tiistaina, marraskuuta 27, 2012

Auringonlaskun ala

Katselin Yle Fem -kanavalta keskusteluohjelmaa Suunvuoro (Muntur), jossa joukko ruotsinsuomalaisia mediavaikuttajia keskusteli ajankohtaisista aiheista. Vieraaksi oli kutsuttu Aftonbladetin päätoimittaja Jan Helin, joka on aiemmin urallaan toimittanut ahvenanmaalaista paikallislehteä.

Journalistien keskinäinen keskustelu on vain harvoin mielenkiintoista ulkopuoliselle. Suunvuoro-ohjelmassa pääsi tavallinen katsoja seuraamaan, miten ruotsalaismedian toimintatavat leviävät Suomeen. Ne tulevat suomenruotsalaisen median kautta ja lännen oppi selittää ainakin osittain Hufvudstadsbladetin harrastaman negatiivisen kirjoittelun Perussuomalaisista.

”Rehellinen” Jan Helin

Aftonbladetin päätoimittaja Helin pääsi ohjelmassa helpolla, sillä muut vieraat olivat vieraskoreita eivätkä asettaneet kyseenalaiseksi ruotsalaismedian yhden puolueen yksisilmäiseen demonisointiin keskittynyttä mediakulttuuria. Omahyväisen ja falskin Helinin annettiin myös valehdella ilman, että kukaan esitti eriävää mielipidettä.

Helin esiintyi rohkeana sananvapautta kannattavana journalistina, koska hän oli vuonna 2009 julkaissut Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkessonin mielipidekirjoituksen lehdessään. Tämän blogin lukijat voivat muistaa, että Helinin edustama sanomalehti ei kyennyt julkaisemaan kirjoitusta sellaisenaan, vaan otsikkoa piti vääristellä, jotta se kuulostaisi ”muukalaisvihamieliseltä”.

Åkesson kirjoitti otsikolla ”Islam – suurin uhka sitten toisen maailmansodan”. Aftonbladet oli Helinin siunaamana vaihtanut otsikkoon sanan ”islam” tilalle ”muslimit”. Tällaista journalistista rehellisyyttä Helin edustaa.

Helin selitteli ”rohkeuttaan” ohjelmassa seuraavasti:

”Minun tehtäväni ei ole varmistaa, että puolue saa mahdollisimman vähän ääniä.”

Tässäkin Helin oli epärehellinen. Ennen viime valtiopäivävaaleja Aftonbladet järjesti ”Vi gillar olika” (Tykkäämme toisenlaisista) -nimisen kampanjan, joka oli suunnattu Ruotsidemokraatteja vastaan. Lisäksi lehti kieltäytyi julkaisemasta Ruotsidemokraattien vaalimainoksia, mihin sillä on tietysti täysi oikeus. Helin puhuu yhtä ja tekee toista.

Helin myös peräänkuulutti Ruotsidemokraattien ”arvoperustaa”. Helinin kaltaiset tuntuvat ajattelevan, että vähän pintaa raaputtamalla Ruotsidemokraattien takaa löytyy oikeata rasismia ja natsismin ihailua. Puolueen varhaishistoriasta tällaisia henkilöitä todistettavasti löytyy, mutta Åkessonin johdolla puolue on puhdistettu ja  natsihenkiset ovat siirtyneet muihin puolueisiin ja järjestöihin.

Kännykkävideo

Median toiminnasta huolimatta Ruotsidemokraattien kannatus on jatkanut kasvuaan gallupeissa. Juuri sopivasti sen jälkeen, kun puolueen gallup-kannatus oli noussut yli kymmenen prosentin, Expressen julkaisi sivuillaan kaksi vuotta vanhan videon, jossa selvästi humaltunut Ruotsidemokraattien kansanedustaja Erik Almqvist nimittelee hänelle huutelevaa henkilöä epäasiallisilla ilmauksilla.

Media luuli tässä vaiheessa, että Almqvistin käytös todistaisi lehtien lukijoille, millaisia Ruotsidemokraatit todellisuudessa ovat. Vaikka puheenjohtaja Åkesson erotti Almqvistin välittömästi kaikista puolueen luottamustehtävistä, skandaalia puitiin lehdissä ja televisiossa usean päivän ajan. Mediavaikuttajien pettymys oli suuri, kun Ruotsidemokraatit sai heti seuraavassa mielipidetiedustelussa yli 10 prosentin kannatuksen. Kysely tehtiin kännykkävideon julkaisun jälkeen.

