keskiviikkona, marraskuuta 20, 2019

Prokuraattori


Olen tiennyt jo pitkään, että Suomessa ei ole perustuslain takaamaa sananvapautta. Nyttemmin on myös selvinnyt, että järjestelmän palvelijat eivät kunnioita kansalaisten sananvapautta lainkaan vaan pyrkivät aktiivisesti rajoittamaan sitä ja hakemaan rajojen rikkojille kovempia rangaistuksia.

Viimeisimpänä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen tekee näin Helsingin Sanomien haastattelussaan, jossa hänen käsityksensä paljastuvat pölkkypäisiksi ja joskus suorastaan stalinistisiksi.

Jutun kirjoittaja Paavo Teittinen maalailee ylevin sanankääntein Toiviaisesta kuvaa ihmisestä, joka määrittelee, mitä Suomessa saa sanoa. Toiviainen ei niele häneen kohdistunutta arvostelua:

” Jos katsotaan syyttäjien ja tuomioistuimien ratkaisuja, ei ole merkkejä siitä, että sananvapaus olisi Suomessa uhattuna.”

Luonnollisesti Toiviainen tarkastelee asiaa juristin näkökulmasta. Jos hänellä olisi terveeseen järkeen perustuva näkökulma, hän havaitsisi, miten pienistä asioista tuomioita jaetaan ja millaista juridista saivartelua harrastetaan, kun ennalta syylliseksi päätetylle halutaan saada tuomio.

Toiviainen ei kykene ymmärtämään, että väljästi muotoiltu pykälä antaa tuomioistuimille erittäin paljon harkintavaltaa. Mika Illman ymmärsi aikanaan tämän asian ja piti sitä hyvänä. Sananvapauden kannalta väljä pykälä ja suuri harkintavalta ovat huonoja asioita. Ne heikentävät kansalaisen oikeusturvaa.

Uskonnollista paatosta

Toiviainen äityy suorastaan uskonnolliseen paatokseen ja laukoo sen hurmassa sammakoita:

” Sananvapautta rajoittavat pykälät suojaavat jokaisen ihmisarvoa.”

Joko Toiviainen on tyhmä tahallaan tai oikeasti. Sananvapautta rajoittavat pykälät eivät suojaa kenenkään ihmisarvoa. Ainakaan ne eivät suojaa kantasuomalaista ”solvaavalta” ja ”panettelevalta” kielenkäytöltä. 

On myös kyseenalaista, miten kiihotuspykälä oikeasti vaikuttaa vähemmistöjen asemaan, koska kiihotuspykälässä on kyse vähemmistöjen käyttämisestä enemmistöä vastaan. Tämä ei voi pitkällä tähtäimellä olla vaikuttamatta negatiivisesti enemmistön käsityksiin vähemmistöistä. Kun ei saa sanoa vapaasti, kiukku pysyy sisällä ja voi purkautua toista kautta.

Jos joku sanoo, että kansanryhmä X:n jäsenet ryöstelevät ihmisiä ja elävät sosiaalituilla, hänet voidaan tuomita kiihottamisesta. Jos taas joku sanoo, että suomalaiset ovat sisäsiittoisia ja tykkäävät juopotella, mitään tuomiota ei tule. Viimeistään Jussi Halla-ahon tuomioon johtanut kirjoitus osoitti tämän väitteen todeksi.

Sananvapautta rajoittavat pykälät ovat ihmisten hallitsemisen keino ja punavihreäksi marinoidun oikeusjärjestelmän tapa kyykyttää tavallisia kansalaisia. Toiviainen jatkaa: 

” Voi olla ihan hyvin huolestunut siitä, että tänne tulee ulkomaalaisia. Mutta ei siinä yhteydessä tarvitse sanoa, että nämä ihmiset ovat loisia.”

Ei toki tarvitse sanoa, että kansanryhmä X:n jäsenet ovat enimmäkseen sosiaalipummeja. Jos väitteellä on totuuspohjaa, mitä konkreettista haittaa sen sanomisesta ääneen on.
 
