tiistaina, marraskuuta 01, 2011

Euron hidas joutsenlaulu

En tiedä, millaista historiaa koululaisille opetetaan Euroopan Unionista. Omana kouluaikanani nykymuotoista Euroopan Unionia ei vielä ollut vaan pelkkä Euroopan talousyhteisö EEC. 70-luvulla monet viime vuosien johtavista poliitikoista vastustivat EEC-vapaakauppasopimusta. Vastustajien joukossa oli mm. nykyinen presidenttimme Tarja Halonen.

Myytin varassa

Brittiläiset euroskeptikot Richard North ja Christopher Booker kirjoittivat vuonna 2005 kirjan ”Great Deception – The Secret History of the European Union”. Siinä kirjoittajat esittivät oman käsityksensä Unionin aatteellisesta perustasta, tavoitteista ja vääjäämättömän epäonnistumisen syistä.

Virallisessa historiankirjoituksessa Euroopan Unionin synty ajoitetaan Toisen maailmansodan päättymiseen ja haluun estää uusi sota Euroopan valtioiden välillä. Tämän North ja Booker osoittavat kirjassaan myytiksi.

Todellisuudessa Jean Monnet ja Arthur Salter keksivät ajatuksen unionista 1920-luvulla Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja sen tarkoituksena oli estää toisen syttyminen. Tämä projekti ajoi kiville, kun Adolf Hitler nousi valtaan Saksassa. Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppa oli raunioina ja jakautunut Neuvostoliiton ja länsivaltojen miehitysvyöhykkeisiin. Jälleenrakennus ja kylmä sota olivat edessä eikä Euroopan yhdentyminen ollut ensimmäisenä kansalaisten mielessä.

Samanaikaisesti Monnet kuitenkin kaivoi vanhan ajatuksensa Euroopan Unionista esiin ja se toteutui ensin Euroopan Hiili- ja teräsyhteisönä, myöhemmin Euroopan talousyhteisönä ja lopulta nykymuotoisena Euroopan Unionina. Unionin kannattajien mielestä EU on taannut rauhan Euroopassa 50 vuotta eli suojellut eurooppalaisia kansoja heiltä itseltään.

Tähän viralliseen propagandaversioon EU:n historiasta tuntuvat uskovan myös Euroopan valtionpäämiehet. Saksan liittokansleri Angela Merkel varoitteli viimeisimmän EU-huippukokouksen yhteydessä, että euron romahdus uhkaisi rauhaa Euroopassa. 

Euro ongelmien varsinainen syy

Kuitenkin Merkel tarjoaa ongelmiin lääkkeeksi niiden varsinaista syytä eli euroa. Euroalue on jakautunut kahtia rikkaaseen pohjoiseen sekä velkaiseen ja kilpailukyvyttömään etelään. Telegraphin kolumnisti Ambrose Evans-Pritchard kirjoittaa artikkelissaan kahdesta euroalueen puolikkaasta, jotka ovat lukkiutuneet epäonnistuneeseen avioliittoon.

EU ja IMF ovat tekemässä Kreikasta käytännössä siirtomaan. ”Valvontakapasiteettia” tuodaan lisää kentälle, eli EU on perustamassa Ateenaan toimipisteen, jonka tehtävänä on valvoa Kreikan säästötoimien toteutusta. Eurooppa sulkee silmänsä siltä tosiasialta, että Kreikan valuutta on maan talouden kilpailukykyyn nähden yliarvostettu, ja maan pitäisi jättää euroalue.

Espanjassa työttömiä oli syyskuussa viisi miljoonaa eli 21,5 prosenttia työvoimasta. Samaan aikaan monet paikalliset poliitikot sanovat, että Espanja ei selviydy kriisistä pelkillä säästötoimilla, jotka ovat jo nyt edenneet julkiselle sektorille. Samaan aikaan Saksassa työttömyys on ennätyksellisen alhaalla kuudessa prosentissa.

Mistään EU-konvergenssista ei siis voi puhua, koska eteläisen Euroopan maat tarvitsisivat välittömästi 30 – 40 prosentin devalvaation, joka on tietysti euroalueessa mahdotonta toteuttaa. Siksi ainoa keino on sisäinen devalvaatio. Se tosin on liki mahdoton toteuttaa olosuhteissa, joissa rahaliiton aiheuttama velkaantumisaste on 350 prosenttia bruttokansantuotteesta kuten Portugalissa.