Nähdyn perusteella suomenruotsalaisen mediaväen ei kannata ottaa oppia Ruotsista siinä, miten ei-toivotun puolueen kannatusta vähennetään.

Yle Fem -ohjelmasta välittyi kuva tiedonvälityksen ammattilaisista, jotka eivät pyrkineet kuvaamaan todellisuutta objektiivisesti. Enemmänkin valiteltiin epäonnistumista jytkyn torjunnassa, kun media juoksi Soinin perässä ja unohti kertoa, että Perussuomalaisten joukossa on ”aitoja vastajihadisteja”, kuten Marianne Lyden jaksoi muistuttaa.

Kun yleisö ymmärtää, että tiedon välittäjät eivät todellisuudessa välitä tietoa vaan propagandaa, toimittajat menettävät yleisön luottamuksen. Tämä näkyy sekä tilaajamäärien laskuna että toimittajan ammatin arvostuksen katoamisena. Ruotsissa toimittajiin luotetaan suurin piirtein yhtä paljon kuin käytettyjen autojen kauppiaisiin. He myös edustavat huonosti kansaa, sillä ruotsalaistoimittajien keskuudessa Ympäristö- ja Vasemmistopuolueita kannatetaan suhteettoman paljon.

Torakkavertaus

Ruotsissa saavutettiin jonkinlainen journalistinen pohjakosketus, kun Östersundissa ilmestyvä pieni sosiaalidemokraattinen Länstidning julkaisi Ida Nilsingin kirjoituksen ”Ruotsidemokraattien maailmassa kaikki ovat potentiaalisesti arvottomia”. Nuoren vasemmistolaisen toimittajan kirjoitus itsessään on täynnä klisheitä ”kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta”. Eli jos arvostelet pakolaisten vastaanoton kustannuksia, olet ruotsidemokraatti etkä kannata kaikkien ihmisten samanarvoisuutta.

Nilsingin kirjoitusta höysti varsin vaikuttava pilapiirros, johon oli piirretty Jimmie Åkessonin päällä varustettu torakka ja tuholaistorjuja, jonka myrkkytankissa oli muiden eduskuntapuolueiden tunnukset. Kuva voisi professori Jan Sundbergin sanoin olla suoraan ”Völkische Beobachterin sivuilta”, sillä käytetty symboliikka herättää varsin voimakkaita mielleyhtymiä.

Kuvan voi ymmärtää siten, että Ruotsidemokraatit tulee hävittää keinoja kaihtamatta. Toisaalta sitä voi tulkita myös kuvauksena Ruotsin poliittisesta todellisuudesta, jossa kaikki puolueet yhteisrintamassa pyrkivät keinoja kaihtamatta torjumaan Ruotsidemokraattien uhkaa. Kuvasta kuitenkin puuttuvat Ruotsin tärkeimpien mediatalojen logot, jotka ilman muuta kuuluisivat myrkkytankkiin puoluetunnusten rinnalle.

Turun Sanomat iskee taas

Suomessa tilanne ei ole oleellisesti parempi. Median itsesäätelyelin Julkisen sanan neuvosto julkaisi langettavan päätöksen Iltalehden pääkirjoituksesta, jossa kansanedustaja Jussi Halla-ahoa sanottiin ”Breivikin oppi-isäksi”. Väite on todistettavasti valheellinen ja mustamaalaustarkoitus ilmeinen mutta mediaa se ei estä ja tuskin edes merkittävästi hidastaa.

Helena Erosen satiirisesta hihamerkkikirjoituksesta noussut kohu todisti, että suomalaismediasta puuttuu sekä lähde- että itsekritiikki. Selkeästi tahallaan väärin ymmärretystä kirjoituksesta tehtiin kohuotsikkoja, joissa annettiin ymmärtää, että kansanedustaja James Hirvisaaren silloinen avustaja oikeasti kannattaa hihamerkkejä eri kansallisuuksille.

Turun Sanomat ilmoitti 26.11., että uusi kansallismielinen Suomidemokraatit-niminen yhdistys perustettiin. Lisäksi lehti tiesi kertoa seuraavaa:

”Puolueen perustamista on suunniteltu Facebook-ryhmässä, johon on liittynyt oma-aloitteisesti useita Perussuomalaisten luottamushenkilöitä sekä tunnettuja rikollisjärjestöjen ja skinhead-liikkeen jäseniä.”

