tiistaina, kesäkuuta 05, 2012

Lapsellista puhetta islam-kritiikistä


Olen jonkin aikaa miettinyt kirjoittavani kirjoitussarjan, jossa käsittelisin syitä islam-kritiikille. Sopivaa tilaisuutta ei ole toistaiseksi tullut.

Äskettäin törmäsin kirjoitukseen, jossa väitetään, että islam-kriitikot ovat ääri-islamistien sätkynukkeja ja elävät näiden kanssa symbiottisessa suhteessa. Väite on todella lapsellinen ja alkujaan lähtöisin Husein Muhammedilta. Tällä kertaa esittäjänä on kuitenkin vihreä diplomi-insinööri Touko Apajalahti.

Käyn sitten aikanaan kirjoitussarjassani läpi asiat, jotka ovat nykyiseen tilanteeseen johtaneet. Lyhyesti voi sanoa, että ns. vastajihadismi on täysin luonnollinen vastareaktio aggressiiviselle islamistiselle politiikalle ja poliittisen islamin nousulle. Jos joku sanoo haluavansa tuhota sinut ja sen mitä pidät arvokkaana, asiaan voi suhtautua monella tavalla. Yksi vaihtoehto on olettaa, että sanoja on tosissaan ja että hänen edustamallaan käsityksellä on riittävästi kannatusta uhatakseen niitä asioita, joita pidät arvokkaina ja puolustamisen arvoisena.

Islam-kritiikin motiivit

Apajalahti näkee islam-kritiikin motiivit varsin kyynisesti:

”myös viestin välittäjä hyötyy luodessaan islam-kammoista ilmapiiriä ja saadessaan tätä kautta blogikommentteja, facebook-tykkääjiä, äänestäjiä ja lopulta valtaa. Suhde ääri-islamistin ja islam-kriitikon välillä on siis myös symbioottinen.”

Kaiken takana on siis halu tuoda itseään esille ja pyrkiä valtaan. Ilkeästi voisi sanoa, että kirjoittaja peilaa omia motiivejaan vastapuolelle. Hän kuvittelee, että ne toiset haluavat samaa kuin hän itse.

Kirjoituksen kommenttiosastolla Oula Lintula esittää yhden perinteiseen länsimaiseen vapauskäsitykseen liittyvän motiivin islam-kritiikille. Tämä on sinänsä ymmärrettävä ja oikeutettu peruste suhtautua islamilaiseen lakiin ja islamilaiseen ideologiaan sisältyvään ylivaltapyrkimykseen.

Yksi tunnetuimmista islam-kriitikoista, hollantilainen poliitikko Geert Wildersin taas vastustaa islamilaista ideologiaa, jota hänen mielestään ei tulisi rinnastaa kristinuskoon tai juutalaisuuteen vaan muihin totalitaristisiin ideologioihin kuten kommunismiin ja fasismiin. Wilders erottaa ideologian ja ihmiset tunnustaen, että on olemassa maltillisia muslimeja mutta ei maltillista islamia.

Jotakin toista taas inhottavat eräät islamilaiseen kulttuuriin liittyvät vastenmieliset tavat kuten kunniamurhat, naisten sukuelinten silpomiset ja brutaalit rangaistukset, joita kaikkein eniten islamin vaikutuksen alla olevissa yhteiskunnissa harjoitetaan.

Islam-kritiikin kritiikki

Islam-kriitikkoja arvostellaan eniten siitä, että he näkevät islamin samalla tavalla kuin Osama bin Laden ja unohtavat maltilliset muslimit kuten Zuhdi Jasserin tai Suomessa Husein Muhammedin.

Useimmat islam-kriitikot ovat kuitenkin tutustuneet Koraaniin ja islamin profeetta Muhammadin elämään. Ei ole islam-kriitikoiden vika, että niistä muotoutuva kuva on lähempänä Osama bin Ladenin tulkintaa kuin Zuhdi Jasserin. Jos lisäksi mietitään kehitystä islamilaisissa maissa, maltillisuus on siellä arabikevään innostuksen jälkeen laskussa ja sharia-laki nousussa.

