tiistaina, helmikuuta 25, 2014

Ukrainan tulevaisuus


Mielipiteen muodostaminen Ukrainan tilanteesta on vaikeaa siksi, koska liian monella taholla tuntuu olevan jonkinlainen agenda asian suhteen. Luin Tshekin ex-presidentti Vaclav Klausin ja hänen avustajansa Jiri Weiglin kirjoittaman analyysin tilanteesta Lubos Motlin blogista. Jos kyseisessä kirjoituksessa jokin agenda on, se on varovaisuus.

Klausin ja Weiglin näkemykset

Ukrainan valtiosta hän sanoo seuraavaa:

”Nykymuodossaan Ukraina on suurelta osin keinotekoinen yksikkö, joka on itsenäinen ainoastaan 20 vuotta sitten tapahtuneen Neuvostoliiton hajoamisen ansiosta.”

Nykyisen Ukrainan rajat muodostuivat Toisen maailmansodan tuloksena. Neuvostotasavaltaan liitettiin aiemmin Puolalle kuuluneita alueita, jotka eivät koskaan aiemmin olleet Venäjän yhteydessä. Näiden alueiden kulttuuri ja historia poikkeaa suuresti maan itäosien vastaavasta. Lisäksi Krimin niemimaa, joka ei koskaan ole kuulunut Ukrainaan, liitettiin Ukrainan Neuvostotasavaltaan Nikita Hrustshevin käskystä vuonna 1954. Krimin niemimaalla sekä Ukrainan itä- ja eteläosissa on alueita, jotka ovat olleet pitempään kiinteässä yhteydessä Venäjään.

Valtiona Ukraina ei ole itsenäisyytensä aikana oikein toiminut kunnolla. Klaus ja Weigl toteavat:

”Maan tietynlainen keinotekoisuus ja asukkaiden epäyhtenäinen näkemys sen tulevaisuudesta ja kehityksestä ovat halvaannuttaneet maan poliittisen elämän heti alusta alkaen."

"...Tilanteeseen ovat myös vaikuttaneet negatiivisesti maan huonosti toteutettu muutos, kommunismin perintö ja viimeisen 20 vuoden taloudellinen ja poliittinen kaaos.”

Tässä tilanteessa monet ovat Klausin ja Weiglin mukaan alkaneet ajatella, että maan tulevaisuus olisi joko idässä tai lännessä ja että tästä voitaisiin kilpailla lännen ja Venäjän kesken. Tämä käsitys kuitenkin sivuuttaa todellisuuden, sillä ristipaineet johtavat maan konfliktiin, josta voi seurata vain kärsimystä.

Siksi he toivovat malttia:

”Jotta Ukraina säilyisi itsenäisenä mutta toimivana ja vaurastuvana valtiona nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa, sekä maan poliitikoilta että heidän kumppaneiltaan vaaditaan kykyä pidättyväisyyteen ja poliittista taitoa. Valitettavasti olemme todistaneet kaikkien osapuolten toimivan täsmälleen päinvastoin.”

Klausin ja Weiglin mielestä länneltä ei löydy riittävästi poliittista tahtoa eikä kykyä, jotta se pystyisi integroimaan Ukrainan kokonaisuudessaan länteen. Tästä syystä on vastuutonta rohkaista Länsi-Ukrainan radikaalien toiveita ja kuvitelmia. Jos ukrainalaiset pakotetaan valitsemaan idän ja lännen välillä, maa hajoaa. Klausin ja Weiglin mukaan hajoamisprosessi on jo käynnistynyt ja enemmistö kriisin osapuolista on tämän sisäistänyt.

Janukovitsh

Ukrainan talous on surkeassa kunnossa ja maa tarvitsee selviytyäkseen 25 miljardin tukipaketin välittömästi. Tällä hetkellä kateissa oleva Presidentti Viktor Janukovitshin hallinto keskittyi lähinnä presidentin ja tämän lähipiirin taskujen täyttämiseen. Nepotismi ja korruptio riivasivat.

Janukovitshin tärkein rahoittaja, Ukrainan rikkain mies Rinat Akhmetov lopulta suostui sopimukseen opposition kanssa. Ehkä ukrainalaisemigranttien mielenosoitus oligarkin Lontoon asunnolla tehosi paremmin kuin Kiovan protestit. Lontoossa Akhmetovia kehotettiin luopumaan Janukovitshin tukemisesta. Janukovitshin aikana Ukraina oli ottanut aimo askelia kohti venäläistyylistä ”vallan vertikaalia”, vaikka aivan naapurimaa Valkovenäjän Aleksandr Lukashenkon tasolle ei vielä ylletykään.

