maanantaina, maaliskuuta 23, 2015

Singaporen perustajaisä kuollut


Singaporen valtion perustaja ja pitkäaikainen johtaja Lee Kuan Yew kuoli äskettäin kunnioitettavassa 91 vuoden iässä. Lee johti Malakan niemimaan eteläkärjessä sijaitsevan Singaporen saarivaltion ensin Malesian yhteyteen ja sen jälkeen itsenäisyyteen vuonna 1965.

Vuoden 1959 vaalien jälkeen, Kansan toimintapuolue (People's Action Party) muodosti hallituksen, jonka johtoon nousi Lee Kuan Yew. Vuonna 1962 järjestetyssä kansanäänestyksessä kansa äänesti liittymisestä Malaijan liittovaltion ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Singaporen johtajat pitivät liittymistä hyvänä asiana saarivaltion pienen maa-alan ja luonnonvarojoen vähäisyyden takia.

Singaporen ja Malaijan liittovaltion johtajat kuitenkin ajautuivat kiistoihin useissa talouteen ja politiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Riitelyn jälkeen Malesian parlamentti päätti erottaa Singaporen liittovaltiosta. Näin pienestä saarivaltiosta tuli itsenäinen 8. elokuuta 1965.

Kun itsenäisyystaival alkoi, Lee Kuan Yew lupasi rakentaa Singaporesta meritokraattisen ja monirotuisen kansakunnan. Singapore kuitenkin tarvitsi taloudellisen kehitysohjelman, koska sillä ei ollut merkittäviä luonnonvaroja. New York Timesin haastattelussa vuonna 2007 Lee sanoi:

”Tiesimme, että toimimalla naapureidemme tavoin kuolisimme. Meidän täytyi tuottaa jotakin erilaista ja parempaa kuin he.”

Leen kuollessa Singapore on yksi maailman vauraimmista valtioista. Vauraudella on kuitenkin hintansa. Leen johtama Singapore on tullut tunnetuksi kovista rangaistuksistaan ja autoritaarisesta hallinnostaan. Monirotuisuuskin tarkoittaa käytännössä kiinalaisenemmistön valtaa ja eri kansanryhmien (kiinalaiset, malaijit ja intialaiset) segregaatiota. Maahan työhön tulleet lähetetään tylysti pois sen jälkeen, kun heitä ei enää tarvita.

Käyntini Singaporessa

Itse olen käynyt Singaporessa kerran. Vaikutus oli enimmäkseen positiivinen etenkin, kun saavuin maahan Singapore Airlinesin lentokoneella. Yhtiö on tullut tunnetuksi hyvästä palvelusta ja viehättävistä lentoemännistään.

Maahantulokaavakkeessa kerrotaan selkeästi, että huumeiden salakuljettajat tullaan hirttämään. Tämä kertoi taas Singaporen toisesta puolesta eli armottomuudesta sääntöjen rikkojia kohtaan. Kontrasti rikollisuuteen lepsusti suhtautuvaan Suomeen ei olisi voinut olla suurempi.

Työmatkalla voi tutustua paikalliseen elämään vain rajoitetusti, koska yleensä näkee lähinnä lentokentän, hotellin, toimiston ja taksin. Käsitys paikallisesta todellisuudesta jää väistämättä pinnalliseksi ja vajavaiseksi.

Kysyin paikalliselta mielipidettä Lee Kuan Yew'stä. Tämä luonnollisesti piti häntä suurmiehenä, mitä hän epäilemättä onkin. Tuolloin en vielä ollut tutustunut tarkemmin Leen elämään ja toimintaan mutta korjasin virheen melko pian.

Taksikuskien kanssa tuli myös keskusteltua. He enimmäkseen keskittyivät valittamaan viranomaisten pikkumaisesta sakottamisesta. Ylipäänsä he valittivat ihan kaikesta lukuun ottamatta malaijivähemmistöön kuuluvaa kuskia, joka keskittyi Koraanin resitoinnin kuunteluun radiosta.

