tiistaina, maaliskuuta 14, 2017

Valtamedia trollijahdissa


Joku Ruotsin asioita seuraava saattaa muistaa Jim Olssonin, tuon 70-vuotiaan eläkkeellä olevan kemian dosentin, joka käski Expressenin journalistia painumaan helvettiin. Olsson oli yksi niistä Disqus-kommentointipalvelun käyttäjistä, jotka äärivasemmistolaisen Expo-säätiön tutkimusosasto Researchgruppen (entinen AFA dokumentation) hakkeroi ja myi Expressenille.

Videolla näkyvä Expressenin toimittaja tulee kameran kanssa Jim Olssonin kotiovelle kyselemään, mutta Jim Olsson ei anna journalistille suunvuoroa vaan käskee tämän painua helvettiin. Jim Olsson on yksityishenkilö, joka kommentoi Disqus-palvelun kautta eri nettisivustoille, joiden joukossa on ruotsalaisen valtamedian instansseja.

Jim Olsson ei tyytynyt kohteluunsa vaan haastoi iltapäivälehti Expressenin päätoimittaja Thomas Mattssonin oikeuteen. Noin kuukausi sitten tuomioistuin päätti asian Expressenin hyväksi ja tuomitsi eläkeläinen Olssonin maksamaan 650 000 kruunun edestä Expressenin oikeudenkäyntikuluja.

Olssonin asianajotoimisto De Basso kommentoi tuomiota:

”Tuomio on ainutlaatuinen, koska oli kiistatonta, että Expressen oli kirjoittanut Olssonista perättömiä kommenteja, joissa häntä kuvataan väkivaltaiseksi rasistiksi ja joita Expressen kieltäytyi kahden vuoden ajan poistamasta.”

Kaiken lisäksi tuomion perustelut julistettiin salaisiksi, eli niitä ei saada koskaan tietää. Tuomiosta ei lisäksi saa valittaa. Kokonaisuudessaan Olssonin oikeudenkäyntikulut olisivat noin miljoona kruunua, mutta Olssonin asianajotoimisto ei aio periä mieheltä omia oikeudenkäyntikulujaan.

Tapahtuneen jälkeen valtamedian on turha yrittää selittää olevansa pienen ihmisen puolella viranomaisia ja vallanpitäjiä vastaan. Kuten monet nykyisin jo ymmärtävät, valtamedia on vallanpitäjien puolella, jos vallanpitäjien maailmankatsomus sopii yhteen valtamedian vastaavan kanssa.

Valtamedia noitavainon harjoittajana

Jonkin aikaa sitten Eskilstuna Kuriren -lehden toimittaja paljasti ”trollitehtaan”, jossa anonyymit trollit soittelevat toimittajille ja kyselevät asioista, joista nämä ovat kirjoittaneet. Kyseessä on Granskning Sverige -niminen kansalaisjournalistiryhmä, joka soittaa toimittajille tai virkamiehille, esittää heille kysymyksiä ja julkaisee keskustelut Youtubessa. Eskilstuna Kuriren kuvaa ryhmää seuraavasti:

”Trollitehtaan nimi on Granskning Sverige ja se on yksi maan parhaiten organisoiduista oikeistopopulistisen muukalaisvihamielisyyden ja puhtaan rotuvihan propagandakeskuksista.”

Marttyyriksi Eskilstuna Kuriren on valinnut Dagens Nyheter -sanomalehden toimittaja Niclas Orreniuksen. Tämä oli paljastanut lehdessään pseudonyymi Julia Caesarin henkilöllisyyden. Tätä ennen hän oli vieraillut kutsumatta Julia Caesarin kesämökillä ja pyytänyt haastattelua. Sitä ei kuitenkaan herunut.

Julia Caesar kirjoitti tapauksen jälkeen blogikirjoituksen, jossa hän kuvaili omia tuntemuksiaan journalistien yllätysvierailusta. Normaalin toimittajan tavoin Orrenius ei hyväksynyt kieltävää vastausta vaan yritti puoliväkisin tunkeutua mökkiin. He huusivat ja paukuttivat ovea vielä sen jälkeen, kun se oli suljettu.