Touko Apajalahden kirjoituksessa esitetään resepti oikealle islam-kritiikille:

”Todellista islam-kritiikkiä olisi asettaa fundamentalistien asema muslimien keskuudessa kyseenalaiseksi. Millä oikeudella he julistavat oman tulkintansa oikeaksi? Tässä paras keino on tukea ja nostaa esiin maltillisen ja sekulaarin islamin ääniä - muutos kun syntyy helpommin sisältä päin kuin ulkoa annettuna. Heillä myös on usein youtuben faanaatikkovideoista ja jenkkien kristillisiltä tv-kanavilta hankittua tietoa parempi asiantuntemus kritiikin esittämiseen.”

Tämä lähestymistapa olisi ihan hyvä, jos se ei olisi niin epärealistinen. Länsimaisella islam-kriitikolla ei ole mitään vaikutusvaltaa siihen, miten kehitys muslimien keskuudessa etenee. Itse asiassa tukemalla maltillisen ja sekulaarin islamin ääniä, näistä tehdään ”siionistien kätyreitä” ja lännen sätkynukkeja. Länsimaiden kansalaiset ja hallitukset eivät pysty merkittävästi vaikuttamaan islamilaisen maailman sisäiseen kehitykseen maltillisten eduksi. Arabikevään jälkeinen islamismin nousu osoittaa tämän selkeästi ja kertoo lännen vaikutusvallan vähäisyydestä.

Sen lisäksi monet ”maltillisen islamin äänet”, joita lännessä on tuettu ovat jälkikäteen osoittautuneet puhdasoppisen islamilaisiksi. Hyvänä esimerkkinä voi mainita edesmenneen imaami Khodr Chehabin, joka suomalaismediassa kertoi enemmän tai vähemmän suoraan haluavansa Suomen muslimeille sharia-lakia. Kaikki islamin nimissä puhuvat eivät ole typeriä vaan osaavat muotoilla sanottavansa siten, että se ei herätä avointa vastustusta länsimaisessa kuulijassa.

Vielä opittavaa

Apajalahti myös törkeästi aliarvioi ja mitätöi sen asiantuntemuksen, johon islamin arvostelu pohjautuu, mikä ei ole mitenkään harvinaista. Samalla hän kuitenkin itse osoittaa perehtymättömyytensä asiaan tai ei ainakaan osoita minkäänlaista muuta perustetta arvostelulleen kuin tarpeen mollata islam-kriitikkoja.

Koska maltilliset ovat heikoilla ja länsimaiden vaikutusvalta liki olematonta, kannattaa mieluummin keskittyä omien yhteiskuntien suojeluun islamin negatiiviselta vaikutukselta kuin toivoa maltillisten tai sekulaarien muslimien voittoa, jota ei välttämättä koskaan nähdä.

Touko Apajalahden ura islam-kriitikkojen arvostelijana on vasta alussa. Hänen kirjoituksensa kommenttiosastolla esiintyy kuitenkin Suomen johtava vastajihadismin asiantuntija Jussi Jalonen, joka jälleen kerran kiinnittää huomiota kokonaisuuden kannalta vähämerkityksisiin yksityiskohtiin, ja taitavasti mutta manipulatiivisesti kirjoittava Anis Harran.

Jalosen seuraava sitaatti kertoo mielestäni enemmän kirjoittajasta itsestään kuin arvostelun kohteesta:

”Kyseessä on pseudonyymiä "Mikko Mäkinen" käyttävän tärähtäneen pässinpään blogi. Siinä kohtaa, kun kirjoittaja erikseen korostaa olevansa "realistinen analyytikko", niin pitäisi kellojen soittaa että teksti on täyttä paskaa.”

Jalosen tv:ssä esittämä ”analyysi” vastajihadismista oli kyllä sitä itseään ja nauratti pitkään. Se, että hänen analyysinsa otetaan vakavasti ja niitä siteerataan jopa kirjoissa, ei taas naurata. Nyt hän on näköjään siirtynyt vihjailuista suoriin hyökkäyksiin. Jos Apajalahti ottaa oppia kokeneemmista islam-kriitikkojen kriitikoista kuten Jalosesta, hän pääsee vielä pitkälle, ehkä jopa telkkariin.

14 kommenttia:

Tomi kirjoitti...

Vasara, olenko väärässä, jos totean, että sinun islam-kritiikkisi tärkeä motiivi on uskonnollinen? Olet käsittääkseni uskossa oleva kristitty.

Becker kirjoitti...

Voidaan tietysti pohtia onko maltillinen muslimi vielä maltillinen siinä vaiheessa kun he ovat enemmistönä, tuskin.

