maanantaina, heinäkuuta 30, 2012

Sosialismin viehätys


Loman aikana en käytä tietokonetta, joten tännekään ei ole tullut kirjoiteltua. Yleensä loman jälkeen olen kirjoittanut jostakin omasta mielestäni merkittävästä tapahtumasta. Mielestäni mikään yksittäinen uutinen ei tällä kertaa noussut muiden yläpuolelle, joten on pakko keksiä jotakin muuta.

Vallankumous Tanskaan

Tanskan viimeisissä valtiopäivävaaleissa vasemmisto voitti pitkästä aikaa. Poikkeuksellista vasemmiston voitossa oli se, että valtapuolue sosiaalidemokraatit menetti ääniä 0,5 prosenttia. Sen sijaan äärivasemmisto kasvatti suhteellista ääniosuuttaan eli Radikale Venstre (Radikaali vasemmisto) ja Enhedslisten (Yhtenäisyyslista) voittivat.

Näistä jälkimmäinen nousi Tanskassa otsikoihin, kun Enhedslistenin ryhmäpuheenjohtaja Per Clausen pohdiskeli Berlingske Tidenden haastattelussa vallankumouksen mahdollisuutta Tanskassa. Clausenin mukaan vallankumous tulee Tanskaan 20 vuoden kuluttua. Clausen totesi:

"Talous voi Tanskassa romahtaa, jolloin ihmisille valkenee, että poliitikoilta puuttuu oikeutus johtaa maata. En tunne ketään Enhedslistenin jäsentä, joka ei uskoisi vallankumoukseen."

Toinen puolueen johtoryhmän jäsen Hans Jørgen Vad puolestaan sanoi, että vallankumous tapahtuu yleislakon kautta eikä siitä äänestetä. Hänen mukaansa vallankumous on lähtökohtaisesti väkivallaton.

Vallankumous tarkoittaisi käytännössä, että valtio ottaa pankit hallintaansa, arvopaperipörssi lakkautetaan, työntekijät ottavat yritykset hallintaansa ja sotaväki lakkautetaan. Puolueen johtoryhmän jäsen Kathrine Toft Mikkelsen puolestaan sanoo, että puolueen saadessa 90 kansanedustajaa se lakkauttaisi sotaväen ja poliisin lainsäädännön kautta samoin kuin tuotantovälineiden yksityisomistuksen. Toft Mikkelsen toteaa:

"Luonnollisesti ihmiset saisivat omistaa oman hammasharjan."

Toft Mikkelsenin mielestä monet toimialat pitäisi lakkauttaa. Esimerkiksi mainosalaa hän pitää tarpeettomana. Kun Berlingske-sanomalehti kysyi, ovatko hänen mielipiteensä radikaaleja, Toft Mikkelsen vastasi:

"Jos on radikaalia toivoa yhteiskuntaa, jossa kukaan ei sairastu työstä, kukaan ei tule ökyrikkaaksi tai lähetetyksi sotaan ja jossa ihmiset ja ympäristö ovat etusijalla, silloin olen radikaali."

Enhedslisten oli ennen vallankumouspuheita tehdyissä mielipidemittauksissa saanut jopa 12 prosentin kannatuksen. Vaaleissa puoluetta kannatti 6,7 prosenttia äänestäneistä.

Vallankumouspuheet herättivät tanskalaismediassa suuren kohun, jolloin puolueen keulakuvan Johanne Schmidt-Nielsenin oli pakko ottaa etäisyyttä vallankumousta havitteleviin johtoryhmän jäseniin. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, ja valtaosalle tanskalaisista puolue näyttäytyy sekavana kokoelmana vanhoja kommunisteja ja hörhövasemmistolaisia.

Vallankumoushaaveet myös kertovat, että kommunismi ei ole kuollut Länsi-Euroopassa vaan elää ja voi hyvin. Itäisen Keski-Euroopan entisissä sosialistimaissa tiedetään, miltä kommunismin todellisuus näyttää, joten vallankumousta toivova ei siellä saisi ymmärrystä osakseen.

