maanantaina, tammikuuta 28, 2013

Suomi on ruotsalainen eli ei yhtään mitään

Vuodenvaihteen jälkeen alkanut rasismivyörytys on nyt saanut seurakseen ”Suomi on Ruotsalainen” -juttusarjan Yleisradiossa. Perussuomalaisten jytkyn jälkeinen natsidokumenttien sarja on siis päättynyt ja on aika siirtyä uuteen vaiheeseen suomalaisuuden mitätöinnissä. Enemmistökansallisuuden mitätöinti ei kuitenkaan ole suomalaisen akateemisen ja mediaeliitin yksinoikeus, vaan samaa tapahtuu myös muissa pohjoismaissa ja laajemmin kaikissa länsimaissa.


”Juuri nyt tärkein asia on dekonstruoida enemmistö (=etniset norjalaiset) niin, että sitä ei enää koskaan voi kutsua enemmistöksi.”

Wikipedian mukaan Hylland Eriksen on työssään keskittynyt popularisoimaan sosiaaliantropologiaa ja tuomaan kulttuurirelativismia ja norjalaisen nationalismin kritiikkiä julkiseen keskusteluun. Suomessakin jaetaan laajalti Hylland Eriksenin tapa suhtautua kansalliseen kulttuuriin.

Yle suomalaisuuden mitätöinnin etujoukkona

Suomi on ruotsalainen -juttusarja on sellaisenaan ihan katsomisen arvoinen ja sisältää mielenkiintoista tietoa Suomen historiasta. Siksi se soveltuukin erinomaisesti suomalaisuuden vähättelyyn. Suomi eli pitkään osana Ruotsia ja maidemme välillä on edelleen paljon yhteistä, minkä ansiosta ruotsalaisuus on erinomainen keino dekonstruoida suomalaisuutta.

Myös Ylen tuottama Musta Mannerheim -elokuva voidaan nähdä yrityksenä pudottaa kansallinen ikoni jalustalta, joskin siinä oli enemmän kyse tietoisesta provokaatiosta. Tuottaja Erkko Lyytinen perusteli elokuvaa tarpeella uudistaa isänmaallisuuden ilmaisutapoja. Hän myös muisti mainita Mannerheimin pelottoman suhtautumisen vieraisiin kulttuureihin ikään kuin vastapainona Perussuomalaisten vaalivoiton ”impivaaralaisuudelle”.

Kaikkein suorasanaisimmin suomalaisuutta ”ravisteli” entinen Demokraatti-lehden päätoimittaja Kari Arola radiouutisten Ykkösaamun kolumnillaan ”Supisuomalaisuus – satusetien sepite”. Arola käyttää väljästi historiaa aseenaan, kun hän todistelee, kuinka suomalaisuus on pelkkää satua, johon uskovat vain tyhmät:

”Topeliaanisen seesteinen kuva ahkerasta, vaatimattomasta, yhtenäisestä kansasta on suomalaisuusaatteen sepittämää itsepetosta, väärennetyn valheellinen kansallinen identiteetti. Suomalaisuusmyyttiä on toisteltu rahvaalle alakoulusta alkaen. Tarina on ollut yksinkertainen, jotta sitä voitu kertoa nuorille ja tietämättömille.”

Lopuksi Arola vielä menee reilusti riman alta Breivik-kortillaan:

”Satiiriin hahmoon puettu ylimielinen, nationalistinen pilkka ja vihapuhe saattavat olla siemen hirmuteoille.
Eikö Norjan Utöyan verilöylyssäkin ollut äärikansallisia piirteitä?”

Arolankaan dekonstruktiossa ei kirjoituksesta huokuvasta ylimielisyydestä huolimatta ole mitään erityisen omaperäistä. Ylhäältä päin annettu, ylimielinen propaganda ei tosin tehoa kovin hyvin vaan herättää lukijassa voimakkaan vastareaktion.

Mitätöinnin lisäksi toinen keino heikentää kansallista identiteettiä on saada ihmiset häpeämään oman kansansa historia. Tätä asiaa tutkii Suomen Akatemian tutkijatohtori Inari Sakki, joka tutkii kansallisen historiakäsityksen suhdetta äärioikeiston kannatukseen ja selvittää, voiko ihmisten ulkomaalaisvastaisuutta ja ääriliikkeiden kannatusta vähentää herättelemällä tietoisuutta menneisyyden kansallisista väärinteoista.

Sakin tutkimukseen kuuluu myös kokeellinen osuus, jossa suomalaisille esitetään kuvia Karjalan nälkäleireistä. Näin pyritään herättämään koehenkilöissä kollektiivista syyllisyyttä, kuten natsismin jälkeisessä Saksassa on onnistuneesti tehty.