Koraanihan käskee valehtelemaan vääräuskoisille, joita esim, useimmat meitä edustavat.
Näin ollen on helpompaa ja realistista lähteä siltä linjalta, että aina kun muslimi avaa suunsa, hän valehtelee. Maltilliset ja rauhoittavat puheet ovat vain savuverhoa, jonka takana sapeleita hiotaan ja suunnitellaan maailmanvalloitusta.

Roope kirjoitti...

Islam-kriitikkoja arvostellaan eniten siitä, että he näkevät islamin samalla tavalla kuin Osama bin Laden ja unohtavat maltilliset muslimit kuten Zuhdi Jasserin tai Suomessa Husein Muhammedin.

[...]

Touko Apajalahden kirjoituksessa esitetään resepti oikealle islam-kritiikille:

Todellista islam-kritiikkiä olisi asettaa fundamentalistien asema muslimien keskuudessa kyseenalaiseksi. Millä oikeudella he julistavat oman tulkintansa oikeaksi? Tässä paras keino on tukea ja nostaa esiin maltillisen ja sekulaarin islamin ääniä - muutos kun syntyy helpommin sisältä päin kuin ulkoa annettuna. Heillä myös on usein youtuben faanaatikkovideoista ja jenkkien kristillisiltä tv-kanavilta hankittua tietoa parempi asiantuntemus kritiikin esittämiseen.”


Tukisin mielelläni maltillisen ja sekulaarin islamin ääniä Suomessa, kunhan suomalaiset muslimit ensin osoittaisivat haluavansa murtaa vanhoillisen islamin vallan. Esimerkiksi mainittu Husein Muhammed on kuitenkin katsonut tärkeämmäksi hyökätä islamia kritisoivia kuin vanhoillisia vastaan. Vanhoillisia hän ei edes noteraa, vaan puhuu mieluummin fundamentalisteista, jotka ovat joitain nimeltämainitsemattomia etäisiä "toisia", vaikka fundamentalistista vanhoillista islamia levittäviä löytyy helposti ja paljon moskeijoiden johdosta, maahanmuuttajakomiteoista ja itsenäisyyspäivän juhlista - tai vaikka Mellunmäen moskeijan avajaisista.

Niitä vanhoillisen islamin oikeasti kyseenalaistavia muslimeja ei ole meillä vielä näkynyt eikä kuulunut, vaikka muslimien huomattavan enemmistön pitäisi kuulemma olla maltillista. Pelkkä maltilliseksi julistautuminen ilman mitään sitoutumisen osoittamista ei kuitenkaan riitä. Täytyy valita puoli. Muuten on lähtökohtaisesti vanhoillisten hegemonian puolella.

Vasarahammer kirjoitti...

Fundamentalisteja löytyy Husein Muhammedin omasta etnisestä ryhmästä (esim. Norjan suurlähetystön edessä mieltään osoittaneet).

Anonyymi kirjoitti...

Niitä joita pidetään maltillisina muslimeina, heidän oletetulle maltillisuudelle ei löydy tukea islamin teologiasta. Koraani, hadithit ja Muhammedin esimerkki eivät tue sitä mitä väitetään maltillisuudeksi.

Vasaralle lähetin sähköpostin äsken.

Tomi kirjoitti...

Vieras on raamattukin aika raju kirja, jos se kirjaimellisesti otettaisiin.


Kun valtiovalta tulkitsi raamattua kirjaimellisesti uuden ajan alussa (1600- ja 1700-luvuilla), oli Ruotsi (johon Suomi kuului) varsinainen perslapi.

IDA kirjoitti...

Ei 1600- ja 1700-luvuilla ole Raamattua tulkittu mitenkään kirjaimellisesti. Vahvasti huolestuttaa tajuttomuus historiasta. Ei jokaista asiaa voi oikeuttaa sillä, että elämä on tietyssä mielessä nykyaikana muuttunut helpommaksi ja projisoida kaikkea pahuutta historiaan.

Vasarahammer kirjoitti...

"Kun valtiovalta tulkitsi raamattua kirjaimellisesti uuden ajan alussa (1600- ja 1700-luvuilla), oli Ruotsi (johon Suomi kuului) varsinainen perslapi."

