Otsikon maa tarkoittaa tietysti Ruotsia mutta sanalla impotentti en tarkoita ruotsalaismiesten sukupuolista kyvyttömyyttä. Sen sijaan ruotsalaiset ovat viimeiset noin 20 vuotta olleet kyvyttömiä keskustelemaan julkisesti massamaahanmuuton aiheuttamista ongelmista. Luonnollisesti tämä kyvyttömyys koskee ensisijaisesti valtamediaa, sillä ruotsalaisissa blogeissa asiasta puhutaan avoimesti.
Sandelin arvostelee mediaa
Tämä tabu rikottiin, kun journalisti Gunnar Sandelin kertoi Dagens Nyheterin mielipidekirjoituksessa asian, jonka suomalaiset tai ainakin Jussi Halla-ahon tekstejä lukeneet ovat tienneet jo pitkään: Ruotsalaismedia pimittää totuuden maahanmuuttajista. Sandelinin teksti on tylyä toimittajakuntaa kohtaan:
”Poliittinen korrektius on kuin myrkkykaasua turvapaikka- ja pakolaisasioiden keskusteluilmapiirille.
Runsaat miljoona ulkomaiden kansalaista on viimeisen neljännesvuosisadan aikana saanut oleskeluluvan Ruotsissa. Näistä yhdeksää kymmenestä ei ole luokiteltu pakolaiseksi eikä suojelun tarpeessa olevaksi. On siis valhetta, että Ruotsin maahanmuutto enimmäkseen suojelee avun tarpeessa olevia pakolaisia. Silti sekä poliitikot että valtamedia vaikenevat tästä. Erityisesti toimittajat ovat väistäneet vastuunsa. Sen sijaan meillä kansallisella tasolla pimitetään ideologisista syistä kaikki asiat, jotka liittyvät maahanmuuttaja-, turvapaikka- ja pakolaiskysymyksiin.”
Ulkopuoliselle tarkkailijalle tuo vaikuttaa itsestään selvältä tosiasialta. Ruotsalaislehdissä uutisoidaan väkivaltarikoksista samalla tavalla kuin Suomessa. Rikoksentekijän etninen tai uskonnollinen tausta tosin jätetään säännönmukaisesti kertomatta eikä media kerro väkivaltarikollisuuden (esim. raiskaukset ja pahoinpitelyt) räjähdysmäisestä kasvusta, joka johtuu lähes yksinomaan maahanmuutosta.
Luulisi, että Sandelinin artikkelin avulla vuosikymmenten patoutumat pääsisivät purkautumaan. Ruotsissa kuitenkin keskustelun vaientaminen on viimeisen neljännesvuosisadan aikana vakiintunut rutiiniksi, sillä Sandelinin artikkelia kommentoitiin valtamediassa varsin niukasti. Sandelin pääsi SVT:n Debatt-ohjelmaan (maahanmuuttokeskustelu alkaa noin 30 minuutin kohdalla) kertomaan mielipiteensä, ja tämän hän teki varsin asiallisesti. Valitettavasti myös ruotsalaiset osaavat Ajankohtaisen Kakkosen tavoin pilata keskusteluohjelman täyttämällä ohjelma-ajan hömpällä (stand-up koomikot) ja tuomalla studioon liikaa väkeä, joista monella on enemmänkin intoa sanoa mielipiteensä kuin oikeasti järkevää sanottavaa.
Tavallinen ruotsalainen saattaa myös ihmetellä eläkeläisten tulojen heikkenemistä, kun samaan aikaan humanitaarinen maahanmuutto saavuttaa ennätyslukemat. Sattumoisin tuossa Debatt-ohjelmassa puhuttiin ensin eläkeläisasiasta kuitenkin erillään maahanmuuttokeskustelusta. Moni pienituloinen eläkeläinen saattaisi varmasti ihmetellä maahanmuuttajien suurta määrää, mutta keskustelu jopa tuttavien ja sukulaisten kanssa voi olla vaikeaa, jos mielipiteen esittänyt mummo tai vaari leimataan heti kättelyssä rasistiksi.
Vaientamiskeinot
Jan Milld on oheisella videolla analysoinut keskustelua ja erityisesti tapaa, jolla se tukahdutetaan heti alkuunsa. Ruotsin journalistiliiton puheenjohtaja tietysti kieltää, että mediassa harrastetaan tietojen salailua. Tässä hän on väärässä, sillä 80-luvun lopulla ruotsalaiset journalistit päättivät konferenssissa ”lukita” maahanmuuton negatiiviset puolet keskustelun ulkopuolelle. Tosin itsesensuuri vaatii toimiakseen ideologisesti homogeenisen toimittajakunnan, joka kannattaa monikulttuurista yhteiskuntaa ja vastustaa rasismia henkeen ja vereen.
