Aina silloin tällöin on hyvä tutkia vanhoja sanomalehtiä ja
katsoa, miten valtamedia yrittää sormi pystyssä opettaa lukijoitaan ja samalla
demonisoida sinällään harmittomia ihmisryhmiä ja esittää heidät sekopäisinä hörhöinä.
Toki osalla heistä mielipiteet voivat vaikuttaa oudoilta, mutta mielestäni näille
ihmisille lehtien palstoilla tapahtuva ylimielinen naureskelu ei tuo mitään
hyvää julkiseen keskusteluun, vaan siinä omasta erinomaisuudestaan vakuuttunut
toimittaja potkii palloa tyhjään maaliin. Nyt kun koko väestöön kohdistuneet
massarokotukset ovat takana päin, voidaan HS:n toimittajan kijoittaman jutun
asiasisältä ja tiedollinen
anti todeta
suurimmallta osin kelvottomaksi.
Tämänkertaisessa ”vanhojen sanomalehtien katsauksessa
otetaan käsittelyyn Helsinkin Sanomien juttu nimeltä Valheiden verkko, joka
julkaistiin 21.1.2021. Tuolloin koko väestöön kohdistuvat massarokotukset
olivat vasta alkamassa.
Tyypilliseen valtamedian toimittajan tapaan jutun
kirjoittaja käyttää leimaavia termejä kuten ”rokotevastainen”. Koronarokotteen
tapauksessa rokottamiseen myönteisesti suhtautuva henkilö voi jättää rokotteen
ottamatta, koska se on otettu käyttöön nopeasti, siinä käytetään uuttaa
teknologiaa (mRNA) eikä sitä ole testattu riittävän hyvin, jotta sitä voisi
jakaa huolettomasti koko väestölle. Tämän sanominen koronapandemian aikana
saattoi johtaa tilin sulkemiseen sosiaalisessa mediassa.
Mielesttäni huonosti testatun rokotteen ottaminen voi sekin
olla perusteltua, jos tauti, jota vastaan se on tehty, on riittävän vakava ja
rokotteen riskit ovat tiesossa siten, että ihminen pystyy tekemään omalta
kannaltaan parhaan mahdollisen ratkaisun rokotteen suhteen.
Vuoden 2021 alussa näin ei ollut. Suurin osa ihmisistä ei tiennyt,
millainen rokote olisi ja mikä olisi sen teho. Itse muiden mukana odotin, että massarokotukset
olisivat lopettaneet taudin leviämisen ja johtaneet laumaimmuniteettiin. Näin
ei käynyt. Rokote ei lopettanut pandemiaa. Se ei estänyt tartuntoja eikä taudin
leviämistä. Sen ansiosta sairastuneelle kehittyi vain lievä tauti eli mahdollisuudet
jäädä henkiin sairastetun taudin jälkeen paranivat etenkin iäkkäämmillä
potilailla. Nuoremmissa ikäryhmissä rokotteen hyödyt olivat melko vähäiset.
Koronan aiheuttaman hengitystieinfektion tappavuus oli
tiedossa jo pandemian varhaisessa vaiheessa japanilaisen Diamond Princess
-risteilijän matkustajilta saadun tiedon perusteella.
HS:n toimittajan asenne on lähtökohtaisesti kielteinen
mielenosoittajia ja heidän huoltaan kohtaan.
Toimittaja ”luottaa” tieteeseen eli mekanistiseen asiantuntijaratkaisuun.
Vain rokote auttaa. Muita ratkaisuja ei ole.
Ivermektiini ei ole ratkaisu, vaikka jotkut lääkärit
käyttivät tätä lääkettä menestyksekkäästi, kunnes asiantuntijaviranomaiset
kielsivät sen käytön.
Toimittaja kirjoittaa siitä tällaista:
” Ivermektiini on sekä eläimille että ihmisille tarkoitettu
loislääke. Pandemian aikana sosiaalisessa mediassa alkoi levitä vaatimuksia,
joiden mukaan ivermektiiniä pitäisi käyttää covid-19:n ennaltaehkäisyssä ja
hoidossa. Viranomaiset varoittavat sen käytöstä, sillä tutkimusnäyttö sen
tehosta on heikkoa.”
Yhdysvalloissa pandemian hoidosta vastannut Tohtori Fauci
hylkäsi ivermektiinin kaltaiset halvat lääkkeet ja valitsi
hoitokeinoksi Remdesivirin. Tämä
kokeilu epäonnistui.