Janukovitsh ylitti demokraattisen valtion päämiehelle sopivan rajan siinä vaiheessa, kun mielenosoittajia alettiin ampua kovilla rakennusten katoilta. Toisaalta Janukovitshin kaatumisen jälkeisen Ukrainan väliaikaishallinnon kommandopipoihin pukeutuneet epäviralliset turvamiehet eivät ole omiaan herättämään luottamusta uuden hallinnon kykyyn pitää maa tasapainossa.

Länsimielisen opposition puolelta löytyy nyrkkeilijä Vitali Klitshkon ja ex-pääministeri Julia Timoshenkon lisäksi myös radikaalimpia aineksia. Näihin kuuluu kansallismielinen Svoboda-puolue, jonka johtajana toimii Oleh Tiagnibok. Svobodaa on syytetty rasismin ja juutalaisvastaisuuden lisäksi kiistanalaisten kansallisten hahmojen kuten Stepan Banderan kunnioittamisesta. Banderan hahmo ei herätä maan venäläismielisten keskuudessa samanlaisia ylpeydentuntoja kuin Länsi-Ukrainassa.

Svoboda toimii kuitenkin jo nykyisin Ukrainan parlamentissa ja kuuluu opposition pääpuolueisiin. Sitä vaarallisempi ryhmittymä on mielenosoituksiin osallistunut Dmytro Jaroshin johtama militantti ”Oikea sektori” -ryhmittymä. Juuri sen jäsenet osallistuivat Euromaidan-mielenosoituksiin kommandopipoihin pukeutuneina.

Noin 2000 - 3000 jäsenestä koostuva Oikea sektori sanoutuu irti Svoboda-puolueesta, koska tämä on järjestön mielestä liian liberaali ja konformistinen. Jäsenet ovat nuoria venäjänkielisiä miehiä, jotka ovat aiemmin toimineet Kiovan Dynamon jalkapallojoukkueen kannattajina. Juuri tämän ryhmän ansiosta mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisiksi.

Todettakoon, että Oikea Sektori suhtautuu vihamielisesti niin Venäjän nykyhallintoon kuin Euroopan Unioniin, jota se pitää Euroopan kansojen sortajana. Ryhmä on pieni, mutta nykyisen kaltaisessa epämääräisessä tilanteessa Oikean sektorin kaltaiset pienet militantit ryhmät voivat vaikuttaa ratkaisevasti kriisin lopputulokseen, yleensä negatiivisella tavalla.

Tulevaisuuden uhkakuvat

Ukrainan talouteen liittyvistä asioista ja spekulointeja maan tulevaisuudesta voi lukea täältä. EU ja IMF eivät suinkaan tarjoa edullista kauppasopimusta vaan talouden matokuuria, joka varmuudella kurjistaisi väestön elinoloja. Luultavasti ex-presidentti Janukovitsh hylkäsi EU:n tarjouksen tästä syystä.

Kuten Klaus ja Weigl totesivat, länneltä ei ole tulossa sellaista taloudellista eikä poliittista tukea, jolla Ukraina saataisiin integroitua länteen. Tämä pettymys voi johtaa täsmälleen päinvastaiseen tulokseen, kuin mitä länsi tavoittelee.

Ukrainan hajotessa maan taloudellisesti vauraampi itäosa irtautuisi ja ajautuisi Venäjän yhteyteen. Jäljelle jäisi maatalousvaltainen länsiosa, jolle voisi riittävän taloudellisen tuen puutteessa käydä samoin kuin Moldovalle, joka oli Neuvostoliiton aikana yksi vauraimmista neuvostotasavalloista. Moldova on nykyisin Euroopan köyhin maa, ja sen työikäisestä väestöstä neljäsosa on muuttanut ulkomaille.

Pahin skenaario on luonnollisesti taloudellinen romahdus, sitä seuraava kaaos ja sisällissota. Vielä ei tällaisessa tilanteessa olla. Ukrainan talous on vahvasti kytköksissä Venäjään ja muihin entisiin neuvostotasavaltoihin. Vaikka Venäjää pitäisi kuinka pahantahtoisena toimijana, edes sen etuihin ei kuulu naapurimaan ajautuminen anarkiaan.

