sunnuntai, elokuuta 27, 2006

Tiedotusvälineiden mahti

Muistan vielä, kun 90-luvulla kakkoselta tuli ohjelma Maailma sanojen vankina, jota veti Erkki Saksa –niminen mies. Itse epäilin Erkki Saksan olevan kaappitaistolainen, sillä sen verran valikoitua ohjelman mediakritiikki oli. Tuolloin kuitenkin vaihtoehtoisia lähteitä ei ollut niin helppo löytää kuin nykyisin, ja ehkä myös Erkki Saksan ohjelma palveli tarkoitustaan.

Internetin tulo joka kotiin ja blogosfäärin synty ovat mahdollistaneet tavalliselle ihmiselle mahdollisuuden esittää omat käsityksensä maailman tapahtumista. Lisäksi ns. valtamedia, jota blogosfäärissä kutsutaan kirjainlyhenteellä MSM (Mainstream media) on joutunut tulilinjalle.

Vietnamin sota

On sanottu, että sodassa totuus on ensimmäinen uhri. Tämä tarkoittaa, että sodan osapuolet pyrkivät esittämään asiat omalta kannaltaan edullisessa valossa eikä tavoitteena suinkaan ole kertoa totuutta tapahtumista.

Vietnamin sodasta sanotaan, että se oli ensimmäinen aito mediasota, jossa kuvat sodan karusta todellisuudesta tuotiin suoraan tv-katsojien olohuoneeseen. Vietnamin sota on myös hyvä esimerkki siitä, että median raportointi voi vaikuttaa suoraan sodan lopputulokseen. Raportit pommituksista ja julmuuksista lisäsivät sodan vastustusta kotirintamalla, ja lopulta seurauksena oli amerikkalaisten nöyryyttävä vetäytyminen.

Jimmy Carterin kaltaista henkilöä tuskin olisi valittu presidentiksi ilman Vietnamin sotaa. Carteria pidettiin moraaliltaan korkealaatuisena ihmisenä, joka ei turvautuisi voimankäyttöön muutoin kuin viimeisenä keinona. Carterin epäonnistumisten täyttämä presidenttikausi kuitenkin johti vastareaktioon, kun Ronald Reagan valittiin presidentiksi. Sodankäynnin säännöt silloin, kun toisena osapuolena oli sivistynyt länsimaa, olivat kuitenkin lopullisesti muuttuneet.

Israel ja Libanon

Myös äskettäin tulitaukoon päättyneessä Israelin ja Hizbollahin välisessä konfliktissa media näytteli tärkeää osaa. Israel yritti murtaa Hizbollahin selkärangan ilmapommituksilla, jotka valtaosin kohdistuivat Hizbollahin tukialueille.

Mediassa Israelin pommitukset kuitenkin tuomittiin ja voimankäyttöä pidettiin ”suhteettomana”. Uutiskanavien toimittajat kiertelivät raunioissa yhdessä uutistoimistojen palkkaamien kameramiesten kanssa. Toimittajien tunteellinen raportointi ja uutistoimistojen kuvat raunioista ja pommituksen uhreista käänsivät suuren yleisön sympatiat kärsivien ”libanonilaisten” puolelle.

Libanonilaisten kärsimyksiä kuvattaessa Hizbollahin rakettituli Pohjois-Israeliin jäi vähemmälle huomiolle. Hizbollah ampui Israeliin enimmäkseen Katjusha-raketteja mutta myös iranilaisvalmisteisia Fajr-3- ja Fajr-5 –ohjuksia. Nämä ohjukset eivät kuitenkaan aiheuttaneet Israelin puolella yhtä paljon kuolemantapauksia kuin Israelin Libanoniin kohdistamat ilmapommitukset, koska Israel oli nähnyt vaivaa siviiliväestön suojelemiseksi.

Puutteellisen tulivoiman Hizbollah kuitenkin korvasi menestyksekkäillä mediaoperaatioillaan. Vain harva länsimainen tiedotusväline uskalsi kertoa, että Hizbollah valvoi toimittajia ja kertoi, mitä nämä saivat kuvata ja mitä eivät. CNN:n toimittaja Anderson Cooper kuitenkin sanoi selkeästi: ”Skoottereita ajavat nuoret miehet seurasivat jokaista askeltamme. He sallivat meidän kuvata vain tiettyjä katuja ja tiettyjä rakennuksia.” Cooper myös kumosi väitteet siitä, että Israel tarkoituksellisesti pommitti siviilejä huomauttamalla, että Hizbollah toimi siviilien asuttamilta alueilta käsin ja että Israel pudotti lentolehtisiä, joissa varoitetiin hyökkäyksistä. Monet muut mediat eivät maininneet Hizbollahin asettamista toiminnallisista rajoituksista.

