tiistaina, lokakuuta 28, 2014

Kyykyttämistä


Olen seurannut norjalaisen Fjordmanin kirjoituksia internetissä vuodesta 2006 lähtien. Tuolloin mies tunnettiin vain nimimerkillään, mutta Utöyan murhaaja Anders Breivikin manifesti teki Fjordmanista julkisuuden henkilön vastoin tämän itsensä tahtoa. Breivik oli kopioinut manifestiinsa kymmeniä Fjordmanin kirjoituksia vuosien varrelta, mikä antoi suvaitsevaistolle aiheen nimetä Fjordmanin mieheksi, joka inspiroi Breivikiä. Fjordman päätti lopulta astua julkisuuteen omalla nimellään mutta elelee nykyisin maanpaossa Norjan ulkopuolella.

Miksi Fjordman kirjoittaa?

Äskettäin hän avautui syistä, miksi hän edelleen kirjoittaa, vaikka hän saa kirjoituksistaan paljon epäasiallista palautetta eivätkä lännen poliittisen eliitin jäsenet häntä kuuntele. Hän kirjoittaa:

”Pidän yllä toivoa, että vallanpitäjät saattavat kuunnella joskus tulevaisuudessa. Sillä aikaa meidän tulisi keskittyä valistamaan massoja. Siten arvottomien johtajiemme itsetuhoinen typeryys ainakin kohtaa merkittävää vastustusta.”

Hän näkee, että jo nyt on havaittavissa kasvavaa vastarintaa valtamedian edistämiä opinkappaleita kohtaan. Toisena syynä kirjoittamiselle hän pitää tarvetta dokumentoida tapahtumia, jotta tulevaisuuden vallanpitäjät eivät voisi selittää, että he eivät tienneet. He tiesivät ja heidän olisi pitänyt ottaa asioista selvää.

Kolmantena on periaate kertoa asiat, kuten itse näkee totuudenmukaiseksi vain totuuden itsensä tähden. Kun kommunistisissa yhteiskunnissa eläneiltä ihmisiltä kysytään, mitä vihasivat yhteiskunnissaan eniten, monet vastaavat: ”Valheita.” Fjordman siteeraa Theodore Dalrymplea:

”Poliittinen korrektius on kommunistista propagandaa pienessä mittakaavassa. Tutkiessani kommunistisia yhteiskuntia tulin käsitykseen, jonka mukaan kommunistisen propagandan tarkoituksena ei ollut suostutella tai vakuuttaa eikä informoida vaan nöyryyttää. Siksi mitä vähemmän se sisälsi totuutta, sitä parempaa se oli. Kun ihmiset pakotetaan olemaan hiljaa samalla, kun heille kerrotaan ilmiselviä valheita tai heidät jopa pakotetaan toistamaan valheita itse, he menettävät lopullisesti rehellisyyden tunteen. Myöntyminen valheen edessä tarkoittaa samaa kuin yhteistyö pahuuden kanssa ja tekee ihmisestä itsestään jossain määrin pahan. Yksilön kyky tehdä vastarintaa rapautuu ja jopa tuhoutuu. Kesytettyjen valehtelijoiden yhteiskuntaa on helpompi hallita. Jos tarkastellaan poliittista korrektiutta, sillä on sama vaikutus ja sen tarkoitus on sama.”

Poliittinen korrektius on ihmisten kyykyttämistä. Ihmisiltä viedään kyky kertoa oma rehellinen mielipiteensä tietyistä asioista ja sanat, joilla hän voi ilmaista havaitsemiaan epäkohtia. Moni ihminen aloittaa kertomuksensa monikulttuurin epäkohdista sanomalla: ”En ole rasisti, mutta...”. Näin lausuva ihminen kuvittelee naiivilla tavalla, että irtisanoutuminen ennalta pelastaisi hänet pelätyltä rasistileimalta, vaikka mutta-sanan jälkeiset lauseet saattaisivat korkean uhristatuksen omaavan vähemmistön huonoon valoon. On tuskin sattumaa, että monikulttuuria käsittelevä pamfletti sai nimensä tuosta nöyryyttävästä ja alentuvasta lausahduksesta.

Perussuomalaisia nuoria kyykytetään

Poliittisella korrektiudella on myös suomenkielinen vastine ”arvopohja”, jota Opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehet käyttivät perusteluna, kun he epäsivät Perussuomalaisilta nuorilta avustusrahoja.

