keskiviikkona, lokakuuta 19, 2016

Asiat käännetty ylösalaisin


Lännessä elämme nykyisin yhteiskunnassa, joissa arvot ovat peräisin noin 50 vuotta sitten tapahtuneesta suurten ikäluokkien sukupolvikapinasta, kuten Alkon kassalla -blogin Seppo Oikkonen kirjoituksessaan toteaa. Näitä arvoja voi kutsua postmoderniksi vasemmistolaisuudeksi, johon suuntaan länsimainen marxilaisuus kehittyi, kun neuvostokommunismin epäonnistuminen kävi selväksi.

Nämä arvot ovat nyky-yhteiskunnassa lyöneet itsensä täysin läpi etenkin yhteiskunnan yläkerroksissa, jonne päästäkseen on omaksuttava postmodernit vasemmistolaiset arvot ainakin ulkoisesti. Tässä kirjoituksessa kuvataan, miten postmoderni vasemmistolaisuus suhtautuu islamiin ja ketä se syyttää islamilaisesta radikalismista.

Avoimesti harjoitettu uskonto on hyvää

Aloitetaan Helsingin Sanomista ja Satu Vasantolasta, jonka sepustus löytyy täältä:

Mitä avoimemmin ja julkisemmin uskontoa harjoitetaan, sen turvallisempaa uskonto on.”

Tässä hän siteeraa Olivier Roy -nimistä ranskalaista professoria. Esimerkkinä suljetusta uskonnollisesta yhteisöstä Vasantola luonnollisesti mainitsee lestadiolaiset:

Muistanette hyväksikäyttökohun lestadiolaisyhteisöstä? Hyväksikäyttö sai jatkua, koska yhteisöllä oli oma, tiukka rippikäytäntönsä. Kun joku pyysi anteeksi, anteeksi oli annettava eikä synnistä saanut enää puhua.”

Varsinainen ongelma löytyy kuitenkin suhtautumisesta islamiin:

Ajatus on loogisesti mahdoton, sillä muslimeja on 23 prosenttia maailman väestöstä. Sellainen ihmisjoukko ei mitenkään voi olla kovin yhtenäinen.”

Islamin kriitikot ovat kuitenkin tietävinään, että islam edustaa väkivaltaa ja terrorismia ja että jihadistien iskut johtuvat uskonnosta.”

