Joulun uskonnollinen merkitys on vähentynyt viime vuosien aikana ja sen kristillinen sanoma on hautautunut kaupallisuuden ja perhejuhlan taakse. Tästä asiasta ei tarvitse kiistellä kenenkään kanssa, koska kyseessä on itsestäänselvyys. Samalla on kuitenkin selvää, että maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä, joille joulun kristillinen sanoma on edelleen erittäin tärkeä. Näin on siitä huolimatta, että julkisuudessa kristillinen sanoma saa vuosi vuodelta yhä vähemmän tilaa.
Brittiläisen Spectator-lehden bloggaaja Stephen Pollard kirjoitti joulupäivänä artikkelin, jossa hän kuvaa omaa joulunviettoaan. Todettakoon, että Pollard on juutalainen, joten on täysin ymmärrettävää, että hän ei vietä joulua erityisellä antaumuksella. Lisäksi joulu on englanniksi Christmas, joten sanaan sisältyy ajatus Kristuksesta (Kristuksen messu). Jos Pollard olisi kirjoittanut suomeksi, mitään vastareaktiota ei varmasti olisi syntynyt. Jutussaan Pollard käyttää termiä Xmas, jonka hän tulkitsee kuvaavan joulua ilman kristillisiä vaikutteita. Pollard kirjoittaa
Ilmeisesti tänään on jonkin sortin juhlapäivä. Siinä tapauksessa, onnellista joulua (Xmas).
(Itse asiassa tänään on ensimmäinen jouluni (Xmas). Perheeni ei ole koskaan viettänyt joulua (Xmas), koska minulle kyseessä on aina ollut päivä, jolloin on voinut tehdä rauhassa töitä tietäen, että voi työskennellä häiriöttä. Lounaana on yleensä ollut normaali arkipäivän voileipä.
Mutta vaimoni perhe, kuten monien juutalaisten perheet, on aina viettänyt maallista joulua (Xmas). Joten 43 vuoden ikäisenä minäkin syön ensimmäisen kunnollisen joululounaan (Xmas lunch).
Koska joulu (Xmas) – käytän tätä termiä tarkoituksella – on nykyisin täysin maallinen juhla, voin tyytyväisenä liittyä mukaan.
Onko tuossa jotakin loukkaavaa? Joidenkin mielestä on ja joidenkin mielestä ei ole. Suomen kielellä kirjoitettuna teksti loukkaa vakaumuksellisintakin kristittyä erittäin vähän tai todennäköisemmin ei lainkaan. Sen sijaan englanninkielisestä kirjoituksesta voi lukea huonosti peiteltyä joulun kristillisen perinteen halveksuntaa, vaikka läheskään kaikki Pollardin kolumnia kommentoineet kristityt eivät kokeneet tekstiä loukkaavaksi, vaan heidän mielestään muslimit, hindut ja juutalaiset voivat viettää joulua juhlana ilman kristillistä viitekehystä.
Pollard tekee virheitä
Jos Pollard olisi jättänyt kirjoittelunsa tuohon, häntä kohtaan voisi tuntea sympatiaa ja kaikki loukkaantumiset tulkita väärinymmärryksiksi. Pollard kuitenkin jatkaa Times-sanomalehden artikkelissa, jossa hän korostaa joulun kaupallista merkitystä ja vähättelee kirkon johtohenkilöiden joulusaarnoja. Minun mielestäni tästä artikkelista käy ilmi, että Pollard oli liikkeellä kristinuskoa vastustavana sekularistina eikä juutalaisena, joka pitää joulunvietosta, vaikka hän ei piittaisikaan joulun kristillisestä sanomasta. Myös blogikirjoituksen otsikko ”Hyvää uskonnosta vapaata joulukuun 25:ttä” kertoo tästä.
Seuraavaksi Pollard päättää heittäytyä uhriksi ja julkaisee vastaanottamansa antisemitistisen sähköpostin. Todettakoon, että Britannian julkisuudessa näkyvät juutalaiset saavat säännöllisesti antisemitistisiä uhkauksia, joita mediassa ei juurikaan hehkuteta. Yleisesti antisemitismi on Euroopassa lisääntynyt, mutta syynä ei suinkaan ole eurooppalainen kantaväestö, vaan tänne muuttaneet islaminuskoiset maahanmuuttajat, joiden keskuudessa Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti herättää voimakkaita tunteita. Euroopassa vielä asuvat juutalaiset saavat usein tuntea muslimien vihan, joka perustuu sekä Israelin valtion perustamiseen että islaminuskon pyhien kirjoitusten asenteisiin juutalaisia kohtaan.