Neuvostoliiton vakooja

Toinen kohu-uutinen liittyy Tanskan kansallismuseon entiseen johtajaan Olaf Olseniin, joka tunnusti toimittaneensa tietoja 500 tanskalaisesta taiteilijasta ja tiedemiehestä Neuvostoliiton suurlähetystöön. 75 nimeen oli liitetty lyhyt elämäkerta ja kuvaus siitä, miten kyseinen henkilö suhtautuu Neuvostoliittoon. Myös tunnetun ydinfyysikko Niels Bohrin tiedot päätyivät Neuvostoliiton sotilastiedustelun käsiin.

Kööpenhaminan yliopistossa työskentelevän historioitsija Regin Schmidtin mukaan Olsenin välittämiä tietoja olisi luultavasti käytetty puhdistusten toteuttamiseen, jos Tanska olisi joutunut neuvostoblokin joukkojen miehittämäksi. Tällöin listan nimistä osa olisi teloitettu ja osa joutunut vankileirille.

Olsenia ei koskaan rangaistu maanpetoksesta, koska Tanskan tiedustelupalvelu PET käytti häntä tiedonantajanaan. Olsen itse tunnusti tekonsa eikä hän aikanaan pitänyt toimintaansa maanpetoksellisena. Hän sanoo:

"Nykyisin kadun tekojani enkä enää tekisi samoin. Silloin olin kuitenkin nuori, iloinen ja naiivi kommunisti."

Lehtien yleisönosastoissa Olsen sai osakseen yllättävän paljon ymmärrystä. Vain harva tuomitsi teon yksiselitteisesti ja ennemminkin paheksuttiin sitä, että asiasta tehtiin mediassa niin suuri numero.

Kommunismin kannattamista ei pidetä länsimaissa yleisesti minään pahana asiana. Ei edes silloin, kun poliittiset mielipiteet tuovat mieleen Pol Potin Kamputshean tai kun vaikutusvaltainen henkilö on nuorena palvellut stalinistista Neuvostoliittoa. Julkinen tuomio olisi huomattavasti ankarampi, jos kyseiset henkilöt ihannoisivat Hitleriä tai olisivat työskennelleet Natsi-Saksan hyväksi.

Historia on osoittanut internationalistisen punaisen version sosialismista vähintään yhtä tuhoisaksi ja tappavaksi voimaksi kuin aiheesta häpäisty kansallinen versio. Tästä huolimatta kommunisteja pidetään edelleen hyvää tarkoittavina, vähän naiiveina idealisteina eikä vaarallisina hulluina, jotka valtaan päästyään tuhoavat maansa. Kommunismia ei lännessä ole häpäisty vaan entiset Neuvostoliiton palvelijat ja järjestelmän ihailijat ovat rauhassa saaneet jatkaa työtään. Näin yhä uudet nuoret sukupolvet, joilla ei ole omakohtaista kokemusta sosialismin todellisuudesta, omaksuvat aatteen ja pitävät sitä hengissä.

7 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitoksia hyvistä esimerkeistä. Kommunismin - tai sosialismin yleisemmin - kannatus liittyy ihmisen ahneuteen, joskin sosialismissa ihmisen ahneus kielletään. Aatteen keskeinen ominaisuus käännetään ylösalaisin, kuten kaikki muutkin kyseisen aatteen käyttämät määritelmät.

Sosialismissa yksilö on ahne, eikä halua tehdä töitä vaan elää muiden työnteolla. Koska hän ei kuitenkaan yleensä halua ryhtyä väkivaltaiseen ryöstelyyn, hän valtuuttaa neljän vuoden välein edustajansa parlamenttiin säätämään ryöstämisen lailliseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Pohjoismaat alkavat pikkuhiljaa olla valmiita sosialismiin. Ilman maahanmuuton kaltaisia taantumuksellisia tendenssejä muutos voisi olla nopeampikin. Toivottavasti lähivuosikymmeninä rysähtää oikein kunnolla. Joko parlamentaarisesti tai asevoimin.