Uskonto on aivan liian helppo selitys monimutkaiseen terrorismin ongelmaan. Aiheeseen perehtyneet tutkijatkin selittävät terrorismin syntyä eri tavoin.”
Vasantolan kirjoitus paljastaa postmodernin vasemmistolaisen ajattelutavan ja käsityksen uskonnoista. Kaikki uskonnot voivat olla ”hyviä” tai ”pahoja”. Tärkeintä on se, että uskontoa harjoitetaan julkisesti. Kun imaami saarnaa maailmanlaajuista kalifaattia sharia-lakeineen ja vaatii homoseksuaalien kivittämistä, hänen uskontonsa on turvallista, koska imaami saarnaa julkisesti.
Aivan yhtä mieletön on Vasantolan käsitys islamin kriitikoista. Nämä ovat toki sikäli tyhmiä, että eivät keksi terrorismin tueksi yhteiskunnallisia teorioita vaan toteavat, että islamilainen terroristi perustelee tekonsa islamin pyhillä kirjoituksilla ja islamin profeetan antamalla esimerkillä. Islamin kriitikko on myös itse löytänyt islamin kirjoituksista tukea vääräuskoisia vastaan käytettävälle väkivallalle. Nämä eivät kuitenkaan paina mitään todellisuudelle vieraiden yhteiskunnallisten teorioiden rinnalla.
Postmoderni vasemmistolainen ajattelee, että uskonnon opetuksilla oikeasta ja väärästä ei ole merkitystä. Kaikki pyrkivät hyvään eikä yksikään uskonto ole paha paitsi ehkä kristinusko, joka on syyllistynyt moneen pahaan asiaan ristiretkistä inkvisitioon. Vuosisatoja kestänyttä islamilaista jihadia ei heidän maailmassaan ole koskaan ollut olemassa. Vasantolan kirjoitus myös toteaa saman postmodernin käsityksen islamista kuin Maria Pettersson infantiilissa blogikirjoituksessaan. Muslimeja on 23 prosenttia maailman väestöstä eli sinä et voi sanoa islamista mitään.
Asiantuntija kertoo ”juurisyyt”
Toimittajat eivät suinkaan ole keskineet käsityksiä omasta päästään vaan tukeutuvat samanmielisiin asiantuntijoihin. Yksi näistä on Helsingin yliopiston etnisten suhteiden ja nationalismin laitoksen (CEREN) tutkija Karin Creutz, joka esiintyy usein mediassa päivystävänä dosenttina islamia ja terrorismia koskevissa kysymyksissä.
5.10.2016 Creutz esiintyi Mtv3:n seitsemän uutisissa ja kommentoi pakolaiskriisin hillitsemistä lausunnolla, joka vilisi poliittisesti korrekteja klisheitä:
Tiukentunut rajapolitiikka ei ratkaise mitään.”
Täytyy olla laillisia reittejä päästä.”
Huoltosuhde on heikko Suomessa.”
Hyvällä kotouttamispolitiikalla saataisiin asia korjattua.”
Saatais samalla meidän ikäpyramidia oikaistua.”
Tutkija Creutz myös näkee itsensä sillanrakentajana valtaväestön ja maahanmuuttajien välillä. Helsingin Sanomat on kirjoittanut hänestä myötäkarvaan silittelevän artikkelin, jossa Creutz väittää joutuneensa kärsimään maanpetturileimasta, koska hän pureutunut terrorismin syihin. Sillä, että hän selittää terrorismin heikosti perustelluilla yhteiskunnallisilla teorioilla eikä terroristien ideologialla, voi olla oma merkityksensä. HS ei kuitenkaan kerro, mitä vastauksia Creutz on tutkimuksissaan löytänyt. Uhritumiselle sen sijaan annetaan palstatilaa:
Usein Creutz saa kuulla olevansa maanpetturi. Creutzin koetaan myötäilevän terrorismia, kun hän haastattelee tutkimusprojektiaan varten Isisiin liittyneiden läheisiä ja terrorismirikoksista tutkinnassa olleita henkilöitä.”
Todellisuudessa Creutz kerää negatiivista palautetta aivan aiheellisesti omien julkisuudessa esittämiensä perusteettomien väitteiden takia. Muslimit muka radikalisoituvat epäoikeudenmukaisuuden kokemusten takia. Todisteena hän käyttää viharikoksia, jotka tarkemmin tarkasteltuna eivät ole viharikoksia ollenkaan. Samalla hän luonnollisesti vaatii analyyttista ja tosiasioihin pohjautuvaa keskustelua, joka poistaa stereotypiat ja yksinkertaistetut ajatusmallit.
Islamin valkopesuun Creutz syyllistyy, kun hän esittää reaalimaailmalle vieraita yhteiskunnallisia selityksiä islamilaiselle väkivallalle eli ”radikalisoitumiselle”:
...väkivaltainen radikalisoituminen on tulos eriarvoisuuden, turhautumisen, polarisaation ja sosiaalisen syrjinnän monimutkaisista prosesseista.”
Creutzille ei ole väliä, vaikka suuri osa länsimaissa kasvaneista islamilaisista terroristeista tulee keskiluokkaisista perheistä ja on hyvin koulutettuja etenkin verrattuna islamilaisissa maissa asuviin uskonveljiinsä. Hän myös syyttää länsimaista yhteiskuntaa muslimien radikalisoitumisesta eikä näe islamissa mitään vikaa.
Creutz harrastaa älyllistä terrorismia
Creutz hyökkää liki kaikkia mahdollisia tahoja vastaan etsiessään ”juurisyitä” islamin nimissä harjoitetulle väkivallalle. Suojelupoliisin menetelmät kuulemma saavat sukulaiset tuntemaan turvattomuutta, Creutz väittää Supon vaikuttavan jopa siihen, että jotkut muslimit matkustavat Syyriaan taistelemaan Islamilaisen valtion riveissä.
Media taas saa huutia, koska iltapäivälehdet pelottelevat maahanmuuton uhkakuvilla. Tutkijat saivat osansa Creutzin kritiikistä, kun he erehtyivät Maahanmuutto ja turvallisuus -raportissaan tekemään vääriä johtopäätöksiä. Helsingin yliopiston tutkijat Karin Creutz, Markus Jäntti ja Lena Näre tyrmäsivät Poliisammattikorkeakoulun tutkimuksen ja väittivät Image-lehden kirjoituksessaan, että raportissa on useita lähdekritiikkiin ja hyvän tieteellisen käytännön kriteereihin liittyviä ongelmia.
Todellisuudessa Poliisiammattikorkeakoulun raportissa käsiteltiin asioita monipuolisesti eri näkökulmista. Tämä ei kuitenkaan riittänyt Creutzille ja kumppaneille, joiden mielestä ideologia määrittelee etukäteen tutkimuksen lopputuloksen ja sen sallitut tulkinnat.
Luonnollisesti Creutz myös tekee yhteistyötä poliittisen islamin edustajien kanssa. Helmikuussa 2016 hän kirjoitti yhdessä Hunderra Assefan kanssa raster.fi -sivustolle artikkelin ”Islamofobiseen toimintaan ja vihapuheeseen on puututtava nyt”. Siinä liioiteltiin Suomessa asuvien muslimien kärsimyksiä ja rinnastettiin muslimeiden kohtaama väitetty vihapuhe Ruandan kansanmurhaan:
Muslimit kohtaavat nykypäivänä Suomessa väkivaltaan ja tappamiseen kiihottavaa vihapuhetta, joka muistuttaa Ruandan kansanmurhaa ja Holokaustia edeltänyttä retoriikkaa.”
Moinen liioittelu on toki nyky-yhteiskunnassa hyväksyttävää silloin, kun liioittelija edustaa vähemmistöä tai oikeata ideologiaa. Hunderra Assefa edustaa Suomen nuoret muslimit -nimistä järjestöä. Kyseinen järjestö tekee yhteistyötä Ruotsin nuoret muslimit -nimisen järjestön kanssa. Ruotsin järjestö on kutsunut tilaisuuksiinsa esiintymään vihasaarnaajia, jotka mm. vaativat homoseksuaalien kivittämistä ja sharia-lakia Pohjolaan. Suomen muslimit järjestönä edustaa Saudi-Arabiasta peräisin olevaa salafismia.
Disinformaatiota
Creutz ja kumppanit pyrkivät kääntämään asetelman päälaelleen. Heidän puheissaan ne, jotka varoittavat islamilaiseen ideologiaan sisältyvistä uhkakuvista, edustavat kuvitteellista islamofobiaa ja ovat todellisuudessa vastuussa ”radikalisoitumisesta”, joka taas ikään kuin perustuu islamofobien harjoittamaan ”noituuteen”.
Todellisuudessa radikalisoituminen tarkoittaa islamin poliittisen puolen omaksumista ja sen tavoitteiden sisäistämistä. ”Radikalisoitunut” tavoittelee sharia-lakiin perustuvaa islamilaista teokratiaa joko rauhanomaisesti tai väkivaltaisin keinoin. Tätä ei kuitenkaan saa sanoa kuten ei myöskään sitä, että ulkopuolisille maltillisina rauhanomaisina esiintyvissä moskeijoissa voidaan saarnata vihaa vääräuskoisia kohtaan, kivitystuomioita homoseksuaaleille ja avointa juutalaisvihaa.
Valkopestessään islamia Creutz raivaa tietä islamin ja erityisesti sen poliittisen puolen leviämiselle. Hän ei välttämättä ole maanpetturi, kuten hänestä Helsingin Sanomissa julkaistussa uhriutumiskirjoitussa sanotaan vaan enemmänkin hyödyllinen idiootti perinteisessä leninistisessä mielessä. Se, että häntä käytetään säännöllisesti asiantuntijana valtamediassa, on häpeäksi medialle.