Tälle samalle toimittajalle ei kuitenkaan tuota vaikeuksia esiintyä marttyyrina silloin, kun joku toinen käyttää samoja keinoja kuin hän itse toimittajan työssään.

Granskning Sverige soitti Orreniukselle vähän sen jälkeen, kun tieto hänen vierailustaan Julia Caesarin kotona oli esitetty julkisuudessa. Orrenius väittää Granskning Sverigen soittoja uhkaaviksi ja väittää, että nämä halusivat vain nähdä hänen kärsivän. Luonnollisesti Orrenius pitää itseään syyttömänä eikä näe omissa toimintatavoissaan mitään vikaa.

Luonnollisesti myös Granskning Sverigessä toimiva henkilö joutui journalistin yllätysvierailun kohteeksi. Iltapäivälehti oli lähettänyt paikalle ampuma-aserikoksesta tuomitun Diamant Salihun, joka tivasi vierailun isännältä, miksi tämä kirjoittaa pseudonyymillä.

Julia Caesar kirjoitti pseudonyymin käytön syistä blogikirjoituksessaan:

”Työskentely pseudonyymillä, jota Expressen kutsuu ”valeidentiteetiksi”, on ainoa vaihtoehto, jos haluamme välttyä tulemasta julkisesti häpäistyksi valtamediassa ja jos haluamme pitää työpaikkamme, välttyä sosiaaliselta leimautumiselta, säilyttää parisuhteemme ja suhteet ystäviimme ja sukulaisiimme. Pelottavinta kaikista on joutua AFA:n tai Vallankumouksellisen rintaman pahoinpitelemäksi. Näiden edustajat lyövät mielellään eri mieltä olevia ja rikkovat heidän asuntonsa, kun he katsovat sen tarpeelliseksi.”

Julia Caesar on itse aiemmin sanonut, että hän haluaa pseudonyymillä suojata lapsiaan ja lastenlapsiaan.

Luonnollisesti sanomalehtien päätoimittajat katsovat, että heidän harrastamansa ahdistelu on tärkeää ”demokratian” kannalta. Expressenin Karin Olsson hurskasteli, kun Julia Caesarin oikea nimi oli paljastunut:

”Kun olemme paljastaneet, kuka on salanimen Julia Caesar takana, keskustelua voidaan käydä päivänvalossa. Demokratia voi silloin parhaiten.”

Miksi journalistit haluavat paljastaa salanimien takana olevat henkilöt?

Ruotsalaisten journalistien käytös paljastaa mielenkiintoisen pakkomielteen. Toimittajan täytyy väkisin tietää, kuka kirjoituksen takana on. Kyse ei ole siitä, mitä nimimerkki kirjoittaa vaan nimimerkin takana olevasta henkilöstä. Miksi näin on?

Julia Caesarin mukaan journalistit ovat laumaeläimiä, joiden täytyy tietää, millä tasolla hierarkiassa itse kukin on. Näin he asemoivat itsensä ja toiset media-alan hierarkiaan. Uusi tulokas on aina ensimmäisenä uhka, kunnes hänet hyväksytään osaksi laumaa

Julia Caesar itse on eläkkeellä oleva entinen Dagens Nyheterin toimittaja. Niinä vuosina, kun en vielä tiennyt hänen taustastaan mitään, arvelin hänen olevan entinen toimittaja. Hän kirjoittaa hyvin ja lisäksi hänellä tuntui olevan sisäpiiritietoa siitä, mitä toimituksissa tapahtuu. Kun hänen nimensä paljastettiin, tieto oli täysin merkityksetön eikä sillä ollut todellista merkitystä muille kuin ammattijournalisteille itselleen.

Palaan vielä Expressenin päätoimittaja Thomas Mattssonin vapauttavaan tuomioon. Granskning Sverigen jäsenten ahdistelut tapahtuivat tuomion jälkeen, eli tuomio antoi Expressenille taas luvan ahdistella tavallisia ihmisiä ja osoittaa käytännössä, miten journalistit eivät ole tavallisen kansalaisen vaan itsensä ja valtaeliitin asialla.

Ylen valheenpaljastaja

Faktantarkistus on nykyisin muotia niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa. On sinänsä liikuttavaa, kun journalistit kuvittelevat omaavansa täydellisen kyvyn tarkistaa faktoja ilman ennakkoasenteita. Valitettavasti tämä luulo ei yleensä ole tiedon väärti.