Sanomisen rajat ovat epäselvät mutta yksi asia on selvä. Säännöt eivät ole samat kaikille vaan riippuvaisia sanojan etnisestä, sukupuolisesta tai uskonnollisesta viiteryhmästä. Poliittisen korrektiuden sääntöjen mukaan (kiihotuspykälä on poliittisen korrektiuden lakiin kirjattu vaatimus) vähemmistö saa sanoa enemmistöstä mitä tahansa mutta enemmistön kannattaa varmuuden vuoksi olla sanomatta mitään yhdestäkään vähemmistöstä valheellista ja teennäistä ylistystlaulua lukuun ottamatta. On vaikea kutsua ihmisryhmiä, joista vain noin 10 prosenttia käy töissä muiksi kuin veronmaksajan rahoilla loisiviksi eläteiksi. Yhteiskuntaa he eivät rikasta mutta ehkä rikastavat kulttuuria niin paljon, että ansaitsevat vastikkeettoman elatuksen. Poliittisen korrektiuden sääntöjen mukaista on tietysti korostaa, kuinka veronmaksajan elättämä ihmisryhmä tuottaa valtavaa rikkautta Suomelle, vaikka se ei olisikaan totta eikä sanoja siihen itse uskoisi. Sananvapauden rajoittaminen pakottaa teeskentelemään. Teeskentely puolestaan on samanlaista nöyryyttämistä, johon 1900-luvun totalitaristiset tyranniat ihmisiä pakottivat. Tunnettu Neuvostoliiton totalitaristisen järjestelmän kriitikko, kirjailija Aleksandr Solzhenitsyn ymmärsi tämän:

”Rohkean yksilön yksinkertainen askel on olla osallistumatta valheeseen. Yksi totuuden sana on suurempi kuin maailma.”

Sananvapauden rajoitukset pakottavat yksilön osallistumaan valheeseen. Siksi hymistelyihin monikulttuurin rikkaudesta ei kannata kenenkään lähteä mukaan eikä myöskään lähteä tuomitsemaan kiihotuspykälän takia tuomittuja ihmisiä.

Raija Toiviainen peittää valtion harjoittaman pakkovallan korulauseisiin ja valheisiin. Solzhenitsyn sanoi:

”Väkivallan voi kätkeä vain valheella ja valheen voi piilottaa vain väkivallalla.”

Toiviainen kommentoi Ylen Elävässä arkistossa vielä toistaiseksi näkyviä ”nunnuka-sketsejä”:

” Tässä on myös se, että taiteellakin on oma vapautensa, jota jouduttaisiin punnitsemaan. Tästä on hirveän vaikea sanoa. Silläkin on väliä, onko kyse fiktiivisistä sketseistä vai väitteistä, jotka on tarkoitettu otettavaksi todesta. Pitäisi ilman muuta nähdä se konteksti ensin.”

Toiviainen ei ymmärrä, että kontekstilla ei ole merkitystä silloin, kun punnitaan sanomisen loukkaavuuta. Riittää, että lause on omiaan aiheuttaman halveksuntaa jotakin kansanryhmää kohtaan. ”Nunnuka-sketsit” täyttävät tämän määritelmän kirkkaasti.

Toiviainen valehtelee myös väittämällä seuraavaa:

“Sananvapausrikokset ovat hyvin kontekstisidonnaisia eli asiayhteydestä riippuvaisia.”

”Muun muassa seuraavilla seikoilla on väliä: onko puhe esitetty tahallisesti, onko puhe tarkoitettu syrjiväksi ja onko puheen esittäjä yhä samaa mieltä siitä, mitä joskus tuli sanottua tai kirjoitettua. Esimerkiksi Petelius on todennut, ettei nunnuka-sketsi kuulu nykyaikaan.”

Kontekstilla ei ole väliä kuten ei myöskään tarkoituksella. Tuomioistuin ei ole koskaan uskonut tuomittujen kertomuksia tarkoituksestaan. Halla-ahon tuomiossa konteksti ei merkinnyt yhtään mitään.

Toiviainen tarjoaa myös Pirkka-Pekka Peteliukselle ilmaisen Vapaudu vankilasta -kortin ihan noin vain lonkalta.