10 kommenttia:

Bogreol kirjoitti...

Suvaitsemattomuus on uutta suvaitsevaisuutta. Salman Rushdie kirjoittaa muistelmissaan, että sana islamofobia on keksitty, jotta sokeat pysyisivät sokeina. Fanaatikko on se, joka arvostelee islamin militanttia kiihkomielisyyttä. Fobiaa potevan ihmisen näkemykset ovat järjenvastaisia, joten syy on tässä ihmisessä, ei uskonnossa. Miljardi uskovaista ei voi olla väärässä.

Rushdielle uskonto on aatesuunta, ja aatteet kestävät (tai luhistuvat), koska ne ovat kyllin vahvoja (tai liian heikkoja)kestääkseen kritiikin, ei siksi, että niitä varjellaan kritiikiltä. Totuudessa pysyessään ihminen säilyttää itsekunnioituksensa, siksi ei pidä lähteä tekemään myönnytyksiä ideologialle, minkä tietää tuhoisaksi. Islam nöyryyttää puolesta puhujansa, vaikka he periksi antaessaan nimittäisivät toimintaansa kunnioitukseksi, ja islamia rauhan uskonnoksi.

Vasarahammer kirjoitti...

Bogreol: "Totuudessa pysyessään ihminen säilyttää itsekunnioituksensa, siksi ei pidä lähteä tekemään myönnytyksiä ideologialle, minkä tietää tuhoisaksi. Islam nöyryyttää puolesta puhujansa, vaikka he periksi antaessaan nimittäisivät toimintaansa kunnioitukseksi, ja islamia rauhan uskonnoksi."

Voi vain kuvitella, mitä muslimit ajattelevat moisesta nöyristelystä. Luulen, että heille tuo näyttäytyy heikkoutena. Erityisen järkyttyneitä ovat luonnollisesti ne muslimit, jotka haluaisivat elää uudessa kotimaassaan vapaasti ilman islamin kahleita.

Todellisia islamofobeja ovat ne, jotka valehtelevat islamista sen takia, koska pelkäävät. Tällaiset ihmiset usein naamioivat pelon "kunnioitukseksi" toisten uskontoa kohtaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Mitenkään lienee? Toimivatko nämä ihmiset näin siksi, että ihan oikeasti uskovat epistolaansa vai siksi, että he rakentavat epistolallaan itselleen humanistisen intellektuellin asemaa?

Vasarahammer kirjoitti...

Ykä: Ehkä häntä heiluttaa koiraa eli hyvän ihmisen sädekehä tuo niin hyvän mielen, että samaa haluaa koko ajan lisää. Kyse on myös ryhmävahvistautumisesta eli näytetään, että kuulutaan oikeaan viiteryhmään.

Suvaitsevaisuudessa hyveellisyys on irrotettu seurauksista. Puhe riittää hyveellisyyden todistamiseen, vaikka puhe olisi kuinka mieletöntä tahansa tai vaikka puheessa esitetyt toimenpiteet johtaisivat erittäin suurella todennäköisyydellä katastrofaaliseen lopputulokseen. Esimerkki tästä on Jyrki Kataisen aikanaan ehdottamat miljoona maahanmuuttajaa.

Ei ole olemassa niin älytöntä ehdotusta, että joku hyveellisten kerhossa sitä arvostelisi.

Ukkeli kirjoitti...

Millaista yhteiskuntaa Creutz ja kumppanit haluavat? Mihin he pyrkivät? Lenin opetti kannattajien suunnilleen näin: vaadi mahdotonta. Kun saat sen, vaadi lisää. Näille ei ilmeisesti mikään riitä.

