sunnuntaina, tammikuuta 15, 2017

Kauhujen komedia: Länsimainen edistyksellisyys on vastoin luontoa ja ihmisyyttä


Haluatko nähdä antiutopian? Silloin kannattaa tutkia länsimaisten vallanpitäjien mielentilaa.

Trumpin voiton jälkeen suuri osa valistunutta Amerikkaa vajosi suruun. Opiskelijat itkivät, opettajat peruuttivat luentoja heitä rauhoittaakseen, ”kuumat linjat” alkoivat auttaa epätoivoisia ihmisiä.

Neuvostoliitossa nähtiin joukkohysteriaa vain Stalinin kuoleman jälkeen, kun ihmiset itkivät ja ajattelivat maailmanlopun tulevan.

Mikä sai amerikkalaiset opiskelijat vaipumaan sellaiseen epätoivoon? He tuskin pysyvät selittämään sitä itse, mutta kyseessä on erittäin vaarallinen massahulluuden oireyhtymä. Se kertoo siitä tosiasiasta, että lännen kulttuurillinen totalitarismi on paljon tehokkaampaa kuin neuvostoliittolainen poliittinen totalitarismi sekä paljon tappavampaa ja myrkyllisempää. Se tukahduttaa ihmisten tahdon, tietoisuuden ja tunteet, mihin neuvostoliittolaiset puolueen jäsenet eivät koskaan pystyneet.

Neuvostototalitarismi epäonnistui perusvaistojen tukahduttamisessa, koska se ei edes yrittänyt sitä.

Mies, joka näkee tyttöä ahdisteltavan, yrittää puolustaa häntä, jos se vain on mahdollista. Tapahtumat, jotka nähtiin Kölnissä vuosi sitten, eivät olisi voineet sattua Moskovassa tai Pietarissa.

Oli täysin mahdotonta ajatella, että Neuvostoliiton poliittiset toimijat olisivat puolustaneet raiskaajia ja syyttäneet näiden uhreja säädyttömyydestä. Olisi ollut täysin käsittämätöntä, jos Politbyroon jäsenet olisivat tervehtineet omien lastensa pilkkaamista ja suojelleet raiskaajia, kuten tapahtuu säännnöllisesti Länsi-Euroopassa.

En voi kuvitella, että neuvostotuomioistuin olisi puolustellut lapsen raiskausta, kuten tapahtui Itävallassa, tai ollut huolissaan sellaisten maahanmuuttajien tulevaisuudesta, jotka pilkkasivat lasta ja raiskasivat tämän. Näin tapahtui Ruotsissa, jossa maan viranomaiset päättivät olla karkottamatta nuoren pojan joukkoraiskaukseen syyllistyneitä afgaanimaahanmuuttajia, koska Afganistanissa ei ole turvallista.

Kommunismin rakentajan oppaassa ei suotu sympatiaa raiskaajalle, mutta postmodernismin rakentajan oppaassa suodaan.

Jos Kölnin tapahtumat olisivat toistuneet Pietarissa, Brezhnev ei koskaan olisi sanonut, että ”seksuaalista ahdistelua ei voi automaattisesti yhdistää maahanmuuttoon”, kuten Ruotsin pääministeri Stefan Löfven lausui.

Neuvostohallinto opetti filosofiaa ”luokkataistelun” prisman läpi. Tämä on totta. Mutta se ei missään olosuhteissa olisi mitätöinyt filosofiaa vain siksi, että se perustuu suurelta osin eurooppalaiseen kulttuuriin.

Neuvosto-opiskelijat eivät pyytäneet poistamaan Platonia ja Descartesia opetusohjelmasta vain sen takia, että nämä olivat valkoihoisia. Näin tekivät Lontoon yliopiston opiskelijat, kun he korvasivat heidät afrikkalaisilla ja aasialaisilla filosofeilla. Keitä nämä olivat? Ehkä Louis Farrakhan? Miksi ei?

Kukaan ei uskaltanut hylätä suurta kulttuuria, koska se oli ”kuolleiden valkoisten eurooppalaisten miesten” (KVEM) luoma.