Pohdinnassa on kuulemma sananvapausrikosten merkittävin haaste. Valitettavasti pohdinnalla ei ole mitään positiivisia seurauksia sananvapaudelle, pelkästään negatiivisia, vaikka joku joskus sattumalta selviäisikin ilman tuomiota. Tuomioistuimelle ei pidä antaa liiallista harkintavaltaa. Jos sananvapautta rajoitetaan, ainakin kriteerien tulisi olla selkeät.

Toiviaisella on myös ideoita kiihotuspykälän täsmentämisestä:

” Ajattelen, että kiihottamispykälän ajatusta tietyn ihmisryhmän syrjinnästä voisi jotenkin täsmentää. Sitä ajatusta, että sillä tarkoitetaan ihmisarvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta. Ei sitä oikein voi yhdellä sanalla selkeyttää, mutta säännöstä voisi jollakin tapaa terävöittää.”

Kiihotuspykälällä ei ole minkäänlaista positiivista vaikutusta yhtään mihiinkään. Sitä ei tarvita. Toiviaisella ei ole haastattelun perusteella mitään annettavaa pykälän uudistamiseen:

” Ihmiset eivät ehkä tule ajatelleeksi, että tässä on kyse siitä, että punnitaan tätä syrjivää toimintaa sananvapautta ja uskonnonvapautta vasten.”

Punnitsemista ei tarvita. Käsite ”syrjivä toiminta” on erittäin epämääräinen, kun on kyse yksityishenkilöstä. Voit olla kansanryhmästä X mitä mieltä tahansa ja pyrkiä välttämäään kaikkea kanssakäymistä kansanryhmän X edustajien kanssa, mutta et silti syrji heitä millään tavalla. Kiihotuspykälä taas syrjii tavallisia suomalaisia, jotka eivät ole sisäistäneet poliittisen korrektiuden pelisääntöjä, ja niitä, jotka kieltäytyvät hyväksymästä poliittisen korrektiuden rajoituksia.

Toiviainen kommentoi myös vanhojen kirjoitusten perusteella rankaisemista:

”... niin kauan kuin tekstiä pidetään tahallaan yleisön saatavilla, rikos ei lähtökohtaisesti vanhene. Mitä kauemmin teksti on yleisön nähtävillä, sitä vahingollisempi vaikutus sillä on.”

Tässä valtakunnansyyttäjä esittelee kaikille tyypillistä suomalaisen virkamiehen pölkkypäisyyttä, kun kuvittelee, että kirjoitus poistuisi mahtikäskyllä internetistä. Ei poistu vaan vähintäänkin tallentuu internetin arkistopalveluihin. Toiviainen toteaa:

” Netti on tässä suhteessa vaarallinen väline.”

Kyllä se on vaarallinen silloin, jos itse olet kontrollifriikki etkä hyväksy ihmisten vapautta muodostaa omat mielipiteensä.

Toiviainen puolustelee toimiaan sillä, että moraalisäännöt muuttuvat ajan mukana. Näin varmasti on, mutta on kyseenalaista, pitääkö ihmisten sanomisiin puutttua valtion pakkovallan ja mielipidekontrollin kautta. 1900-luvun Euroopasta löytyy useita esimerkkejä valtioista, jotka pyrkivät kontrolloimaan kansalaistensa mielipiteitä ja ajatuksia ja estämään vaarallisten mielipiteiden ilmaisut. Tässä mielessä Toiviainen ja hänen kaltaisensa ovat 1900-luvun kommunistisen totalitarismin henkisiä perillisiä.

Menneisyyttä ei hallita orwellilaisella Totuuden ministeriön harjoittamalla jälkikäteisellä sensuurilla, jossa menneisyydestä poistetaan kaikki nykyisiä edistyksellisiä moraalikäsityksiä vastaamattomat tekstit ja filmit.

Valtionuskonto

Nykyisin perinteinen kristinusko on menettänyt asemiaan ja Päivi Räsäsen kaltaiset ovat sen viimeisiä edustajia Suomessa. Tämä ei kuitenkaan ole tarkoittanut, että uskonto ja moraalin vartiointi olisi loppunut. Se vain ei enää ole kirkon tehtävä vaan valtio sekä määrittelee moraalin että valvoo sitä pikkumaisuuteen asti.