Reutersin valokuvat

Kuvan sanotaan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa. Valokuvat sotatoimialueilta ovat käypää kauppatavaraa, jota kansainväliset uutistoimistot jakelevat asiakkailleen ympäri maailmaa. Yksi arvostetuimmista uutistoimistoista on englantilainen Reuters, joka jäi Israelin ja Libanonin konfliktissa kiinni valokuvan väärentämisestä.

Uutistoimistot eivät läheskään aina lähetä omia valokuvaajiaan maailman kriisipesäkkeisiin vaan luottavat paikallisiin alihankkijoihin. Yksi tällainen oli Adnan Hajj, joka otti kuvan Beirutin savuavista raunioista. Kuvassa oli kuitenkin yksi ongelma. Sitä oli nimittäin käsitelty Adobe Photoshop –ohjelmalla, ja käsittelyn seurauksena savu näkyi kuvassa selkeästi tummempana kuin alkuperäisessä kuvassa.

Little Green Footballs –blogin ja sen ylläpitäjä Charles Johnsonin toiminnan ansiosta huijaus paljastui, mikä johti siihen, että Adnan Hajj menetti työpaikkansa ja Reuters veti markkinoilta kaikki Hajjin ottamat valokuvat.

Muita väärennöksiä

Toinen väärennetty valokuva oli otettu taivaalla lentävästä Israelin ilmavoimien lentokoneesta. Kuvassa lentokone lähettää soihtuja, joiden tarkoituksena on harhauttaa lämpöhakuisia ilmatorjuntaohjuksia. Ongelmana oli, että kuvassa oli alun perin vain yksi soihtu ja siihen oli jälkikäteen lisätty kaksi muuta soihtua vaikutuksen tehostamiseksi. Valokuvan oli ottanut samainen Adnan Hajj ja paljastumisesta saadaan kiittäää toista bloggaajaa eli http://mypetjawa.mu.nu/ –blogin ylläpitäjää, joka toimii salanimellä Rusty Schackleford.

Kuitenkin blogosfäärissä suurinta mainetta herätti libanonilainen vihreäkypäräinen mies, jonka oikeaa nimeä ei aluksi saatu selville. Kyseinen herra herätti huomiota, kun Israelin ilmaiskun seurauksena 28 ihmistä menetti henkensä.

Vihreäkypäräinen mies esiintyi uutiskuvissa ja –filmeissä kantamassa Qanan raunioista löytynyttä lapsen ruumista. Miehen käyttäytyminen herätti kuitenkin huomiota blogosfäärissä, sillä hän näytti ohjailevan median toimintaa käsimerkeillä ja lisäksi hän varmisti, että raunioista löytyneet ruumiit olivat mahdollisimman hyvin median kameroiden ulottuvilla.

Vihreäkypäräisen miehen nimeksi osoittautui Salam Daher. Hänen toimenkuvansa on kuitenkin edelleen epäselvä, sillä kuvissa hän esiintyy pelastusalan ammattilaisena mutta hänen myös arveltin olevan ruumishuoneen hoitaja. Daherin yhteyksistä Hizbollahiin ei ole täyttä varmuutta, mutta epäilyksiä herättää se, että Daherin näköinen mies esitteli ruumiita myös vuonna 1996, kun Israel oli pommittanut samaa kylää Vihan hedelmät –operaation yhteydessä.

Vihreäkypäräisen miehen paljasti ensimmäisenä englantilainen blogi EU Referendum, josta on vieläkin luettavissa vihreäkypäräisen miehen toiminta Qanan pommituksen aikana. Sivuston ylläpitäjä Richard North ei kuitenkaan ole onnistunut aukottomasti todistamaan, että Salam Daher on Hizbollahin edustaja.

Blogosfäärin ensimmäinen menestys

Israelin ja Hizbollahin välisessä konfliktissa blogosfääri ei kuitenkaan ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjan aikana CBS-televisioyhtiön monivuotinen uutisankkuri Dan Rather esitteli 60 minuuttia –ohjelmassaan asiakirjoja, jotka kertoivat ikäviä asioita presidentti George W. Bushin urasta kansalliskaartissa.

Asiakirjat kuitenkin osoittautuivat väärennöksiksi, kiitos blogosfäärin. Asiakirjoissa käytetty kirjasinlaji oli Times New Roman, jota ei vuonna 1973, jolloin asiakirjat oli muka kirjoitettu, ollut vielä käytössä. Tuolloin käytössä olleet kirjoituskoneet suolsivat enimmäkseen Courier-kirjasinlajia. Little Green Footballs –sivuston Charles Johnson teki animoidun GIF-kuvan, jossa verrattiin asiakirjoja Microsoft Wordin oletuskirjasinlajilla tehtyyn asiakirjaan. Yhdennäköisyys oli hämmästyttävä.

