Uskonnonvapaus Malesiassa

Tämä Iltalehden hassunhauska uutinen kertoo, kuinka 57-vuotias malesialaisnainen nimeltä Kamariah Ali joutui vankilaan jättimäisen teepannun palvonnasta. Jutusta tulee hieman sellainen vaikutelma, että teepannun palvonnassa olisi sinällään jotain Malesian viranomaisten kannalta ongelmallista. Todellisuudessa ongelmia aiheuttaa vain se, että Kamariah Ali on luopunut islamista ja se ei Malesiassa onnistu.

Kamariah Alin ja hänen aviopuolisonsa tarinasta voi lukea lisää tuolta. Kamariah Ali ilmoitti vuonna 1999 Kota Barun islamilaiselle tuomioistuimelle jättäneensä islaminuskon. Elokuussa 2005 Malesian viranomaiset tekivät ratsian Ayah Pinin perustaman värikkään Sky Kingdom –uskonlahkon tiloihin ja tuhosi alueella sijaitsevat patsaat. Lahkon karismaattinen johtaja Ayah Pin joutui pakenemaan maasta, mutta Kamariah Ali pysyi edelleen lahkon jäsenenä.

Vuonna 2005 Terengganun osavaltion sharia-tuomiostuin vangitsi hänet islamin häpäisystä. Kamariah Alin aviomies Mohammed Ya oli myös lahkon jäsen ja hänet oli vangittu aiemmin. Rasitus oli kuitenkin hänelle liikaa ja hän kuoli pian vapauttamisensa jälkeen. Häneltä evättiin oikeus hautapaikkaan islamilaisella hautausmaalla, joten hänet haudattiin Sky Kingdom –lahkon temppelialueelle vain vähän ennen, kuin se tuhottiin maan tasalle.

Kamariah Alin oikeuskäsittely päättyi viime maanantaina 3.3. ja hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan. Sharia-tuomioistuimen tuomari Mohamad Abdullah totesi: ”Hänen tekonsa ei mahdu uskonnonvapauden käsitteen alle.” Kamariah Ali ei ilmeisesti ollut katunut päätöstään jättää islam.

Syytteet eivät kuitenkaan lopu tähän, vaan 57-vuotias nainen joutuu vielä vastaamaan syytteestä kiellettyyn uskonlahkoon kuulumisesta. Western Resistance –sivuston artikkelista löytyy vielä 20. kesäkuuta 2006 Malaysia Star –sanomalehdessä julkaistu kirjoitus, jossa Wan Azhar Wan Ahmad –niminen malesialaisen islamilaisen instituutin (IKIM) tutkija selvittää, mistä islamilaisessa uskonnonvapaudessa oikein on kyse (otsikko: Islam on Freedom of Religion).

Islam ja uskonnonvapaus

Koko juttua en käännä tähän, vaan poimin muutamia kaikkein paljastavimpia kohtia. Islamilaiset uskonoppineet näkevät paljon vaivaa saadakseen ihmisoikeuksien vastaisen toimintansa kuulostamaan mahdollisimman järkevältä ja johdonmukaiselta.

Kirjoittaja aloittaa:

Apostaasi, ilmeisesti ihmisoikeuskysymys, on erittäin herkkä asia monirotuiselle ja –etniselle Malesialle. Se näyttää ongelmalliselta, joillekin jopa kestämättömältä, erityisesti, kun on kyse kääntymisestä islamiin tai pois islamista.

Wan Ahmadin mukaan syynä on kuitenkin lähinnä tietämättömyys.

Tutkijat ovat myöntäneet, että islam on kaikista maailmanuskonnoista eniten väärin ymmärretty. Sitä koskevat väärinymmärrykset ja väärinkäsitykset aiheuttavat moissa perusteetonta islamofobiaa.