”Suomidemokraattien perustamista suunnittelevaan ryhmään ovat liittyneet oma-aloitteisesti muun muassa kansanedustaja James Hirvisaari, Kotkan Perussuomalaisten puheenjohtaja Freddy Van Wonterghem, Kemin Perussuomalaisten puheenjohtaja Harri Tauriainen, Kangasalan kunnanvaltuutettu Jani Viinikainen ja Salon varavaltuutettu Jani Salomaa.”

Juttu kuulostaa hyvältä, mutta se ei pidä paikkaansa. Henkilöt eivät olleet liittyneet Facebook-ryhmään vaan heidät olisi siihen liitetty. Toimittaja on luultavasti myös keksinyt yhteydet skinhead-liikkeeseen ja rikollisjärjestöihin omasta päästään. Alkuperäistä juttua ei löydy enää Turun Sanomien sivuilta, mutta kuvakaappaus löytyy täältä.

Yksi journalistin tunnusmerkeistä on täydellinen kyvyttömyys rehelliseen itsekritiikkiin. Valheellista itsekritiikkiä osataan kyllä esittää esimerkiksi Yle Fem -kanavan Suunvuoro-ohjelmassa, jossa mietittiin, mitä tehtiin väärin, kun Perussuomalaiset saivat jytkynsä.

Iltalehden sivuilta voi käydä lukemassa, miten päätoimittaja Kari Kivelä yrittää selitellä Breivik-vertaustaan. Journalisti ei tee virheitä eikä ole koskaan väärässä.

13 kommenttia:

IDA kirjoitti...

"Kuva voisi professori Jan Sundbergin sanoin olla suoraan ”Völkische Beobachterin sivuilta”, sillä käytetty symboliikka herättää varsin voimakkaita mielleyhtymiä."

Aika suuri osa nykymedian teksteistä voisi olla suoraan sieltä.

Maahanmuuttokriittisten liikkeiden ohella kannattaa seurata kuinka esimerkiksi kirkkoa, ja varsinkin katolista kirkkoa, joka ei millään muotoa ole maahanmuuttokriittinen, käsitellään. Kyseessä on aivan puhdas propaganda, joka tähtää kohteen demonisoimiseen.

Medialla selvästi on eetos ja ideologia ja se ei enää pysty uutisoimaan asioista, jota eivät sen ideologiaan sovi.

Tarkoitan tällä siis yleistä uutismediaa. Poikkeuksia toki on, mutta harvoin suomen kielellä.

Kumitonttu kirjoitti...

Median alennustilasta on vaikea keksiä hyviä puolia, mutta ehkä sellaiseksi on tulkittavissa näkemyksesi, jonka mukaan se kuvaa ihmisten huomanneen toimittajakunnan vääristelevän tietoa omaksi edukseen (tai oman maailmankuvansa eduksi). Onneksi on tällaisia blogeja kuin tämä, niin tieto leviää. Hitaasti mutta varmasti.

Viime vuosilta isoja hypetyksen aiheita olivat ilmaston lämpeneminen ja maahanmuuttokritiikki, joissa molemmissa media kompastui aivan rähmälleen. Tällä hetkellä euro näyttää aiheuttavan saman uudelleen, joten ainakaan toistaiseksi mitään ei vaikuta opitun. Seuraavaa aihetta on tietenkin mahdotonta ennustaa, mutta mikä ikinä se lieneekään, media tullee rypemään siinäkin. En juuri näe perusteita maksaa minkään lehden tilauksesta. Maksumuurin käyttö tietenkin toimii sikäli lehdenkin eduksi, että sen kirjoituksia ei käsitellä yhtä laajasti sosiaalisessa mediassa, joka kuitenkin näyttää edes yrittävän ottaa neljännen valtiomahdin viittaa harteilleen.

Gruvmor - Maria Olsdotter kirjoitti...

Tahdon kiittää Vasarahammeria näin erityisesti ruotsalaisen politiikan ansiokkaasta ja tarkkanäköisestä selostustyöstä. Se on työlästä, mutkat ovat monet.