Yksityisomaisuuden lopettaminen tarkoittaa käytännössä loisimisen loppumista, joten en oikein ymmärrä Kumitontun kommenttia.

Unknown kirjoitti...

Radikale Venstre ei ole vasemmistopuolue, vaikka nimestä näin voisi päätellä. Se on pieni liberaalipuolue, joka muistuttaa politiikaltaan meidän vihreitämme. Porvarillinen pääpuolue on nimeltään Venstre (historiallisista syistä, joita en nyt ryhdy tässä selittämään), ja Radikale Venstre siitä kauan sitten irtautunut ryhmittymä.

Vasarahammer kirjoitti...

"Radikale Venstre ei ole vasemmistopuolue, vaikka nimestä näin voisi päätellä. Se on pieni liberaalipuolue, joka muistuttaa politiikaltaan meidän vihreitämme."

Olet aivan oikeassa. Itse tosin lasken Suomen vihreät, joiden perustajista löytyy myös entisiä Liberaalisen Kansanpuolueen jäseniä, osaksi vasemmistoa. Useimmissa maissa vihreät tukevat poliittisesti vasemmistoa.

Se liberaalius taas on lähinnä arvoliberaaliutta. Vihreät tyypillisesti kannattavat keskitettyä sääntelyä ja kontrollia ympäristön (ja maailman) pelastamiseksi.

Bogreol kirjoitti...

Radikaali Venstreä on kutsuttu sosiaaliliberaaliksi puolueeksi. Ennen viime vuoden vaaleja puolueen puheenjohtaja Margrethe Vestager keikkui kahden vaiheilla, kumpaan blokkiin liittyy. Valtaa hamusi, ja on nyt valtiovarainministeri, monen mielestä valtakunnan vaikutusvaltaisin poliitikko. Margareeta Ensimmäiseksi häntä kutsutaankin, Margareeta II asuu Amalienborgin linnassa.

Vestager on ollut halukas löysäämään maahanmuuttoa. Haluaa kumota myös 24-vuotissäännön (ei saa tuoda ulkomailta alle 24-vuotiasta puolisoa), mutta Thorning-Schmidt ei anna tässä asiassa periksi. Nykyisellä hallituksella sanotaan olevan punaisen arvopolitiikan ja sinisen talouspolitiikan.

Vestager syyttää maahanmuuton ongelmista Tanskan kansanpuoluetta, joka esti esim. perheiden yhdistämisen. Kun vain luovutaan entisen hallituksen maahanmuuton kiristyksistä, poistuvat maahanmuutosta syntyneet ongelmat. Naiivi salaliittoselitys ei ole auttanut, ongelmat eivät ole poistuneet, niistä kirjoitetaan nyt vain vähemmän.

Matti Mertojoki kirjoitti...

Uusi kommunismi poikkeaa sentään hiukan vanhasta stalinistisesta kommunismista siinä, että he väittävät tulevan vallankumousen tapahtuvan ilman verenvuodatusta. Myöskin armeijaa ja poliisia ollaan lakkauttamassa. Stalinistisessa kommunismissa sotavoimat ja väkivalta oli keskeinen osa toimintaa. Haihattelua sikäli. Tällaiset oikeasti radikaalit vasemmisto/oikeistopuolueet jäävät aina pieniksi protestipuolueiksi, jonka kannatus laskee, kun isot puolueet malttavat hiukan korjata politiikkaansa.

Minusta näinä aikoina ei ole mitenkään ihmeellistä, että vasuripopulistit keräävät laariinsa protestiääniä. Pankeille maksetaan miljarditukiaiset veronmaksajien kustannuksella. Ökyjohtajat lähtevät eläkkeelle viimeistään 60v ja saavat monta kertaa enemmän eläkettä kuin duunari palkkaa. Samaan aikaan duunareitten eläkeikää tahdotaan hilata reilusti ylöspäin. Pörssiyhtiöiden ja pankkien pomot kuittaavat palkkaa, optioita ja bonuksia enemmän yhdessä vuodessa kuin mitä rehellinen perusduunari elinaikanaan. Siltikin perusduunari maksaa tuloistaan isompaa veroprosenttia kuin nämä ökyjohtajat. Eli pankille maksetaan tukiaiset, jonka ansiosta pankinjohtaja kerää palkkansa, bonuksensa ja optionsa lähtien lopulta varhaiseläkkeelle. Ja duunari maksaa ökyjohtajaa isomman prosenttisiivun tuloistaan pankille niin palvelumaksuina kuin verojen kautta maksettuna pankkitukenakin.

