tiistaina, joulukuuta 13, 2016

Kaarnalaivurin kostoretki


Kun Riku Rantala esitteli Ylen aamu-tv:ssä turvapaikanhakijoiden ideoimia ja tekemiä tuotteita, videosta tuli nopeasti yleinen naurunaihe. Jopa kaikkialle ehtivä espanjalaismies ehti kommentoimaan kaarnaveneinnovaatiota.

Internetissä asioille voidaan nauraa suurella joukolla mutta yleensä nauru ei kestä kovin pitkään. Jos Riku Rantala olisi pysynyt hiljaa, vähän ajan päästä olisi löytynyt uusi asia naurettavaksi, kuten nyt esimerkiksi Mikael Jungnerin päätön esitys suomen kielen amputoimisesta ja lopulta lakkauttamisesta.

Rantala kuitenkin päätti toisin. Hän julkaisi Helsingin Sanomien matkailusivulla kolumnin otsikolla ”Nimetön vihapuhe tekee Suomesta Neuvostoliiton”. Kolumni ei millään tavalla liittynyt matkailuun, jos ensimmäistä kappaletta ei lasketa. Tarkoituksena oli hyökätä niitä vastaan, jotka olivat internetissä kertoneet kaarnalaivaprojektista. Erityishuomion kohteeksi otettiin asianajaja, jonka väitetään julkaisevan uutissatiiria Päivän byrokraatti -sivustolla. Rantala kutsui sivustoa erheellisesti ”valhemediaksi”.

Rantalan kirjoituksessa esitetään poskettomiä väitteitä jo otsikossa. Lisäksi hän sanoo:

”Täällä Suomessa valitettavasti vaikuttaa siltä, että sosiaalinen media on ennen kaikkea vaara sananvapaudelle.”

Todellisuudessa valtamedia yhdessä suvaitsevaisten poliitikkojen ja EU-byrokraattien kanssa on tekemässä Euroopan Unionista uutta Neuvostoliittoa, kun he ryhtyvät kahlitsemaan sosiaalisen median jättejä käyttämällä abstraktia ”vihapuhetta” tekosyynä. Sosiaalinen media lisää sananvapautta tarjoamalla muitakin vaihtoehtoja kuin perinteiset valtamedian instanssit.

Valtamedia taas puolustaa sananvapautta vain, jos kyseessä on valtamedian ja sen toimittajien oma sananvapaus. Tavallisen kansalaisen sananvapaudella ei ole merkitystä etenkään, jos sananvapauden käyttäjän maailmankatsomus ei satu sopimaan yhteen toimittajien oman maailmankatsomuksen kanssa. Ideologisesti samanmielisten sananvapautta puolustetaan silloin, kun nämä ovat saaneet osakseen arvostelua sosiaalisessa mediassa tai vaihtoehtomediassa. Tällöin sananvapautta rajoittaa yleensä vihapuhe. Päättömyksiä julkisuudessa puhuvat voivat myös saada vihaista sähköpostia, jota taas käytetään perusteena uhriutumiselle ja pyrkimykselle rajoittaa väärämielisten sananvapautta.

Nimimerkkikirjoittajat ajojahdin kohteena

Helsingin Sanomilla oli sen verran häveliäisyyttä, että se ei kehdannut julkaista Rantalan mainitseman asianajajan nimeä. Vastaavaa ei löytynyt EU-komissaari Jyrki Kataisen avustaja Juho Romakkaniemeltä, joka ei Twitter-tilinsä perusteella vaikuta penaalin terävimmältä kynältä. Tämä ei tosin yllätä, koska hänen esimiehensä oli ehkä Suomen kaikkien aikojen huonoin pääministeri, mahdollisesti myös kallein. Ehkä siksi Katainen adjutantteineen päätyikin korkeaan EU-virkaan kuten niin monet epäonnistuneet tai epäsuosioon joutuneet poliitikot.

Romakkaniemi mainitsi Twitterissä asianajotoimiston ja siellä työskentelevän asianajan nimen. Kyseessä ei ole julkisuuden henkilö eikä nimellä sinänsä ole merkitystä. Sen sijaan sillä on, mitä Rantalan ja Romakkaniemen käytös kertoo heistä itsestään ja muuttuneesta mediailmastosta.