Kukaan neuvostokommunisti ei olisi sanonut sitä, mitä Philadelphiassa sijaitsevan Drexelin yliopiston valtiotieteen apulaisprofessori George Ciccariello-Maher sanoi: ”Joululahjaksi haluan vain valkoisten kansanmurhan.”

Kenellekään ei olisi juolahtanut mieleen korvata kuva Shakespearesta Audre Lordella, joka on afroamerikkalainen kirjailija ja kansalaisoikeusaktivisti ja kutsuu itseään ”mustaksi, lesboksi, äidiksi, soturiksi, runoilijaksi”. Pennsylvanian yliopiston opiskelijat tekivät kuitenkin niin.

Neuvostoliittolaiset puolueaktiivit käyttivät länsimaista kolonialismia propagandassaan. Mutta kenelläkään heistä ei olisi ollut varaa käyttää käsitteitä kuten ”valkoinen raakuus” tai ”valkoinen julmuus”, kuten Rosa Amelia Plumelle-Uribe teki. Kukaan ei julistanut, että valkoisen rodun historia on yhtä loputonta hirveää kauhua, kuten Louis Sala-Molins väitti.

KGB loi yhdessä arabimaiden kanssa kuvitteellisen ”Palestiinan kansan” ja manipuloi sitä poliittisten tavoitteiden takia. Toki kyseessä oli likainen, kyyninen ja halveksittava peli. Silti kukaan Neuvostoliitossa ei oikeasti piitannut palestiinalaisista, ja välittömästi Neuvostoliiton romahduksen jälkeen entiset kommunistivirkailijat loivat verrattaen normaalit suhteet juutalaisvaltion kanssa. Edistyksellisille, joihin kuuluvat Obama, Kerry ja Bernie Sanders, ”Palestiinalaisvaltio” on pyhä dogmi, osa heidän näennäisuskonnollista oppiaan ja palestiinalaiset itse ovat ”valittu kansa”, jolla on pelkkiä oikeuksia mutta ei vastuuta eikä velvollisuuksia. He myös yrittävät toteuttaa näkemystään uskonnollisella hartaudella ja fanaattisen pakkomielteisesti. Eikö ole paradoksaalista, että Kreml yritti siirtää Obaman järjestelemää Israel-vastaista päätöslauselmaa?

Neuvostohallinto oli ateistinen ja tukahdutti uskonnon. Niinpä, mutta se tukahdutti kaikki uskonnot ilman poikkeusta. Se ei pilkannut juutalaisuutta ja kristinuskoa samalla, kun se ylisti yhtä tiettyä uskontoa eli islamia. Se ei kieltänyt Voltairen, Holbachin ja David Humen tutkimista, koska nämä halveksivat islamia ja hylkäsivät sen primitiivisenä, patriarkaalisena ja aggressiivisena uskontona. Se ei kutsunut maahan joukkoa vahvoja, agressiivisia ja seksuaalisesti turhautuneita maahanmuuttajia vain siksi, että nämä olivat muslimeja.

Neuvostoliitossa kirkko kärsi vainoista. Tästä huolimatta se pysyi kirkkona eikä muuttunut Sodomaksi ja Gomorraksi. Papit ja rabbit eivät kulkeneet käsi kädessä, eivät vaatineet homoavioliittoja eivätkä valinneet lesboa papiksi tai rabbiksi pelkästään sukupuolisen suuntautumisen perusteella.

On totta, että Neuvostoliitto oli tekopyhä. Se kuitenkin tuki perhettä yhteiskunnan perussoluna eikä edistänyt homoseksuaalista perhettä. Yksikään neuvostotiedemies ei tarjoutunut käyttämään sukupuolineutraalia pronominia ”ze”, maskuliinisen (he) tai feminiinisen (she) asemesta, kuten Oxfordin yliopisto ehdotti. Kukaan ei yrittänyt pakottaa poikia pissaamaan istualtaan kuten tytöt sukupuolten välisen tasa-arvon nimissä eikä kukaan ajatellut korvata termejä ”poika” ja ”tyttö” sanalla ”se” (”hen”), kuten Ruotsissa tapahtui.

Loppujen lopuksi neuvostoliittolaiset puolueen jäsenet olivat kaukana humanismin ihanteista, mutta ainakin he olivat normaaleja. He eivät taistelleet luontoa vastaan.