Voi hyvin olla tuota sukupolvikapinaa. Tosin se sukupolvi, jota vastaan kapinoitiin, alkaa olla hautausmailla. Vaikuttaa ikuisen lapsen kiukkuilulta. Lapsi luottaa, että vanhemmat asettavat rajat. Huolehtivat. Jos jokin on vialla, korjaavat.

Vasemmistolla on rajaton luotto länsimaisen yhteiskunnan kestävyyteen. Oikeastaan he uskovat, että kävi miten kävi, niin kaikki päättyy hyvin ja lauletaan yhdessä riparivirsiä leirinuotiolla.

Vasarahammer kirjoitti...

Ukkeli: "Vaikuttaa ikuisen lapsen kiukkuilulta. Lapsi luottaa, että vanhemmat asettavat rajat. Huolehtivat. Jos jokin on vialla, korjaavat."

Siltä se vaikuttaa, koska sitä se pitkälti on. Nyt vaan ei ole ketään asettamassa rajoja, koska kuten sanoit, kapinoinnin kohteet ovat haudassa. Jäljellä on vain rasisteja eli niitä, jotka eivät jaa vasemmiston arvomaailmaa.

"Vasemmistolla on rajaton luotto länsimaisen yhteiskunnan kestävyyteen."

Ei ole vaan vasemmisto tuhoaa kaikki "sortavat rakenteet" ja normit, koska sitten kaikki ovat tasa-arvoisia ja päästään ihanneyhteiskuntaan. Vasemmisto rapauttaa tarkoituksella yhteiskunnan peruspilareja. Vain valtio on poikkeus tästä säännöstä. Valtio on oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteuttaja.

Perinteisiä arvoja ylläpitävät instituutiot mädätetään sisältä, kunnes ne papukaijan lailla toistavat vasemmiston eettisiä periaatteita. Näin on jo pitkälti tapahtunut.

IDA kirjoitti...

Hyväksikäytön ongelma on vähintään yhtä monimutkainen kuin terrorismin ongelma. Siihen toimittaja kuitenkin löysi yksinkertaisen vastauksen, vaikka on aika selvää, että lestadiolaisten keskuudessa hyväksikäyttö tuskin on yleisempää kuin väestössä keskimäärin. Ja muslimien keskuudessa todennäköisesti paljon yleisempääkin, koska vastaavia suojaikärajoja ei tunnusteta.

IDA kirjoitti...

Kaksi asiaa: 1. Sekä ristiretket, että inkvisitio olivat hyviä asioita. 2. Tutkija joka käyttää termiä 'islamofobia' on jo astunut tieteellisen ajattelun ulkopuolelle poliittisen propagandan maailmaan, eikä häntä pitäisi kutsua tutkijaksi.

Sinivihreä kirjoitti...

Avaapas IDA tuota, millä tavalla ristiretket ja inkvisitio muka olivat hyviä asioita?!

QroquiusKad kirjoitti...

En tiedä millä perusteilla IDA mieltää ristiretket ja inkvistion hyviksi asioiksi. Omasta puolestani sanoisin, että mikäli ristiretket olisivat onnistuneet ja Lähi-itä koostuisi kristillistä valtioista, ei siellä olisi nyt mitään ISISin tapaista riehuntaa. Uskoisin myös sikäläisten öljyvarantojen Persianlahtea myöten olevan huomattavasti vakaammissa käsissä kuin nykyään.

Inkvisitio on vähän hankalampi asia, mutta mikäli Sinivihreä ajattelee Tomás de Torquemadaa ja kumppaneitaan, niin heidän edustamansa instituutio oli Espanjan inkvisitio, varsinaisesta inkivisitiosta erillinen, paljolti valtapoliittinen laitos.

Varsinaisenkin inkvisition mainetta on määrätietoisella vastapropagandalla mustattu paljon rumemmaksi kuin mitä se historiallisesti oli.