Perinteisesti toimittajat, poliitikot ja julkisuuden henkilöt ovat torjuneet nimimerkillä esitetyn mielipiteen joko kieltäytymällä keskustelemasta nimimerkkikirjoittajien kanssa tai uhoamalla Rantalan tavoin, että nimimerkillä on velvollisuus vastata sanoistaan. Omalla nimellään esiintyvät julkisuudessa toimivat henkilöt kokevat, että heillä ei ole velvollisuutta keskustella nimimerkin kanssa etenkään, jos kyseinen nimimerkki on arvostellut julkisuudessa toimivan henkilön puheita. Tämä on sinänsä ymmärrettävä mutta ei läheskään aina paras mahdollinen toimintatapa. Nimimerkin takanakin on yleensä ihminen, joka osaa tunnistaa tylyyden ja ylimielisyyden.

Rantala ja Romakkaniemi puolestaan todistavat käytöksellään, miksi tavallisen ihmisen ei kannata esiintyä internetissä omalla nimellään. Valitettavasti elämme sellaisessa yhteiskunnassa, jossa oman todellisen mielipiteen ilmaisu voi johtaa vaikeuksiin kuten esimerkiksi työpaikan menetykseen. Siinä missä Romakkaniemellä ja Rantalalla on julkisuudessa puolustajansa, tavallisella ihmisellä ei välttämättä ole ketään. Harrastuksena ylläpidettävän blogin tai nettisivuston takia ei kannata hankkia itselleen tai perheelleen vaikeuksia. Aina on olemassa riski, että sivustosta tulee liian suosittu tai väärät ihmiset kiinnittävät siihen huomiota.

Miesaktivisti Henry Laasanen on muistaakseni joskus sanonut, että tavallisen ihmisen ei kannata esiintyä julkisuudessa omalla nimellään, mikäli hän ei työnsä puolesta ole velvollinen siihen, tarvitse julkisuutta tai ole pyrkimässä julkiseen luottamustehtävään. Muuten julkisuus on turha riski.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä tulee valtion harjoittama mielipidevaino eli vaara joutua syytetyksi kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomisesta. Nimellisen kirjoittajan riski joutua syytetyksi on paljon suurempi kuin nimimerkkikirjoittajan, joka sekin saadaan leivättömän pöydään ääreen, jos teksti on tarpeeksi räväkkää. Tavalliselle ihmiselle saatu sakko ei ole läheskään yhtä suuri rangaistus kuin itse prosessi kuulusteluineen ja oikeudenkäynteineen ja kaiken lisäksi syytteestä, jota vastaan on käytännössä mahdoton puolustautua. Totuus ei nimittäin ole mikään puolustus silloin, kun pykälää kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tulkitaan.

Riku Rantala esittää kirjoituksensa lopuksi retorisen kysymyksen:

”Voiko joku kertoa edes yhden esimerkin, miten internetin nimetön puskista ampuminen, solvaukset, vihapuhe ja valheet muka edistävät sananvapautta Suomessa?”

Kysymys on itsessään täysin päätön, jos ajattelee sananvapautta laajasti eli kansalaisen luonnollisena perusoikeutena eikä lakitekstillä voimakkaasti rajoitettuna valtion myöntämänä oikeutena, kuten Suomessa usein ajatellaan. Huonokin puhe edustaa sananvapautta ja ratkaisu sananvapauden ongelmiin on lisää puhetta eikä vaientamista, johon Rantala kirjoituksellaan pyrkii.

Rantala joutui naurunalaiseksi, sai itkupotkuraivarin ja lähti kostoretkelle kirjoituksensa asianajajaa vastaan. Näin tekemällä hän ei suinkaan palauttanut kunniaansa vaan menetti sen. Rantala olisi pärjännyt paremmin, jos hän olisi pitänyt suunsa kiinni ja antanut ajan kulua. Myöhemmin kaarnalaivaepisodille olisi voinut kysyttäessä naurahtaa huvittuneesti.

Yhdensuuntaistettu media

Yhdysvalloissa Donald Trumpin valinta presidentiksi vastoin koko amerikkalaisen valtamedian tahtoa kertoo median muuttuneista voimasuhteista. Valtamedia tai ”perinteinen media” ei enää toiminut kuninkaantekijänä kuten vielä kahdeksan vuotta sitten, jolloin mediahype nosti kokemattoman Barack Obaman presidentiksi.