Luonnollisesti HS:n jutussa pitää ainakin jotenkin ottaa
kantaa itse rokoteeseen:
” KORONAROKOTTEIDEN hyödyllisyydestä on laaja tieteelliseen
tutkimustietoon perustuva konsensus. Rokotteet vähentävät viruksen tarttuvuutta
ja ehkäisevät vakavalta taudilta sekä riskiryhmiin kuuluvia että perusterveitä.
Rokotteiden hyvin epätodennäköiset terveyshaitat ovat monin verroin vähäisempiä
kuin terveyshyödyt, joita rokotteilla saavutetaan.”
Nyt jälkiviisaana voit todeta, että yksikään tässä esitetyistä tosiasiaväitteistä ei pidä
sellaisenaan paikkaansa. Vetoaminen kuvitteelliseen konsensukseen on tuttu ilmastokeskustelusta.
Väite, että rokote vähentää viruksen tarttuvuutta on sekin epätosi. Koronatartunnan
riski kasvaa asteittain jokaisella rokotuskerralla.
Ainoa paikkansa pitävä väite on se, että rokote ehkäisee
vakavalta taudilta. Tosin tämä ominaisuus kestää vain rajoitetun ajan. Seuraava
väite ei perustu sekään tosiasioihin:
” Rokotteiden hyvin epätodennäköiset terveyshaitat ovat
monin verroin vähäisempiä kuin terveyshyödyt, joita rokotteilla saavutetaan.”
Hyödyt ovat riippuvaisia rokotettavan riskitekijöistä.
Ikääntyneillä tai oheissairauksista kärsivillä vakavan taudin estäminen on
merkittävä kuolleisuutta vähentävä tekijä. Nuoremmilla rokotteen haittavaikutusten
riski yleensä ylitttää rokotteen mahdolliset hyödyt.
Ei voida yleispätevästi sanoa, että rokotteen ”epätodennäköiset”
terveyshaitat ovat vähäisempiä kuin terveyshyödyt.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että vuonna 2021 tiesin
rokotteen mahdollisista terveyshaitoista erittäin vähän. Viranomaiset eivät
kertoneet niistä erityisen halukkaasti, koska kertominen olisi luultavasti
vähentänyt rokotekattavuutta, jota tuolloin pidettiin tärkeänä.
Luultavasti monella muullakin kuin itselläni oli väärät luulot
rokotteen todellisesta vaikututuksesta. Kuvitelma siitä, että rokote olisi
jonkinlainen tie ulos pandemiasta oli lähtökohtaisesti virheellinen. Monet ihmiset
suhtautuivat rokottamattomiin vihamielisesti tästä syystä. Todellisuudessa
rokotteen ottaminen oli puhtaasti henkilökohtainen valinta. Pandemian aikana
rakennetut koronapassiviritelmät lepäsivät nekin tyhjän päällä. Koronapassi ei
ollut tae yhtään mistään.
HS:n toimittaja liittää ”rokotevastaisuuden” kaikkiin
toimittajapiireissä epäsuosittuun kuten Donald Trumpiin, Qanoniin.
Toimittajan hourailusta poimi ainoastaan loppupään tarinoita
rokotevastaisen liikeen vaarallisuudesta ja siitä, pitäisikö sen juttuja
sensuroida. Toimittaja siteeraa viestintäasiantuntija Anni Lehtosta.
” Tästä salaliittoteoreetikoiden marginaaliin ajamisesta
usein puhutaan niin kuin se olisi yllättävä ja epätoivottu seuraamus, mutta
näin ei ole. Se on nimenomaan se tavoite, että me ajamme nämä ihmisen terveyden
vaarantavat puheenvuorot maan alle. Suomessa rokotekriitikoiden tärkein ase on
julkisuus.”
Julkisuus siis tarvitsee portinvartijoita. Saahan sitä
yrittää, mutta yritykset kontrolloida julkista keskustelua sensuurilla eivät internetin
ja sosiaalisen median hallitsemassa julkisuudessa toimi yhtä hyvin kuin joskus ennen.
Koronapandemian aikana sosiaalisessa mediassa vallitsi ennätyksellisen
tiukka sensuuri. Jopa tunnettuja lääkäreitä sensuroitiin avoimesti, jos he ajattelivat
itse eivätkä tunnustaneet virallista narratiivia. Tämä sensuuri jatkuu
edelleen.
Sen sijaan, että olisin huolissani ns. rokotevastaisista,
kiinnittäisin huomiota valtamedian heikkoon tasoon ja siihen, että valtamedia keskittyy
pelkästään narratiivin kontrolliin samalla, kun sen varsinainen sisältö rappeutuu ja korruptoituu.
Minusta olisi mukava tietää, miten paljon lääketeollisuus tuki pandemian aikana
Sanoma-konsernin medioita. En pidättele hengitystäni tätä tietoa odotellessa.