Neuvostohallinto saneli ankarat säännöt ja harjoitti sensuuria. Kuitenkin ihmiset pysyivät tavallisina ihmisinä. He naureskelivat viranomaisille, keksivät vitsejä Brezhnevistä, tekivät satiirisia elokuvia sensuurista huolimatta ja oppivat lukemaan sanomalehtiä rivien välistä. Tämä koski pääasiassa intellektuelleja.

Kulttuurillinen totalitarismi on saavuttanut paljon enemmän. Se on tehnyt ihmisistä steriilejä zombeja, aivopessyt heidät, vääristänyt ihmisten mielet ja alistanut intellektuellit, joilla on vastuu kansansa tulevaisuudesta.

Olen pahoillani niiden nuorten puolesta, jotka itkivät Trumpin voiton jälkeen. Olen kuitenkin enemmän pahoillani niiden kansakuntien puolesta, joiden edistyksellisistä opiskelijoista tulee yhteiskuntiensa eliittiä. Pelkään, että palaamme keskiajalle ja kvasiuskonnolliseen kulttiin, jota hallitsee ”edistyksellinen” inkvisitio. Leonid Breznev näyttää tämän innokkaista ja fanaattisista papeista koostuvan tulevaisuuden hallinnon rinnalla Marcus Aureliukselta.
 ---

Kirjoitus on käännetty Jihadwatch-sivustolla ilmestyneestä artikkelista. Kirjoittaja Alexander Maistrovoy on syntynyt Neuvostoliitossa ja asuu nykyisin Israelissa. Hän on kirjoittanut kirjan "Agony of Hercules or a farewell to democracy (Notes of a Stranger)".

7 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitos erinomaisesta käännöksestä. Tuo kirjoitus kuvaa aikamme hulluutta ehkä osuvammin kuin mikään muu. Muistutetaanpa piruuttaan vielä, että se mainittu Neuvostoliittokin älysi lopettaa itsensä vapaaehtoisesti 8. joulukuuta vuonna 1991. Nykyinen EU tuskin tulee niin tekemään.

Vasarahammer kirjoitti...

Ykä: Sinähän kehitit omassa tulevaisuusfiktiossasi jo tuon tässäkin kirjoituksessa mainitun inkvisition nimellä "feminiitat".

Nykypäivän edistyksellisyys ei ehkä vetoa älyllisellä tasolla mutta se vetoaa tunteisiin ja kaikkein paras tunne on tietoisuus omasta hyveellisestä oikeamielisyydestä.

Castor kirjoitti...

Kiitos käännöksestä ja tämän alkuperäisen kirjoittajan esittelystä. Hän on ollut minulle täysin tuntematon aikaisemmin.

Aivan kuriositeettina, eikä viittaa itse kokonaistekstiin: olen nähnyt videolta, miten kävi amerikkalaiselle (valkonaamalle), joka läpsäytti vierasta venakkoa pakaroille ilmeisesti bussissa Pietarissa. Senkka nenästä saman tien, käsittääkseni naiselle tuntemattoman miehen toimesta.

Bogreol kirjoitti...

Bruce Charlton kirjassaan Antautunut ajanvietteelle. Viihde on se keino, millä länsimaiden monikulttuurisuuspropaganda ujutetaan ihmisten mieliin paljon tehokkaammin kuin Neuvostoliitossa aikoinaan.

Kaaos synnyttää kaaosta. Rutto on mielipide-relativismi, ja mätä on Hyvän kiepsahtaminen vastakkaiseksi. Median kokonaisuutta kuluttavat hyvikset ja pahikset, hämmentävät moraalileikit pahuuden kanssa – rakennetaan ja rikotaan, vaihdetaan identiteettejä; yhtenä hetkenä hyväksytään perinteinen moraali, sitten käännetään se ylösalaisin, sitten osoitetaan tuota käännöstä ja kielletään se..Nykyaikainen media ei ole olemukseltaan propagandaa: se on osallistumista. Sitouttaminen on juuri sitä, mitä nykyaikainen media tekee. Se kahmaisee ja ylläpitää huomiota; ja provosoi vahvoja jaettavia reaktioita; jotka vuorollaan provosoivat enemmän sitoutumista ja enemmän reagointia.

