tiistaina, kesäkuuta 06, 2017

Terroria, terroria


London Bridgen terrori-isku tapahtui hieman liian pian Manchesterin iskun jälkeen. Tämän voi päätellä siitä, että Manchesterissä terrori-iskua ennen konsertoinut Ariana Grande ei ehtinyt esiintyä rakkaudentäyteisessä One Love Manchester -hyväntekeväisyyskonsertissa, ennen kuin Allahin soturit iskivät uudelleen.

Vähättelyä

Terrori-iskun jälkeen voi reagoida monella tavalla. Voi vähätellä terrori-iskua toteamalla, että on todennäköisempää kuolla päälle kaatuvien huonekalujen alle kuin islamilaisen terrorin uhrina. Amerikkalainen teoreettinen fyysikko Lawrence Krauss totesi terrorin todennäköisyydestä:

”Yhdysvalloissa on todennäköisempää kuolla jääkaapin alle.”

Tuo lause on pelkkää suunsoittoa. Islamilainen terrori on tappanut Yhdysvalloissa yli 3000 ihmistä tällä vuosisadalla. Ei ole mitään todisteita, että kaatuilevat jääkaapit olisivat pystyneet samaan. Toiseksi jääkaapit eivät kaadu ihmisten päälle tarkoituksella. Islamilainen terroristi taas tappaa tarkoituksella ja mahdollisimman paljon ennen päätymistään 72 neitsyen seuraan.

Erityisesti vasemmistolaisen intelligentsian edustajat pyrkivät yllä kuvatun kaltaisilla vertauksilla mitätöimään radikaalin islamin uhkaa demokraattisille yhteiskunnille. Lontoon muslimipormestari Sadiq Khan sanoi myös, että terrori-iskut ovat olennainen osa suurkaupunkielämää.

Vähättelyyn sisältyy oletus, että tietty määrä terrori-iskuissa kuolleita on hinta, jonka maksamme ”avoimesta yhteiskunnasta”. Kukaan ei vielä toistaiseksi ole kertonut, kuinka monta uhria tarvitaan, jotta hinta tulee maksetuksi.

On myös niitä, joiden mielestä valtamedian tulisi vähentää raportointia terrori-iskuista, jotta terroristit eivät saisi kaipaamaansa huomiota. Vasemmistolainen Guardian väittää artikkelissaan, että median raportointi lisää väkivaltaa. Kolumbialaisessa Medellinin yliopistossa toimiva talouden ja rahoituksen tutkija Michael Jetter väittää:

”Terroriorganisaatiot saavat valtavasti mediahuomiota… Tiedämme, että terroristit tarvitsevat mediahuomiota sanomansa levittämiseen, pelon herättämiseen ja kannattajien rekrytointiin.”

Jetter siteeraa tutkimustaan ja tulkitsee, että mediahuomio rohkaisee terrorismia. Hänen mielestään tulisi miettiä sensaatiohakuisen terroriraportoinnin tarpeellisuutta ja lopettaa ilmaisen mediatilan jakaminen terroristeille.

Mitä jos tunnustettaisiin tosiasiat?

Ongelmaa voidaan vähätellä, hyväksyä sen aiheuttamat ihmishenkien menetykset ja teeskennellä, että ongelma ei ole erityisen suuri ja pahenee vain, mitä enemmän siitä puhutaan. Voidaan myös kuvitella, että ongelma ratkeaa, jos annetaan turvallisuusviranomaisille lisää resursseja.

Britannian tapauksessa tarvittavien lisäresurssien määrä on käsittämättömän suuri, jos ajatellaan, että maassa arvioidaan olevan noin 23 000 potentiaalista jihadistia. Lontoon viimeisimmän iskun perusteella voi häpeämättä todeta, että Lontoon poliisi on erittäin tehokas. Kolme terroristia oli tapettu kahdeksan minuuttia ensimmäisen hälytyssoiton jälkeen. Tästä huolimatta voi todeta, että poliisien resurssien lisäys ei ole ratkaisu, koska potentiaalisia terroristeja on paljon.