Ehkä Ukraina toimisi nykyisellä alueellaan parhaiten liittovaltiona, jossa alueilla olisi laaja autonomia. Keskitetty parlamentarismi tai presidentin valta ei välttämättä toimi jakautuneessa maassa, koska maan johto edustaisi väistämättä jompaa kumpaa puolta ja toinen puoli asukkaista olisi jatkuvasti tyytymätön.

20 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tässä kohtaa on helppoa tunnustaa tietämättömyyteni. Seuraan Ukrainan tapahtumia sujuvasti, mutta en ole varma, mitä tapahtui, miksi tapahtui ja ennen kaikkea en osaa sanoa mitä tulisi tehdä.

Sitä vaan tulee tuumailtua, että jos Venäjä saa päähänsä nipsaista Itä-Ukrainan irti ja liittää itseensä, niin onko kellään tai millään mahdollisuutta estää sitä?

Ja antaako se Venäjälle signaalin lännen heikkoudesta ja siitä, että Baltiaakin voi painostaa enemmän kuin ennen? Ja varsinkin Suomea? En meinaan usko, että länsi laittaisi ensimmäistäkään murkulaa putkeen Ukrainan takia.

Vasarahammer kirjoitti...

"Seuraan Ukrainan tapahtumia sujuvasti, mutta en ole varma, mitä tapahtui, miksi tapahtui ja ennen kaikkea en osaa sanoa mitä tulisi tehdä."

Olen itsekin seurannut, mutta kokonaiskäsityksen muodostaminen on hankalaa. Valitettavasti se näkyy jonkin verran omassa tekstissäni.

Venäjä voisi toki tehdä saman, kuin muillekin entisille neuvostotasavalloille eli lohkaista palan pois ja luoda uuden "jäätyneen konfliktin" Transdniestrian, Abhasian tai Etelä-Ossetian tavoin. Nythän Venäjä järjestää sotaharjoitukset Ukrainan rajan läheisyydessä, joten pahaenteiseltä näyttää.

vieras kirjoitti...

Tsekkoslovakia jakautui rauhanomaisesti Tsekiksi ja Slovakiaksi. Jos Itä-Ukraina ja Länsi-Ukraina eivät halua olla samassa valtiossa niin tarviiko väkisin pitää?

Itä-Ukrainassa ei taideta ihmeemmin puhua ukrainaa ja toisaalta Länsi-Ukrainassa ei mahdeta puhua venäjää?

Huomiotava seikka on mitkä olivat kieliryhmät ja hallinnolliset alueet ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen jälkeen. Venäjän keisarikunnan loppumisen jälkeen siellä oli aika sekavan näköistä. Venäjän sisällissotaa käytiin 1917-1922 joten se vaikutti tuollakin suunnalla.

Hetken aikaa itsenäisen Ukrainan ja Ukrainan neuvostotasavallan rajat olivat 1922-1939 aika eri kuin nykyiset. Miten paljon blogin pitäjä tietää näistä linkeistä?

http://en.wikipedia.org/wiki/West_Ukrainian_People%27s_Republic

http://en.wikipedia.org/wiki/Ukrainian_People%27s_Republic

http://en.wikipedia.org/wiki/Ukrainian_State

http://en.wikipedia.org/wiki/Ukrainian_Soviet_Socialist_Republic

http://en.wikipedia.org/wiki/Ukraine_after_the_Russian_Revolution

http://en.wikipedia.org/wiki/Russian_Civil_War

http://en.wikipedia.org/wiki/Ukrainian_War_of_Independence

http://en.wikipedia.org/wiki/Ukrainian%E2%80%93Soviet_War

http://en.wikipedia.org/wiki/Polish%E2%80%93Ukrainian_War

Kumitonttu kirjoitti...

M'oon Vieraan kanssa samoilla linjoilla. En jaksa uskoa mihinkään keinotekoiseen valtioliittoon. Joka kansalle oma valtio ja sillä sipuli. Vituttaahan se, että edelleen setä Stalinin seurauksena Euroopassa on sisällissotiin huojuvia valtioita, mutta jotkut asiat pitää vaan ottaa annettuina.

Voisin kuvitella, että itä-Ukraina haluaisi melko suoraan liittyä Venäjään, mutta mitäpä niiltä tolloilta voi muuta olettaa. Kansa on suunnilleen yhtä sivistynyttä kuin jossain Afrikassa.

Vasarahammer kirjoitti...

Pitkällä tähtäimellä maan jakautuminen kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta.