Mitenkään miestä tuntematta ja pelkästään hänen kirjoitusten perusteella päättelen, että Pollard ei ole erityisen uskonnollinen juutalainen. Hänelle juutalaisuus on pelkkä etninen identiteetti vailla suurempaa uskonnollista merkitystä. Juutalaisuus on sikäli länsimaisittain poikkeuksellinen identiteetti, että se sisältää sekä uskonnollisen että kansallisen komponentin. Juutalaiset eivät pyri käännyttämään ketään uskontoonsa, vaan uskonto ja kansakunta ovat yksi ja sama asia. Sen enempää en juutalaisuudesta halua sanoa, koska itse uskonnon keskeisestä sisällöstä tiedän varsin vähän. Sen verran tiedän, että juutalainen Hanukkah-juhla saattaa joskus osua samaan ajankohtaan kristillisen joulun kanssa.
Pollardin saama sähköposti oli tietysti erittäin juutalaisvastainen ja kuvaa kirjoittajansa syvää antisemitismiä. Pollardin mukaan hän saa päivittäin puoli tusinaa vastaavaa viestiä, joista osa tulee kommentteina hänen blogiinsa ja osa häneen omaan sähköpostiosoitteeseensa. En lainkaan epäile, etteikö hän tässä puhuisi totta.
Pollard kuitenkin turvautuu puolustuksessaan identiteettinsä tuomaan antisemitismiin, koska hän ei halua myöntää itse tehneensä mitään väärää. Muunlaisissa olosuhteissa hän ansaitsisi tukea ja sympatiaa, mutta mielestäni tässä tapauksessa näin ei ole, koska Pollard ei kirjoituksissa esiintynyt juutalaisena vaan sekularistina, joka tietoisesti vähätteli joulun kristillistä sanomaa. Lisäksi hän tuntuu käyttävän hyväkseen nykyiseen länsimaiseen itseinhoiseen kulttuuriin liittyvää syyllisyyttä juutalaisten joukkotuhosta. Samalla hän kuitenkin epäsuorasti leimaa häntä arvostelleet kristityt epäreilulla tavalla, koska suuri osa heistä ei suhtaudu mitenkään negatiivisesti juutalaisiin, juutalaisuuteen tai Israelin valtioon. Hän leimaa heidät samanlaisiksi antisemitisteiksi kuin se kirjoittaja, joka lähetti hänelle törkeän sähköpostiviestin.
Jos Pollard olisi kirjoittanut vasemmistolaisessa mediassa vastaavan jutun, asia olisi kuitattu olankohautuksella. Spectator on kuitenkin leimallisesti konservatiivinen julkaisu, joten tässä mielessä Pollardin kirjoitusten herättämä reaktio on ymmärrettävä. Pollardin kirjoituksiin liittyvä kohu kuitenkin kertoo kahdesta nykyistä läntistä maailmaa hallitsevasta ilmiöstä. Näistä toinen on kristinuskon eroosio, eli länsimaisen kulttuurin perustana oleva uskonto menettää jatkuvasti merkitystään. Toinen puolestaan on juutalaisten joukkotuhoon liittyvä syyllisyys, joka vaikuttaa kaikkialla länsimaissa, vaikka siihen syyllistyi pakanallinen, rotuoppeihin uskova Hitlerin Saksa, jolla ei pitäisi olla modernin liberaalin demokratian kanssa mitään tekemistä. On sopivaa kysyä, onko se joukkotuhon uhrien kärsimysten trivialisointia, että heitä käytetään lyömäaseena poliittisessa keskustelussa vielä 2000-luvulla.
Ihan varmasti Euroopassa antisemitismi on lisääntynyt nimenomaan muslimien invaasion takia, mutta ei syntyperäisten eurooppalaistenkaan antisemitismi ole vähentynyt 1900-luvulla. On uskaliasta väittää, että Hitler ei ollut uskonnollinen. On mahdotonta sanoa, oliko Hitler vain ns. tapakristitty vai katolisen kasvatuksen syvällisemmin omaksunut mielipuoli. Oleellisempaa on kuitenkin se, että Hitler ei tietääkseni tappanut omin käsin yhtään juutalaista, vaan holokaustin toimeenpanivat sadattuhannet kristityt sotilaat.
VastaaPoistaTalvipäivän seisaus ei ole mikään kristillinen juhla, vaan täysin pakanallisen taustan omaava ja kristillisen kirkon vain omakseen ottama juhla. Että joulu olisi nimenomaan kristitty juhla vain siksi, että kristitty kirkko on keksinyt juhlia silloin Jeesuksen syntymää, on yksinkertaisesti virheellinen.
Ihan varmasti Euroopassa antisemitismi on lisääntynyt nimenomaan muslimien invaasion takia, mutta ei syntyperäisten eurooppalaistenkaan antisemitismi ole vähentynyt 1900-luvulla.