En olisi kirjoittanut, mikäli veronmaksajan rahoittaman Ylen sivuilla, kategorian ”Oppiminen” alla ei olisi Valheenpaljastaja -nimistä osiota. Siellä Ylen toimittaja ja Vasemmistoliiton aktivisti Johanna Vehkoo kirjoittaa Granskning Sverigen tapauksesta. Juttu perustuu Eskilstuna Kuriren -lehden raporttiin ja siinä mm. kerrotaan, että ”trollitehtaan” puheluita editoidaan rankalla kädellä mutta luonnollisesti ”unohdetaan” mainita, että toimittajat itse tekevät jatkuvasti ihan samaa eli valikoivat lainauksia ja tekevät niistä otsikoita. Tämän toimintatavan väärinkäyttö on yksi syy, miksi toimittajan ammatin arvostus jatkuvasti putoaa. Toimittajan tekemällä jutulla ei usein ole paljon tekemistä sen kanssa, mitä haastateltava oikeasti sanoi.

Vasemmistoaktivisti Vehkoo yritti kömpelöllä tavalla yhdistää Ruotsin asioista raportoivan blogisti Paavo Tajukankaan ”trollitehtaaseen” ja väitti ilmiön olevan rantautumassa myös Suomeen. Tajukangas osoitti vastineessaan Vehkoon puhuvan muunneltua totuutta:

Kun soitin Vehkoolle, esittelin itseni omalla nimelläni ja kerroin, että edustan Pt-mediaa ja toimin freelancer-toimittajana. Lisäksi soitin omasta julkisesta puhelinnumerostani. Kerroin tekeväni juttua koskien hänen aiempaa artikkeliaan.”

Vehkoo oli väittänyt, että Tajukangas olisi esiintynyt väärällä nimellä. Se siitä valheenpaljastuksesta. Tajukangas oli soittanut Vehkoolle ja kysynyt, miksi kansalainen.fi -sivusto on leimattu valemediaksi.

Vehkoo lisäksi väitti Tajukankaan kirjoittelevan ”bloginsa lisäksi kotimaisiin valemedioihin” liioiteltuja ja vääristeltyjä uutisia Ruotsin pakolaisista ja maahanmuuttopolitiikasta. Tajukangas vastasi tähän:

”Jokaisella jutullani on lähde valtamediaan. Joskus voin jättää lähteen pois, jos vastaava juttu on ollut kaikissa ruotsalaisissa medioissa jo ennestäänkin. Tällöin lähteellä ei ole enää lisäarvoa. Jos jokin juttu on muullatavoin poikkeava ja sitä ei löydy valtamediasta, jutulle on silti olemassa jokin vahvistus.”

Tajukankaan edustama PT Media on osa jatkuvasti kasvavaa suomalaista vaihtoehtomediaa. Sen suosio kasvaa jatkuvasti, koska ihmiset haluavat tietää ne osat uutisista, jotka valtamedia jättää kertomatta. Lisäksi moni suomalainen on kyllästynyt valtamedian toimittajien punaviherliberaaliin asenteellisuuteen. Toimittajat eivät raportoi uutisia vaan esittelevät omia mielipiteitään uutisina ja/tai suodattavat tapahtumat oman värittyneen maailmankuvansa lävitse. Tällaista ammattikuntaa ei kukaan tapahtumien taustoista kiinnostunut tarvitse.

13 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Tuo Julia Caesarin sanoma:

"Työskentely pseudonyymillä, jota Expressen kutsuu ”valeidentiteetiksi”, on ainoa vaihtoehto, jos haluamme välttyä tulemasta julkisesti häpäistyksi valtamediassa ja jos haluamme pitää työpaikkamme, välttyä sosiaaliselta leimautumiselta, säilyttää parisuhteemme ja suhteet ystäviimme ja sukulaisiimme."

toimii täällä Suomessakin. Ei ole mitään syytä mennä nimimerkin takaa pois. Asia on tärkein, ei ihminen ja ns. kaapista ulos tulemalla ei saavuta muuta kuin hankkii itsensä työttömäksi. Varsinkin jos on työssä julkisella sektorilla niin kuin minä.