Klausin ja Weiglin kirjoituksesta voi lukea, että hallitsematon hajoaminen johtaa todennäköisesti katastrofiin. Tapahtumat ovat etenemässä kohti hallitsematonta hajoamista, kaaosta ja sisällissotaa, jota ulkopuoliset, etenkään Venäjä, eivät katso sivusta.

Löyhä liittovaltio olisi välivaihe ennen lopullista avioeroa. Tällöin eri osapuolten erilaiset näkemykset maan tulevasta kehityksestä eivät aina aiheuttaisi mellakoiksi kärjistyvää poliittista kriisiä.

Vasarahammer kirjoitti...

Ukrainaa voi monessa suhteessa verrata Jugoslaviaan sen viimeisinä vuosina. Jugoslavia hajosi hallitsemattomasti ja oikeastaan vain Slovenia pääsi siitä irti vähin vaurioin.

Kroaatteja voisi verrata länsiukrainalaisiin. Kroaatit ottivat itsenäisyyspyrkimystensä symboliksi punavalkoruutulipun, jota Ustasha oli käyttänyt toisen maailmansodan aikana. Ei ollut mikään ihme, että serbit reagoivat tähän hysteerisesti.

Kylmä tosiasia on lisäksi se, että Ukrainan talous on vahvasti kytköksissä Venäjään ja muihin entisiin neuvostotasavaltoihin. Jos tämä kytkös katkeaa, Ukraina joutuu todella pahoihin vaikeuksiin.

Vasarahammer kirjoitti...

Vielä tämän kriisin EU-ulottuvuudesta...

EU on itse rakentamassa ylikansallista "demokratiaa" eli byrokraattista ja keskusjohtoista ylikansallista valtiota, joka muistuttaa tietyiltä osin vanhaa Neuvostoliittoa.

Jos Ukraina joskus pääsee nauttimaan EU-jäsenyydestä, se saa vain uuden isännän ristikseen Venäjän tilalle.

Kumitonttu kirjoitti...

Toi oli hyvin kiteytetty!

Kari kirjoitti...

Itse näen Jugoslavian hajoamissodat ja Ukrainan kriisin kuitenkin syiltään melko erilaisina, vaikka samankaltaisuuksiakin löytyy.

Balkanilla oli pitkälti kyse USA:n, NATO:n, Euroopan sosiaalidemokraattien ja vihreiden sekä katolisten sekä muslimien(mm Turkki) ristiretki/jihadista serbejä vastaan hieman I ja II WW:n revanssihengessä. Jugoslavia ei ollut Moskovan satelliitti, vaan puolueeton maa.

Ukrainassa on enemmän kyse Venäjän imperialismin ja kolonialismin otteesta Ukrainaan ja Länsi Ukrainan pyrkimyksestä eroon Venäjästä. Islam ei juurikaan tähän asti ole näytellyt osaa kriisissä.
Jos veikata pitäisi, niin näkisin että tähän asti hiljaa ollut turkkien ja tataarien Krimi nousee Euroopassa Kaukasuksen jatkeeksi, joten kriisin suurin pitkäaikainen vaikutus on islamin sotarintaman siirtyminen askeleen kohti läntistä Eurooppaa.

Obaman USA ja NATO ei maailmannäyttämöllä näyttele enää muuta osaa, kuin että verbaalisti toppuuttelee Venäjää ja konkreettisesti tukee Islamin imperialismia ja kolonialismia Euroopassa aivan kuten Clintonin aikanakin.

Vasarahammer kirjoitti...

Kari, nuo suurvaltapolitiikkaan liittyvät erot ovat selkeitä eli olet tässä oikeassa. Venäjä oli tuolloin heikko eikä olisi pystynyt vastustamaan länttä.

Pointtini on vain siinä, että hajoaminen tapahtui hallitsemattomasti sitten, kun se alkoi.

Kroaatit eivät halunneet asua serbien hallitsemassa liittovaltiossa ja serbit oli helppo pelotella "Ustashaa" vastaan, vaikka modernista Kroatian valtiosta tuskin olisi tullut mitään natsivaltiota vaan maa olisi kiinnittynyt länteen.

Kroatiassa oli sisällissodan alkaessa suuri serbivähemmistö samalla tavalla kuin Ukrainassa on miljoonia venäläisiä.

