat erilaisia ja Bush yrittää niputtaa silti heitä kaikkia yhteen. Vain omaa valtiota ajavien palestiinalaisten kanssa se saattaa onnistua, mutta mitä tehdä ääri-islamilaisten kanssa”
Palestiinalaisten kurjuutta käsitellään omassa erillisessä jutussaan. Siinä kuitenkin unohdetaan taas kysyä, miksi palestiinalaiset elävät arabimaissa ilman kansalaisoikeuksia ”pakolaisleireissä” vielä 60 vuotta Israelin itsenäistymisen jälkeen. Miksi vain Jordania on myöntänyt palestiinalaisille täydet kansalaisoikeudet? Miksi palestiinalaisia karkotettiin Kuwaitista ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen? Miksi Jordanian kuningas Hussein karkotti PLO:n Libanoniin Mustan Syyskuun jälkeen? Miksi pakolaisten lukumäärä on niin suuri verrattuna Israelin alueelta lähteneiden arabien määrään?
Yleisradio hehkuttaa Israelin 60-vuotista taivalta käsittelevässä jutussaan palestiinalaisten kärsimyksiä mutta unohtaa täysin Israelin kansan ja valtion. Tämä ei yllätä, koska juttujen sisältö on asiantuntijakommentteja lukuun ottamatta enimmäkseen kopioitu tai Pikkupojan sanoin ”valutettu” BBC:n sivuilta, jossa palestiinalaisnäkökulma on yhtä korostetusti esillä.
Jotakin pieniä valonpilkahduksia mediasta sentään löytyy. Turun Sanomissa haastatellaan Israelin Suomen suurlähettilästä Avi Granotia. Iltasanomissa Juha-Pekka Tikan kirjoittamassa jutussa ihmetellään virallisen Suomen poissaoloa Israelin valtion 60-vuotisjuhlista Espoossa.
Samaa linjaa veti samaa aihetta keskiviikkona käsitellyt YLE:n ”ulkolinja” Vesa Toijosen toimittamassa ohjelmassa ”Ilon päivä, surun päivä.” Onko syynä se, että toimittajat eivät itse tee läksyjään, vaan tyytyvät kopioimaan mitä Reuters ja BBC kirjoittavat?
VastaaPoistaToisaalta mukana tuntuu olevan ihan ikiomaa Israel-vastaisuutta. Esim. kysymykset oikein asettamalla saatiin aikaan haluttu vaikutelma. Vesa Toijonen muun muassa ”tiesi,” että turvamuuri ei ollut lisännyt ihmisten turvallisuuden "tunnetta". Kertomatta hän sen sijaan jätti, että muurin valmistumisen jälkeen itsemurhaiskut ovat käytännöllisesti loppuneet.
Olen tässä miettinyt, että johtuuko valittu linja tyhmyydestä, poliittisesta antisemitismistä vai onko taustalla ehkä jopa tiedostamaton viha koko juutalaiskristillistä maailmakuvaa kohtaan, jonka varaan länsimainen elämänmuoto alkujaan on rakentunut? Mene ja tiedä…
"Olen tässä miettinyt, että johtuuko valittu linja tyhmyydestä, poliittisesta antisemitismistä vai onko taustalla ehkä jopa tiedostamaton viha koko juutalaiskristillistä maailmakuvaa kohtaan, jonka varaan länsimainen elämänmuoto alkujaan on rakentunut?"
VastaaPoistaOikea vastaus on d) kaikki vaihtoehdot.
Israelilla menee hyvin. Palestiinalaisilla menee huonosti. Koska palestiinalaiset ovat yhtä hyviä ihmisiä kuin israelilaiset, syy siihen, että palestiinalaisilla menee huonosti, täytyy olla Israelissa.
Israel on monella tapaa poikkeuksellinen valtio Lähi-idässä. Siellä vallitsee demokratia ja kansalaisvapauksia kunnioitetaan. Valtion johdossa ei myöskään ole kleptokraattia tai psykoottista tyrannia. Tästä huolimatta Israel saa osakseen enemmän arvostelua kuin mikään muu alueen valtio tai ylipäänsä mikään muu valtio maailmassa.
VastaaPoistaDemokratioita on sikäli mukavampaa kritisoida kuin diktatuureja, että demokratiat saattavat jopa ottaa kritiikin huomioon. Diktaatuurit tavallisesti viis veisaavat mitä muut heistä oikein sanovat.
