maanantaina, maaliskuuta 30, 2015

Puolueen median vastaisku


MV-lehden (aiemmin mitavittua.fi) suosio on herättänyt valtamedian norsunluutornissaan. Luonnollisesti uuden kilpailijan uskottavuutta pyritään horjuttamaan. Katsotaan, miten ”vastuullisen journalismin” lipunkantajat onnistuvat tässä.

Yle

Veronmaksajan rahoittama Yleisradio yrittää valistaa lukijaa. Tämä tehdään selittämällä asia tyhmille ihmisille opettajamaiseen tyyliin. Otsikolla ”Valheenpaljastaja: Uutista on helppo matkia” Yle valistaa:

”Verkon lukemattomat satiiri-, salaliittoteoria-, propaganda- ja huijaussivustot osaavat pätevästi esittää uutisjournalismia, mutta eivät ole sitä.”

Tähän voisi sanoa ilkeästi, että kyllä Ylekin osaa harrastaa propagandaa. Miten muuten voidaan selittää Ylen loppumaton tarve esittää historiadokumentteja natseista? Miksi noin 13 vuoden jakso historiassa tarvitsee enemmän lähetysaikaa kuin koko muu maailmanhistoria?

MV-lehden tarjonnasta kenenkään ei tarvitse maksaa. Sen sijaan Ylen 480 miljoonan euron tuotantokustannuksiin osallistuu jokainen suomalainen veronmaksaja. Miksi jättiläinen lähtee ampumaan yhden miehen toimittamaa sivustoa tykillä?

Yle luonnehtii MV-lehteä feikkisivustoksi ja yrittää näin mitätöidä kaikki lehden jutut palturina:

”...suomalainen Mitä vittua -sivusto (vastedes tässä tekstissä MV), joka yhdistelee keksittyjä "uutisia", huhuja, huuhaata ("ruokasooda parantaa syövän") ja salaliittoteorioita (erityisesti WTC-iskuihin liittyviä).”

Tuossa ei kuitenkaan ole kerrottu lehden olennaisesta sisällöstä mitään. Yle harrastaa kirsikanpoimintaa, kun se mainitsee vähän ennen viime joulua julkaistun ruokasoodajutun. Tämä uskottavuudeltaan kyseenalainen uutinen edustaa ns. vaihtoehtoista lääketiedettä ja tällaisia juttuja on netti pullollaan. Miksi Yle ei uutisoi Subtv:n ennustajaohjelmasta, jossa ennustajat kertovat tulevaisuuden tarot-kortteja selaamalla kolmen euron minuuttihintaan? Ylen juttu julkaistiin Kuningaskuluttaja-nimikkeen alla.

Yle jatkaa:

”Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä journalismin kanssa, eikä mihinkään sen julkaisemaan pidä mennä luottamaan.”

Sama pätee Yleisradion omaan uutisointiin. Tietyissä asioissa sen uutisoinnin totuudenmukaisuus pitää tarkistaa muista lähteistä mm. MV-lehden sivuilta. Esimerkiksi tämä uutinen on jo salaeditoitu sen jälkeen, kun ei ollut itsestään selvää, että somalipojan väitetty yliajaja olisi kantasuomalainen. Ylen ja muut poliittisesti korrektit valtamediat uutisoivat kissan kokoisin kirjaimin, jos näyttääkin siltä, että maahanmuuttaja on joutunut kantasuomalaisen rikoksentekijän uhriksi. Jos asetelma on toisin päin, rikoksentekijän tausta pääsääntöisesti piilotetaan. Juuri tähän perustuu MV-lehden suosio, ja tämäkös kismittää suomalaista valtamediaa.

Turun Sanomat

Turun Sanomat ei suoraan saarnaa vaan valistaminen jää auktoriteettina toimivan THL:n tutkimusprofessori Hannu Lauerman tehtäväksi. Lauerma on huolissaan valesivustojen vietävissä olevista ihmisistä:

”Jos jutut ovat hyvin luettuja, ongelmaksi riittää se, että yksi kymmenestä uskoo. Meillä löytyy suuri joukko vietävissä olevia ihmisiä.”