Milld myös kertoo, että poliittisesti korrektiin pakettiin kuuluu kaksi kohtaa:
- Asetetaan kielto maahanmuuttokeskustelulle.
- Kielletään, että mitään kieltoa olisi olemassa.
Jos tämä ei vielä riitä, keskustelu voidaan myös lopettaa muulla tavoin. Debatt-ohjelmassa esiintynyt punatukkainen nuori mies esittää malliesimerkin tavasta, jossa kyseenalaistetaan koko maahanmuuttajan käsite eli ruotsalaisia ja maahanmuuttajia ei muka voi käsitellä erillisinä ryhminä. Toimittaja Ulf Nilson puolestaan toteaa:
”Jos me emme Ruotsissa saa lupaa diagnosoida ongelmaa, emme myöskään pysty ratkaisemaan sitä.”
Kirjailija ja vasemmistoaktivisti Jan Guilloun puhelimitse antamat kommentit noudattelevat punatukkaisen nuorisoaktivistin kantoja. Yhtä ryhmää ei saa asettaa toista vastaan. Guillou rinnastaa eläkeläiset maahanmuuttajiin ja yrittää todistella, ettei eläkeläisten aiheuttamista kustannuksista ole mielekästä puhua. Siksi myöskään maahanmuuton kustannuksista ei voi keskustella.
Milldin mielestä tämä osoittaa, että kenellä tahansa maailman ihmisellä on jokamiehenoikeus Ruotsin maa-alueeseen ja talouteen eikä Ruotsissa syntyneillä ole mitään erityisoikeutta. Ruotsin kansankotia vuosikymmeniä rakentaneet eläkeläiset voidaan noin vain rinnastaa tuoreisiin tulokkaisiin. Eläkeläisen elämäntyöllä Ruotsin hyväksi ei siis ole Jan Guilloun mielestä mitään arvoa.
Sandelinin keskustelunavaus ja sen aiheuttama reaktio kertovat ruotsalaisesta keskustelukulttuurista paljon. Näennäisesti Ruotsissa keskustellaan paljon, mutta keskustelun rajat ovat ahtaat ja erityisesti maahanmuuton aiheuttamat ongelmat ovat käytännössä kielletty aihe. Sandelinin sinänsä ansiokas teksti vaietaan lopulta kuoliaaksi, ja ehkä muutaman vuoden kuluttua joku toinen taas uskaltaa avata suunsa. Ruotsalainen yhteiskunta etenee samanaikaisesti kohti tuntematonta tulevaisuutta. Ehkä jossain vaiheessa rahat loppuvat tai medelsvenssonit alkavat äänestää jaloillaan. Samanaikaisesti ennätyksellisen maahanmuuton kanssa ruotsalaisten maastamuutto on kasvanut samoihin lukemiin kuin 1800-luvun lopun huippuvuosina, jolloin ruotsalaisia muutti paljon Amerikkaan.
Suomi vasta opettelee
Sananvapauden, vai pitäisikö sanoa lehdistövapauden, päivää juhlitaan Suomessa ja muualla maailmassa. Luonnollisesti Suomi ja Ruotsi ovat virallisten tilastojen mukaan lehdistövapauden mallimaita jopa First Amendmentilla ylpeilevän Yhdysvaltojen edellä. Jutuissa muistutettiin myös siitä, että toimittajan työ voi olla vaarallista. Ruotsissa kaksi kolmasosaa päätoimittajista kertoi vuonna 2006 vastaanottaneensa uhkauksia. Maahanmuuttajalähiöissä toimittajia on myös pahoinpidelty.
Poliittisen korrektiuden myrkky tunkee koko ajan voimakkaammin myös Suomeen, kuten Viivi Avellanin ja Ritva Santavuoren lausuntojen herättämästä kohusta voi päätellä. Rasistisia internet-kirjoittajia tuomitaan oikeudessa ja kirjoja määrätään hävitettäväksi. Ruotsiin verrattuna Suomi on kuitenkin vasta opettelemassa poliittisen korrektiuden tanssiaskelia.
Suomen ja Ruotsin kaltaisten pienten maiden sananvapauteen (tai lehdistövapauteen) liittyy oma erityisongelma. Koska kielialue on pieni, myös mediakenttä ja erityisesti sen mielipidekirjo on kapea. Toimittajista useimmat saavat koulutuksensa samassa opinahjossa, ja media-alan työläisten mielipiteet ovat tavalliseen kansaan verrattuna selkeästi vasemmistolaisempia. Tämän uskaltaa sanoa tutkimattakin.
