Eurabia – myyttiä vai todellisuutta

Jo jonkin aikaa jatkunut kiista siitä, ovatko Vlaams Belang ja Ruotsindemokraatit rasistisia ja fasistisia järjestöjä vai eivät, on toistaiseksi päättynyt toisen osapuolen esitettyä lopullisen kantansa ja heittäessä pyyhkeen kehään. Internet-keskusteluissa voittaja ei yleensä ole se, joka esittää parhaat argumentit, vaan se, joka jaksaa toistaa omaa kantaansa vastaväitteistä piittaamatta. Tässä suhteessa Little Green Footballs –sivusto ja sen ylläpitäjä Charles Johnson ovat jo voittaneet. Näin käy, koska Gates of Vienna –sivuston ylläpitäjät Baron Bodissey ja Dymphna ymmärtävät, että totuus harvoin on mustavalkoinen ja että maailmasta ei varmasti löydy Jeesuksen moraalilla varustettuja ihmisiä poliittisista puolueista puhumattakaan.

Charles Johnsonilla taas on pelissä henkilökohtainen uskottavuus, blogin kävijämäärät ja prinsessanherkkä ego, joka ei kestä pienintäkään kritiikkiä. On siis todennäköistä, että Charles Johnson luovuttaa viimeisenä. Itse olen pahoillani Baron Bodisseyn puolesta, koska hän teki hartiavoimin töitä, jotta Brysselin jihad-vastainen konferenssi saatiin järjestettyä. Siksi Johnsonin tekopyhä jeesustelu tuntuukin varmasti samalta kuin suora potku munille. Siksi minäkin olen lakannut kunnioittamasta Charles Johnsonia, pieniä vihreitä limapalloja ja Johnsonin liskoarmeijaa. LGF:n linkki on jo poistettu selaimen kirjanmerkeistä.

Eurabia on myytti

Viime vaiheessa Charles Johnson alkoi muuttua itsevarmaksi ja alkoi antaa suoria linkkejä lähdesivustoilleen. Parissa viimeisessä asiaa koskevassa viestissään Johnson antoi linkin norjalaisen Öivind Strömmenin Eurofascism-sivustolle, jossa omien sanojensa mukaan ideologisesti vasemmistolainen ja ajatusmaailmaltaan vihreä norjalainen on tutkinut modernia eurooppalaista fasismia ja jopa kirjoittanut aiheesta kirjan.

Strömmenin sivuston perusteella kyseessä on henkilö, joka on aidosti huolissaan fasismin leviämisestä Euroopassa. Valitettavasti Strömmen keskittyy blogikirjoituksissaan lähinnä semanttiseen keskusteluun. Strömmenin itse määrittämien kriteerien perusteella päätellään, mikä eurooppalainen puolue on ”fasistinen” ja mikä ei. Semantiikkaa höystetään vihjailuilla puolueen entisten ja nykyisten jäsenten kytköksillä entisiin ja nykyisiin natseihin. Lienee turha sanoa, että moinen saivartelu on turhanpäiväistä. On hedelmällisempää katsoa, mikä on kunkin puolueen aatteellinen perusta ja mitä tavoitteita kukin puolue pyrkii ajamaan kuin metsästää natsimörköjä. Valitettavasti jälkimmäinen on se tapa, jota poliittinen vasemmisto pääsääntöisesti käyttää.

Strömmenin keskeinen teesi on Eurabia-myytti, jota ”eurofasistiset” puolueet käyttävät hyväkseen lisätäkseen kannatustaan. Mitenkään perustelematta Strömmen väittää, että historioitsija Bat Ye’orin kirja Eurabia – the Euro-Arab axis on pelkkä salaliittoteoria eikä sitä tästä syystä pidä ottaa vakavasti. Eurabia-myytti on Strömmenin kirjan pääaihe. Stömmenin blogissa ei kiinnitetä huomiota Eurabia-hypoteesin motivaatiotekijöidin, kuten tarpeeseen tasapainottaa Yhdysvaltojen hegemoniaa tai öljyn saatavuuteen.

En ole lukenut Strömmenin kirjaa (enkä aiokaan) enkä myöskään ole lukenut Eurabia-kirjaa, jonka mukaan Euroopan Unioni on tietoisesti pyrkinyt lähentämään Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan arabimaita Eurooppaan. Hintana öljynsaannista Eurooppa on lisäksi siirtynyt tukemaan palestiinalaisten asiaa Lähi-idän konfliktissa ja sallinut laajamittaisen muslimien maahanmuuton.