VastaaPoistaKyllä minä uskaltaisin sanoa, että se on holokaustin jälkeen vähentynyt ihan merkittävällä tavalla. Vai millä tavoin nykyeurooppalaisten antisemitismi mielestäsi ilmenee? Itse en ainakaan menisi samaistamaan esim. Israelin vastustamista ja antisemitismiä.
Joku irvileuka voisi tietysti sanoa, että totta kai antisemitismi on holokaustin jälkeen vähentynyt merkittävästi kun juutalaisten määräkin on vähentynyt merkittävästi (ja tässä mielestäni onkin totta toinen puoli), mutta se on sitten asia erikseen.
Tietääkseni tuo Lawrence Auster, joka otti kirjoituksesta ns. pultit on myös juutalainen.
VastaaPoistaEurooppalainen antisemitismi muhii pinnan alla vähän maasta riippuen mutta on toki huomattavasti vähäisempää kuin aiempina vuosisatoina.
VastaaPoistaPollardin alkuperäinen kirjoitus ja hänen Times-artikkelinsa kertovat lähinnä typeryydestä, ylimielisyydestä ja ajattelemattomuudesta. Tottahan toki joulu on maallinen juhla, johon kuka tahansa voi osallistua. Tosin sen uskonnollisen merkityksen vähättely saa myös ansaitsemansa vastareaktion varsinkin, kun tekstin on päivätty Joulupäivälle.
IDA, olenhan minäkin kristitty mutta se olisi huono argumentti puolustella kritiikkiä, jonka esittäisin toista kristittyä kohti. Harvoin edes uskonnosta väiteltäessä kyse on itse uskonnosta vaan ainoastaan uskonnon oppien "oikeasta" tulkinnasta. Kyse on samasta asiasta kuin lapsina, jolloin autojen huippunopeuksia vertailtiin sen mukaan, missä autossa oli suurin nopeusmittarin lukema. (Muistatko vielä vanhoja koeajoja, joissa saksalaisvalmistajat pitivät kunnia-asianaan kulkea lujempaa mitä valmistaja ilmoitti kun taas japsiautojen kiihtyvyys jäi aina valmistajan lupaamasta? Ja ranut alitti aina valmistajan lupauksen, jos pysyivät ehjinä. Oi noita aikoja.)
VastaaPoistaAdelphi, hyvä huomautus. Ei minulla ole osoittaa muuta kuin musta tuntuu -tutkimus. Ei ollut tarkoitus leimautua näin hölmöksi - luulin taas olevani viisaampi kuin olin. Israelin vastustaminen ja antisemitismi ovat tietenkin eri asioita, vaikka sinänsä Israelin tukeminen usein liittyy uskonnolliseen vakaumukseen. Harvoin kukaan vasemmistolainen tukee Israelia ja harvoin kukaan vasemmistolainen julistaa olevansa kristitty.
Vasarahammer, toki antisemitismi on vähäisempää kuin aiempina vuosisatoina, mutta veikkaan että keskeisin syy on Euroopan maallistumisessa. Mitä vahvempi on kristillinen kirkko ollut, sitä vahvempaa on ollut eri vähemmistöjen syrjiminen. Kyse ei kuitenkaan ole kristinuskon huonoudesta vaan ennen kaikkea luonnontieteellisen tietämyksen lisääntymisestä ja yleisestä kulttuurin kehittymisestä. Onko kyse yleisen ÄO-tason kasvusta tai siihen vaikuttavista seikoista, liittyy aiheeseen ainakin joiltain osin hyvinkin keskeisesti.
"IDA, olenhan minäkin kristitty mutta se olisi huono argumentti puolustella kritiikkiä, jonka esittäisin toista kristittyä kohti. Harvoin edes uskonnosta väiteltäessä kyse on itse uskonnosta vaan ainoastaan uskonnon oppien "oikeasta" tulkinnasta."
VastaaPoistaToki. Yritin viitata tuohon, että Pollard käänsi kritiikkiä sitten myöhemmin antisemitismiksi.
Auster on kyllä myös kääntynyt kristinuskoon ja on käsittääkseni aika harras uskossaan.
"Kyse on samasta asiasta kuin lapsina, jolloin autojen huippunopeuksia vertailtiin sen mukaan, missä autossa oli suurin nopeusmittarin lukema. (Muistatko vielä vanhoja koeajoja, joissa saksalaisvalmistajat pitivät kunnia-asianaan kulkea lujempaa mitä valmistaja ilmoitti kun taas japsiautojen kiihtyvyys jäi aina valmistajan lupaamasta? Ja ranut alitti aina valmistajan lupauksen, jos pysyivät ehjinä. Oi noita aikoja.)"