Suomessa mielipidekirjo on jos mahdollista vielä kapeampi kuin Ruotsissa, koska yksi sanomalehti eli Helsingin Sanomat hallitsee valtakunnallista kenttää. Kilpailun puute on lisännyt omahyväisyyttä ja lehden koko ajan vasemmistolaistuva linja kaventaa julkista keskustelua. Median valtaideologiaa eli vihreää homoseksualismi-feminismiä ei kyseenalaisteta muualla kuin internetissä etenkään siinä vaiheessa, kun Aarno Laitisen kaltaiset jäärät jäävät eläkkeelle.
Aika lohduttomalta muuten näyttää tuo suomalaisen mediakentän tulevaisuus.
VastaaPoistaEi ole kuin Uusi Suomi ja muutama väistyvä vanhemman polven kirjoittaja, joilla eivät ole aivot täysin lahonneet. Juuri Laitinen ja vaimonsa Seija Sartti esimerkkeinä.
Tuota Ruotsin tilannetta on kyllä mielenkiintoinen seurata. Jos tuo osaavan porukan maastamuutto kiihtyy viime aikojen tahtia, niin pakkohan sielläkin on kellojen hälyttää...
Sanomalehden kustantaminen on kuolevaa bisnestä. Siksi uusia sanomalehtiä ei tule, vaikka sanomalehti on kustantajalle kannattavaa vielä pitkään. Uuden Suomen kaltaisia nettilehtiä voi tulla, mutta tuskin ne mitään rahasampoja omistajilleen vielä ovat.
VastaaPoistaSisältöön ei siis kannata panostaa, koska ei ole kilpailua ja uusia asiakkaita on mahdotonta saada. Toimittajien keskuudessa on meneillään sukupolvenvaihdos. Kirkassilmäiset Kepan ja ylioppilasjärjestöjen lehtien kasvattamat maailmanparantajat syrjäyttävät hiljalleen vanhat parrat.
Itse heitin aikanaan Ylioppilaslehden lukematta roskiin. Tekoälyllistä roskaa ja jatkuvaa Amerikan mollaamista jaksaa vain tiettyyn rajaan asti. Ylioppilaslehti eilen on sama kuin valtamedia tänään plus tietysti hömppä, jonka osuus on räjähdysmäisesti kasvanut.
Ruotsi kestää niin kauan, kun rahat riittävät. Puolustusvoimia on Ruotsissa leikattu viime aikoina kovalla kädellä, mikä mielestäni kertoo kirstun pohjan lähestymisestä.
Yleistystysten pelkääminen on liittyy jotenkin multikulttuuri-idelogiaan, ja natsi-saksatraumoihin, mutta jotenkin sitä on vain vaikea käsittää.
VastaaPoistaVaatimus "ei saa yleistää" on järjetön. Itse määrittelisin yleistyksen näppituntumalla tai kulttuuriperintönä hankituksi tilastolliseksi todennäköisyystiedoksi. Yleistys, että somali on työtön, on parempi, kuin yleistys, että mies on väkivaltainen.
molemmat yleistykset ovat oikeutettuja, koska somalit ovat keskimääräistä työttömämämpiä ja miehet keskimääräistä väkivaltaisempia. työssäkäyvät somalit saavat yleistyksestä tietyssä määrin kärsiä kuten minäkin saan kärsiä yleistyksestä että miehet ovat väkivaltaisia. Naiset pelkäävät minua satunnaisesti kohtaamansa miehenä enemmän kuin keskimääräisesti kohtaamaansa naista.
referoimasi guilloun rinnastus on oikea siinä mielessä, että eläkeläiset maahanmuuttajien tavoin ovat yksi määritelty ryhmä, mutta väärässä hän on siinä, etteikö olisi mielekästä keskustella kummankaan ryhmän aiheuttamista kustannuksista. On mielekästä keskustella eläkeläisten aiheuttamista kustannuksista ja siitä kuinka huolestuttavaa on eläkeläisten määrän kasvu, kuin samoin on huolestuttavaa jos kustannuksia aiheuttavien maahanmuuttajien määrä kasvaa (siis ainakin kansantalouden kannalta).