Islamilaiset terroristit ovat muslimeja. Jos maassa asuu niin paljon muslimeja kuin Britanniassa nykyisin, uhka on väistämättä olemassa. Suuri muslimiväestö on rakentunut vuosikymmenten kuluessa. Viimeisin suuri maahanmuuttoryntäys tapahtui Tony Blairin hallituskaudella, jolloin maahan tuli yli kaksi miljoonaa maahanmuuttajaa enemmän kuin odotettiin. Lisäksi on selkeitä todisteita, että massamaahanmuutto oli tarkoituksellista ja sillä pyrittiin lisäämään ”etnistä monimuotoisuutta”. Lisäksi Britannia on sallinut islamilaisten sharia-tuomioistuimien toiminnan ja jopa rohkaissut sitä. Britannian tapauksessa välttyminen muslimien massamuutolta ei ole enää mahdollista, koska se on jo tapahtunut. Sen sijaan Puolan, Tshekin, Slovakian ja Unkarin kaltaisille valtioille muslimien massamaahanmuuton estäminen on parasta terrorismin torjuntaa. Suomenkin kohdalla voidaan sanoa, että on jo liian myöhäistä. Tosin muslimien massamaahanmuuton vähentäminen ja jopa lopettaminen kannattaa ilman muuta ja vähentää tulevia ongelmia.

Britannia on tehnyt muslimien maahanmuuton suhteen lähes kaiken väärin. Se on jo vuosikymmenten ajan toiminut radikaalien islamistien turvasatamana. ”Londonistan” ei ole pelkkä pilkkanimi vaan valitettavasti myös totta.

Lisäksi brittihallitus toisensa perään on puhunut kauniita sanoja islamista ja mielistellyt muslimijärjestöjä, jotka tosiasiassa ovat Muslimiveljeskunnan peitejärjestöjä. Samaan aikaan islamin aiheuttamiin ongelmiin reagoineita kantaväestön edustajia on demonisoitu ja he ovat joutuneet viranomaisvainon kohteeksi. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta on EDL:n perustaja Tommy Robinson. Huonommin kävi Kevin Crehanille, joka jätti pekonivoileipiä moskeijan ulkopuolelle. Hänet tuomittiin ”rasistisesta hyökkäyksestä” vuoden vankeustuomioon. Crehan kuoli suorittaessaan tuomiotaan.

Nykyinen pääministeri Theresa May ei ole islamin suhteen lainkaan edeltäjiään parempi. London Bridgen iskun jälkeen May esiintyi tiukkana ja sanoi terroristien ideologian olevan islamin ja totuuden vääristelyä. Edelleenkään yksikään länsimainen poliittinen johtaja ei ole myöntänyt, että islamilainen terrorismi on olennainen osa islamia ja yksi sen menestyksen avaintekijöistä aina uskonnon perustamisesta lähtien. Terrori on yksi keino, jolla edistetään lopullista tavoitetta eli koko maailman alistamista islamilaisen vallan alle. On myös niitä, jotka eivät itse osallistu terrori-iskuihin mutta jotka omilla toimillaan muuten pyrkivät edistämään islamilaisen sharia-lain voimaantuloa läntisessä maailmassa.

Pääministeri Mayn pääasiallinen terrorisminvastainen toimi London Bridgen jälkimainingeissa ei kuitenkaan liity islamilaisen ääriliikehdinnän tukahduttamiseen vaan internetin valvontaan. May sanoi:

”Emme voi sallia tälle ideologialle turvallista tilaa kasvaa, mutta juuri tämän internet ja sen pohjalta palveluja tarjoavat suuret yritykset muodostavat. Meidän on työskenneltävä muiden demokraattisten hallintojen kanssa, jotta saamme aikaiseksi kansainvälisen sopimuksen, jolla säännellään kyberavaruutta ja estetään ekstremistien ja terroristien toiminta.”