Taloudellinen vauraus näkyi kaikkialla. Palvelu oli hotellissa ja ravintoloissa erinomaisen hyvää ja välillä suorastaan hävetti olla asiakkaana. Kun vihdoin palasin Eurooppaan, välilaskupaikassa välinpitämätön suhtautuminen asiakkaaseen pisti heti silmään.

Valtiomies

Miksi sitten Lee Kuan Yew on niin merkittävä valtiomies, vaikka hän johti vain pientä kaakkoisaasialaista kaupunkivaltiota? Hänen johdollaan Singapore muuttui pienestä satamakaupungista maailmanluokan keskukseksi. Menestys sai jäljittelijöitä. On erittäin todennäköistä, että Singaporen esimerkki rohkaisi Kiinan johtajia vapauttamaan taloutta ja siirtymään meritokraattiseen järjestelmään kuitenkin samalla säilyttäen valtion autoritaarisen perusluonteen.

On myös melko varmaa, että maan kiinalaisenemmistön asema on selkeästi parempi kuin Malesiaan jääneiden kiinalaisten, jotka elävät malaijeja suosivan Bumiputra-järjestelmän alaisuudessa. Ei kiinalaisilla Malesiassakaan huonosti mene, mutta siellä maan lainsäädäntö suosii malaijilaista kantaväestöä. Myös korruptiota esiintyy Malesiassa huomattavasti enemmän kuin Singaporessa.

Yleensä Lee Kuan Yew'n hallinnon autoritaarinen luonne selitetään kommunismin pelolla. Yhtä asiaa ei kuitenkaan mainosteta eli islamia. Singapore on yksi harvoja stabiileja ja taloudellisesti menestyneitä monikulttuurisia yhteiskuntia. Straits Times -sanomalehdessä 26.1.2011 julkaistun Leen haastattelun perusteella kaikki ei sielläkään suju ilman ongelmia. Lee kertoo monikultturisen yhteiskunnan etenemisestä:

”Luulen, että kaikki meni hyvin, kunnes islamin nousu alkoi. Jos kysyt minulta, muut yhteisöt ovat integroituneet paremmin. On ystävyyssuhteita ja yhteisöjen välisiä avioliittoja. Intialaiset menevät naimisiin kiinalaisten kanssa ja päinvastoin mutta eivät muslimit. Tämä on seurausta arabimaiden vaikutuksesta.”

”Tänään sanoisin, että voimme integroida kaikki muut paitsi muslimit.”

On todennäköistä, että Leen autoritaariset toimet perustuvat ainakin osittain tarpeeseen pitää muslimiväestö kurissa. Hän tiesi muslimien tavasta yrittää käännyttää toisuskoisia ja pakotti uskontoaan vaihtavan ilmoittamaan asiasta välittömästi viranomaisille. Näin valtio pystyi tarkkailemaan käännytystyötä ja ryhtymään tarvittaessa vastatoimiin.

Huono esimerkki

Singapore on melko huono esimerkki, jos mittatikkuna käytetään demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumista. Toisaalta se näyttää, että taloudellinen menestys ja yhteiskunnan toimivuus ei edellytä kumpaakaan edellä mainituista.

Luultavasti Leellä on ollut muitakin jäljittelijöitä kuin kommunistisen Kiinan johtajat. Yksi potentiaalinen jäljittelijä istuu luultavasti tällä hetkellä Kremlissä. Vladimir Putin on ehkä onnistunut luomaan autoritaarisen hallinnon ja kasvattamaan jonkin verran venäläisten elintasoa. Hänen kaltaisensa ovat kuitenkin keskittyneet enemmän omien ja lähipiirinsä taskujen täyttämiseen ja luoneet korruptoituneen ja puolirikollisen hallinnon.

Lee Kuan Yew on ehkä onnistunut esimerkki autoritaarisesta johtamisesta mutta kaikki hänen jäljittelijänsä eivät ole onnistuneet yhtä hyvin. Ehkä syy on puutteellisessa ymmärryksessä tai erilaisissa olosuhteissa. Singaporenkin menestys voi lopulta valua hiekkaan, jos Lee Kuan Yew'n opit eivät periydy seuraavalle sukupolvelle.