Kaikkien eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöistä Perussuomalaiset nuoret saivat vähiten avustusta sekä absoluuttisesti että suhteellisesti yhtä jäsentä kohden. Riippumatta siitä, mitä itse kukin ajattelee poliittisten nuorisojärjestöjen avustamisesta julkisista varoista, Perussuomalaisia kohdeltiin selkeästi väärin, ja näin tehtiin tietoisesti. Perusnuoret pyysivät 100 000 euroa ja saivat 29 000 eli 9,70 euroa jäsentä kohden.

Perusteluina Opetus- ja kulttuuriministeriö esitti mm. seuraavaa:

”[...] järjestön näkemykset monikulttuuriasioissa ovat olleet ristiriidassa nuorisolain arvopohjan kanssa. Järjestön tulisi huomioida toiminnassaan lain arvopohja, ja sitä on mm. monikulttuurisuus ja syrjimättömyys (yhdenvertaisuus-käsitteeseen kuuluva).”

On sinänsä käsittämätöntä, että poliittisen nuorisojärjestön pitäisi opiskella ”arvopohja” lakikirjasta ja sisällyttää se omaan ohjelmaansa. Vielä käsittämättömämpää on se, että lakiin on ylipäänsä kirjattu poliittisia dogmeja, joita kaikkien pitäisi noudattaa. Syrjimättömyydeksi ei myöskään riitä pelkkä halukkaille avoin jäsenyys, vaan Perusnuorten pitää tunnustaa virallinen valhe eli monikulttuurin siunauksellisuus. Ei riitä, että jäsenyys tuo mukanaan tietyt oikeudet ja edut, vaan on erikseen toteutettava ”todellista yhdenvertaisuutta”.

Perussuomalaiset itse ovat pitäneet paljon meteliä siitä, että poliittisesti epäkorrektit kannanotot eivät vaikuttaneet esimerkiksi Kokoomusnuorten avustuksiin. Tämä kertoo, että Perussuomalaisia haluttiin kyykyttää.

Päätös tehtiin ex-jalkapallohuligaani Paavo Arhinmäen ministerikaudella. Se, että päätöksessä haisee kommunismi, ei siis ole sattumaa. Marxismi-leninismi on vain korvautunut sille sukua olevalla monikulttuuriaatteella.

Päätös kertoo toki muustakin. Ensinnäkin järjestelmä suosii vakiintuneita puolueita ja suhtautuu negatiivisesti uusiin tulokkaisiin. Perusnuoria moitittiin myös siitä, että toiminta ei ole tarpeeksi laajaa. Miten se voisikaan olla yhtä laajaa kuin vanhoilla puolueilla, jotka ovat nauttineet avustusrahoista vuosikausia?

Toiseksi päätöksenteon perusteet eivät ole läpinäkyviä ja laki tarjoaa ministeriölle mahdollisuuden harjoittaa nähdyn kaltaista mielivaltaa tekaistuilla perusteilla. Perusnuorten ei siis kannata odottaa suuria Korkeimmasta hallinto-oikeudesta, vaikka kaikki valitusasteet kannattaakin käydä läpi.

Miksi itse kirjoitan?

Lopuksi kerron, miksi itse kirjoitan. Haluan dokumentoida oman käsitykseni tapahtumista silloin, kun ne tapahtumat. Kirjoitukset tavoittavat vain rajallisen määrän ihmisiä mutta uskon vaikuttavani omalta pieneltä osaltani enkä usko paljon enempään pystyväni, vaikka yrittäisin vielä enemmän.

Jos ajatellaan poliittista korrektiutta keinona hallita ihmisiä, kirjoittaminen tarjoaa mahdollisuuden kieltäytyä toistamasta virallista totuutta eli protestoida. Meille kerrotaan, että islam on rauhan uskonto ja että ns. maltilliset muslimit edustavat todellista islamia. Sanotaan, että jihadismia ja raakalaismaista julmuutta harjoittavat edustavat ääriaatetta, jossa halvennetaan ja ymmärretään väärin suurta islamin uskontoa. Tämä ei ole totta ja kieltäydyn sanomasta niin.

7 kommenttia:

Gretel kirjoitti...

Ylimmän poliittisen ja hallinnollisen tason epäsuhta ihmisten arkielämän kanssa on yhä häkellyttävämpi. "En ole rasisti, mutta"-tasoisia kokemuksia on (ainakin) pääkaupunkiseudulla lähes kaikilla. Ideologian vastainen todellisuus hyökkii silmille, ihmiset tekevät valistuneen kokemuksensa mukaisia "rasistisia" valintoja - pientä oikeamielistä vähemmistöä lukuun ottamatta olemme "rasisteja" kaikki. Ja tuskin kovin vikaan menen, jos arvioin, että tuota vähemmistöä suojaa "rasismilta" lähinnä taloudellinen tilanne ja vallankäytön mukanaan tuomat muut edut.