Nykyään median propaganda on objektiivisesti niin absurdia, tyhjänpäivästä, valheellista – niin selvästi keinotekoista, niin ilmeisesti työstettyä ja suurella vaivalla ulos puristetua – että voisi odottaa sellaisen varmasti jäävän huomioon ottamatta tai sivuutettavan – mutta näin ei ole asianlaita!

Tämä hiomaton ja hajanainen moderni media-propaganda on paljon tehokkaampaa kuin mikään propaganda on ollut ennen; yksinkertaisesti siitä syystä, että riippuvaisuus mediasta on suurempi kuin koskaan ennen. Julkinen mieli on valloitettu ja muotoutunut ilmeisesti sisällöstä huolimatta.

Mitä tulisi tehdä, että rakennettaisiin uudelleen luottamus siihen, että on olemassa todellisuus; että todellisuus on todella todellinen sanommepa tai ajattelemmepa me siitä mitä tahansa.

Media myy tuotteensa ensimmäisen iskun menetelmällä, viis siitä onko asia tosi, ihmisten mieliin tulee saada vaikutelma ja mielikuva jonkin asian paheksuttavuudesta. Toinen tapa muokata ihmismieltä on 'soft sell' -menetelmä, pehmeä, vihjaileva, arkipäiväinen kielenkäyttö, syötetään valikoituja 'todisteita' jotta ostaja tulisi ennaltamäärättyihin johtopäätöksiin. Empatian nostattaminen, tuntea samalla tavalla kuin uhriasemassa olevat, samaistua kuvattaviin. Esitellään antisankareita mieluummin kuin aitoja sankareita. Empatian halutaan johtavan suvaitsemaan ja jopa hyväksymään.

Näyttää siltä, että strategia on tyrmistyttää meitä yhä uudelleen jotta saavuttaisimme tunnottomuuden tilan, missä pisteessä mikään ei enää järkytä meitä; niin ettemme tule 'tuomitsemaan', tai estämään tai vastustamaan pahuutta – koska näin meidät totutetaan pahuuteen, ja lopulta vähitellen hyväksymme pahuuden ja edistämme sitä (koska olemme kauan aikaa sitten lakanneet tunnistamaan pahan pahuudeksi).

Mediaa hallitsee uusi vasemmistolaisuus. Median relativistinen ideologia on ollut tuhoisaa perinteisille ja ortodoksisille uskonnon muodoille (nimenomaan kristinuskolle koska se on ollut hallitseva uskonto länsimaissa); se on ollut myös tuhoisaa 'traditiolle' – kaikissa sen muodoissa: perinteiselle yhteiskuntapoliittiselle järjestykselle (perinteinen hierarkkisuus ja erilaistuminen); perinteisille totuuskäsityksille, kauneus- ja hyvyyskäsityksille, ja ehkä erityisesti tuhonnut perinteistä sukupuolisuutta mukaanlukien avioliiton ja perheen. Se on karkottanut perinteisen kristinuskon – eli aidon kristillisyyden – kaikkien suurimpien kirkkokuntien johtajuudesta.

Kommunismin maailmalla oli meidän standardiemme mukaan pienen pieni massamedia; he eivät pystyneet jatkuvasti asuttamaan ihmisten mieliä – sillä tavalla minkä moderni massamedia kykenee saavuttamaan.

Vanhan tyylinen kommunismi ei pystynyt poistamaan solidaarisuutta ihmisten mielistä; ei pystynyt karkottamaan heidän perusmotivaatiotaan, toiveitaan ja muistojaan.

Nykyaikainen Massamedia on onnistunut tässä!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos erinomaisesta käännöksestä. Tämä kirjoitus on helmi. Se kuvaa länsimaissa noussutta ideologista hulluutta kristallin kirkkaasti. Se on niin absurdia miten länsimaiden poliittinen ja kulttuurinen eliitti luulee ja esittää olevansa jonkinlainen NL:n ja totalitariasmin vastapooli. Minua oikeasti hirvittää mihin olemme vielä menossa ja luulen, että tämä on vasta alkusoittoa tulevalle sensuurille "valeuutisille" ja mielipidevainolle.