Samaan aikaan Ruotsissa

Ruotsissa avoin ruotsalaisuuteen kohdistuva vihamielisyys ja halveksunta on edennyt selvästi pitemmälle kuin Suomessa. Halveksunta ulottuu jopa valtion johtoon saakka. Pääministeri Fredrik Reinfeldt on sanonut:

”Aitoruotsalaisuus on pelkkää barbariaa. Muu kehitys on tullut ulkoa päin.”

Lisäksi entinen Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Mona Sahlin on verrannut maahanmuuttajien kulttuuria ruotsalaiseen seuraavasti:

”Teillä [maahanmuuttajilla] on kulttuuri, identiteetti, historia ja jotakin yhteistä keskenänne. Meillä on vain juhannusaatto ja muita hölmöjä asioita.”

Ruotsissa ei sentään yritetä esittää, että Ruotsi on suomalainen. Aiemmassa kirjoituksessani mainitsin kirjailija Katarina Mazettin ruotsalaisuutta vähättelevän kolumnin, joka sai aikaan palautevyöryn. Ruotsissakaan kaikki eivät pidä oman kulttuurinsa ja identiteettinsä vähättelystä, vaikka ruotsalaiset pitävät monesti itseään edistyksellisinä.

Miksi vähättelyä harrastetaan?

Kansallisen identiteetin dekonstruointi voidaan nähdä ideologisena projektina, jota harjoitetaan osin tietoisesti. Yliopistojen humanistiset tiedekunnat, joissa journalistit opiskelevat, ovat postmodernin vasemmistolaisuuden marinoimia.Kriittinen teoria ja dekonstruointi leviävät sieltä kaikille yhteiskunnan osa-alueille.

Oman kansan, sen historian ja kulttuurin vähättelystä on tullut eliitin keskuudessa muoti-ilmiö, jonka avulla osoitetaan oma ylemmyys suhteessa rahvaaseen. Suomalaisuutta halventamalla osoittaa oman älyllisen ja moraalisen ylivertaisuutensa verrattuna niihin, jotka pitävät perinteitä ja omaa kulttuuria arvossa. Suomalaisuutta voi mediassa haukkua vaikka kuinka paljon saamatta rasistin leimaa otsaansa. Haukkumalla jotakin ei-länsimaalaista etnistä tai uskonnollista ryhmää samalla tavalla saa vain syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Haukkua ei saa edes leikillään tai osoittaakseen median kaksoisstandardin, kuten Jussi Halla-ahon oikeudenkäynti ja tuomio osoittavat.

Suomi on ruotsalainen eli ei yhtään mitään, jos uskoo ruotsalaisia poliitikkoja tai mediavaikuttajia. Suomalaisuus ei ole mitään, koska ruotsalaisuuskaan ei ole mitään paitsi silloin, kun pitää osoittaa suomalaisuuden mitättömyys ja olemattomuus.

Toisaalta kun propaganda muuttuu tarpeeksi räikeäksi ja ero todellisuuteen liian suureksi, se kääntyy itseään vastaan. Valheellinen ja ylimielinen propaganda kasvattaa eliitin ja kansalaisten välistä kuilua, mikä heikentää luottamusta vallanpitäjiin. Seuraukset voivat olla ikävät ja aivan toiset, kuin mitä propagandan levittäjät tavoittelevat.

8 kommenttia:

Hampus Munck kirjoitti...

"Suomi on ruotsalainen" -ohjelma on silläkin tavalla koominen, että siinä unohdetaan (tarkoituksellisesti) meidän suomenruotsalaisten olemassaolo ihan kokonaan. Suomi on ruotsalainen eli ei yhtään mitään, mutta meitä hurreja ei ole edes olemassa. Toisaalta se on ymmärrettävää, kun olemme kielikauhumme vuoksi antaneet kieliryhmämme johdon RKP:n tolloille.

Vasarahammer kirjoitti...

"Suomi on ruotsalainen eli ei yhtään mitään, mutta meitä hurreja ei ole edes olemassa."

Jos vähän lueskelet Suomi on ruotsalainen -juttusarjan kommentteja, monet yhdistävät tuon sarjan suomenruotsalaisuuteen, kaksikielisyyteen ja pakkoruotsiin, vaikka mitään todellista yhteyttä ei ole.

Pakkoruotsi oli aikanaan (60-luvun lopulla) peruskoulujärjestelmään liittyvä asia ja poliittisten lehmänkauppojen lopputulos.