Olen toivonut, etteivät suomalaiset ottaisi mallia Ruotsista maahanmuuttopolitiikassaan, mutta yhtä paha juttu on mikäli siellä lahden toisella puolella ruvetaan sokeasti samoamaan samoja yksioikoisia lehmänpolkuja kuin Aftonbladetin Jan Helin, Expressenin Thomas Matsson ja muut vastaavat. Aina heidän törkeään propagandaansa jotkut lankeavat.

Toisaalta kyllä ruotsalaisten luottamus nk journalisteihin on jatkuvasti todella alhainen. Ja Helin-Mattsson &co teeskentelevät, etteivät voi ymmärtää, mistä se johtuu, heh.

Ruotsidemokraatti Thoralf Alfsson (eduskunnassa) kirjoittaa vielä tuosta kaasutusartikkelista http://thoralf.bloggplatsen.se/2012/11/27/9059211-vi-ar-stolta/

Julia Caesar taas pohtii, milloin Ruotsissa ruvetaan rakentamaan kaasukammioita ruotsidemokraatteja / toisinajattelevia varten.
http://snaphanen.dk/2012/11/26/nar-byggs-gaskamrarna/

Pohjamutiin vajoavat ne, jotka eivät pysty väittelemään asioista todellisin, tosiasiapohjaisin väittein.

Media on kadottanut alkuperäisen tehtävänsä ja muuttunut vallan vahtikoirista valtaapitävien sylikoiriksi. Valitettavasti se tie johtaa ennen pitkää diktatuuriin.

Becker kirjoitti...

Ruotsalaista ja Pohjois-Korealaista mediaa ei erota muu kuin kieli. Sisältö on samanlaista poliittisesti korrektia soopaa.
Pitääpä olla tarkkana, sillä vaikuttaa kuin ruotsintauti yrittäisi levitä Suomeen kotihurrien välityksellä. Esim. MTV 3:n uutisia kannattaa tarkkailla, sillä siellä vähän haiskahtaa ruotsalaisen omistajan Bonniersin löyhkä. Ruotsissa esim. Expressen, Dagens Nyheter ja TV4, jotka ovat tunnetusti yksisilmäisiä Ruotsindemokraatien vihaajia.

Vasarahammer kirjoitti...

"Pohjamutiin vajoavat ne, jotka eivät pysty väittelemään asioista todellisin, tosiasiapohjaisin väittein."

Ruotsissa nimikkeellä "samhällsdebattör" kulkevat eivät edes halua väitellä. Siksi keskustellaan loputtomasti keskustelusta ja todetaan lopuksi, että Ruotsidemokraatit ovat muukalaisvihamielisiä.

Tuossa Grovmorin lainaamassa Snaphanenin artikkelissa siteerattiin Po Tidholm -nimistä musiikkikriitikkoa, joka hyökkäsi suoraan Ruotsidemokraattien äänestäjien kimppuun. Hänen mielestään ei ole mitään syytä kunnioittaa päivällispöydässä piereskelevien junttien kanssa. He pilaavat tunnelman mauttomilla vitseillään käyttävät äänioikeuttaan piruillakseen ns. establishmentille.

Tilastoista kuulemma voi päätellä, että Ruotsidemokraattien kannattajat ovat enimmäkseen heikosti koulutettuja miehiä maaseudulta. Hienoa nähdä, että Ruotsissakin käytetään Impivaara-korttia.

IDA kirjoitti...

On vaikea kuvitella mitään epähienostuneempaa kuin ruotsalainen pop.

Sinivihreä kirjoitti...

Median alennustilasta on vaikea keksiä hyviä puolia, mutta ehkä sellaiseksi on tulkittavissa näkemyksesi, jonka mukaan se kuvaa ihmisten huomanneen toimittajakunnan vääristelevän tietoa omaksi edukseen (tai oman maailmankuvansa eduksi). Onneksi on tällaisia blogeja kuin tämä, niin tieto leviää. Hitaasti mutta varmasti.

Oli miten oli, mutta kyllä suomalainen media uutisoi säännöllisesti esim. muslimimaista negatiivisiakin uutisia, kuten tämä (oli esillä Takkirauta-blogissa) :

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288518859180.html?ref=hs-tf-promo4
(Saudi-Arabia aloitti naisten elektronisen valvonnan)

Joten ei pidä luulla, että suomalainen media olisi rähmällään muslimimaailman elämäntavan edessä.