Jos ihmiset nielevät ”valeuutisten” välittämän sisällön, seuraukset voivat olla vakavat:

”Seuraukset ovat ikäviä, jos hoitoja jätetään käyttämättä tai väkivalta lisääntyy, kun synnytetään mielikuvia vaarallisista kansanryhmistä, vaikka pitäisi kiinnittää huomiota vaarallisiin yksilöihin.”

Lauerma lisäsi sanoo, että koulutetutkin ihmiset ovat taipuvaisia uskomaan disinformaatiota, jos se myötäilee omia ennakkoluuloja ja maailmankatsomusta:

”Tämä näkyy jopa hyvin koulutetuilla ihmisillä, joiden luulisi olevan kykeneviä kriittiseen ajatteluun. Uutinen, joka joko pönkittää omaa maailmankuvaa tai herättää huolta, se tyypillisesti nielaistaan yllättävän helposti ja vailla kritiikkiä.”

Hän myös kertoo, mistä luotettavat uutiset tunnistaa:

”Ihmiset ovat jossain määrin tottuneet siihen, että jokainen, joka asiasta kertoo, vasta siitä omalla nimellään ja maineellaan. Kun jutussa on kirjoittajan oikea nimi mainittuna, ollaan todennäköisemmin tekemisissä totuuden kanssa.”

Valistunut internetin käyttäjä tietää, että asia ei ole näin yksioikoinen. Lauerma ja ”vastuullinen” media haluavat tietysti uskotella tätä ”totuutta” lukijoilleen, mutta he ovat väärässä.

Lauerma on valtamedian tavoin enemmän huolissaan kuvitelluista kuin todellisista rikoksista:

”Tietyillä maahanmuuttajaryhmillä on isompi rikosriski kuin muilla, mutta on äärimmäisen absurdia, jos kostoksi tarkoitetun pahoinpitelyn kohteeksi joutuu viaton henkilö, jolla on tekijän kanssa samanlainen ihonväri tai joka on lähtöisin samasta viiteryhmästä.”

Lauerma ja valtamedia eivät halua uskoa, että ihmiset pystyisivät käsittelemään todenmukaista tietoa. Taustalla on myös poliittinen näkökulma. Jos ihmiset ymmärtävät monikulttuurisen yhteiskunnan todellisuuden, he eivät välttämättä pidä sitä tavoittelemisen arvoisena asiana. tavoitteena. Lauerman kaltaisten ansiosta MV-lehti elää ja voi hyvin.

Sekä Yle että Turun Sanomat uskovat, että ihmiset voi parhaiten karkottaa MV-lehden sivuilta saarnaamalla heille oikeaa totuutta ylhäältä päin. Näinhän ei asia tietystikään ole vaan MV-lehti menettää lukijansa, jos sen sisältö lakkaa kiinnostamasta. Internetiin mahtuu monenlaista sivustoa eikä valtamedialla ole mitään monopolia määrittää, mikä sivusto on asiallinen ja mikä ei.

Ihmiset luottavat valtamediaan historiallisista syistä. Maine on ansaittu menneinä vuosikymmeninä mutta todellisuudessa luottamus pitää ansaita joka päivä aina uudelleen. Sanomalehtien laskevat levikkiluvut kertovat, että halukkaita maksajia on vuosi vuodelta vähemmän. Toimiala on murroksessa ja uusille toimijoille on todellakin tilaa. Melko kevyellä otteella toimitetun MV-lehden suosio kertoo tästä.

Helsingin Sanomat

Yllättäen Helsingin Sanomilta ja hallintopäällikkö Jaakko Lähteenmaalta löytyy rohkeutta myös varovaiseen itsekritiikkiin:

”Sosiaalinen media asettaa tiedotusvälineiden pidättyvälle uutisointilinjalle uudenlaisia paineita. Rikoksentekijöiden henkilöllisyydet ja kasvokuvat leviävät keskustelupalstoilla kulovalkean tavoin samalla, kun media puhuu vain nuorten miesten joukosta. Kun kahvipöytäkeskustelut ja uutisten maailma eivät kohtaa, voi syntyä epäluottamusta ja epäilyjä tarkoituksellisesta pimittämisestä.”