Myös kaksikielisyyttä voidaan pitää poliittisena kompromissina ja ratkaisuna autonomian ajan lopun ja itsenäisyyden alkuajan kieliriitoihin.

Eli tahallisen provokatiivisella juttusarjallaan Yle herättää yleisössään lähinnä kiukkua, joka kohdistuu kaiken lisäksi vääriin ihmisiin.

"kielikauhumme vuoksi antaneet kieliryhmämme johdon RKP:n tolloille."

Ilman RKP:tä suomenruotsalaisten poliittinen vaikutusvalta "liudentuisi", mikä vaarantaisi virallisen kaksikielisyyden. Tähän RKP:n asema perustuu.

Valitettavasti RKP on omaksunut politiikakseen (muissa kuin kielikysymyksissä) Ruotsin kansanpuolueen politiikan eli modernin liberalismin ja esiintyy suvaitsevaisuuden esitaistelijana. Tämä ei välttämättä ole viisas valinta pitkällä tähtäimellä.

IDA kirjoitti...

Voi olla, että suomenruotsalaiset jäävät ilman mainintaa, koska sarjan tekijöistä todennäköisesti korkeintaan noin yksi kymmenestä osaa ruotsia, mutta jokainen osaa tilata illallisen Silja Linella ;)

Katselin kaksi ensimmäistä osaa ja sarja on ainakin niiden perusteella todella huono. Jopa tutkijoiden haastattelut vaikuttavat leikatuilta vain korostamaan tekijöiden omaa käsirjoitusta.

Toinen YLE:n sarja Kuninkaittemme jäljillä on huomattavan paljon parempi.

Demokraatin päätoimittaja on itse opetettu papukaija, joka kirjoituksissaan kirkastaa ansiokkaasti SDP:n linjaa. Kyllä Perussuomalaisiin jäseniä ja äänestäjiä mahtuu, ei siinä mitään.

Kumitonttu kirjoitti...

En ole sen syvemmin perehtynyt aiheeseen, mutta venäläiset pitävät nykyistä isovenäläistä kulttuuria sekoituksena slaavilaisesta ja suomalaisugrilaisesta. Suomalaisia kieliä puhutaan paljon laajemmin Venäjällä kuin Ruotsissa, joten perustellusti voisi väittää meidän olevan lähempänä venäläisiä kuin ruotsalaisia. Toki 1900-luvulla Suomi ajautui hakemaan tukea Ruotsista kun Neuvosotoliitto syntyi, mutta sitä ennen 1900-luvun alussa syntynyt fennomaani-liike ainakin selvästi osoitti, että kotimainen älymystömme ei pitänyt suomalaisia ruotsalaisina.

Tiedä häntä kun tässä eletään idän ja lännen porttina, mutta molemmat kulttuurit ovat jättäneet jälkensä meihin. Viimeinen kova painostus tuli idästä, ja ainakin iso osa kansasta ja puolet poliitikoista repsahtivat karhun syliin. Joten kyllä se venäläisyyskin meitä tuntuu kiehtovan ja miellyttävän, vaikka toisin uskottelemme.

vieras kirjoitti...

Suomen puolella pyritään mitätöimään suomalaisia ja suomalaisuutta. Sitä toteutetaan siten että hypetetään Ruotsia, ruotsalaisuutta, ruotsalaista kulttuuria, ruotsalaisia sekä historiaa Ruotsin vallan ajalta.

Mutta Ruotsin puolella sitten mitätöidään ruotsalaisuutta ja ruotsalaisia. Tätä ei tainnut olla vielä silloin kuin Tage Erlander oli pääministeri?

Onko näillä kahdella jotain tekemistä keskenään? Onko siis kyse siitä että Ruotsi ja ruotsalaiset tarvitsevat jonkin jota voivat inhota vielä enemmän kuin itseään? Ruotsissa maahanmuuttajien ja heidän kulttuurin kehuminen ei ole kohdistunut ruotsinsuomalaisiin.

Nähtävästi Yle on jostain syystä päästänyt kommentteja läpi. Monen kommenitin kirjoittaja sanoo ettei tykkää tuosta Ruotsin ja ruotsalaisuuden hypettämisestä.

Herää kysymys missä määrin YLE:n ruotsinkielinen puoli, muut ruotsinkieliset mediat, RKP, ruotsinkieliset säätiöt ja yhdistykset sekä ruotsinkieliset tahot pyrkivät toimimaan Ruotsin etujen ajajina Suomessa? Missä määrin he pyrkivät tuomaan Suomeen niitä samoja ideologioita, käytäntöjä ja menettelytapoja tms. joita on Ruotsissa? Missä määrin he pyrkivät välittämään Ruotsiin tietoja Suomesta?