Toimenpiteet löytyvät jo ennestään konservatiivien vaaliohjelmasta ja muistuttavat niitä samoja sensuuritoimia, joita Angela Merkelin hallitus jo toteuttaa Saksassa. Tarkoituksena on poistaa lainvastainen sisältö pakottamalla internet-yhtiöt poistamaan sellainen sakon uhalla. Valistunut lukija osaa päätellä tästä, että Mayn toimenpiteet tuskin vähentäisivät merkittävästi islamilaista radikalismia mutta sen sijaan uhkaisivat niitä, joiden mielestä islamilaisen radikalismin vähentämiseksi pitäisi tehdä jotakin ja sanovat tämän ääneen.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

On olemassa joukko toimia, joihin hallitus voisi ryhtyä kuten radikaalien moskeijoiden sulkeminen, terroristilistalla olevien ja palaavien vierastaistelijoiden internointi, radikaalien vihasaarnaajien karkotus ja niin edelleen. Aiemmin muslimien grooming-jengejä tutkinut Anne Marie Waters julkaisi toimenpidelistan Theresa Maylle. Yhdessäkään kohdassa ei mainittu internetin saattamista valtion kontrolliin.

Tämä lista ei kuitenkaan koskaan toteudu ja osa syistä on jo kerrottu Watersin kirjoituksessa. Yksi Blairin hallituksen aikaansaannoksista oli ihmisoikeuslaki eli Human Rights Act, joka on tehnyt puuttumisesta radikaaliin islamiin erittäin vaikeaa. Edes pahimpia terroristeja ei saada karkotettua ilman pitkää ja kallista oikeusprosessia.

Länsimaissa ihmisoikeudet ovat käytännössä korvanneet kansalaisoikeudet. Kansalaisuus on suurelta osin menettänyt merkitystään ja monessa asiassa kuka tahansa, joka on astunut Britannian tai jonkun muun länsimaan maaperälle omaa samat tai jopa suuremmat ihmisoikeudet kuin maan kansalainen.

Käytännössä ihmisoikeudet tarjoavat ihmisoikeuslakimiesten armeijalle hyvän toimeentulon veronmaksajan kustannuksella. Mitä enemmän vihaat länsimaita ja puhut vääräuskoisten tappamisesta, sitä enemmän sinulla on ihmisoikeuksien puolustajia tukenasi. Jos taas arvostelet islamia tai asetat pekonivoileipiä moskeijan eteen, joudut syytteeseen eikä kukaan ihmisoikeusaktivisti tue sinua. Tämä ei ehkä ollut alkuperäinen tarkoitus, mutta se on kuitenkin lopputulos. Eli mitä suurempaa roistoa ihmisoikeuslakimies puolustaa, sitä enemmän rahaa, mainetta ja kunniaa hän saa.

Toiseksi Persianlahden rikkailla arabimailla on paljon sijoituksia Britanniassa. Lisäksi Saudi-Arabia ostaa paljon brittiläisen aseteollisuuden tuotteita. Jos Theresa May ryhtyisi voimakkaisiin radikaalin islamin kitkemistoimiin, liiketoimet Saudi-Arabian kaltaisten valtioiden kanssa voisivat vaikeutua.

Kolmanneksi länsimaiden poliittisilla johtajilla on tarve miellyttää ja hyvät retoriset kyvyt, joilla musta selitetään valkoiseksi, ongelmat haasteiksi ja epäonnistumiset menestystarinoiksi. Vastaavasti heiltä puuttuu selkärankaa ratkaista oikeasti vaikeita yhteiskunnallisia ongelmia kuten islamilaista terrorismia tai muslimiväestön heikkoa integroitumista yhteiskuntaan. Siksi terrorismi jatkuu. Voi olla, että se välillä hiljenee, mutta on varmaa, että brittiläisiä kuolee vielä jatkossakin islamilaisen terrorin uhreina.

Seuraavissa vaaleissa vastakkain ovat konservatiivien May ja Työväenpuolueen Jeremy Corbyn. Jälkimmäinen on tunnettu Israelin vastustaja ja muslimien sekä menneisyydessä myös IRA:n hyvä kaveri. Viimeisimmissä gallupeissa Corbyn on kirinyt Mayn etumatkan melkein umpeen. Briteillä on siis vain huonoja vaihtoehtoja tulevissa vaaleissa varsinkin, kun itsenäisyyspuolue UKIP on Brexitin jälkeen ollut henkitoreissaan.