Kaikkein perversseimmissä muodoissaan diktatuureja jopa ihaillaan ja tuetaan, mikä kertoo joidenkin ihmisten ajatusmaailmasta aika paljon.
Todettakoon näin, että koko vuoden 1948 hässäkkää ei olisi tapahtunut, jos Irgun ja Sternin jengi ei olisi saanut brittejä pissed off.
VastaaPoistaÄärijuutalaisten terrori sai jo muutoinkin lähdössä olleet britit häipymään koko maasta todeten että "pitäkää tunkkinne", eikä Britannia antanut mitään apua eikä myötätuntoa Israelille. Seuraus oli, että arabivaltiot iskivät.
Israelilaiset siis pelasivat korttinsa äärimmäisen huonosti. Oli toki heidän onnensa, että he voittivat sodan. Mutta jos he eivät olisi onnistuneet suututtamaan brittejä, he olisivat saaneet britit puolelleen, ja sodalta olisi vältytty.
Brittien hallinto taas on yleensä saanut vähän kaikki pissed off
VastaaPoistaMuutamia huomioita.
VastaaPoistaKun YLE käyttää asiantuntijanaan Juusolaa, niin ei ole ihme, että arabimaiden juutalaisten karkoittaminen silloisista kotimaistaan unohtuu, unohtuihan se Juusolan kirjoittamasta Israelin historiastakin.
Juusolan asenne on siellä poliittisesti korrektin suunnassa.
Hamas mainitsee peruskirjassaan, ettei se milloinkaan aio neuvotella Israelin kanssa, joten juuri neuvottelujen vaatiminen Israelilta on nykyään niin suosittua, ja kun niitä ei sitten synny, niin tottakai siihen on Israel syyllinen.
Hamasin peruskirja on kaikkien nähtävillä internetissä.
Turva-aita on muuria vain muutaman prosentin osalta, arvattavasti kustannussyistä.
Muuria on pelkästään siellä, missä on muutoin esteeton mahdollisuus ammuskeluun palestiinalaisten toimesta.
Brittien "pissed of" voidaan jättää laskuista pois, sillä britit systemaattisesti suosivat arabeja koko mandaattiajan, ja sen loppumisenkin jälkeen muistivat aseistaa arabiarmeijan, sekä vielä johtaa sitä.
Nuo sodat olisi pitänyt aikanaan käydä loppuun, ainoastaan siten nykyään alueella olisi rauhallisempaa.
Käytännössä asia pilattiin siten, että kansainvälinen yhteisö oli aina hiljaa, kun Israel oli agression kohteena, mutta kun hyökkääjät olivat saamassa ansaitusti selkäänsä, kansainvälinen yhteisö vihelsi pelin poikki.
Näin jätettiin sodista vastuulliset politiikot valtaan, ja tämä näkyi toistuvina sotina.
Israel on ollut kansainvälisen yhteisön kaltoin kohtelemana lähes koko olemassaolonsa ajan.
Neuvostoliitto aloitti tämän toiminnan, ja nykyinen asennekasvattava tiedoitusvälineistö jatkaa tätä vasemmiston perinnettä.
"Kun YLE käyttää asiantuntijanaan Juusolaa, niin ei ole ihme, että arabimaiden juutalaisten karkoittaminen silloisista kotimaistaan unohtuu, unohtuihan se Juusolan kirjoittamasta Israelin historiastakin."
VastaaPoistaOlen huomannut, että Israel on edistyksellisessä raportoinnissa aina se aktiivinen osapuoli. Palestiinalaisten toimet esitetään reaktiona Israelin toimiin. Heidän omista motivaatioistaan tai tavoitteistaan ei kerrota tai ne esitetään virallisen siloitellun arabinäkökulman mukaisesti. "Ongelmana ei ole Israel vaan miehitys."
Toimittajilta jää yleensä kysymättä, mitä tarkkaan ottaen sillä miehityksellä tarkoitetaan.
Palestiinalaisuuden syvimmästä olemuksesta tai todellisista ääneen lausutuista tavoitteista ei yleensä puhuta. Ei kehdata kertoa, että palestiinalaisuuden päätarkoitus on Israelin tuhoaminen. On sitä ja on aina ollut.
Toissa kesän Israelin ja Hizbollahin välisessä sodassa kansainvälinen media lanseerasi uuden käsitteen: "suhteeton voimankäyttö". Tämä luonnollisesti koski vain Israelia. Ilmeisesti Hizbollahin voimankäyttö oli suhteellista.