Tapahtuma johdosta CBS:n monivuotinen ja arvostettu uutisankkuri Dan Rather menetti työpaikkansa kanavan ykkösuutisankkurina. Mainetta tuskin kasvatti surullisenkuuluisa ”Fake but accurate” –puolustus. Täytyy kuitenkin todeta, että asiakirjojen sisältö voi hyvinkin olla oikea, mutta tökerö väärennös vei uskottavuuden ja ehkä myös auttoi George W. Bushia uudelleenvalinnan varmistamisessa.

Biased BBC

Britannian yleisradioyhtiö BBC:n puolueellisuutta tutkiva blogi Biased BBC on yksi suosikeistani. Kyseisessä blogissa lukijat lähettävät kommenttejaan avoimeen viestiketjuun. Kommenteista paljastuu toki, että kirjoittajat edustavat enimmäkseen oikeistokonservatiivista arvomaailmaa. Kuitenkin olen tämän blogin kautta oppinut sen, että uutisoinnissa tärkeintä ei ole se, mitä kerrotaan, vaan se, mitä jätetään kertomatta. Mahdolliset uutisväärennökset ovat tämänkaltaisen toiminnan rinnalla mitätöntä puuhastelua.

BBC ei esimerkiksi käytä koskaan sanaa terroristi (terrorist) vaan on korvannut sen sanalla militantti (militant). Syy tähän on tietysti BBC:n pyrkimyksessä tasapuolisuuteen. BBC-logiikan mukaan se, joka on toiselle terroristi on toiselle vapaustaistelija. BBC pyrkii välttämään edellä kuvatun kaltaisia arvovalintoja, mistä syystä siviilikohteita tuhoava itsemurhapommittaja nauttii arvonimeä militantti. Tämän asian selvitin lopullisesti lukemalla Phil Reesin kirjan Dining with terrorists, jossa entinen BBC-reportteri Rees on keskustelevinaan terroristien kanssa ja haukkuu siinä samassa George W. Bushin ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikan.

Biased BBC –blogin kautta olen oppinut myös, että BBC ilmoittaa avoimista työpaikoista yksinomaan vasemmistolaisen Guardianin sivuilla. Ehkä tässä on yksi selitys sille, miksi Biased BBC –sivusto on ylipäänsä olemassa. Toimittajien arvomaailma heijastuu väistämättä uutisointiin, mikäli toimituspolitiikka ei muuten sitä estä.

Israelin ja Hizbollahin sodassa BBC:n reportteri Orla Guerin kertoi sodan tuhoista näin. Itse kukin voi päätellä, miten puolueetonta raportointi oli. Joka tapauksessa kylässä, jonka Orla väitti tuhoutuneen täysin, suuri osa säästyi täysin pommituksilta. Vika voi tietysti olla Israelin ilmavoimissa, jotka eivät ehkä ehtineet tuhota kaikkia kylän rakennuksia.

Entä Suomi?

Suomessa on menneinä vuosina totuttu siihen, että tiedotusvälineet jättävät osan tarinasta kertomatta. Tätä ilmiötä kutsuttiin itsesensuuriksi tai suomettumiseksi. Neuvostoliittoon kriittisesti suhtautuvia juttuja ei ollut eikä presidentti Urho Kekkosen vakavasta dementiasta kerrottu tiedotusvälineissä, vaikka toimittajat toki tiesivät presidentin heikosta terveydentilasta.

Lisäksi suomalaisessa BBC:n vastineessa Yleisradiossa muistetaan varmasti Reporadion kausi, jolloin Ylen kanavilla sekä televisiossa että radiossa nähtiin runsaasti ”tiedostavaa” ohjelmatarjontaa. Näin naapurissa –ohjelmassa myöhemmin Yleisradion pääjohtajaksi noussut Reino Paasilinna esitteli Neuvostojen maan erinomaisia oloja.

Tuoreemman esimerkin itsesensuurista voi käydä lukemassa Jussi Halla-Ahon sivuilta. Valtakunnan päälehti Helsingin Sanomat kieltäytyy uutisoinnissaan julkaisemasta rikoksentekijöiden etnistä tai uskonnollista taustaa.

Terve kriittisyys median uutisointia kohtaan kannattaa siis säilyttää. Mitä vähemmän tiedät mediassa uutisoidusta asiasta, sitä epäilevämmin kannattaa uutiseen suhtautua. Toisaalta mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän tarvitset valtamedian usein ylimalkaista ja taustoitukseltaan puutteellista uutisointia. Vaarallisinta uutistoiminnassa on kuitenkin se, jos media tietoisesti jättää osan tarinasta kertomatta. Jos lisäksi kaikki mediat toimivat johdonmukaisesti samoin, vapaasta tiedonvälityksestä ei enää voi puhua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toivon kohteliasta ja asiassa pysyvää kommentointia.