Mutta oliko se vaikea paikka elää sen Raamatun takia vai siksi, että näin pohjoisessa on aika vaikea tulla toimeen senaikaisella teknologialla?

Asia on juuri niin kuin IDA sanoi:

"Ei jokaista asiaa voi oikeuttaa sillä, että elämä on tietyssä mielessä nykyaikana muuttunut helpommaksi ja projisoida kaikkea pahuutta historiaan."

Tomi kirjoitti...

IDA ja Vasara, jos tulee kuolemantuomio esim. isälle vastaan sanomisesta, niin ei maa hyvä voi olla.

IDA kirjoitti...

Ei tuota 1600- ja 1700-lukujen Suomessa juuri harrastettukaan. Ja mikäli harrastettiin ei se perustunut Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan.

Tomi kirjoitti...

IDA, sitä harrastettin ja se perustui yhteen käskyyn "kunnioita isää ja äitiä".

IDA kirjoitti...

"IDA, sitä harrastettin ja se perustui yhteen käskyyn "kunnioita isää ja äitiä".""

Eli tulkitset tuon kirjaimellisesti niin, että vanhempien vastustamisesta saa antaa kuolemantuomion.

Juutalaisten laissa vanhempien kiroamisesta tuomittiin kuolemaan, mutta Mooseksen kirjojen perusteella sekin liittyi uskonnolliseen kiroamiseen joidenkin henkivaltojen tai epäjumalien kautta. 900 eKr. noihin asioihin suhtauduttiin paljon vakavammin kuin nykyään. Lisäksi ihan kirjaimellisesti lukien juutalainen laki ei sido kristittyjä.

Väitän myös, että tuo ei voinut olla mikään yleinen kuolemantuomion syy 1600- ja 1700-lukujen Suomessa. Sen tarkemmin asiaa tutkimatta perustan tämän mielipiteeni ihan yleiseen elämänkokemukseen. Eivät ihmiset nyt mitenkään niin erityisesti paremmiksi ole kasvaneet ja jalostuneet, että he tuohon aikaan olisivat täysiä petoja olleet.

Touko Apajalahti kirjoitti...

Minusta islam-kriitikot ottavat uskonnon pyhät kirjoitukset liian tosissaan, ja näin tukevat tulkintaa, jossa ne pitää ottaa kirjaimellisesti ja tosissaan.

Hyödyllisempää kritiikkiä olisi kyseenalaistaa uskontojen totuuspohjaa ja sidonnaisuutta kirjaimelliseen vanhojen tekstien tulkintaan ja noudattamiseen.

Mikä on se mekanismi, jolla islamia koraanin kirjoitusten pohjalta kritisoiva uskoo tilanteen muuttuvan niin, että vanhoilliset fundismuslimit menettävät valtansa?

Vai onko tarkoitus vain tuomita kaikki muslimit elämään vanhoillisten vallan alla ja estää heitä tulemasta länsimaihin?

ps. En myöskään ole lukenut juurikaan Huseinin tai Jalosen blogauksia, joten sinänsä minua ei kannata niputtaa heidän seuraajakseen.

Vasarahammer kirjoitti...

"Minusta islam-kriitikot ottavat uskonnon pyhät kirjoitukset liian tosissaan, ja näin tukevat tulkintaa, jossa ne pitää ottaa kirjaimellisesti ja tosissaan."

Ns. suvaitsevaiset eivät ota islamin pyhiä kirjoituksia tosissaan, vaan pyrkivät luomaan oman suvaitsevaisen islamin, jota ei oikeasti ole olemassakaan.

"Hyödyllisempää kritiikkiä olisi kyseenalaistaa uskontojen totuuspohjaa ja sidonnaisuutta kirjaimelliseen vanhojen tekstien tulkintaan ja noudattamiseen."

Tällöin mennään ateistien mallin mukaan. Ateismi viehättää kuitenkin vain pientä vähemmistöä. Uskontojen totuuspohjaa ei ole tarkoitus asettaa kyseenalaiseksi vaan islam-kritiikissä tarkoituksena on osoittaa islamin moraalinen epäonnistuminen konkreettisesti. Tässä yleisestä uskonnonvastaisuudesta ei ole hyötyä.

Kaikki muslimit eivät tietystikään ota islamin opetuksia kuolemanvakavasti. Ongelmana on se, että yhä kasvava osa ottaa ne vakavasti ja toimii opetusten mukaisesti.