keskiviikkona, marraskuuta 25, 2015

Todellisuus saavutti Ruotsin


Viimeisen kahden kuukauden aikana 80 000 ihmistä on hakenut turvapaikkaa Ruotsista. Tämä määrä osoittautui lopulta niin suureksi, että Ruotsin maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen myönteisesti suhtautuva hallitus oli pakotettu nostamaan kädet pystyyn.

Hallituksen päätöksen pääkohdat on lueteltu tässä artikkelissa. Ruotsin ulkomaalaislakia muutetaan tilapäisesti siten, että se täyttää EU:n ja kansainvälisten sopimusten minimivaatimukset. Käytännössä tämä tarkoittaa aikaan perustuvia rajoituksia myönnettäville oleskeluluville, eli kaikille suojaa tarvitseville myönnetään tilapäinen oleskelulupa. Muutos ei koske ns. kiintiöpakolaisia ja niitä alaikäisiä ja heidän perheitään, jotka ovat jättäneet turvapaikkahakemuksensa aiemmin.

Tilapäisen oleskeluluvan haltijat saavat tuoda maahan vain ydinperheen jäseniä. Muilla suojelua tarvitsevilla ei ole oikeutta oleskelulupaan.

Hallitus lisäksi tiukentaa perheenyhdistämiseen liittyviä elatusvaatimuksia.

Maan rajoilla otetaan käyttöön henkilöllisyyden tarkistukset. Tämä koskee lauttaliikenteen lisäksi bussi- ja junaliikennettä. Muutokset ovat voimassa kolme vuotta ja astuvat voimaan viimeistään ensi huhtikuun lopussa.

Luciapäätös

Stefan Löfvenin hallitus ei kuitenkaan ollut ensimmäinen Ruotsin hallitus, joka tekee vastaavan päätöksen. Ingvar Karlssonin johtama hallitus päätti Lucian päivänä 13.12.1989 eli melko tarkkaan 26 vuotta sitten käytännössä keskeyttää turvapaikanhakijoiden vastaanoton ja ottaa maahan pelkästään ”YK-pakolaisia” eli niitä, jotka täyttivät YK:n pakolaissopimuksen vaatimukset.

Vuoden 1989 toisella puoliskolla Ruotsiin oli saapunut 20 000 turvapaikanhakijaa, kun vuonna 1988 tulijoita oli ollut 19 000. Todettakoon, että tällä hetkellä Ruotsiin saapuu 20 000 turvapaikanhakijaa kahdessa viikossa, eli mittakaava on täysin toinen.

Luciapäätös pysyi voimassa syksyyn 1991 saakka. Tuolloin porvaripuolueet voittivat vaalit ja pääministeri Carl Bildtin hallitus lakkautti Luciapäätöksen 19.12.1991. Sen jälkeen portit ovat olleet avoinna tähän päivään saakka.

Ei enää humanitaarista suurvaltaa

Luciapäätös jäi aikanaan kahden vuoden mittaiseksi, mutta Löfvenin hallituksen päätös tuskin jää tilapäiseksi. Ruotsin vastaanottokyky on jo romahtanut, ja osa turvapaikanhakijoista joutuu asumaan kaduilla. Minkään humanitaarisen suurvallan arvovalta ei kestä moista.

Todellisuus on murskannut unelman. Näin käy aina, kun valtaeliitti tavoittelee mielipuolista yhteiskunnallista utopiaa. Tuhoisaa politiikkaa voi harjoittaa jonkin aikaa, mutta todellisuus tuhoaa aina utopian ennemmin tai myöhemmin. Jonkinlaisena utopian murskaantumisen symbolina voi pitää Ympäristöpuoluetta edustavan varapääministeri Åsa Romsonin kyyneleitä lehdistötilaisuudessa, jossa hallitus ilmoitti maahanmuuttopolitiikan kiristystoimista.

Humanitaarisen suurvallan aikakausi Ruotsi historiassa on päättynyt siinä vaiheessa, kun kaikkein utopistisinta maahanmuuttopolitiikkaa vaatinut Suomen vihreiden sisarpuolue kiristää hallitusvastuussa maahanmuuttopolitiikkaa EU:n minimivaatimusten tasolle. Käytännössä Ruotsin hallitus noudattaa nyt sitä politiikkaa, jota poliittisen paarian osaan asetettu Ruotsidemokraatit on vaatinut jo vuosikausia.

Politiikan suunnanmuutos on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Lisäksi on syytä kysyä, tuliko suunnanmuutos liian myöhään tilanteessa, jossa viranomaisten kyky hallita kehitystä on jo menetetty.

Kuka kantaa vastuun?

Svenska Dagbladetissa Tove Lifvendal toteaa, että Ruotsi on nyt muuttunut humanitaarisesta suurvallasta valtioksi muiden joukossa. Tilanteeseen olisi hänen mukaansa voitu puuttua jo aiemmin. Seitsemän valtapuoluetta pelkäsi kuitenkin liikaa sitä kahdeksatta, jotta politiikkaa olisi voitu muuttaa.