Hyvin muistan tuon kuinka pihoissa käytiin katsomassa nopeusmittareista kuinka lujaa mikin auto kulkee.
"Israelin vastustaminen ja antisemitismi ovat tietenkin eri asioita"
VastaaPoistaEn minäkään usko, että Israelin vastustamisessa eli "antisiionismissa" olisi kyse samanlaisesta antisemitismistä kuin natsien kohdalla.
Vasemmistolainen vain samaistuu ns. uhriin, jonka asemaa "palestiinalaiset" palvelevat. Uhrin huono asema johtuu tietysti Israelin harjoittamasta "syrjinnästä" eikä "palestiinalaisten" omilla toimilla ole asian kanssa mitään tekemistä. "Syrjintä" myös selittää, miksi vasemmistolainen arvioi Israelin toimia eri mittatikulla kuin "palestiinalaisten".
Myös Israelin valtion luonne juutalaisena kansallisvaltiona ei miellytä oikeaoppisia vasemmistolaisia, jotka kai haluaisivat, että perustettaisiin yhteinen kansankoti kaikille alueen asukkaille. Valitettavasti se vain osoittaa, että realiteetit ovat näiltä vasureilta hukassa.
Vasarahammer:
VastaaPoista"Toinen puolestaan on juutalaisten joukkotuhoon liittyvä syyllisyys, joka vaikuttaa kaikkialla länsimaissa, vaikka siihen syyllistyi pakanallinen, rotuoppeihin uskova Hitlerin Saksa, jolla ei pitäisi olla modernin liberaalin demokratian kanssa mitään tekemistä."
Hitlerin Saksahan nyt ei ollut millään tavoin pakanallinen vaan erittäin harras kristitty maa. Ja juuri tämän vuoksi Hitlerin onnistui asettaa juutalaiset syntipukiksi. Sillä vuosisatojen ajan kirkoissa kautta Euroopan saarnattiin oppia jumalanmurhasta (ks. Matt. 27:24-26), ja jota käytettiin vainon syynä kauan ennen Hitleriä, joka oli omien sanojensa mukaan erittäin harras kristitty ja koki tekevänsä Jumalan Työtä (Hitlerin puhe 12. huhtikuuta 1922, Munchenissä, Norman H. Baynes (ed.), The Speeches of Adolf Hitler, April 1922-August 1939). Ei ole sattumaa, että rotuoppi suunnattiin pääasiassa juutalaisia vastaan, vaikka osansa saivat tietysti käytännöllisesti katsoen kaikki.
Hitlerin kansallissosialistisella Saksalla on se tekeminen modernin liberaalin demokratian kanssa, että se esittää meille täydellisen vastakohdan: sosialistisen, vihaan perustuvan väkivalloin ylläpidetyn myyttien diktatuurin. Sen antaman kuvan pitäisi säilyä kaikessa kauheudessaan kirkkaan paljon pidemmälle kuin vain 2000-luvulle.
Kumitonttu:
Antisemitismi on eurooppalaisien kansojen keskuudessa todennäköisesti vähentynyt kahdesta syystä: maallistuminen ja Holokausti. Ensimmäinen saa aikaan sen, etteivät 'vanhat pahat tavat' pääse imeytymään uudempiin sukupolviin samalla tavoin. Toinen taas pistää ihmiset miettimään oikein ankarasti ja pitkään omia arvojaan ja mielipiteitään... ja toivottavasti myös niiden totuudenmukaisuutta.
Antisemitismi taas siirtolaisina tulleiden keskuudessa on erittäin voimakasta Rauhan Uskonnon vuoksi. Eikä heillä ole samanlaisia syitä sen vähenemiseen. Joten he myös toimivat näkemystensä ja arvojensa mukaan. Jos meillä ei olisi tuota siirtolaisuutta niin todennäköisesti juutalaiset saisivat olla rauhassa. Tämä antisemitismi, tai oikeammin sen sietäminen, taas johtaa siihen, että kaikki antisemitistit kokevat toimiensa olevan ainakin sietokyvyn rajoilla. Tästä meillä on kiittäminen sosialisteja ja multikulturisteja.
i.p, olen samaa mieltä kanssasi ja totean uudestaan vain sen, että en ole läheskään niin varma siitä, että antisemitismi olisi vähentynyt Euroopassa. Vaikka Israelin vastustaminen ja antisemitismi ovat eri asioita, antisemitismi usein puetaan Israelin vastustamiseksi. Niiden erottaminen on ajoittain erittäin hankalaa, miksi kategorinen tuomitseminen on valitettavan yleistä.
VastaaPoista