Vasarahammer kirjoitti...

Bogreol: "Nykyaikainen media ei ole olemukseltaan propagandaa: se on osallistumista. Sitouttaminen on juuri sitä, mitä nykyaikainen media tekee. Se kahmaisee ja ylläpitää huomiota; ja provosoi vahvoja jaettavia reaktioita; jotka vuorollaan provosoivat enemmän sitoutumista ja enemmän reagointia."

Olen kyllä lukenut Bruce Charltonin kirjoituksia. Tuo yllä oleva kertoo, että valtamedia edustaa systemaattista trollausta. Tarkoituksena ei ole, että väite olisi totta tai edes perusteltavissa. Tarkoituksena on saada aikaan reaktio. Siihen kaikki trollit pyrkivät.

Ja ihmiset reagoivat, vaikka parempi vaihtoehto olisi jättää roskauutinen vaille huomiota.

Anonyymi: "Minua oikeasti hirvittää mihin olemme vielä menossa ja luulen, että tämä on vasta alkusoittoa tulevalle sensuurille "valeuutisille" ja mielipidevainolle."

Luulen, että tässä on pieni kynnys edessä. Nykyiset poliitikot suosivat näyttäviä mutta tehottomia näennäistoimia (50 poliisia vihapuheen torjuntaan). Todellisen tyrannian perustamiseksi on ylitettävä tietty kynnys. Nyt kynnystä ei ole ylitetty vaan järjestelmä tyytyy kiusaamaan yksittäisiä heidän kannaltaan epämiellyttäviä tyyppejä (esim. Jansson).

Sen sijaan vastapuolen aktivistit voivat hyvinkin muuttua väkivaltaiseksi. Tästä on jo merkkejä esim. tässä:

http://mvlehti.net/2017/01/10/yle-yllytti-vihaan-vakivaltainen-suvakki-iski-rautaputkin-luther-divariin-helsingissa/

Tällaisista teoista ei tehdä mediassa suuria otsikoita, koska iskun uhri edusti väärää mielipidettä. Jos rautaputkimies olisi ollut SVL:n edustaja, otsikot kirkuisivat ja mielenosoitus olisi jo järjestetty.

Anonyymi kirjoitti...

Ei pidä unohtaa YK:n pakolaisjärjestön roolia kuvitteellisen palestiinan kansan luomisessa.

Tuo järjestöhän päätti jo heti lähtökuopissa että palestiinalaiseksi pakolaiseksi hyväksytään jokainen joka on asunut alueella vähintään kaksi vuotta. Lisäksi se hyväksyi sellaisen lähtökohdan, että alueella asumisen historiaa tai todenmukaisuutta ei saa tarkastaa millään tavalla vaan että pakolaisstatusta hakevien omat sadut ja sepustukset täytyy ottaa pyhänä totuutena vaikka ne tiedettäisiin kuinka valheellisiksi.

Lopputulos oli tietenkin se, että "pakolaisten juutalaisille väkivaltaisesti menettämät maat" olisivat pinta-alaltaan varmaan Saudi-Arabian kokoluokkaa jos ne kerättäisiin yhteen.

Historian luotettavammat lähteet kertovat kuitenkin että lähes koko alue on ollut vailla kyliä ja muuta vakituista asutusta siihen asti kun Ottomaanivaltakunta rupesi siirtämään sinne Mustanmeren ja Algerian alueiden sotapakolaisia. Toiset lähteet taas tuovat enemmän tai vähemmän hienovaraisesti julki sitä, miten monet köyhät arabit käsittivät pakolaisleirin ajatuksen niin että se on helppo keino saada ilmainen elatus - joka nyt jatkuu jo kolmatta tai neljättä sukupolvea.

Jos jokin palestiinan kansa ja palestiinalaisvaltio on olemassa, niin sehän on tietenkin Jordania, jonka pinta-ala, historia ja asukaspohja ovat niin lähellä palestiinalaisuuden tematiikkaa kuin ikinä mahdollista. Ottakoon siis Jordania "palestiinalaiset" veljensä, siskonsa ja äpärälapsensa niin Länsirannikolta kuin Gazastakin ja jättäköön Israelin alueen juutalaisille.