Toinen asia on sitten, miten erilaisia hokemia oppii lausumaan. Monissa professioissa niiden lausuminen on välttämätöntä, mikäli aikoo pysyä edes jotenkin onnistujien joukossa.

Tuloksena on kaksoisyhteiskunta. Yhdellä puolella luodaan suvaitsevia konteksteja ja solidaarisuuden turvasatamia, opetetaan lapset hokemaan mokun ja EIT:n periaatteita ja säksätetään langenneille. Toisella puolella valikoidaan asuinalue ja koulu ja tehdään uusliberalistisia erottelutoimia kaikilla elämän osa-alueilla. "En ole rasisti mutta kun on pakko."

Riikka

Kumitonttu kirjoitti...

Omat henkilökohtaiset havainnot voivat vääristää pahastikin tilannearviota, eli ns. anekdoottien todistusvoima on heikko. Sen takia - vaikka omat havaintoni puhuvat sen puolesta - en usko mihinkään laajamittaiseen mielipiteen muutokseen monikulttuurisuuden vastustamisen osalta. Oma lähipiirini koostuu ihmisistä, jotka ovat aina ajatelleet samalla tavalla kuin nyt. Nyt he voivat sanoa sen ääneen mitä muutama vuosi sitten eivät.

Sen sijaan suuren yleisön mielipide ei oikeasti liene muuttunut. Perustelen tätä sillä, että kouluissa edelleen opetetaan monikulttuurisuutta ja ilmastonmuutosta, ja ilmeisesti valtaosa vanhemmista pitää lapsensa saamia opetuksia järkevinä. Oppilaat loppujen lopuksi toistavat sitä, mitä vanhempansakin ajattelevat.

Mitä enemmän monikulttuurisuutta naapurustoon muodostuu, sen enemmän ihmiset rupeavat ottamaan selvää asioista, ja siinä vaiheessa blogit ovat hyvä tietolähde. Itse näen samalla tavalla tärkeänä blogata, jotta arkielämästä jää todistusaineistoa tuleville vuosikymmenille. Joku voi joskus selvittää, miten tämä hulluus oli mahdollista.

Tapahtuihan vastaavanlainen hulluus 1900-luvulla koko Itä-Euroopassa, eikä siitäkään mitään otettu opiksi.

Pörri Orava kirjoitti...

Mulla on tallella pari Koulun Maantieto -nimistä peruskoulun mantsankirjaa 80-luvulta. Neuvostoliittoa ja kaikkia itäblokin maita, sekä kommunistisia diktatuureja ylistetään taivaisiin ja länsimaita käsiteltiin vain niiden "onglemien" kautta.

Muistan ulkoa mm. seuraavan lauseen: "Neuvostoliitossa kaikki hymyilevät työtä tehdessään, koska he tietävät, että yhteiseksi hyväksi tehty työ kantaa runsaan hedelmän." Tämän lisäksi kolhooseilla vietettiin runsasta vapaa-aikaa elokuvateattereissa kansallispuvut päällä.

Pointti on, että ei noihinkaan valheisiin silloin puuttunut yhtään kukaan.

Vaikka kyseessä on siinä mielessä eri asia, että kolhoosilaisten tekemiset jossain Uralin takana neukuissa eivät juuri meidän elämäämme vaikuttaneet, päin vastoin kuin esim. vaikka 70 henkilöön, jotka ovat uutisten mukaan saaneet kohdata monikulttuurin pk-seudulla henkilökohtaisesti viime aikoina, virallinen totuus = valhe on silti sama.

Luulen, että 50 vuotta hyvinvointivaltiota ja 40 vuotta peruskoulua ovat jo tuhonneet ihmisistä yhteisöllisyyden lisäksi moraalin ja pyrkimyksen, aspiraation, oikeudenmukaisuutta ja totuutta kohti.

Uskon, että suurin osa kansasta ei välitä enää paskaakaan, vaikka neekerit sun muut tyrmäyspelaisivat 10 000 suomalaista katuun, ennen kuin se sattuu omalle kohdalle.

Valkea kirjoitti...