Johtavat poliitikot ja virkamiehet puhuvat mielellään ”arvoista” ja ”arvopohjasta”.  Useimmiten puhe on moraaliposeerausta vailla todellista sisältöä. Poliittinen korrektius ja postmoderni vasemmistolaisuus edustavat kuitenkin edeltäjänsä kommunismin tavoin eräänlaista sekulaaria uskontoa. Ne eivät suoraan syrjäytä entistä uskontoa vaan muokkaavat siitä ”arvopohjaan” sopivan vihervasemmistolaisen version, joka palvelee valtiota ja sen valtaideologiaa eli ”arvopohjaa”.

”Arvopohja” taas perustuu postmodernistiseen käsitykseen ihmisryhmistä ja niiden valtasuhteista. ”Arvopohjassa” syrjityt ja sorretut vähemmistöt edustavat hyvää ja viatonta mutta valkoihoinen väestö ja erityisesti miehet pahaa sortajaa pelkästään edustamansa viiteryhmän perusteella silloin, kun he eivät ole sisäistäneet ”arvopohjan” vaatimuksia eli poliittista korrektiutta.

”Arvopohja” sisältää jonkinlaisen moraalijärjestelmän mutta ei pelastussanomaa eikä siinä ole anteeksiannon käsitettä. Siksi vallankumous syö omatkin lapsensa, jos ”arvopohjaa” kannattava erehtyy varomattomuuttaan lausumaan vääriä mielipiteitä.

Toiviaisen mielestä ”arvopohja” sanoo, että ihmisarvoa ei saa loukata. Hän ei kerro, mitä tämä abtrakti ihmisarvo oikeasti tarkoittaa. Räsänen on kristitty ja pitää siten lähtökohtaisesti myös homoseksuaaleja samanlaisina Jumalan kuvina kuin hän itse on. Räsäsen mielestä homoseksuaalisuus ja sen edistäminen ovat syntiä. Käsitys perustuu Raamattuun. Jos Räsänen tuomitaan, silloin pitää tuomita myös Raamattu ja perinteinen kristinusko kokonaisuudessaan.

Toiviaisen mielestä Räsänen ”käyttää väärin Raamatun sanaa”. Tässä valtakunnansyyttäjä astuu moraaliseksi tuomariksi tavalla, joka ei sovellu valtion virkamiehelle. Minusta Raija Toiviainen ei ole mikään moraalinen auktoriteetti vaan syyttäjänä toimiva virkamies. Kun hän lähtee jakelemaan moraalisia tuomioita, hän astuu toimivaltansa ja osaamisensa ulkopuolelle.

Toiviainen yrittää kömpelösti perustella Räsäsen syyttämistä:

” Siteerauksen taakse ei voi mennä piiloon. Kyse on siis siitä, että rikokseen voi syyllistyä, jos siteeraa Raamattua tarkoituksenaan loukata toista.”

Toiviainen ei ymmärrä, mikä Räsäsen tarkoitus oli tai ymmärtää asian tahallaan Räsäsen kannalta mahdollisimman pahantahtoisesti. Toiviainen itse menee juristerian taakse piiloon ja pyrkii sen suojista jakamaan moraalisia tuomioita ja pakottamaan Räsäsen kaltaisen perinteisen kristityn kumartamaan ”arvopohjaa” ja sen moraalia. Jos tällainen sallitaan, Suomessa ei sen jälkeen ole uskonnonvapautta.

Kaikkien sensuurin kannattajien tavoin Toiviainen väittää puolustavansa sananvapautta:

” Vihapuheesta pitäisi Toiviaisen mielestä käydä laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Hänen mukaansa se sysää vähemmistöryhmät yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle ja rajoittaa heidän sananvapauttaan.”

Vihapuhe ei ole juridinen termi vaan epämääräinen käsite, jonka kaltaisia nykyinen julkinen keskustelu on tulvillaan. Ongelma ei ole vihapuhe itsessään vaan se, että lietsomalla hysteriaa vihapuheesta polittinen eliitti, virkamieseliitti ja valtamedia pyrkivät  rajoittamaan tavallisen kansalaisen sananvapautta.