Porvaripuolueiden syntilista on Ruotsissa vähintään yhtä pitkä kuin vasemmiston. Löfvenin hallitusta edeltänyt Fredrik Reinfeldtin johtama porvarihallitus sivuutti vaa'ankieliasemassa olevat Ruotsidemokraatit ja teki yhteistyötä lehdistötilaisuudessa itkeskelleen Åsa Romsonin Ympäristöpuolueen kanssa maahanmuuttopolitiikassa, eli käytännössä antoi Ympäristöpuolueelle vallan näissä asioissa. Mm. paperittomien maksuton terveydenhuolto ajettiin läpi Reinfeldtin hallituksen aikana.

Lehdistötilaisuudessa Åsa Romsonilta kysyttiin, mitä Ympäristöpuolueen kannattajat ajattelevat päätöksestä. Romson vastasi:

”Hallituksessa täytyy toteuttaa toimenpiteitä, joita todellisuus tuo eteen. Sitä todellisuutta ei ollut, kun kirjoitimme puolueohjelmaa, eikä silloin, kun vaaliohjelmaa laadittiin.”

Romson puhuu kuitenkin muunneltua totuutta. Useat poliitikot ja mielipidevaikuttajat hyökkäsivät niiden kimppuun, jotka halusivat kypsää keskustelua vastaanottokapasiteetista. Näitä syytettiin lähentymisestä Ruotsidemokraatteihin, muukalaisvihamielisyyden levittämisestä ja me vastaan muut -ajattelun luomisesta.

Aggressiivista ja halvaannuttavaa keskusteluilmapiiriä luoneiden tulisi tuntea syyllisyyttä siitä, että poliitikot nyt joutuvat harjoittamaan politiikkaa, joka saa hymyn Ruotsidemokraattien huulille. Viime kädessä Ruotsi hallitus valitsee tilanteen ollessa tarpeeksi tiukka mieluummin hyvinvointivaltion kuin vapaan liikkuvuuden. Poliitikot pysyvät mieluummin vallassa, kuin lähtevät toteuttamaan riskialttiita järjestelmän liberalisointeja ja rajoittamaan tulijoille maksettavia korvauksia. Siksi ovet lyödään nyt kiinni.

Lifvendahl jättää kuitenkin yhden asian mainitsematta. Neljäs valtiomahti on itse osallistunut toisinajattelijoiden marginalisointiin ja Ruotsidemokraattien demonisointiin samalla innolla, kuin mistä Lifvendahl nyt syyttää poliitikkoja. Tässä vaiheessa suuri osa valtamedian toimittajista on jo kääntänyt takkinsa. En tiedä, kuuluuko Lifvendahl itse takinkääntäjiin.

Ruotsissa tarvittaisiin jonkinlaista sisäistä pyykinpesua, jotta eri osapuolten vastuu epäonnistuneessa yhteiskuntakokeilussa selvitettäisiin. Syntisiä on kuitenkin niin paljon, että moinen tuskin toteutuu. Takinkääntäjiä nähdäänkin tulevaisuudessa entistä enemmän. Lifvendahl ennustaa, että vuoden 2018 vaaleissa ruotsalaisilla on valittavissa vain eri versioita Ruotsidemokraattien politiikasta. Kukin puolue esittää oman käsityksensä tehokkaimmasta tavasta pitää ei-toivotut siirtolaiset kaukana Ruotsin rajoilta.

Suomi Ruotsin tielle?

Ruotsin luovutettua Euroopan humanitaarisen suurvallan paikka olisi nyt vapaana. Kurjasta talouskehityksestä kärsivä Impivaara tuskin tähän pystyy, koska rahat eivät siihen riitä. Täälläkin on tosin otettu askeleita Ruotsin tiellä.

Pääministeri Juha Sipilän entisessä kotikunnassa raiskattiin 14-vuotias tyttö. Epäillyt tekijät olivat läheisessä vastaanottokeskuksessa asuneita nuoria afgaanimiehiä. Pääministeri Sipilä kutsui asian johdosta koolle kriisikokouksen.

Suomalaisen kannattaa muistaa, että vastaavaa on tapahtunut läntisessä naapurimaassa jo vuosikymmenten ajan. Kaikessa hiljaisuudessa Ruotsi on noussut lähelle maailman kärkeä ilmoitettujen raiskausten määrässä.

Poliitikot ja valtamedia eivät luonnollisesti ole mainostaneet tätä asiaintilaa vaan pyrkineet pimittämään maahanmuuttajataustaisten suuren osuuden raiskaustilastoissa ja pahimmillaan tehneet raiskaajista uhreja. Ruotsalainen twiittaaja totesi nähtyään uutisen Kempeleen raiskaustapauksesta:

”Suomelta puuttuu kokemusta tämän kaltaisista rikoksista. Yhteiskunnan sisäisen koheesion säilyminen edellyttää, että rikokseen syyllistyneet kuvataan uhreina.”

Kokemusta pimittämisestä ja uhriuttamisesta löytyy täälläkin mm. Tapanilan raiskausten ja Helsingissä riehuneen maahanmuuttajajengin rikosaallon yhteydessä. Kempeleen tapaus todennäköisesti sattui liian lähelle pääministeriä itseään, joten totuuden pimittämisen ja rikoksentekijöiden uhriuttamisen perinne saattoi katketa ainakin tilapäisesti.