Tuohon korjaisin vain, että pimittäminen on tarkoituksellista ja tietoista. Se perustellaan journalistin ohjeilla mutta liittyy usein poliittiseen korrektiuteen ja siihen, että rikoksentekijän tausta jätetään kertomatta, koska pelätään kuviteltua vähemmistön edustajiin kohdistuvaa vastareaktiota.

Lähteenmaa toteaa lopuksi:

”Median ei pidä vastata nettikeskustelujen nimimerkkien huutoon, mutta jos Journalistin ohjeet ja Julkisen sanan neuvoston tulkinnat estävät asiallista keskustelua, niitä on päivitettävä.”

Journalistin ohjeiden päivitys ei riitä. Media-alan on pystyttävä käsittelemään ikäväkin totuus ajattelematta liikaa totuuden julkistamisen seurauksia. Lukijoiden aliarvioinnin on loputtava, jos valtamedia haluaa pitää hupenevat lukijansa.

Media-alan kannattaisi myös pysähtyä miettimään, millaisia ihmisiä se palkkaa toimittajiksi. Tampereen yliopiston broileritehtaan tuotteet noudattavat kyllä journalistin ohjeita ja omaavat jo valmiiksi oikeat, poliittisesti korrektit mielipiteet. Seppo Heikinheimo siteerasi Mätämunan muistelmat -kirjassaan edesmenneen päätoimittaja Keijo Kylävaaran lausumaa vuodelta 1980:

”Parasta toimittaja-ainesta ovat huonosti sopeutuvat ja rähinöintiin taipuvaiset yksilöt.”

Heikinheimo joutui uransa aikana kohtaamaan 1970-luvulla puhaltaneen vasemmistovirtauksen. Missä ovat ne nykytoimittajat, jotka suhtautuvat poliittisesti korrektiin monikulttuuriaatteeseen samalla tavalla kuin Heikinheimo Neuvostoliiton kritiikittömään ihailuun?

13 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Olipa ruokasoodajutuista, WTC-iskuista, Breivikistä tai Lubitzin Mossad-taustasta mitä lieltä vaan, suurempi ongelma on valtavirtamedian luovuttama neljännen valtiomahdin asema. Kun MSM ei hoida tehtäväänsä, jostain nousee riittävän paljon yhteiskunnan epäkohdista huolestuneita kansalaisia jotka nostavat äänensä kuuluviin.

Netti aikana äänen kuuluviin saaminen ei edellytä painokonetta eikä siten velvoita lukijoitaan suorittamaan maksua. Riittävän monta sataa lukijaa varmistaa että tietty itsekritiikki ja kunnianhimo kirjoittajalla säilyy. Lukijat (MV, Rähmis, Homma) eivät tietenkään ole puolueettomia mutta mikä yhteiskunnallinen ideologia on? Ei MSM ole puolueeton vaikka se niin uskottelee ja itsekin ilmeisesti siihen luottaa.

Jos MSM ei saa viestistään veloitettua rahaa lukijoiltaan, kyse on siitä että kukaan ei halua maksaa siitä. Se tarkoittaa että joko viestillä ei ome kannattajia tai sen kannattajilla ei ole rahaa.

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Tässä minun nopea subjektiivinen arvioni MV-lehdestä:

1) Juttujen totuudellisuus = olematon? surkea? vähäinen? hyvä? normaali? naulan kantaan?. Vertailun vuoksi: ei se sen huonompi ole kuin iltapäivälehdissäkään. Eikä parempi.

2) Juttujen tyyli = usein karmea. Tässä se on aivan tasoissa kaiken muun suomeksi julkaistuun median kanssa.

3) Juttujen puolueettomuus = olematon. Tässäkin se on aivan tasoissa kaiken muun suomeksi julkaistuun median kanssa. Tosin puolueellisuus ei ole valtaapitävän sosialistisen Sdp-Kesk-Kok-Rkp-Vihreä-Vas-puolueen puolella, mikä on virkistävä poikkeus.