Yhä useammat ihmiset näkevät, miten valtamedia jättää asioita kertomatta tai vääristelee uutisia. Esitetyt mielipiteet edustavat yksipuolisesti punavihreää näkemystä. Eläkkeellä oleva Ilkan entinen päätoimittaja Kari Hokkanen kuvasi Suomenmaassa Suomea ”yhdensuuntaistuneen median” maaksi ja kertoi, miksi näin on tapahtunut. Hokkasen mukaan:

”Kohtalokasta oli maakuntalehtien väheneminen ja jäljelle jääneiden omaleimaisuuden hiipuminen. Kehä 3:n sisällä syntyvä "ainoa oikea mielipide" kattaa nyt koko maan.”

Aikanaan Hokkasen päätoimittama Ilkka edusti kepulaista maakuntalehteä puhtaimmillaan, ja sen erotti sisältönsä puolesta ”etelän metiasta”. Hokkanen itse oli Keskustan sisällä vaikutusvaltainen kuninkaantekijä. Nykyisin Ilkka ei enää erotu millään tavalla muista valtamedian edustajista.

Yhdensuuntaistetun median uskottavuus horjuu Hokkasen mukaan helposti. Käytännössä sitä horjuttaa sekä sosiaalinen media että vaihtoehtomedia, jota valtamediassa johdonmukaisesti nimitellään valemediaksi.

Euroopassa taistelu vaikutusvallasta on vielä käymättä. Poliitikot tosin varautuvat jo siihen yrittämällä kahlita sosiaalista mediaa vaatimuksilla ”valeuutisten” ja ”vihapuheen” nopeasta poistamisesta. Henki on kuitenkin jo päässyt pullosta eikä sitä saada sinne takaisin, mikäli poliittiset päättäjät eivät oikeasti luo Eurostoliitosta Neuvostoliittoa. Siinä vaiheessa nimimerkkikirjoittajan paljastuminen tarkoittaa menolippua vankileirien saaristoon.

13 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Nimimerkki oli yleisesti käytössä Hesarin mielipidepalstalla 90-luvun loppuun asti. Siihen aikaan tavallisella ihmisellä ei ollut mahdollisuutta saada ääntään julkisuuteen. Erilaisten mielipiteiden esiintuloa siis rohkaistiin sallimalla nimimerkin käyttö valtamediassa.

Luonnollisesti samaan ryhmään kuuluu lähdesuojan käyttö, jolla aikana ennen somea varmistettiin että toisinajattelijat ja tietolähteet eivät joudu ammatilliseen tai muuhun vaaraan. Lähdesuoja alkaa olla tarpeetonta, kun syväkurkku voi käydä keskustelua toimittajan kanssa ilman oman henkilöllisyytensä paljastamista.

En varsinaisesti arvosta oman nimen käyttöä somessa koska se suitsii kielenkäyttöä kaikilta muilta paitsi niiltä, joiden pitäisi oman etunsa vuoksi pysyä nimettömänä kuten useampikin suomalainen yksityishenkilö oikeussaleissa osoittaa. Nykymallinen sosiaalinen media kymmenkunta vuotta sitten puhkesi kukkaansa, ja sen jälkeen moni bloggari on itseasiassa tullut tunnetuksi omalla nimimerkillään. Oman nimen käyttöön otto olisi siinä mielessä ongelmallista, että moni meistä on julkaissut vuosia blogiaan ja oma ajattelutapamme on siellä esillä. Jos nyt tulisin omalla nimelläni julkisuuteen, menettäisin sen kaiken (vaikkakin vähäisen) goodwillini ja joutuisin luomaan kaiken uskottavuuden, johdonmukaisuuden ja pitkäjänteisyyden alusta.

Tämä ei olisi maailmanloppu, mutta tässä omassa pienessä lätäkössämme se olisi merkittävä muutos. Sama kuin miksi Alko Oyj vaatii virolaista SuperAlkoa muuttamaan oman nimensä - brändillä hallitaan omaa viestintää suhteessa kilpailijoihin.