En nyt olisi tuosta aivan samaa mieltä. Ymmärtäminen on eri asia kuin hyväksyminen. Itsekin ymmärrän hyvin, miksi apostaasi eli islamista luopuminen on kielletty, mutta en millään pysty hyväksymään sitä. Wan Ahmad pitää islamofobiaa tietämättömyyteen perustuvana pelkona. Todellisuudessa ”islamofobia” voi olla täysin rationaalista ja perustua hyvään tietämykseen islamin peruskäsitteistä, käytännöistä ja pyhistä kirjoituksista.

Annetaan Wan Ahmadin selittää:

Jos kerran islaminuskoon on helppo kääntyä, miksi islam ei samalla tavalla salli muslimien luopua islamista?

On päivänselvää, että islam tunnustaa ihmisoikeudet ja on itse asiassa tunnustanut ne jo syntyajoistaan saakka paljon aiemmin, kuin nämä ajatukset saatettiin moderniin sekulaariin muotoonsa YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa vuonna 1948.

Islam, kuten vuoden 1981 Kairon islamilainen ihmisoikeuksien julistus selkeästi ilmaisee, edistää ihmisoikeuksia sharian kautta.

Luulen, että kovin monia ei tuollainen selittely vakuuta etenkään niitä, jotka ovat tutustuneet sekä YK:n ihmisoikeuksien julistukseen että Kairon islamilaiseen ihmisoikeusjulistukseen. Näissä dokumenteissa esitetyt ihmisoikeuskäsitykset poikkeavat toisistaan merkittävästi. Myös profeetta Muhammadia voi olla vaikea pitää minään suurena ihmisoikeuksien edelläkävijänä.

Seuraavassa Wan Ahmad pääsee asian ytimeen:

Muslimit uskovat tiukasti, että he edustavat totuutta ja oikeaa tietä. He kylpevät kirkkaimmassa valossa.

Muslimeille totuus on valoa ja vääryys pimeyttä. Siksi poikkeaminen tästä totuudesta on heitä kohtaan äärimmäisen epäoikeudenmukaista

Lisäksi se tosiasia, että islam kieltää apostaasin, kertoo uskonnon lujuudesta ja uskottavuudesta.

Jos islam antaisi muslimeille luvan vaihtaa uskontoa halutessaan, se kertoisi, että sillä ei ole kunniaa eikä itsetuntoa. Ja ihmiset voisivat siten kyseenalaistaa sen täydellisyyden ja totuudellisuuden.

Kaikki uskonnot tietysti väittävät edustavansa ainoaa oikeaa totuutta. Uskonnot ovat sellaisia. Vain islam kieltää seuraajiltaan vapauden valita ja vielä ihan konkreettisesti. Pelkkä helvetin tulella pelottelu ei riitä, vaan tarvitaan myös maallisia rangaistuksia. Malesian kaltaisessa suhteellisen maltillisessa muslimimaassa apostaasista ei tosin tuomita kuolemaan.

Muslimin on vaikea ymmärtää länsimaista vapauskäsitystä, minkä Wan Ahmad selkeästi ilmaisee:

”Vapaus” tai ikhtiyar tarkoittaa hyvän tai paremman valitsemista. Joten kyseessä ei ole oikeus eikä vapaus valita jotakin, joka on paha, epätosi, väärin, virheellinen tai epätäydellinen.

Uskonnollisesti, moraalisesti ja laillisesti ihmisellä ei ole oikeutta toimia väärin.

Oikea, täydellinen ja virheetön valinta on siis islam ja vain islam. Wan Ahmad kertoo, että islam ei tee kompromisseja:

Kun ihminen hyväksyy islamin ja päättää ryhtyä muslimiksi, häntä koskevat kaikki uskonnon määräämät säännöt.

Jos islam kieltää apostaasin, tämä ei koske pelkästään muslimeja, vaan myös niiden muiden uskontojen harjoittajien, joissa vastaavaa kieltoa ei ole, täytyy myös hyväksyä tämä käsitys ja kunnioittaa sitä.

Islam on siis kultti, joka ei hyväksy luopumista kultin jäsenyydestä. Yhdysvaltain ulkoministeriön Malesian uskonnonvapautta vuonna 2005 käsittelevältä sivustolta voi lukea lisää faktoja Malesian tilanteesta.