Anonyymi kirjoitti...

Ruotsin ensimmäinen sortokausi lehdistön tukemana.Suomessakin oli niillä edellisillä reilu sata vuotta sitten tapahtuneilla kausilla lehdistö sentään kansan puolella.Eipä ole tällä kertaa.

Bogreol kirjoitti...

Luin tutkimuksesta (The real name fallacy), missä verrattiin nimien ja nimimerkkien käyttöä netin keskusteluissa, ja jossa tultiin siihen tulokseen, että mikäli ihmisiä pakotetaan käyttämään omaa nimeään, häirintä ja syrjiminen voi jopa lisääntyä. Idea siitä, että anonymiteetti on ongelma, perustuu internetin alkuaikojen väärinkäsityksiin. Kun yritykset hahmottelivat mielipidettään, tulisiko työntekijöille antaa oikeus ilmaista itseään digitaalisissa verkoissa, niin pelättiin epämuodollisen kommunikoinnin mukanaan tuomia konflikteja. Näin syntyi yleinen käsitys, että nettikeskustelu anonyymina olisi sosiaalisten ongelmien lähde. Nykykäsityksen mukaan internetin systeeminsuunnittelu ei voi ratkaista sosiaalisia ongelmia ilman todellisuuden sosiaalista muutosta.

Identiteetin suojelu on ensisijaista ihmisille, joilla on nettiympäristössään vakavia riskitekijöitä. 'Todellisten nimien' vaatimus ei ymmärrä sitä yhteyttä, mitä nimillä on netin laajassa kentässä. Se voi rikkoa mahdollisuutta olla mukana toisenlaisissa yhteisöissä, joissa on symboleja, jotka mahdollisesti yhdistävät ihmisen väärin yhteisön ajatteluun, vaikka hän olisi mukana vain osallistuakseen keskusteluun. Yritykset, jotka sisällyttävät henkilöinformaatiota liiketoimiinsa, asettavat ihmisiä riskeihin. On huomattu, että mikäli asettaa persoonansa peliin nimineen ja antaa omaan henkilöön viittaavaa informaatiota saa osakseen suuremman määrän kiusaamista ja torjuntaa kuin silloin kun ei ilmaise nimeään, ja puhuu vain ko. asiasta.

Tutkittiin kahta opiskelijaryhmää, toinen puhui anonyymisti chat-keskustelua, toinen sähköpostilla viestitti käsiteltävistä asioista. Muuta eroa ei huomattu kuin anonyymi chat sisälsi enemmän kiroilua, päätöksenteossa ei ollut mitään eroa.

Nämä tutkimukset liittyivät siis tietojenkäsittelyn tekniikan kysymyksiin ja niiden sosiaalisiin yhteyksiin, mutta jotain annettavaa niillä voisi olla mediallekin.

Becker kirjoitti...

Olen lukenut Julia Caesarin kirjoituksia jo pitemmän aikaa. Hän on erinomainen kirjoittaja jolla on todella terävä kynä. Hän joutui muuttamaan ahdistelujen vuoksi salaiseen olinpaikkaan.
Niinikään Tajukangas muutti pois Ruotsista. Hän sai tarpeekseen mielipuolisesta maasta. Ja olisi pian ollut paikallisen lehditön hampaissa.
Ruotsalainen lehdistö on kuin maa itsessään. Läjä lehmänpaskaa joka on naamioitu kermavaahdolla.

riikka kirjoitti...

Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja Ruotsin tilanteen raportoinnista! Tätä et löydä valtamediasta!