Norjalainen bloggaaja Fjordman kysyi LGF-kiistan aikana, miksi LGF lisää Eurabian kieltäjien uskottavuutta (siteeraamalla Öivind Strömmeniä). Kirjoituksessaan Fjordman antaa linkin BBC:n uutiseen, jossa Britannian ulkoministeri David Miliband kehottaa Euroopan Unionia laajentumaan Euroopan ulkopuolelle.

Milibandin mukaan EU:n pitäisi työskennellä, jotta Venäjästä sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maista tulisi EU:n jäseniä. Laajentuminen on hänen mukaansa tehokkain työkalu edistää tasapainoa ja vähentää ääriliikkeiden kannatusta.. Miliband sanoi myös, että EU:n on pidettävä lupauksensa Turkille, koska epäonnistuminen synnyttäisi syvän ja vaarallisen kuilun idän ja lännen välille.

Milibandin höyrypäiset puheet eivät kuitenkaan ole todiste mistään salaliitosta Euroopan muuttamiseksi Eurabiaksi. Sen sijaan ne kertovat utopistisesta ajattelusta, jossa Euroopan Unionin kyky sulauttaa erilaisia kulttuureja yliarvioidaan ja laajamittaisen muslimien maahanmuuton seuraukset jätetään kokonaan vaille huomiota. Milibandin lausunto ei niinkään kerro tahallisesta pahantahtoisuudesta kuin tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä päätösten seurauksia kohtaan eli yhdellä sanalla idealismista. Lausunto myös kertoo vasemmistolaisesta ajattelusta, jonka mukaan konfliktien syyt löytyvät taloudellisesta eriarvoisuudesta. Liittämällä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maat osaksi eurooppalaista kehitystä konfliktit vähitellen poistuvat.

Hirttäytyminen Eurabiaan ei kannata

Koska en ole lukenut Bat Ye’orin Eurabia-kirjaa, en myöskään lähde arvioimaan, miten luotettavalle todistusaineistolle kirja perustuu. Myönnän, että kirjan nimen perusteella voi epäillä kyseessä olevan salaliittoteorian.

Jos lähdetään arvioimaan, miksi Eurabia voi toteutua, kannattaa ennemmin keskittyä maanläheisempiin yksityiskohtiin. Euroopan maat muuttivat Lähi-idän politiikkaansa vuoden 1973 Yom Kippur –sodan jälkeen, koska öljyä tuottavat arabimaat kieltäytyivät myymästä öljyä Israelia tukeville valtioille. Tämä johti ns. öljykriisiin. On kuitenkin todistamatta, että laajamittainen muslimien maahanmuutto olisi suoraa seurausta tästä politiikasta.

Ylipäänsä pidän Fjordmanin takertumista Eurabia-teoriaan virheellisenä. Mitään Eurabiaa ei tarvita, jos halutaan todistaa laajamittaisen muslimien maahanmuuton haitallisuus eurooppalaisille yhteiskunnille. Muslimien maahanmuuton taloudellinen taakka on todistettavissa työllisyystilastoilla, joiden mukaan muslimien työllisyysaste on selkeästi kantaväestöä alhaisempi. Muslimien todistettavissa oleva käyttäytyminen myös antaa aiheen epäillä maahanmuuton järkevyyttä. Kun mukaan lisätään muslimien selkeästi kantaväestöä korkeampi syntyvyys, voidaan perustellusti väittää, että Eurooppa islamisoituu.

Islamisoituminen ei kuitenkaan ole mikään peruste Öivind Stömmenin kaltaisille, koska monikulttuurisen ajattelun sisäistäneille kulttuurilla ei ole väliä, koska kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia. Siksi monikultturistit eivät voi ymmärtää, miksi islamisoituminen olisi muka joku ongelma. Monikulttuurisuus sisältää myös ääneenlausumattoman ajatuksen siitä, että muslimit lopulta omaksuvat eurooppalaiset arvot, koska ne ovat perinteisiä islamilaisia arvoja houkuttelevimpia. Todellisuus ei valitettavasti aina noudata toiveita.