4) Juttujen omaperäisyys = omaa luokkaansa. Kaikki muu media julkaisee vain kopioita (usein kirjoitusvihreitä myöden) samoista jutuista.

Yhteenvedon saa jokainen tehdä itse.

Oinomaos kirjoitti...

YLE on aivan väärä taho arvostelemaan mitään muuta mediaa puolueellisuudesta tai propagandan levittämisestä, "pata kattilaa soimaa".

Turun Sanomien juttu herätti epäilykset siitä, että toimittaja on ottanut pätkiä joko jostain Lauerman kirjasta tai aikaisemmin julkaistuista haastatteluista. Sen verran tutuilta nuo lainaukset vaikuttivat.

MV-lehdelle selkeästi oli sosiaalinen tilaus, vähän samaan tyyliin kuin 1970-luvulla räävittömälle ja asiat suoraan sanovalle punk-rockille. Never mind the bollocks, here comes MV-lehti.

Vasarahammer kirjoitti...

"MV-lehdelle selkeästi oli sosiaalinen tilaus, vähän samaan tyyliin kuin 1970-luvulla räävittömälle ja asiat suoraan sanovalle punk-rockille."

Tähän kohtaan lainaisin pätkän Eppu Normaalin kappaleesta Rääväsuita ei haluta Suomeen. Se soveltuu hyvin MV-lehteen:

"Mitä enemmän nostatte kohua, sitä enemmän lapsenne rakastaa mua."

Yle ja Turun Sanomat lisäävät kirjoituksillaan MV-lehden lukijamääriä.

Kari kirjoitti...

MV on ensimmäinen suomalainen media vuosikymmeniin, jota lukiessa ei tule tunnetta, että lukijaa manipuloidaan ylhäältä ja pannaan halvalla. Jos Media ei kykene uutisoinnissaan julkaisemaan esim nimeä, kuvia ja taustaa muistakin rikollisista kuin vaikkapa Merkelistä uutisoinnissaan, niin meidän yhteinen taival loppuu siihen ja semi-uutinen olisi kannattanut kannattaa jättää julkaisematta.

Verovaroilla loisiva ja rikollisia puolustava YLE on vastenmielisyydessään aivan omaa luokkaansa. Ja taitaa Laurmallakin olla osansa samaisessa sotkussa.

Viimeinen hämärä muisto YLE:n rehellisestä uutisoinnista tulee lapsuudesta, kun Kennedy murhattiin. Sen jälkeen tiemme erosivat. Sama koskee Helsingin Sanomia. Viimeinen sieltä muistamani asiallinen uutisointi koskee Kuuden päivän sotaa. Samoin parin vuoden takainen Ari Rusilan Balkanforumin esiintuoma HS:n kirjoitus ICTY:n korruptiosta.

Turun Sanomiin ei onneksi ole tarvinnut törmätä muualla kuin Paimion Teboililla.

buuri johannesbuurista kirjoitti...

Jaa, onhan tuota MV lehteä melkein päivittäin tullut luettua, kun siitä uutisissa iso häly nostettiin.

Totta salaliittoteoriat jms. on huuhataa ja sen kyllä huomaa ilman YLE:n neuvoja. Ne voi hypätä yli.

Mutta monet päivittäiset asiat/tapahtumat on peittelemättömästi kerrottu.

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Lueskelin MV-lehteä vähän enemmän, tässä yksi korjaus aikaisempaan arviooni, jonka koen tapeelliseksi:

2) Juttujen tyyli = kohtalainen. Tässä se on aivan tasoissa ja parhaimmin toimitetun valtamedian kanssa, poislukien esim. iltapäivälehdet jotka jäävät useissa tapauksissa jälkeen MV-lehden tasosta.

Oinomaos kirjoitti...