Mikäli terrorismi pahenee, jossain vaiheessa brittiläisen kantaväestön keskuudessa voi syntyä puolisotilaallisia järjestöjä samalla tavalla kuin protestanttien keskuudessa syntyi aikanaan IRA:n terrorismin pahimpina vuosina. Jos ja kun tämä tapahtuu, tilanne on luultavasti vielä paljon nykyistä huonompi.

6 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tähän Vasaran erinomaiseen kirjoitukseen ei ole oikeastaan muuta lisättävää kuin se, että joku poliittisen poliisin jätkä katselee samaa kirjoitusta, miettii että kuka tuo Vasara on ja kuinka hänet voitaisiin saada vastuuseen faktojen käyttämisestä väärässä poliitisessa mielessä.

Toisen huomion voin vielä heittää:

”Lontoon muslimipormestari Sadiq Khan sanoi myös, että terrori-iskut ovat olennainen osa suurkaupunkielämää.”

Minä asun pienessä maalaiskylässä jossa ei ole etnisesti ja uskonnollisesti edistyksellistä vähemmistöä. Meillä ei tarvitse pelätä terrori-iskuja. Ne eivät ole olennainen osa maalaiselämää.

Vasarahammer kirjoitti...

Yrjö: "Minä asun pienessä maalaiskylässä jossa ei ole etnisesti ja uskonnollisesti edistyksellistä vähemmistöä. Meillä ei tarvitse pelätä terrori-iskuja. Ne eivät ole olennainen osa maalaiselämää."

Ruotsin esimerkin perusteella tuollainen turvallinen maalaiselämä kestää vain vähän aikaa, jos etnisesti tai uskonnollisesti edistyksellisen väestön annetaan vapaasti tulla maahan. Ruotsissa myös pienet paikkakunnat ovat saaneet maistaa monikulttuuria.

Jossain vaiheessa pakopaikat loppuvat.

Imulippo kirjoitti...

”Lontoon muslimipormestari Sadiq Khan sanoi myös, että terrori-iskut ovat olennainen osa suurkaupunkielämää.”

Mitäköhän mieltä maailman suurimman kaupungin pormestari Yuriko Koike olisi tuosta...

Ennen ei Lontookaan ollut turvaton, mutta silloin se olikin ummehtuneen länsimaalainen.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitus on muuten uskottava, mutta minun on erittäin vaikea uskoa minkäänlaiseen organisoituun vastarintaan, koska tilanne etenee hiljaa hivuttamalla, ei kerta rysäyksinä. Seuraava sukupolvi on sitä paitsi jo niin marinoitu monikulttuurisessa ideologiassa ja rasisminvastaisuudessa pienestä pitäen, että suurin osa tulevista ikäluokista selkäydinreaktionaan vastustaa mitä vain, mitä pääkirjoitukset keksivät demonisoida. Tämän kehityksen suhteen Orwellin visiot näyttävät osuvan täysin kohdilleen. Vaikka sinänsä tilanne on jossankin määrin masentava, pitää kuitenkin antaa tunnustus heille, ketkä tätä kehitystä eteenpäin ohjaavat. En osaa arvailla, onko kyseessä muutama pieni klikki, jotka sysäävät tapahtumia liikkeelle vai onko tämä itse itseään ruokkiva noidankehä, mutta joka tapauksessa näiden voimien pysäyttäminen alkaa tuntua lähes mahdottomalta.