6 kommenttia:

Korppi on oikeus kirjoitti...

Singaporen esimerkkiä on vaikea seurata, koska kyseessä on pinta-alaltaan pinei kaupunkivaltio. Sellaista on asukasluvustaan huolimatta helpompi hallita, kuin Venäjän tai Kiinan kaltaisia mammutteja.

Singapore on myös hyvä esimerkki siitä millaisissa olosuhteissa monikulttuurisuus voi todella toimia: tyrannimaisen isovelivaltion ikeessä. Vain kovalla kurilla voi pakottaa eripuraiset kansallisuudet ja kulttuurit yhteen.

Kari kirjoitti...

Vuonna 2014 Singaporessa hirtettiin 2 heroiinin salakuljettajaa. Kumpikaan ei halunnut tuomioiden uudelleen arviointia.

Kari kirjoitti...

Korppi:" Sellaista on asukasluvustaan huolimatta helpompi hallita, kuin Venäjän tai Kiinan kaltaisia mammutteja".

USA:ssahan on jo muslimi päälle päsmärinä. Ei kestänyt kauaa ennenkuin arabit ottivat siellä vallan. 20-30-vuotta siitä kun mittavampi maahanmuutto sallittiin ja äänioikeus annettiin.


Vasarahammer kirjoitti...

"Singapore on myös hyvä esimerkki siitä millaisissa olosuhteissa monikulttuurisuus voi todella toimia: tyrannimaisen isovelivaltion ikeessä. Vain kovalla kurilla voi pakottaa eripuraiset kansallisuudet ja kulttuurit yhteen."

Singaporella on lisäksi "isoveli" Malesia pohjoispuolella ja suuri muslimivaltio Indonesia ihan naapurissa. Sisäinen yhtenäisyys on ollut maalle välttämätön.



Sinivihreä kirjoitti...

USA:ssahan on jo muslimi päälle päsmärinä.

Kari, millä sen todistat että Obama olisi muslimi??

Kari kirjoitti...

Sinivihreä:"Kari, millä sen todistat että Obama olisi muslimi??"

Jos Obamasta puhutaan, niin sitähän ei tarvitse edes todistaa. Hän on muslimi isälle syntynyt muslimilapsi, joka muslimi perheen lapsena kirjattiin muslimiksi koko nuoruutensa. Siis Sharian mukaan muslimi. Ainoastaan julkisesti kieltämällä islamin hänestä tulisi apostaatti, ja sitähän hän ei tunnetusti ole tehnyt. Sharian mukaan hänet tulisi silloin tappaa.

Kuitenkin ennenkaikkea hänen tekonsa todistavat, että hän on muslimi.
Presidenttinä Hussein Obama on tukenut Muslim Brotherhood ja al Qaeda tyyppistä islamia ja vastustanut kristillisyyttä ja juutalaisuutta.
Simpson story brings up a very, very disturbing question, which once again must be filed under just whose side is Obama on?

As background, while Michelle Obama was promoting her hashtag campaign to #bringbackourgirls after Boko Haram’s mass kidnapping, the Obama administration was working behind the scenes to completely undermine Nigeria’s efforts to combat the terrorists.

Simpson writes, “Obama refused to sell Nigeria arms and supplies critical to the fight, and stepped in to block other Western allies from doing so. The administration also denied Nigeria intelligence on Boko Haram from drones operating in the area. While Boko Haram was kidnapping school girls, the U.S. cut petroleum purchases from Nigeria to zero, plunging the nation’s economy into turmoil and raising concerns about its ability to fund its battle against the terrorists. Nigeria responded by cancelling a military training agreement between the two countries.”

Viime aikoina hän on kääntänyt lentokoneensa nokan kohti Teheranin vuoria kanssamatkustajien hengistä välittämättä. Allahu Akbar.

Hän on epäonnistunut kaikessa tekemässään, mutta haluaa kuitenkin tulla muistetuksi kuten Germanwingsin perämies Lubitzkin. Varmasti hänet muistetaankin; USA:n ensimmäisenä mustana muslimipresidenttinä ja samalla eräänä huonoimmista.