Mutta ruotsalaisesta mediasta minäkin olen ihmeissäni, vaikken ainakaan tällä palstalla toimi maahanmuuttokriitikon roolissa. Harvemmat täällä Suomessa suhtautuvat esim. perussuomalaisiin samalla demonisoivalla tavalla (on puolueissa painotuseroja joo mutta silti), vaikka jotkut kyllä.

Kai se on se vanha selitys, että koska ruotsalaiset eivät ole vuosisatoihin kokeneet ulkoista uhkaa ja ovat eettisestikin hyvin koulutettuja, he ovat kollektiivisesti sitä mieltä, että jatkuvan hyvinvoinnin alla eläneillä on velvollisuus auttaa heikompiosaisia. Ja koska heitä ei kotimaasta juuri löydy (?), siellä hyväksytään ”muun maailman väki” avun kohteeksi. Ruotsilla on mitä jakaa, olisi ilkeää toimia toisin, toisenlainen ajattelu on heti rasismia.

Suomessa ja monissa muissa maissa hyvinvointi ja koskemattomuus eivät ole olleet niin itsestään selviä, joten uhista on säilynyt parempi tietoisuus. On täytynyt vähän taistellakin kansakuntana hyvinvoinnin eteen.

Eettisesti koulutettu ihminenhän tiedostaa, milloin hän on saanut asioita ilmaiseksi (esim. ”aateliset”) jolloin on oikein jakaa niitä. Kun taas ne, jotka ovat itse joutuneet hankkimaan kaiken (”self-made-manit”), eivät siedä sitä, että joku saa samoja asioita ”ilmaiseksi”.

Mutta voisi kuitenkin tarkistaa, missä määrin ”mamut” saavat kaikenlaisia tukia muka helposti. Olen kuullut aivan päinvastaista mielipidettä. On myös esimerkkejä siitä, kuinka paljon viranomaiset vaikeuttavat monikulttuurisia (suomalainen + muunmaalainen) avioliittoja ihan oikeista perheistä, joissa kummallakaan ei ole rikostaustaa, ja jossa kysymyksessä ei todellakaan ole lumeavioliitto. Näistä vain vähemmän näillä palstoilla puhutaan :(

Sinivihreä kirjoitti...

On vaikea kuvitella mitään epähienostuneempaa kuin ruotsalainen pop.

Heh :) Ruotsalainen pop on yleensä läpeensä kaupallista, varmasti ”kaupallisinta” ja ”tarttuvinta” mitä maailmasta löytyy, jopa hevi ja etno on pakko tuottaa jotenkin pop-muotissa. Ja melankolisuuttahan kuuluu välttää, se ei myy. Onkin ihmeellistä, kuinka maa, joka muuten on niin ”tiedostava” ja vähemmistökulttuureja ymmärtävä, on näin armottoman ”kapitalistinen” juuri tällä alalla.

Tarhavahti kirjoitti...

Antaa mennä vaan. Media pelaa itseään pitkässä juoksussa ulos koko kuviosta. Ei tule ikävä.

Sinivihreä kirjoitti...

Postaan tähän kun en muuallekaan voi. VH:n aina jostain syystä (?????) parjaama Husein Muhammed kirjoittaa täyttä asiaa, josta tekin lienette samaa mieltä:

http://huseinmuhammed.puheenvuoro.uusisuomi.fi/125834-integraation-lahdettava-vahemmistojen-sisalta

Erityisesti tämä: "...tämän pitäisi tarkoittaa ensisijaisen huomion kiinnittämistä valtaväestön todellisen tai oletetun rasismin sijaan vähemmistöjen sisällä yksilöihin kohdistuvaan syrjintään."

Unknown kirjoitti...

Kappas, olet kuuluisa! Olet päässyt Eurooppalaista äärioikeistoa käsittelevään tutkimukseen. Sen siitä saa kun puhuu pahaa ruotsalaisesta monikulttuurisuustoiminnasta.

Vasarahammer kirjoitti...

Jaahas, että minä olen se "more extreme counter-jihadist". Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää.

Sinivihreä kirjoitti...

Joo, mä myös aattelin, että jopas, milläköhän perusteella? Minusta olette samaa extreme-tasoa, mutta ette liikaa, toisin kuin eräät.

Islam-kriittisyydessänne on pointteja. Sen sijaan toisissa kysymyksissä en jaa ollenkaan näkemysmaailmaanne.