Aktiivisen vastarinnan mahdottomuudesta Brexit-äänestys on hyvä esimerkki, jo äänestystä seuraavana päivänä moni äänestäjä katui tekoaan, mitä tapahtuisikaan, jos tulisi joku pieni yhteenotto ja perinteinen media alkaisi siitä uutisoimaan kansalle? Englannissa toisaalta perinteet ovat pitkät ja erilaiset kuin monessa muussa maassa, joten siellä ehkä vielä pienen pieni teoreettinen mahdollisuus tällaiseen on, mutta esimerkiksi Ruotsissa ei liene mitään toivoa/pelkoa aktiivisesta vastarinnasta. Koko käsite kuulostaa suoraan sanottuna enemmän pikkupoikien fantasialta varsinkin jos sen suhteuttaa nykyiseen valtavirran tarinankerrontaan, jossa nykykehitys on vain osa luonnollista jatkumoa ja kehitystä kohti rajatonta ja yhteistä maailmaa.

Vasarahammer kirjoitti...

"...on erittäin vaikea uskoa minkäänlaiseen organisoituun vastarintaan."

Sellaista ei varmasti synny lähitulevaisuudessa paitsi, jos tilanne eskaloituu nykyisestä ja islamilaiset terrori-iskut vielä tästä yleistyvät ja muuttuvat raaemmiksi.

Minulla oli vastarinnan suhteen mielessä Pohjois-Irlannin protestanttien puolisotilaalliset ryhmittymät. Nämä ryhmät onnistuivat tappamaan ihmisiä ja usein täysin viattomia, mutta niiden rooli ei ollut merkittävä IRA:n terrorismin lopettamisessa. Brittihallitus solutti IRA:n ja tuhosi sen taistelukyvyn. Blairin ei olisi edes tarvinnut tehdä Pitkäperjantain rauhansopimustaan mutta teki, koska Blair nykypoliitikkojen tavoin rakasti poseeraamista.

Puolisotilaallisten ryhmien heikkous on tiedustelu, minkä takia uhrit valikoituvat sattumanvaraisesti eivätkä ole niitä kaikkein vaarallisimpia. On myös luultavaa, että juuri tälä hetkellä mikä tahansa yritys solutettaisiin välittömästi ja samalla hajotettaisiin.

Jos nykyhallinto toimisi kuten Thatcherin hallitus aikanaan, islamilaisen terrorismin taustaideologiaan suhtauduttaisiin aivan toisella tavalla. Muslimijärjestöjen johtomiehet olisivat terroristien poliittista siipeä ja heidän kasvonsa peitettäisiin, kun he esittävät televisiossa lausuntojaan. IRA-aikana Gerry Adams ei saanut esiintyä televisiossa, vaikka hän oli parlamentin jäsen.

Jos tahtoa löytyisi, brittihallitus pystyisi kyllä kukistamaan islamilaisen terrorin. Se vain ei onnistu, jos poliittinen ja virkamieskoneisto on "marinoitu poliittisessa korrektiudessa". Viranomaiset eivät tehneet vuosiin mitään grooming-jengien pysäyttämiseksi. Sama luultavasti vaivaa myös turvallisuusviranomaisia. Ruohonjuuritasolla on ammattilaisia mutta johto on täynnä taposia ja huhteloita. Human Rights Act vaikuttaa osaltaan ja May on jo uhonnut kumoavansa sen. Teot tosin loistavat poissaolollaan.

Slarba kirjoitti...

Islamistiseen terroritekoon syyllistyy muslimi, joko jonkun imaamin tai vastaavan yllyttämänä tai ihan vaan koraania luettuaan.
Molemmissa tapauksissa tekijä uskoo pääsevänsä paratiisiin ja saavansa ne 72 neitsyttä käyttöönsä.
Eli jokin käsittämätön seksuaalinen himo on motiivi teolle.
Miksi arvuutellaan terroristien motiivia kun se on tiedossa.
Puhutaan jostain syrjäytymisestä ja radikalisoitumisesta.
Jos koraani tai imaamit eivät mainitsisi paratiisista tai neitsyistä sanaakaan tuskin olisi itsemurhapommittajiakaan. Kaikki muslimit eivät ns. radikalisoidu, mutta riittävän moni, miksei ongelman juuria tunnusteta, eli islamin opin lakiemme, ihmisoikeuksien, sananvapauden, tasa-arvon, sivistyksen ja jopa terveen järjen vastaisia kehotuksia ja määräyksiä.