En väitä että "Kumitonttu" on taloudellisesti minkään arvoinen brändi, mutta tietyissä poliittisissa tilanteissa se luo sanomalleni selkärankaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos jälleen kerran erittäin hyvästä kirjoituksesta.

Olen joskus harkinnut itse omaa blogia, mutta todennut, että tuskin keksisin mitään hirveän merkittävää uutta sanottavaa ja en toisaalta tiedä, miten voisin täysin varmasti suojata henkilöllisyyteni.

On nimimerkin suojasta blogittamiseen saatavilla luotettavia ohjeita, jotta tutkivat journalistit eivät tunnissa selvitä, kenestä on kyse? Tekniset velhot varmaan osaavat väistellä poliisiakin, mutta harva tuskin varautuu poliisin ajojahtiin blogia perustaessaan (toisaalta, ehkä näinä päivinä olisi syytä).

Yrjöperskeles kirjoitti...

No niin, nimimerkkikirjoittajien metsästysaika näköjään on alkanut jälleen. Johan tuossa hetken aikaa ehdittiin olla suht rauhassa. Viime kierroksella erityisen kovaksi metsästäjäksi osoittautui Erkki Tuomioja.

Tuumasin jo silloin sen, minkä nytkin eli jos me eläisimme oikeusvaltiossa, meillä ei vaadittaisi nimimerkin takaa kirjoittamisen kieltämistä. Sen sijaan toimikunnat istuisivat pohtimaan asiaa ja tuumisivat, että koska ihmiset eivät uskalla kirjoittaa yhteiskunnallisista asioista omilla nimillään, niin silloin maassamme on jotain pahasti vialla ja se vika on korjattava välittömästi.

Mietin vielä sitä, että jos me, joitten sananvapautta yritetään rajoittaa ollaan itse este sananvapaudelle, niin montakos tiedostavan osapuolen juttua me ollaan itse asiassa estetty julkaisemasta?

Vasarahammer kirjoitti...

Kumitonttu: "Nimimerkki oli yleisesti käytössä Hesarin mielipidepalstalla 90-luvun loppuun asti. Siihen aikaan tavallisella ihmisellä ei ollut mahdollisuutta saada ääntään julkisuuteen. Erilaisten mielipiteiden esiintuloa siis rohkaistiin sallimalla nimimerkin käyttö valtamediassa."

90-luvulla oli jo Usenet news. Tuolloin internet ei vielä ollut lyönyt itseään läpi suurten massojen keskuudessa, joten käyttäjien määrä oli rajallinen eikä valtamediaa kiinnnostanut, mistä siellä puhuttiin.

Nimimerkkiä sai yleisönosastokirjoituksissa käyttää, jos aihe oli tarpeeksi arka kirjoittajan kannalta.

Anonyymi: "On nimimerkin suojasta blogittamiseen saatavilla luotettavia ohjeita, jotta tutkivat journalistit eivät tunnissa selvitä, kenestä on kyse?"

En ole sellaisia löytänyt. Yleisesti sanon vain, että vältä puhumasta liikaa omasta työstäsi, elämästäsi, perheestäsi ja lapsistasi. Vaikka olisit varovainen, joku voi silti saada henkilöllisyytesi selville. Hakukoneet ovat ihmeellisiä kapistuksia ja osaavat yhdistellä asioita yllättävällä tavalla. Outtaamisia on tapahtunut.

Yrjö: "...montakos tiedostavan osapuolen juttua me ollaan itse asiassa estetty julkaisemasta?"

Sillä moraalista paremmuutta edustavalla osapuolella ei ole todistustaakkaa. Riittää, kun sanoo, että anonyymit nettirasistit ovat luoneet ilmapiirin, jossa ihmiset eivät enää uskalla sanoa mielipidettään. Tästä "ilmapiiristä" ei tarvitse esittää todisteita epämääräisten vihjailujen lisäksi. Ilmapiiri itsessään on epämääräinen käsite, eli juuri sellainen, jota moraalinen paremmisto mielellään käyttää.

On totta, että monet ovat saaneet vihaista ja törkeääkin postia. Ihminen itse päättää, mitä tällaiselle postille tekee. Ne voi suoraan deletoida tai ne voi julkaista. Niistä voi uhriutua tai olla välittämättä. Niistä voi ilmoittaa poliisille tai olla ilmoittamatta.

Bogreol kirjoitti...