Pelottavaa. Toisaalta uskon, että Suomessa ei voida antaa koskaan mennä noin syvälle pieleen.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä ajassa en ollenkaan ihmette miksi tavalliset ihmiset eivät halua kommentoida asioita omalla nimellään ja kuvallaan,mutta mitään trolleja tai venäjän agentteja se ei heistä tee,eikä se myöskään tarkoita etteivätkö esitetyt mielipiteet olisi heidän omia,oikeita mielipiteitään.
Netin anonymiteetti on hieno asia,yhtä hieno kuin vaalisalaisuus.Molemmat takaavat täydellisen omantunnon vapauden sekä vapauden painostuksesta ja häpäisystä. Valtaa pitävillä ja valtamedialla on syy käydä nettikeskustelujen kimppuun ja väittää meitä "Hirmuisiksi Venäjän trolli-peikoiksi" (Joka ei ole ainoastaan Suomeen rajoittuva ilmiö vaan eliitin keino käydä todellisen opposition kimppuun ympäri läntistä maailmaa).Se syy ei liity mitenkään kansalliseen turvallisuuteen,koska näillä meidän nettikeskusteluilla on kansallisen turvallisuuden kannalta yhtä paljon merkitystä kuin vanhojen pappojen ja mummujen toripuheilla. Todellinen syy on se että meillä on arvoja ja ajatuksia jotka ovat nykyisen globalisti eliittimme asemalle vaarallisia ja siksi meidät on vaiennettava,häpäistävä ja jopa tuomittava oikeudessa sellaisista orwellimaisista rikoksista kuin "kiihotus kansanryhmää vastaan". Kommunisti Kiina ja Venäjä toimivat samalla tavalla toisinajattelijoidensa suhteen.
On tiettyä ironiaa että nää kommunistien perinteitä vaalivat vihervasemmistolaiset toimittajat ja politiikot syyttävät meitä kansallismielisiä Venäjän kanssa vehtaamisesta,vaikka jokainen historian tunnilla istunut tietää mistä Suomen kommunistit saivat käskynsä. Yleisradion toiminta kommunistien puolesta on myös hyvin dokumentoitu,vaikka varmasti he jo silloin esiintyivät "puolueettomina" ja "objektiivisina".

Vasarahammer kirjoitti...

Ykä: "kaapista ulos tulemalla ei saavuta muuta kuin hankkii itsensä työttömäksi."

Jos oman nimen käytöstä ei ole mitään hyötyä, sitä ei kannata käyttää.

Anonyymi: "edellisillä reilu sata vuotta sitten tapahtuneilla kausilla lehdistö sentään kansan puolella.Eipä ole tällä kertaa."

Juuri näin.

Becker: "Ruotsalainen lehdistö on kuin maa itsessään. Läjä lehmänpaskaa joka on naamioitu kermavaahdolla."

Ruotsi on pehmototalitarismi, eli gulagia ei ole. Tällaisessa ympäristössä ihmiset pitävät yllä julkista fasadia eivätkä kerro todellisia ajatuksiaan kuin luotetuille ystäville. Väärät mielipiteet voivat johtaa välien katkeamiseen myös sukulaisten kanssa. Tämä taas kertoo, että osa kansasta on aivopesty, eli he uskovat virallisen epistolan ilman kritiikkiä.

Riikka: "Suomessa ei voida antaa koskaan mennä noin syvälle pieleen"

Kyllä ne voivat mennä mutta ei lähivuosina. Ruotsalainen politiikka on läpikotaisin ideologista ja valtiollinen ideologia on vahva. Suomessa ideologian vaikutus ei ole niin voimakasta.

Maat ovat kuitenkin pohjimmiltaan samanlaisia. On yhteinen historia, uskonto ja valtiokeskeinen yhteiskuntajärjestelmä. Venäjä/Neuvostoliitto erottaa.

John M: "Todellinen syy on se että meillä on arvoja ja ajatuksia jotka ovat nykyisen globalisti eliittimme asemalle vaarallisia ja siksi meidät on vaiennettava,häpäistävä ja jopa tuomittava oikeudessa sellaisista orwellimaisista rikoksista kuin "kiihotus kansanryhmää vastaan"."

Tämä taas kertoo, että eliitin ote kansalaisista ei ole riittävän vahva. Internet on ilmiönä nuori eikä vanhakantainen eliitti ymmärrä, miten sen kanssa pitäisi menetellä. Vanha systeemi eli valtamedian ohjaama julkisuus oli sen kannalta parempi.

Sen olen huomannut, että länsimaita hallitsevat globalistit/vasemmistoliberaalit ovat kyvyttömiä näkemään omissa perustavissa ajatuksissaan mitään vikaa. Siksi he selittävät toisinajattelun joko sosioekonomisilla tai psykologisilla tekijöillä. Ajatus siitä, että liberaali politiikka itsessään aiheuttaisi ongelmia, on heille mahdoton.