Yksityinen kansalainen ei internetin sananvapautta käyttämällä rajoita kenenkään muun sananvapautta. Joka muuta sanoo, syyllistyy tarkoitukselliseen valehteluun ja vääristelyyn.
Toiviainen on käsityksineen tyypillinen valtion virkamies, joka on lukenut liikaa Michel Foucaultin ajatuksia opiskeluaikanaan. Tyypillisen virkamiehen tavoin, hänen osaamisensa on rajoittunutta ja hän on kyvytön ymmärtämään asioita oman rajatun kokemuspiirinsä ulkopuolella.

Jos sananvapaus olisi Suomessa perustuslain suojaama, Toiviaisen kaltaiset eivät saisi niin paljon pahaa aikaiseksi.

16 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Ajattelin itse kirjoittaa tuosta muutaman rivin mutta Vasara putsasi jo pöydän. Lisään sen että sotilaallisin termein ilmaistuna Case Räsänen on vain ”tiedusteluhyökkäys”. Jos meinaten se menee kaikessa typeryydessään läpi aina tuomioon saakka niin silloin aletaan käymään perussuomalaisten kirjoituksia läpi täikammalla ja alkaa varsinainen ”suurhyökkäys”. Varsinkin tuo vanhentumispykälä on todellakin pirullinen ja tarkoitettu puhtaaksi pelotteeksi. Ajatellaan vaikka Halla-ahon Scriptaa. Vaikka hän deletoisi sen tänään, niin printattu versio on silti olemassa. Alkaako vanhenemisaika vasta sitten kun kaikki kirjakopiot on poltettu?

Vasarahammer kirjoitti...

"Jos meinaten se menee kaikessa typeryydessään läpi aina tuomioon saakka niin silloin aletaan käymään perussuomalaisten kirjoituksia läpi täikammalla ja alkaa varsinainen ”suurhyökkäys”."

Miksi ei menisi Oikeuskansleri antoi taannehtivalle laille jo varovaisen tukensa.

https://www.suomenuutiset.fi/taannehtiva-vihapuhejahti-kiihtyy-oikeuskansleri-kehottaa-suomalaisia-poistamaan-vanhoja-kirjoituksiaan/

Ihmisiä aletaan tuomita jo ajatusrikoksista. Lainaus:

"Pöystin kirjasensuuriajatus saa tukea valtakunnansyyttäjä Toiviaiselta. ”Jos tällainen havaitaan, varmaankin kysytään, missä tarkoituksessa hän on tämän kirjoittanut ja onko hän tätä mieltä edelleen”, Toiviainen kommentoi Helsingin Sanomille, kun häneltä kysyttiin vanhojen kirjojen tai lehtien sensuroinnista. Tuomioon vaikuttaisi siis myös se, missä määrin ajatusrikos on jatkunut syytetyn mielessä teon jälkeen."

Kun Perussuomalaisten hajottaminen ei kesällä 2017 johtanut mihinkään muuhun kuin loikkareiden poliittisen uran päättymiseen, otetaan kovemmat keinot käyttöön.

Suomen uutisten jutussa kerrotaan olennainen:

"Pohjimmiltaan kyse on siitä, että tietyt ryhmät eivät voi pysyä vallassa jos he eivät pysty kontrolloimaan sitä, mitä ihmiset ajattelevat. Ja nyt tämä kontrolli on lipsumassa. Kun vallassa olevat alkavat menettää valtaansa, he yrittävät kiristää otettaan."

Vihervasemmisto on pitänyt mediaa, akateemisia instituutioita ja valtion virastoja kuristusotteessaan jo vuosia. Nyt vuosia itsestään selvänä pidetty asema on uhattuna. Siksi sensuuri, siksi mielipidevaino.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että luottamus valtamediaan on pudonnut eivätkä ihmiset enää niele Helsingin Sanomien agendajournalismia karvoineen päivineen. Valtamedian tehtävänä on aiemmin ollut pitää tavikset ruodussa.

Pinlaareni kirjoitti...