Jos Ukrainan hajoaminen lähtee liikkeelle, väkivallalta ja kuolonuhreilta tuskin vältytään. Ensimmäinen vaihe on jo käynnistynyt venäläisenemmistöisellä Krimin niemimaalla.

Kari kirjoitti...

Niin, Balkanilla serbien kannalta tilanne meni hallitsemattomasti, mutta muslimien kannalta niinkuin pitikin Lännen ja Turkin rahoittaessa ja aseistaessa kaikkia mahdollisia separatisti liikkeitä Balkanilla ja Euroopan, IMF:n, Clintonin ja Kissingerin kuristaessa ensin taloutta ja sitten peukaloruuvia.

Lopulta Invaasiojoukot, 37000 Naton pommituslentoa(monesti siviilikohteisiin) ja Ahtisaari tekivät tehtävänsä ja Eurooppaan saatiin pari-kolme uutta islamiin taipuvaista valtiota lisää.

Nyt puhutaan Krimin "venäläisistä" pyssymiehistä, mutta monenkohan kulttuuritausta ja uskonto on turkkilaista tai vielä kaukaisempaa Kultaisen Ordan tuontitavaraa?

Vasarahammer kirjoitti...

Krimillä ainakin paikalliset tataarit ovat Ukrainan väliaikaishallinnon puolella. Krimin tataarien kokemukset neuvostoajasta ovat lievästi sanottuna huonoja. Stalin nimittäin karkotti heidät Kazakhstaniin ja Uzbekistaniin, koska piti heitä natsien kätyreinä.

Jugoslavia-kommentilla viittasin lähinnä siihen, miten kaikki alkoi eli Kroatian itsenäisyssotaan. Bosnian sota alkoi vasta sen jälkeen.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Jugoslavian sotien ensimmäinen, tosin varsin lyhyt erä oli tämä kahina Sloveniassa. Ja minulla on sellainen käsitys, että huomattavasti huonommin aseistetut slovenialaiset paikallisjoukot tappelivat siellä varsin mallikelpoisesti, ja voittivat koko rähinän. Minulla on tosin sellainenkin käsitys, että vastassa olleessa Jugoslavian liittoarmeijassa oli paljon muitakin kuin serbejä, eikä heillä ollut kovin suurta mielenkiintoa kyykyttää slovenialaisia. Sloveniaa kehuvat kaverini muuten varsin mainioksi matkailumaaksi.

Kari kirjoitti...

Krimin tataarit samoin kuin Kaukasuksen tsetseenit(niinkuin muslimit ja arabit kaikkialla yleensäkin) liittoutuivat natsien kanssa, ja siksi saivat Stalinilta lähdön Siperiaan. Muita Ukrainassa hän tappoi miljoonittain nälkään.

Vielä tänä päivänä muslimien sympatiat kulkevat kansallissosialismin mieluummin kuin kansainvälisen sosialismin suuntaan, joten tataarienkin valinta on mieluummin nationalisti Pandera, kuin hänet tappanut internationalisti Krutshev.

Balkanin viime sota alkoi pohjoisesta Slovaniasta ja kulki etelään läpi koko Jugoslavian, eikä ole vieläkään kunnolla päättynyt.

Median punaisena lankana Balkanilla oli serbien demonisointi ja muslimien uhriuttaminen. Saapi nähdä millainen poliittisesti korrekti stoori Ukrainasta tarjoillaan.

Vasarahammer kirjoitti...

"Jugoslavian sotien ensimmäinen, tosin varsin lyhyt erä oli tämä kahina Sloveniassa. Ja minulla on sellainen käsitys, että huomattavasti huonommin aseistetut slovenialaiset paikallisjoukot tappelivat siellä varsin mallikelpoisesti, ja voittivat koko rähinän."

Slovenia selvisi suhteellisen vähällä lähinnä siksi, että siellä ei ollut suurta serbivähemmistöä, jota liittoarmeijan piti "suojella".

Kroatiassa oli taas suuria serbienemmistöisiä alueita (esim. Krajina). Yksi Milosevicin tavoitteista oli yhdistää entisen Jugoslavian serbialueet. Tämä tavoite epäonnistui heti ensimmäisessä sodassa.

Slovenia oli entisen Jugoslavian vaurainta aluetta ja siistin näköinen paikka silloinkin, kun se oli osa Jugoslaviaa.

klova kirjoitti...

Serbien äärilaitakin piti sloveeneja jotakuin germanisoituneina slaaveina tai slaavilaistuneita germaaneina.