6 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Porvaripuolueiden syntilista on Ruotsissa vähintään yhtä pitkä kuin vasemmiston.

Tässä on yksi asia, jossa olen vähitellen kääntänyt mielipidettäni. Aiemmin kuvittelin, että ongelma on vasemmisto/oikeisto-akselissa, mutta nykyisin näen asian toisin. Meillä on sekä oikeistolaisia että vasemmistolaisia yksilönvapauden kannattajia (libertaarit ja anarkistit) ja oikeistolaisia ja vasemmistolaisia suuren valtion kannattajia (uskonnollinen konservatismi ja marxismi).

Pitäisi ehkä hyväksyä arvio, että nykyisin poliittinen jakolinja ei kulje "oikeistossa ja vasemmistossa" vaan "big gov ja small gov". Ajatusta pitää vielä tarkentaa, mutta tässä noin alkuasekeleet. Loppujen lopuksi tärkeää ei ole se, miten suhtautuu yhteiskunnalliseen tulonjakoon, jos tulonjako ei perustu pakkoon vaan vapaaehtoisuuteen. Ugh.

Vasarahammer kirjoitti...

Tuo big gov vs. small gov. pätee lähinnä hyvivointivaltioon ja siihen liittyvään tulontasaukseen. Muita jakolinjoja ovat suhtautuminen postmoderniin identiteettipolitiikkaan erityistä uhristatusta nauttivine ryhmineen ja toisaalta suhtautuminen ylikansalliseen päätöksentekoon.

Puolueiden sisällä näiden asioiden kannatus vaihtelee mutta poliittinen valtavirta kannattaa suurta valtiota, ylikansallista päätöksentekoa ja postmodernia identiteettipolitiikkaa.

Sitten on vielä jakolinja korporatismin ja markkinatalouden välillä. Suomessa korporatismia kannatetaan laajalti.

Slarba kirjoitti...

Ruotsia on vaivannut vuosikymmenet perverssi koko maailman ongelmien ratkaisemisen into. Saksa on vielä astetta perverssimpi johtuen holokaustivalheesta jolla koko kansakunta on saatu tuntemaan syyllisyyttä menneisyydestään. Mitähän sitten jos totuus valkeneekin heille? Miksi Bilderbergiläinen EU-eliitti ajaa tätä kaaokseen johtavaa kansallisvaltioiden tuhoa? Vallan ja rahanhimoako kaikki?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Ruotsissa on saatettu havaita, että maa on sairas, mutta näen epätodennäköisenä, että se haluaisi parantua sairaudestaan. Ennemminkin se haluaa levittää sairautensa naapurimaihin. Suomeen tietysti tauti on jo tarttunut. Mitä tulee itse Ruotsiin, en näe siinä maassa enää mitään toivoa. Maa on muuttanut etnistä rakennettaan liikaa, joten siellä päädytään joko sotaan tai sitten täydelliseen alistumiseen.

Kumitonttu kirjoitti...

Ykä, twiitasin aiheesta täällä.

Tuossa kirjoituksessa kuvataan Belgian romahtamista "epäonnistuneeksi valtioksi", kuten Ranskassa ja Italiassa lehdistö Belgiaa kutsuu. Jopa belgialaiset itse tunnustavat, että "20 vuotta demareita ja heidän islamofasismiaan on muuttanut Brysselin islamilaisen barbarian kehdoksi."

arska kirjoitti...

Mielenkiintoista oli katsoa Ylen a-studion keskusteluteatteria raiskauksista. Oltiin niin asiallisia ja keskustelu liittyi lähinnä "tapakulttuurien" erilaisuuuteen meillä ja islam-maissa, mikä minusta on perverssiä, kun ohjelmassa käsitellään alaikäisten tyttöjen raiskauksia.

Keskusteluun haettu maahanmuuttaja oli iraktaustainen media-alan meis, joka sai pyöriteltyä suussaan raiskauksien syyksi maahanmuuttajien lähtömaan kulttuurin ja lainsäädännön. "Koska näiden nuorten miesten lähtömaissa kulttuuri on erilainen ja laki ei määrää rangaistusta, jos alaikäinen nainen on "SUOSTUVAINEN".

Jokainen meistä nuivista varmaan ymmärsi, että ko. äijä puhui kunniakulttuurista, jossa raiskattua naista ei pidetä uhrina, vaan syyllisenä, jonka kohtalona on väkivallan kohteeksi joutumisen jälkeen muuttua hyljetyksi ja spitaaliseksi naiseksi, joka on suvulleen pelkästään häpeä.

Tietenkään tällaisesta oleellisesta asiasta ei puhuttu sanaakaan, vaan Ylemme A-studiossa keskuteltiin suvaitsevaisissa merkeissä, tuttuja kliseitä pyöritellen, ei tietenkään asiasta - vaan täysin muista jutuista. Teatteriesitys vedettiin kuitenkin hienosti, keskustelu käytiin veronmaksajien rahoilla ja seuraavaa näytöstä odotellaan.

Ja seuraavaa raiskausta.