Pelottavan tarkka analyysi. Ja kuten Yrjö tuossa elempänä totesi, Räsäsestä lienee tarkoitus tehdä ns. ennakkotapaus, jonka pohjalta voidaan lähteä metsästämään "ajatusrikoksiin" syyllistyneitä. Karmivaa.

Anonyymi kirjoitti...

Jahti alkakoon ja olkoon onni meille suosiollinen, näin se homma etenee.

Juha Kivela kirjoitti...

Erinomainen kirjoitus Vasarahammerilta, kiitos siitä.

Voin onneksi todeta, että tuo ei voi mennä kuitenkaan läpi, koska kuten Vasarahammer itse tekstin lopussa kirjoittaa lainaten valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista sanoen, että "Kaikkien sensuurin kannattajien tavoin Toiviainen väittää puolustavansa sananvapautta: ”Vihapuheesta pitäisi Toiviaisen mielestä käydä laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Hänen mukaansa se sysää vähemmistöryhmät yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle ja rajoittaa heidän sananvapauttaan.”"

Vihapuheesta ei ensiksikään tarvitse käydä laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Toisekseen sananvapaus on menetetty, ei puolustettu, kuten valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen edellä lainatun mukaisesti valheellisesti sanoo, jos Suomessa jatketaan valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen huuhaa-ajattelun pohjalta. Viimeiseksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi, jos Suomessa toimittaisiin valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselta lainatun mukaisesti, niin silloin de facto valtakunnansyyttäjä tulisi todistettua vieneen sananvapauden kantasuomalaisilta, ei siis puolustaneen sitä lainkaan!

Lopuksi, jokaisen kannattaa palauttaa mieliinsä, että mistä sylttytehtaalta tätäkin johdellaan, sillä sillä jolla on oikeus nimittää valtakunnansyyttäjä, on myös oikeus antaa potkut ilmeisen virkaansa kykenemättömälle valtakunnansyyttäjälle! Eli, kuinka paljon onkaan peiteltävää ja salattavaa tuolla valtakunnansyyttäjän nimittäjällä, jos näin laajalla rintamalla valtakunnan ylimpien laillisuusvalvojien on toimittava lakien vastaisesti häntä suojellakseen! Miettikääpä sitä.

Demokratioissa, joita maailmalla on vielä jokunen jäljellä, katsellaan kyllä todella ihmetellen tätä Suomen omaa despotiaa ja tyranniaa sananvapautta ja kantasuomalaisen perustuslaillisia oikeuksia vastaan!

Vasarahammer kirjoitti...

Pinlaareni: "lähteä metsästämään "ajatusrikoksiin" syyllistyneitä."

Jos Räsänen saa tuomion vuonna 2004 kirjoittamastaan pamfletista, valtakunnansyyttäjällä on taivas auki.

Juha Kivelä: "Demokratioissa, joita maailmalla on vielä jokunen jäljellä, katsellaan kyllä todella ihmetellen tätä Suomen omaa despotiaa ja tyranniaa sananvapautta ja kantasuomalaisen perustuslaillisia oikeuksia vastaan!"

Ei katsella, koska edes Ruotsissa ei tiedetä, miten huonosti asiat ovat täällä. Asiaan vaikuttaa ruotsinsuomalaisten nostalginen kuva Suomesta. Suomen asiat eivät juuri kiinnosta ketään ja lisänä on vielä korkea kielimuuri.

Anonyymi kirjoitti...

Vihreät stalinistihuorat ja muut kommarit kuvittelevat hiljentävänsä kansan mielivaltaisella vihapuheterrorillaan.Ei onnistu.Siinä vaiheessa kun puhe estetään kommunikoidaan sitten asein.Niin on käynyt aina ennenkin - vähän muuallakin.Niin käy Suomessakin - tälläkin kertaa.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Vuoden blogi. Kiitos.
Ainoa virhe on yhden s-kirjaimen vaje. Valtakunnan syyttäjämoralistit etsikööt sen, ja Vasarajahti alkakoon.
Vielä kerran: Kiitos, ja tätä lisää.

Anonyymi kirjoitti...