Anonyymi kirjoitti...

"Sen olen huomannut, että länsimaita hallitsevat globalistit/vasemmistoliberaalit ovat kyvyttömiä näkemään omissa perustavissa ajatuksissaan mitään vikaa."

Tähän liittyen on ollut erikoista huomata, että monella heikäläisellä on asenne, että jos vain ihmiset ottaisivat asioista selvää ("if you wish to educate yourself") ja ymmärtäisivät lukemansa, niin kaikki päätyisivät samaan ajattelumalliin kuin he itse. Tietenkin ihmisillä on erilaisia arvoja, arvostuksia, haluja ja prioriteettejä, mutta vasemmistolaisten alitajuinen projisointi on ilmeisesti niin voimakasta, että jos opponentin ei nähdä päätyvän samoihin ajatuksiin, luullaan kyseessä olevan puutteellinen ymmärrys.

Vasarahammer kirjoitti...

Anonyymi: " kaikki päätyisivät samaan ajattelumalliin kuin he itse."

Jopa muslimit muuttuvat ajan myötä vasemmistoliberaaleiksi. Näin monet ajattelevat.

Kyseessä on kuitenkin valtaideologia, eli suurin osa ihmisistä sisäistää sen tavalla tai toisella. Siinä äärimmilleen viety individuallismi yhdistyy laumasieluisuuden kanssa. Olennaista on, että ei usko mihinkään itseään ja omia mielihalujaan suurempaan.

Ne, jotka uskovat, ovat jollain tavoin viallisia tai ṕahoja ihmisiä. Poikkeuksen tietysti muodostavat korkean uhristatuksen ryhmät, joille sallitaan kiellettyjä asioita, koska he ovat rasismin tai muunlaisen sorron uhreja. Kun heidän äänensä annetaan kuulua, hekin muuttuvat samanlaisiksi kuin vasemmistoliberaalit itse, tosin pienillä eksoottisilla piirteillä varustettuina.

Toisaalta postmodernismin sisäistäneet eivät usko totuuteen vaan siihen, että sanat luovat todellisuutta. Objektiivista totuutta ei ole, on vain keskenään kilpailevia narratiiveja. Postmodernisti vaientaa väärämieliset ja luo omilla sanoillaan voittavan todellisuuden.

Valitettavasti se oikea todellisuus potkaisee jossain vaiheessa takaisin. Sen voi selitellä parhain päin jonkin aikaa mutta ei ikuisesti.

Jos haluaa nähdä käytännön esimerkkejä postmodernista ajattelusta, kannattaa seurata kahden poliisin eli Jussi Huhtelan ja Jari Taposen twiittejä.

vieras kirjoitti...

Omalla nimellä kannattaa kirjoittaa vain jos saa siitä palkkaa tai jos oma taloudellinen asema on turvattu, ei muuten.

QroquiusKad kirjoitti...

Julkiseen luottamustoimeen pyrkiminen on myös perusteltu syy kirjoittaa omalla nimellä ja naamalla. Se voi olla jopa yllättävän tehokasta, jos sen tekee hyvin; enemmän tästä asiasta osaa kertoa muuan Jussi Halla-aho.

Vasarahammer kirjoitti...

Qroquius Kad:
"Julkiseen luottamustoimeen pyrkiminen on myös perusteltu syy kirjoittaa omalla nimellä ja naamalla."

Omalla nimellä kannattaa kirjoittaa, jos on työn puolesta siihen velvollisuus tai tarvitsee julkisuutta. Luottamustehtävään ei voi pyrkiä nimettömänä.

Myös Jussi Halla-aho sai kärsiä mielipiteistään silloin, kun hän vielä tutki muinaiskirkkoslaavia eikä pyrkinyt luottamustehtäviin.

Anonyymi kirjoitti...

Tuossa tuo Julia Caesarin kirjoitus:

Mielipidediktatuurin palveluksessa

"Kirottuja olkoot kaikki! Teille ei voi antaa anteeksi edes sitä, että te ette tiedä mitä te teette."

http://mvlehti.net/2017/03/19/julia-caesar-mielipidediktatuurin-palveluksessa/

t. Omega