Itsestään selvyys on, vaikkei sitä ääneen sanota, ettei nimimerkkikirjoituksissa mitään vikaa olisi, mikäli ne noudattaisivat vallitsevaa ideologiaa. Tästä esimerkkinä Flemming Rose, joka koettiin Jyllands Postenissa rasistuksena hänen islam-kriittisyytensä vuoksi, ja hänen kirjoittamistaan alettiin rajoittaa. Rose on julkaissut tilanteestaan kirjan De Besatte (Riivatut). Margrette Horstmann kirjoitti kirjasta arvostelun Painovapausyhdistyksen sivuilla 'Flemming Rosen kirja on sekä asiallinen että henkilökohtainen kuvaus absurdeista suhteista sanomalehden toimituksessa, ja sitä kautta julkisuudessa, mikä palvoo valhetta'.

Journalistit antoivat Roselle 'valkoisen fatwan'. Kirja on kertomus siitä, kuinka pelko valtaa mielet, ystävyyssuhteet ja ammatillisen yhteisön. Rosea pyydettiin olemaan hiljaa islamista. Häneltä vaadittiin vastuuta työtovereistaan. Hänen piti allekirjoittaa sopimus, missä hän lupautui mm. pitäytymään uskonnollisten kysymysten ulkopuolella. Kun Rose kirjoitti kirjan 'Hymne til friheden', häntä uhattiin irtisanomisella. Rose irtisanouitui v. 2015, ja työskentelee nyt USAssa CATO-instituutissa. Rose on sanonut, että emme elä enää vapaassa yhteiskunnassa, vaan pelon yhteiskunnassa. Onko demokratia jo menetetty?

Vasarahammer kirjoitti...

Bogreol: "Rose on sanonut, että emme elä enää vapaassa yhteiskunnassa, vaan pelon yhteiskunnassa. Onko demokratia jo menetetty?"

Islamin osalta sananvapaus on Suomessa jo mennyt. Valtio on vienyt käytännössä viimeisetkin mahdollisuudet sanoa julkisuudessa mitään rehellistä islamista ja sen opetuksista sekä ideologisista yhteyksistä terrorismiin, muslimimaahanmuuttoon ja integroitumiseen.

Suomen mediassa ei ole ollut ainuttakaan rehellistä keskustelua islamista. Onneksi sitä on riittävästi blogeissa, keskustelupalstoilla ja vaihtoehtomediassa. Nykyisin vain suvaitsevaiset ja kokonaan valtamedian varassa elävät ovat tietämättömiä todellisesta islamista ja miten se vaikuttaa länsimaiseen yhteiskuntaan. Monet tietävät vaikutukset oman kokemuksensa perusteella.

Anonyymi kirjoitti...

Voisin esittää älykääpiö kaarnalaivakauppiaalle ja hänen hengenheimolaisilleen retoorisen vastakysymyksen: Jos jokaisella suomalaisella on sananvapaus omalla nimellään niin miksi ihmeessä heillä ei olisi sitä myös nimettömänä netissä?
Ja todellakin pikkusieluisten kulttuurikommunistien harjoittama mielipidevaino on ainut todellinen uhka sananvapaudelle tässä maassa ja suora syy sille miksi useimmat ihmiset kommentoivat mieluummin nimimerkin takaa.
Mutta on näistä idiooteista joskus jotain iloakin,nytkin puoli Eurooppaa sai nauraa niin että mahasta ottaa näiden kommarien "innovaatiolle". 😈

vieras kirjoitti...

Pääsisikö Riku Rantala mihinkään oikeisiin töihin? Siksikö hänelle järkättiin pesti Ylestä? Hesari tarjosi Rantalalle palstatilaa henkilökohtaista kostoa varten. Ehkä se meinaa palkata Rantalan tai ainakin maksaa jutuista?

Totean sen minkä olen todennut aiemmin. Omalla nimellä kannattaa kirjoittaa vain jos saa siitä palkkaa tai jos oma taloudellinen asema on turvattu. Ei muuten.