" ”Arvopohja” taas perustuu postmodernistiseen käsitykseen ihmisryhmistä ja niiden valtasuhteista. ”Arvopohjassa” syrjityt ja sorretut vähemmistöt edustavat hyvää ja viatonta mutta valkoihoinen väestö ja erityisesti miehet pahaa sortajaa pelkästään edustamansa viiteryhmän perusteella silloin, kun he eivät ole sisäistäneet ”arvopohjan” vaatimuksia eli poliittista korrektiutta.

”Arvopohja” sisältää jonkinlaisen moraalijärjestelmän mutta ei pelastussanomaa eikä siinä ole anteeksiannon käsitettä. Siksi vallankumous syö omatkin lapsensa, jos ”arvopohjaa” kannattava erehtyy varomattomuuttaan lausumaan vääriä mielipiteitä."

Osimoilleen noin se menee. Yksilöllä itsellään ei ole tässä mitään merkitystä, ainoastaan tämän (oletetulla) viiteryhmällä. Ja Uhripääoma(TM) määräytyy puolestaan viiteryhmän ja sen oletetun uhrihierakia-aseman perusteella. Eräänlaiselta klassisen liberalismin äärimmäiseltä antiteesiltä tuo ajattelutapa vaikuttaisi (jos sitä siis edes voi ajatteluksi kutsua). Asiaa tulisi nähdäkseni tarkastella myös osana laajempaa identitaarista konfliktiasetelmaa, ja siinähän sitä kirjoittamista kyllä riittäisikin vaikka ad infinitumiin. Rationaalisiin puheenvuoroihin aiheen tiimoilta ei ainakaan liian usein törmää, mutta tässä olisi kyllä yksi erittäin hyvä yritys ymmärtää aiheen laajempia viitekehyksiä.

https://sarastuslehti.com/2019/11/21/natseja-vastaan/

Myös Pirkka-Pekka katuu vanhoja syntejään. No, elämmehän toki tuhkanripottelijoiden kulta-aikaa, sano...

https://yle.fi/uutiset/3-11079638

-J.Edgar-

Vasarahammer kirjoitti...

Anonyymi: "kuvittelevat hiljentävänsä kansan mielivaltaisella vihapuheterrorillaan.Ei onnistu."

Ei niin, koska valheet menevät läpi jatkuvasti pienemmälle ihmisjoukolle. Postmoderni vasemmisto voi hallita mediaa, yliopistoja ja oikeuslaitosta. Heidän ajatustensa todellinen kannatus on kuitenkin rajallinen.

Vihapuhehysterian avulla vihervasemmisto yrittää saada kilpailevat ajatukset kielletyiksi. Muuten heillä ei ole mahdollisuutta menestyä.

Ruotsidemokraattien kannatus oli viimeisessä Sention mittauksessa 28,5 prosenttia vastanneista. Perussuomalaiset on mielipidemittauksissa jo karannut muilta.

J. Edgar "https://sarastuslehti.com/2019/11/21/natseja-vastaan/"

Olen itse yrittänyt saada kiinni tästä natsipakkomielteestä ja kyvyttömyydestä nähdä länsimaisen sivilisaation historiassa mitään muuta kuin natsit. Tuossa kirjoituksessa asia on avattu ehkä paremmin kuin missään muualla.

Veijo Hoikka: "Ainoa virhe on yhden s-kirjaimen vaje"

Kiitokset kehuista! Käyttämässäni kirjoitusohjelmassa ei ollut suomen kielen oikeellisuustarkistusta asennettuna. Mahdolliset kirjoitusvirheet johtuvat siitä.

Magnus Hagelstam kirjoitti...

Soveltamalla case Räsäsessä käytettyä juridista logiikkaa rakennusmääräyksiin, päädytään seuraavaan lainkäyttöön: Talo rakennettiin aikoinaan rakennusaikana voimassa olleiden määräysten mukaan, mutta se ei täytä tämän päivän määräyksiä. Koska talo vielä on pystyssä ja käytössä teko on jatkunut ja tämän päivän rakennusmääräyksiä on siis rikottu. Talo purettakoon ja asianosaiset rangaistakoon.

Anonyymi kirjoitti...