Yhtä kaikki yleinen mielipide oli,että jos sloveenit haluavat mennä,niin senkun menevät.Mutta Kroatiasta tapellaan.

Jos Ukraina seuraa Jugoslavian reittiä,niin seuraavaksi pitäisi ilmestyä siviiliuhreja ja näiden uhrien haudoilla poliitikkoja pitämässä puheita siitä,kuinka ne toiset haluavat tappaa,raiskata ja ryöstää.

Ukrainalaisten länsimielisten kannattaisi muistaa,että länkkärien mielenkiinto johonkin asiaan kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.Ellei mitään dramaattista tapahdu,niin länkkäri vaihtaa tv-kanavaa.




Kari kirjoitti...

Kyllä. Balkanin sota oli paljolti median, sillä ja sillä kanavalla, muodostamien mielikuvien sota.

Jo Sloveniassa mediavyörytys oli kovaa mikä näkyy sodan uhreistakin, joista melkoinen osa oli (Serbian vastaisia)toimittajia.
Ukrainassa tämä vaihe ei ole ainakaan vielä lähtenyt suuremmin käyntiin.

Sloveniassa ollut Jugoslavian armeija muodostui pääosin albaaneista, kroateista ja bosnikeista, ja montenegrolaisista joilla ei ollut aikomustakaan taistella sen enempää kuin sodanjohdollakaan. Serbien huomio oli jo alkaneessa Kroatian sodassa.
Ukrainassa etnisyyksiä on vähemmän, mutta sosialismin luomat traumat syvempiä.
Armeija lienee Euroopan toiseksi suurin, joten maasta löytyy kalustoa suurempaankin välien selvittelyyn.

Ukrainan kriisi on tyyppiesimerkki sosialististen yhteiskuntakokeilujen loppuvaiheessa aina esiin tulevista ongelmista. Silloin tyhjiin imetty ja raunioina oleva yhteiskunta alkaa luonnollisesti etsiä apua etnisyydestä, kielestä, klaanista ja uskonnosta yms Big Governmentin taas kerran osoittauduttua ihmisten suurimmaksi viholliseksi.

Miltton Friidman kirjoitti...

Ukrainassa on selvästikin jako länsi- ja itä-ukrainalaisten kesken.

Samoin Ukraina on rajamaa. Ukrainan nimi ukrainaksi on siis raja-maa, U-krajina. Ukrainassa länsi kohtaa idän, se on Euraasiaa. Euroopan ja Aasian rajamaa.

Mielestäni kestävin ratkaisu olisi Ukrainan jakaminen. Länsipuolisko länsimielisille ja itäpuolisko itämielisille.

Muuten Ukraina tulee olemaan aina konfliktin ja sodan keskellä - niinhän nytkin: länsi (EU+USA) taistelee Ukrainasta Putinin Venäjää vastaan.

Miltton Friidman kirjoitti...

Tsekkoslovakia jakautui rauhanomaisesti Tsekiksi ja Slovakiaksi. Jos Itä-Ukraina ja Länsi-Ukraina eivät halua olla samassa valtiossa niin tarviiko väkisin pitää?

Itä-Ukrainassa ei taideta ihmeemmin puhua ukrainaa ja toisaalta Länsi-Ukrainassa ei mahdeta puhua venäjää?


Tätä ajattelin minäkin. Komppaan.

Kari kirjoitti...

Ukrainan kriisi on ollut Venäjän näyttöä voimasta yhtä paljon kuin Obaman ja NATO:n näyttöä heikkoudesta ja utopioissa elämisestä.

Tähänastisista kommenteistaan väkevimmissä obama oli huolissaan Venäjän eduista mahdollisen Ukrainan kriisiin sekaantumisen johdosta. Niin ja uhkaus olla kättelemättä Putinin kanssa tulevassa kansainvälisessä kokouksessa.

Ei puhettakaan Välimeren kuudennen laivaston lähettämisestä Mustallemerelle.
Päinvastoin sen ohjus-hävittäjä USS Bainbridge lähti kotiin joku aika sitten suoritettuaan partiointia Afrikan Sarven tienoilla ja:

"While in Seychelles, Bainbridge Sailors volunteered by planting mangrove seeds, building a dam, and constructing bird hides for Nature Seychelles, a wildlife sanctuary in the archipelagic nation. The ship also assisted five Somali fisherman stranded at sea to return home safely."

Näin se Nobelin sosialistipalkinto velvoittaa unelmoijiaan.