Tarkennus kommunistien propagandamenetelmiin. Heidän tarkoituksenaan ei ollut läpinäkyvillä ja vahingollisilla valheilla ja niiden toistamaan pakottamisella pelkästään nöyryyttää ja saada ihminen osallistumaan pahuuteen. Heidän tarkoituksenaan oli emaskuloida miehet (suurin muutospotentiaali yhteiskunnassa), ja muokata heidän identiteettinsä ja minäkuvansa nöyryytetyiksi ja alistuviksi, niin että kuuliaisuudesta valheille tai mille tahansa mitä puolue sanoo tulee automaattinen ja pysyvä ihmisten ominaisuus. Käytännössä valheilla nöyryyttämisestä tuli kommunistisen järjestelmän jokapäiväinen osa. Alistuneiden nöyryydestä ei tullut pysyvää ilman jatkuvaa ylläpitämistä, ja toisaalta uusia sukupolvia piti kouluttaa alistuneisuuteen. Heti kun järjestelmään alkoi tulla säröjä ja heikkoutta, ihmiset käyttivät sitä välittömästi hyväkseen, ja lopulta koko systeemi romahti.

Psykologisissa tutkimuksissa on todettu, että n. 15% ihmisistä vastaa kommunistien tai liberaalien ihanteita. He ovat suggestioherkimpiä ihmisiä, ja heidät saadaan helposti noudattamaan mitä tahansa auktoriteetit sanovat. He ovat konformistisimpia ihmisiä. He hyväksyvät huonoimmat ja epäoikeudenmukaisimmat transaktiot tai olosuhteet (esim. vallanpitäjien pakottamat, aiheuttamat tai tarjoamat) mukisematta, vastustamatta ja suoraan tai epäsuorasti rankaisematta negatiivisuuden lähdettä. Tämä on havaittu esim. ns. uhkavaatimuspelissä, jossa konformistisimmat ja suggestioherkimmät ihmiset hyväksyvät toisen osapuolen huonoimmat ja epäoikeudenmukaisimmat tarjoukset rankaisematta tarjouksen tekijää hylkäämällä tarjouksen, jolloin kumpikin jää ilman rahoja:

http://en.wikipedia.org/wiki/Ultimatum_game

Loput ihmiset joko vaativat enemmän alistuvaisuuden ylläpitämistä, tai sitten he kuuluvat siihen kansanosaan, joka hyötyy eniten epäoikeudenmukaisen poliittisen tilanteen ylläpitämisestä ja pystyy parhaiten suojaamaan itsensä politiikan negatiivisilta vaikutuksilta.

vieras kirjoitti...

Selkeintä olisi jos puolueiden nuorisojärjestöjen saama tuki olisi sidottu puolueiden kansanedustajien määrään. Se menisi samalla jakomekanismilla kuin puoluetuki.

Käytännössä nuorisojärjestön tuen voisi yhdistää puoluetukeen ja että tietty prosenttiosuus puoluetuesta olisi korvamerkitty nuoristojärestölle. Vaikka niin että 10 prosenttia puoluetuesta korvamerkitään nuorisojärjestölle.

Nyt en ota kantaa tukien mielekkyyteen tai siihen pitäisikö niitä edes olla, vaan pelkästään jakomekanismiin.

arska kirjoitti...

Poliittinen korrektius, tuo valheen veli, totesi E Paloheimo kirjassaan Tämä on Afrikka. Kirja tietenkin tyrmättiin täysin punavihermedian toimesta ja sittemmin Vihreät, nuo tämän päivän taistolaiset vihreissä kurahousuissaan, menettivät sen ainoan järkevän kansanedustajansa.

Monikulttuurisuus on rikkautta siinä missä vapaus on orjuutta ja tietämättömyys voimaa.

Peruskoulun opetussuunnitelmauudistuksessa tätä orwellilaista totuutta upotetaan tosissaan nousevan nuorison kurkkuun, vaikka väkisin. Uutta OPS:aa esitteli armas hallintoluennoitsija ja sieltähän se mantra sitten löytyi muodossa "Kulttuurien moninaisuus rikkautena". Sen verran nousi verenpaine, että meinasin kysyä notta olisko rehellisempää kirjoittaa tämä punavihersokeitten mantra oikeassa muodossa, eikä käyttää eufemismia.

Eli kyllä tuo propaganda on aika voimakasta joka suunnasta median lisäsi. Nyt siis ei olla enää neuvostoihmisiä, vaan monikulttuuri-ihmisiä, "joka voitosta voittoon astuva on..."

IDA kirjoitti...

Politiikassa, mediassa ja sivistyselämässä johonkin asemaan pääseminen edellyttää jonkinlaista itsensä nöyryyttämisen riittiä. Toki muutamia poikkeuksia on.

Mikäli järkevä ja rehellinen ihminen kaipaa itselleen jotain yhteiskunnalista statusta -mikä sinänsä kyllä on virhe :D - hän valitsee tekniikan tai luonnontieteet ja viittaa kintaalla kaikelle roskalle ja humanismihumpalle.