Toiviainen jatkaa:

” Voi olla ihan hyvin huolestunut siitä, että tänne tulee ulkomaalaisia. Mutta ei siinä yhteydessä tarvitse sanoa, että nämä ihmiset ovat loisia.”

Käytän tässä termiä IYFEG (insert your favorite ethnic group), joka oli käytössö aikanaan newsseissä. Voimme siis ryhtyä käyttämään ilmaisuja tyyliin: "Ei tarvitse sanoa, että IYFEGit ovat loisia." Asiaahan ei tarivtse sanoa, jos 'kaikki' sen tietävät. Jos tuosta ilmaisusta joutuu käräjille, niin sitten valtakunnansyyttäjän pitäisi ensimmäisenä joutua syytetyn penkille.

vieras kirjoitti...

Oikeusvaltioperitaate eli käytännössä laillisuusperiaate tarkoittaa perustuslain 2 § mukaan:

"Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia."

Syyttäjä rikkoo perustuslakia koska tulkitsee lakia taannehtivasti. Taannehtiva laintulkinta on kielletty perustuslain 8 § pykälän mukaan:

"Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty."

Kiihotuspykälä joutuaa kumota. Rikoslaissa on muita kohtia mitä voi soveltaa. Jos joku uhkaa rikoksella tai yllytää rikokseen, silloin pitää syyttää uhkauksesta tai ylltyksestä. Ei siihen tarvita kiihotuspykälää. Solvauksen ja panettelun pitäisi olla asianomistaja-asia eli pitää hakea itse syytettä.

Ongelma on lain lisäksi yliopistojen oikeustieteelliset tiedekunnat ja minkälaista porukkaa on niissä töissä tutkimus- ja opetustehtävissä. Kuinka moni heistä on Demla-aktiivi? Niissä päätetään mitä tutkintaan ja opetetaan ja mitä opetusmateriaalia käytetään. Opetetaanko niissä kriittisen oikeusteorian (critical legal studies) pohjalta, joka perustuu Frankfurtin koulukunnan teorioihin? Tähän taas perustuu kriittinen rotuteoria (critical race theory).

Niissä tiedekunnissa koulutetaan lainoppineet jotka sitten soveltavat oppejaan syyttäjälaitoksessa ja tuomioistuimissa, oikeusministeriössä ja sisäministeriössä sekä muualla julkishallinnossa. Vasemmistolaiset aktivistijuristit hakeutuvat näihin kun haluavat käyttää valtaa tällä tavalla. Sen sijaan oikeistolaisia tai konservatiiveja kiinnostaa vain raha joten he eivät hakeudu noihin vaan yrityselämään. Tämä aiheuttaa vinouman syyttäjälaitoksessa ja tuomioistuimissa.

vieras kirjoitti...

Kiihotusjutuissa prosessi itsessään on rangaistus, ei tuomio sinänsä. Junes Lokalla on semmoinen asenne ettei hän välitä vittujakaan jos pitää mennä putkaan, poliisikuulusteluihin, oikeussaliin ja jos tulee tuomio. Maksaa sakot tai valittaa tuomiosta. Sitten jatkaa öyhötystä entiseen malliin. Junekseen ei tepsi prosessin rangaistusluonne. Junesta ei voi uhata toimeentulon menetyksellä koska hän ei ole töissä. Maineen menetykselläkään ei voi uhata koska Juneksella on jonkin sortin kulttimaine kämyskenessä.

Joskus on käynyt mielessä että onko eläkeläinen, työtön tai työkyvyttömyyseläkeläinen parhaimmassa asemissa järjestelmää vastaan? Tai sitten pitäisi olla monimiljonääri jolla on varaa olla työtön omalla kustannuksella ja öyhöttää omilla rahoilla.

Anonyymi kirjoitti...

Oletko muuten huomannut, miten Halla-aho suhtautuu sananvapauteen?

Huonosti, hommalla sellaista Ei ole, persuissa sellaista Ei ole, ja Jussi on valemedian lemmikki vuosimallia 2019.

Vasarahammer kirjoitti...

Anonyymi: "Oletko muuten huomannut, miten Halla-aho suhtautuu sananvapauteen?"

En ole huomannut mitään sellaista. Viitsitkö tarkentaa?