Päivän byrokraati-sivu sai mainosta kun useampi katsoi mikä sen. Se ei varmasti ollut se mitä Rantala halusi.

http://paivanbyrokraatti.com/2016/12/03/pb-150-000-eurolla-saatiin-aikaiseksi-kaarnavene/

http://paivanbyrokraatti.com/2016/12/10/kaarnavene-kaksi-kysymysta-riku-rantalalle/

http://paivanbyrokraatti.com/2016/12/11/paivan-byrokraatin-uusi-paatoimittaja/

Päivän byrokraatissa kysyttiin jossakin kommentissa olisiko mahdollista haastaa Rantala käräjille siitä kun tonki henkilöllisyyden esille? Onko muitakin lakeja rikottu? Jos joku on lakimies tai tietää jotain niin voisi kertoa.

vieras kirjoitti...

Kristillisillä kanavilla kuten TV7:n ja AlfaTV:n sekä Radio Patmoksen ohjelmissa islamista puhutaan paikkansapitävästi. Ainakin vielä uskovaisilla kristityillä on joitakin oljenkorsia käytössä. Se vaan että "suuri yleisö" ei todennäköisesti edes tiedä noiden kanavien olemassaoloa, joten kanavat eivät tavoita suuria massoja.

vinbju kirjoitti...

Hetken kun asiaa selvittelee, niin tuo asianajaja ei ole edes Päivän byrokraatin tuotemerkin omistaja, vaan rekisteröintityyliin firman edustaja shareholderina, joten Rantalan selvitys PB:n taustoista jäi vähän vaiheeseen. Hakukoneita käyttämällä,siis muitakin kuin googlea, taustaihmiset ovat vähällä työllä selvitettävissä. JR on varsin monessa firmassa mukana hallitusammattilaisena ja shareholding representanttina ilman varsinaista vaikutusta firman/toiminimen toimintaan. En paljasta taustaihmisiä, ottakaa itse selvää

Vasarahammer kirjoitti...

vieras:

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/929/kristityn_tulee_olla_kansallismielisesti_isanmaallinen

Rantala ei omien sanojensa mukaan kertonut asianajajan henkilöllisyyttä kenellekään. Romakkaniemi heitti jonkun nimen. Kävin katsomassa ja kyseinen henkilö on olemassa ja asianajaja. Ei kuitenkaan ole mitään todisteita, että juuri hän olisi Rantalan tarkoittama asianajaja.

John M: "Ja todellakin pikkusieluisten kulttuurikommunistien harjoittama mielipidevaino on ainut todellinen uhka sananvapaudelle tässä maassa ja suora syy sille miksi useimmat ihmiset kommentoivat mieluummin nimimerkin takaa."

Nimenomaan näin. "Kulttuurikommunistit" pyrkivät saamaan oman mielipiteensä ainoaksi sallituksi. Tämä tehdään vaientamalla ja marginalisoimalla erimieliset. Eri mieltä oleminen ei tarkoita sitä, että olisit väärässä, vaan sitä, että olet jollakin tavalla paha ihminen. Tällaiseen henkilöön voidaan sitten liittää demonisoivia epiteettejä, kuten rasisti, muukalaisvihamielinen, islamofobi tai vihaaja. Näillä moraalisilla tuomioilla perustellaan, miksi kyseisen henkilön mielipitetä ei tarvitse kuunnella.

Vasarahammer kirjoitti...

Vinbju: "Rantalan selvitys PB:n taustoista jäi vähän vaiheeseen. Hakukoneita käyttämällä,siis muitakin kuin googlea, taustaihmiset ovat vähällä työllä selvitettävissä. JR on varsin monessa firmassa mukana hallitusammattilaisena ja shareholding representanttina ilman varsinaista vaikutusta firman/toiminimen toimintaan. En paljasta taustaihmisiä, ottakaa itse selvää."

Itse en ole yrittänyt ottaa selvää, mutta nopealla haulla tuo yllämainittu paljastui paikkansapitäväksi.

vieras kirjoitti...

Vasara: Juha Ahvio vieraili AlfaTV:n Dosentti-ohjelman uusimmassa lähetyksessä. Näkyy uusintalähetyksenä ja myöhemmin löytyy täältä jossa on aiemmat jaksot:

http://alfatv.fi/dosentti/

Jaksot löytyvät myös arkistosta hakusanalla "dosentti"

http://alfatv.fi/arkisto/

Mainostin Ykän sivulla kun Marko Hamilo vieraili ohjelmassa.