Journalistisesta tasosta vertailun vuoksi: paskahousutoimittaja Aurora Rämö sai uusimmassa Suomen Kuvalehdessä peräti 12 sivua tilaa vihervasemmistolaiselle vaalipropagandalle (SK 13, 27.3.2015, ss.30-41).

Matti Heikkinen kirjoitti...

Kovin kummallista on, että täällä Suomessa suvaitsevaistoa edustavat puhuvat päät ovat sitä mieltä, että kansalle ei passaa kertoa kaikkea. Onhan heidän mukaansa vaarana, että täysin viaton viiteryhmänsä edustaja saa pataan.

Minun käsittääkseni esimerkiksi Tanskassa ei ole mitään ongelmaa, vaikka siellä on tuotu esille haittamaahanmuuton kaikki puolet ja puhuttu islamistakin suoraan ja kiertelemättä. Ja pataan näyttävät sielläkin saavan yhä edelleen ne kantaväestön edustajat.

Vasarahammer kirjoitti...

Tämä blogikirjoitus löytyy näköjään myös MV-lehden sivuilta.

http://mvlehti.net/2015/03/31/puolueen-median-vastaisku-blogikirjoitus/

En ole MV-lehden blogisti. Egoa tietysti hivelisi, jos alkuperäinen lähde mainittaisiin. Nimimerkin ego ei tosin ole valtavan suuri eli en hae kirjoituksillani kunniaa itselleni eikä tämän blogin mainoksilla tienaa niin hyvin, että jaksaisin lähteä asiasta valittamaan taloudellisista syistä.

Kari kirjoitti...

Näin MV-lehden linkin, mutta en klikannut.

Minulle jäi mielikuva, että sinä(ja MV) olet napannut otsikon jostakin kolmannesta lähteestä.

Täytyy nyt sanoa sekin kaiken hymistelyn keskellä, että ei se MV-lehti kovin kaksinen ole, tavallista magneetti media tasoa, mutta muun median surkeus ja lukijoidensa halveksunta saa sen näyttämään rohkean piristävältä ja huomattavasti itseään paremmalta.
Pelkästään nimet, kuvat ja päin naamaa valehtelemattomuus saa minun mielenkiintoni heräämään nykyisessä yhteiskunnallisessa ekotyypissä.

Vasarahammer kirjoitti...

" olet napannut otsikon jostakin kolmannesta lähteestä."

Otsikossa käsite "puolueen media" on napattu kolmannesta lähteestä eli Pikkupojan Alaston Totuus -blogista.

Oscari kirjoitti...

Arvoisa blogisti, en valitettavasti voi olla täysin samanmielinen kanssasi. Minua hirvittää melkoisesti poikkeaminen vanhasta suomalaisesta perinteestä, että henkilö on syytön aina siihen asti kun tuomari julistaa tuomionsa. Se on hieno perinne!

Nyt jos rikutaan nimien kimpussa joka tilanteessa, niin mennään todella vinoon. Tietenkin asioista pitää voida keskustella niiden oikealla nimellä ja jos vieras syyllistyy rikokseen, niin kyllä se vieraus pitää esiintuoda.

Mutta kun eteläisessä Euroopassa uhrit kuvataan tarkasti valokuvin ja nimin sekä oletetut syylliset samoin, niin moiseen en halua ryhdyttävän. Ja tuon MV-uutisoinnin pohjana lienee vain panna paremmaksi kuin ns. roskalehdistömme - valitettavasti.

Nyt juuri luemme Pariisista, jossa uutisoitiin ajantasaisesti mikä oli tilanne kun fanaattinen islamisti hyökkäsi kosherkauppaan. Ajantasainen uutisointi siis tiedotti hyökkääjälle, että osa hänen uhreistaan oli paennut kylmäsäilytystiloihin. EI kaikkea tarvitse kertoa jopa uhrien turvallisuuden tähden.

Asiallisuutta vaaditaan, vään nimien käyttöä ja yleistämistä vastustan. Toki myönnän, että islam on sotaisa ja uhoisa maailmankatsomus. Esi-isäni Kaarle Martel sen jo totesi ja vyötti miekan kupeellensa ja lähti taisteluun.