RKP vaati aikoinaan pakkoruotsia kouluihin kun peruskoulu otettiin käyttöön. Muuten se ei suostunut mukaan hallitukseen. RKP:lle ruotsin kieli ja ruotsinkieliset palvelut ovat yli-ideologia johon verrattuna kaikki muut ovat yhdentekeviä asioita. Pakkoruotsi on vallankäytön väline. Muille se on rahan polttamista ja ajanhaaskausta. Taitaa olla niin että melko moni suomenruotsalainen vastustaa pakkoruotsia.

RKP ei jostain syystä ole ikinä tajunnut tai ei halua myöntää ettei pakkoruotsi takaa ruotsinkielisiä palveluja. Ruotsinkieliset osaavat valmiiksi ruotsia joten he olisivat sopivimmat järjestämään ruotsinkieliset palvelut.

En tiedä miten on mutta jos jokin suomalainen puhuu huonoa ruotsia niin suomenruotsalainen asiakas varmaan vaivautuu ja vaihtaa suomeen.

blogger kirjoitti...

Molemmat naapuri kulttuurit ovat vaikuttaneet meihin suuresti. Olen asunut sekä Ruotsissa, että Venäjällä ja kokenut tämän. Toki olemme kulttuurimielessä paljon enemmän ruotsalaisia kuin venäläisiä.

Ruotsi liittyy myös Venäjän historiaan keskeisesti. Nimi Russia tulee vikingeistä, joita kutsuttiin nimellä Rus. Alussa oli kolme veljestä, jotka hallitsivat eri kaupunkeja. Rurik oli Novgorodissa. Muut veljekset menehtyivät aika pian ja Rurik jäi hallitsemaan aluetta, josta tuli Kievskaya Rus (Киевская Русь), kun pääkaupunki siirrettiin Kieviin. Tämä on nykyvenäjän perusta. Ensimmäiset hallitsijat ja tsaarit, mukaanlukien Iivana Julma, olivat siis pohjoisesta jokia pitkin tulleiden viikinkien jälkeläisiä ja he antoivat Venäjälle myös sen nimen. Venäjän pääkaupunki on vaihtunut monta kertaa ja Mongolit ja muut ehtivät jyrätä nykyisen Moskovan moneen kertaan (joka aikanaan oli nykyisen Kremlin paikalla muurien ympäröimänä - nykyiset muurit ovat muistaakseni 1500 luvulta jonkun Italialaisen arkkitehdin suunnittelemana)

Ihmiset ja kansat ovat kautta aikojen liikkuneet ja kansakunnat muotuneet vähitellen ammentaen vaikutuksia kaikista niistä aikakausista ja vaiheista jonka läpi ne ovat kulkeneet. Ruotsin vaikutus nykyiseen Suomeen on merkittävä. Ruotsalaisten tullessa itämaalle täällä asui arvioiden mukaan 50 000 hajanaisissa heimoissa. Ei ollut olemassa Suomea, eikä oikein Ruotsiakaan. Suomi on ollut osa Ruotsia sen yhteiskunnan kehityskaaren alusta lähtien.

Vasarahammer kirjoitti...

"Ruotsin vaikutus nykyiseen Suomeen on merkittävä. Ruotsalaisten tullessa itämaalle täällä asui arvioiden mukaan 50 000 hajanaisissa heimoissa. Ei ollut olemassa Suomea, eikä oikein Ruotsiakaan. Suomi on ollut osa Ruotsia sen yhteiskunnan kehityskaaren alusta lähtien."

Tästä ei ole mitään erimielisyyttä eli suomalainen kulttuuri on saanut vaikutteita niin Ruotsista, Venäjältä kuin Saksasta.

Kyse on vain Ylen toiminnan tarkoitushakuisuudesta eli systemaattisesta suomalaisuuden vähättelystä, jota tämä Suomi on ruotsalainen -juttusarja tukee.

Simo Mäkelä kirjoitti...

Ei se niin huono "satu" ole, mitä nämä topeliaaniset satusedät ovat sepittäneet. Tämä setien satu on luonut maan ja kansan joka on taistellut varsin menestyksekkäästi suurvaltoja vastaan (NL; Saksa), selvinnyt sotakorvauksista ja maan,josta on tullut hyvinvointi valtio.

No nyt uudet satusedät yrittää lopettaa sadun ja sepittää uutta satua tilalle. Tuleeko siitä sadusta sitten vuosisatainen menestys vai tuho? Vai jatkuuko entinen satu kaikesta huolimatta? Jää nähtäväksi. Itse kannatan tietysti vanhan "sadun" pohjalta jatkamista.