Juu.. hyvin ymmärrän protestiäänet vasureille, vaikka en heitä itse äänestäisikään.

Jukka Aakula kirjoitti...

No ymmärrän toki jollain tavalla minäkin protestiäänet vasemmalle nykyisenä aikana vaikka en itsekään vasemmistoa äänestäisi.

Vallankumouksellisia tilanteita voi todellakin syntyä Euroopassa lähitulevaisuudessa. Voi vain ajatella esimerkiksi Kreikan täydellistä romahtamista, mikä todennäköisesti johtaisi jonkinlaiseen taisteluun kadusta. Voittoa tuskin nappaisi äärivasemmisto vaan jonkinlainen armeijan ja oikeistolaisten teknokraattien liitto.

Kreikan armeija ajautuisi turvaamaan yhteiskuntarauhan valtaamalla kadut ja parlamentin ja muodostamalla sotilashallituksen, joka täydennettäisiin teknokraateilla.

Kreikassa saatettaisiin pienellä todennäköisyydellä ajautua jopa eteläamerikkalaiseen sotilashallituksen ylläpitämään terroriin äärivasemmistolaisia kohtaan. (Etelä-Amerikan terrori oli toki vain varjo Neuvostoliiton, Kiinan tai Demkraattisen Kamputsean kansalaisiaan kohtaan harjoittamasta terrorista.)

Todennäköisemmin sotilashallitus kuitenkin vangitsisi vain pahimmat rettelöitsijät ja toimisi Kiinan tai Venäjän suojeluksessa - ja irtautuisi näin lopullisesti Euroopasta. Osa kansasta tukisi passiivisesti hallitusta.

Talouselämä-lehden kolumnisti Vesa Varhee arveli taannoin, että Kreikan kriisi erityisesti ja Euroopan valtioiden velkaantumiskriisi yleensä on demokratian ongelma. Kyseessä on oikeastaan demokratiaan liittyvä perustavaa laatua oleva ongelma, joka tuli esiin toden teolla vasta globalisaation myötä:

"Kreikan nopeutuva luisu kohti maksukyvyttömyyttä ja todennäköisesti IMF:n holhoukseen ajautumista kertoo enemmän demokratian kuin Kreikan talouden kriisistä...

Koska kehittyneemmätkin taloudet ovat alttiita tartunnalle, olisi ehkä hyvä varautua haasteisiin, joita globalisoituva talous asettaa demokratialle. Samalla olisi aika päivittää äänestykseen perustuvia yhteiskuntajärjestelmiä...

Demokratian nykyisin käytettävän version perusongelma on vallan ja vastuun erottaminen toisistaan. Kun jokainen tietyn iän saavuttanut kansalainen saa osallistua päätöksentekoon yhtäläisesti, päätökset tahtovat luisua suurimman – tai suuriäänisimmän – ryhmittymän lyhyen aikavälin etujen mukaisiksi...

Pääomaliikkeiden ja kansainvälisen kaupan vapautuminen on 1970-luvulta alkaen kuitenkin helpottanut velkaantumista. Siten se on lisännyt kiusausta tarjota äänestäjille enemmän vaalitäkyjä kuin mihin varat todellisuudessa ovat riittäneet...

Velkoja uusimalla, toisin sanoen maksamalla Visa-lasku automaatista nostetulla käteisellä kuukaudesta toiseen, on meno voinut jatkua ja valtioiden velat kasvaneet."

Ongelma voi äärimmäisessä tapauksessa siis ratketa Kreikassa Kiinan mallilla, kun tekosyy ensin saadaan äärivasemmiston ja -oikeiston katumellakoista.