eläkeläinen sanana aiheuttaa ihmisessä mielleyhtymiä, jotka ovat osittain myös (ja ehkä myös enimmäkseen) negatiivisia: eläkeläis-sanastat itselleni tulee mieleen vanhat ihmiset, vaikka tiedän kyllä, että myös nuoria ihmisiä on eläkkeellä. seksikumppania etsiessä termi "eläkeläinen" aiheuttaa negatiivisia mielleyhtymiä, eikä sen esilletuominen edistä kenenkään seksikumppanien etsintää, vaikka eläkeläisissä voi olla aivan erityisen haluttavia angelica jolien näköisiä nuoria seksinnälkäisiä naisia. samoin termi "maahanmuuttaja" aiheuttaa työnantajassa kielteisiä tunteita, eikä se ainakaan paranna työhönottomahdollisuuksia (jos ei ole kiintiöitä joissa vaaditaan maahanmuuttajia) koska maahanmuuttajasta tulee mieleen kielitaidoton erilaisen tapakulttuurin omaava ja mahdollisesti eri koulutusjärjestelmässä tutkintonsa saanut henkilö, vaikka maahanmuuttajissa on erityisen päteviä kielitaitoisia ihmisiä.
yleistys on kuitenkin yleisesti ottaen ihan kelpo, vaikkakin monesti virheellinen tapa, olettaa ihmisen ominaisuuksia. Ei toki kannata yleistyksillä mennä kovin pitkälle, koska yleistys on epätarkka ja kohtuullisen epätieteellinen ennustus.
humanistit haluavat ajatella, että kaikki muuttujat ovat itsenäisiä, eivätkä mitkään riipu mistäkään. että ihonvärillä ei olisi mitään ennustearvoa, ettei eläkeläisyydellä olisi mitään ennustearvoa, ettei ulkomaillasyntymisellä olisi mitään ennustearvoa. ja sitten he tuovat esimerkiksi jonkun, joka rikkoo yleisiä ennakkoluuloja.
no okei. suurimman osan ennakkoluulo on, että Nigerialaisella (eli nigerian kansalaisella) on tumma iho ja länsiafrikkalaisen fysiikka, mutta toki on olemassa poikkeuksiakin. pitäisikö näiden poikkeuksien takia ryhtyä sellaiseen puritanismiin, ettei edes alitajuisesti saisi olettaa muuta kuin sen, että nigerialainen antaa olettaa ainoastaan sen, että hän on tuolla maantieteellisesti määritellyllä alueella syntynyt tai saanut sen hallitsevan järjestelmän kansalaisuuden. eli jos joku kertoo sulle, että kuka se simon oikeastaan on ja selittää, että se on se nigerialainen tyyppi, niin se ei kerro sulle kauheesti, jos et kysele kaikkien tapaamiesi ihmisten passeja.
Guilloun vertaus oli pelkkä retorinen temppu, jolla tuhotaan vastapuolen argumentit. Todellisuudessa vasemmisto kyllä uskoo erilaisten ryhmien olemassaoloon silloin, kun se sopii heidän ideologiaansa.
VastaaPoistaVasemmistolaiseen diskurssiin kuuluu termien dekonstruoiminen eli muka osoitetaan, että mitään maahanmuuttajien ryhmää ei ole olemassa. Samanlaista argumenttia käytetään, kun puhutaan islamin ja lännen konfliktista. Mitään "länttä" tai "islamia" ei ole olemassakaan. Ei voida keskustella sellaisesta, mitä ei voida osoittaa olevan olemassakaan.
Mitäs se maahanmuutokeskustelu sitten pitäisi sisällään? Ja kenen kanssa sitä tulisi suorittaa?
VastaaPoista"Mitäs se maahanmuutokeskustelu sitten pitäisi sisällään?"
VastaaPoistaLue linkittämäni Gunnar Sandelinin kirjoitus. Siinä on hyvä esimerkki maahanmuuttokeskustelusta.
"Ja kenen kanssa sitä tulisi suorittaa?"
Hyvä kysymys. Kaikki eivät halua keskustelua, vaan osa pyrkii vaientamaan sen, kuten kirjoituksestani käy ilmi.
Jos taas katsot siinä Debatt-ohjelmassa esiintynyttä punatukkaista jannua, hänen kaltaisten kanssa on täysin hyödytöntä keskustella yhtään mistään.
Tämä on parhaita kirjoituksiasi, mitä minä olen sattunut lukemaan. Sitä paitsi Ruotsissa on yhä vallalla ihan tuo sama käytäntö.
VastaaPoistaEläkeläisten ja muiden svenssonien aiheuttamista kustannuksista kyllä saa keskustella, mutta ei mamujen.
Kuntien talous on mennyt kuralle mutta kun saadaan valtiolta tukea vähäksi aikaa, niin mamuja otetaan vastaan.
Totta kai se raja jossain tulee nenun eteen. Jännä nähdä mitä sitten muutaman vuoden päästä keksitään tehdä.