Ambrose-Pritchard toteaa lopuksi:

”Eurooppa ei ole yhtenäinen ja onnellinen, ennen kuin yhteisvaluutta jaetaan osiin ja virheellinen valuuttakokeilu haudataan lopullisesti.”

EU:n viat

North ja Booker arvelivat vuonna 2005, että projekti tuhoutuu lopulta kahteen perusvikaan. Toinen näistä on yhteisvaluutta, jolta puuttuivat perusedellytykset kuten yhteinen finanssihallinto verotusoikeuksineen, ja toinen se, jota EU:n kannattajat kutsuvat ”demokratiavajeeksi”. Mitä enemmän valtaa uudelle keskushallinnolle annettiin, sitä enemmän se etääntyi niistä, joiden nimissä se pystytettiin. Unionista tuli mystinen ja etäinen hallinto, joka kontrolloi yhä enemmän ihmisten elämää ilman, että kansalaisilla olisi mahdollisuuksia vaikuttaa sen toimintaan.

Suomi on muiden valtioiden tavoin jäänyt vangiksi yhä heikommin toimivaan yhteisvaluutta-alueeseen. Ilmeisesti maan johdossa on vihdoin ymmärretty, että euron vääjäämättömään loppuun pitää jollakin tavalla varautua. Tämän Ylen uutisen mukaan Suomen hallitus on valmis selvittämään, voisiko eurosta erota.

Aiemmassa kirjoituksessa sanoin, että euron kriisi on osoittanut brittiläisten euroskeptikoiden olleen aikanaan oikeassa. Suomessakin on yksi henkilö, joka on johdonmukaisesti koko Suomen eurotaipaleen ajan arvostellut unionia ja yhteisvaluuttaa ja voi samalla tavalla todeta olleensa oikeassa. Esko Seppänen kirjoitti äskettäin artikkelin ”Meitä on petetty”. Siinä hän toteaa:

”Kun Suomi valmisteli luopumista omasta rahasta ja rahapolitiikasta, oli nähtävissä, että EMU ei ollut optimaalinen yhden valuutan alue. Maat olivat liian erilaisia. Ongelmia lisäsi se, että EMU:un otettiin poliittisilla perusteilla  maita, jotka eivät olleet EMU-yhteensopivia eivätkä täyttäneet ihan hyvin perustein määrättyjä EMU-kriteereitä.”

Euron puutteet olivat tiedossa jo yhteisvaluutan syntyhetkinä. Poliittinen tavoite ajaa euromaita kohti tiiviimpää liittovaltiota kuitenkin ajoi taloudellisten näkökohtien yli. Sattumalta Suomen tulevissa presidentinvaaleissa on ehdokkaana kaksi miestä, jotka ovat suurelta osin vastuussa siitä, että Suomi takaa nyt eteläisen Euroopan maiden velkoja. Äänestäjällä on mahdollisuus ilmaista asiasta mielipiteensä ensi keväänä.

15 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

On syytä korostaa, että euro ei ole syy Kreikan kriisiin. Monessa kriisivaltiossa käytettiin sukanvarsivaluuttana dollaria, vaikka maat saattoivat kuulua jopa Amerikan vastustajiin. Kreikan kriisin syynä on kreikkalainen arvomaailma ja asenne. Hups, se taisi olla rasismia.

Jos kreikkalaiset haluavat ulospääsyn tästä, he ymmärtävät, että euro ei devalvoidu Kreikan toiveiden ja tarpeiden mukaisesti vaan kreikkalaisten on tajuttava, että kreikkalaisten ostovoima on huono siksi, että heillä ei ole mitään vaihdettavaa (lue: vientiä) toisten maiden kanssa. Ainoa valtti ovat hiekkarannat, joita niitäkin löytyy vaikka Kalajoelta.

Vasarahammer kirjoitti...

Kreikkalaiset toki huijasivat ja lainasivat holtittomasti.

He eivät kuitenkaan olisi tässä tilanteessa ilman euroa. Jos Kreikalla olisi ollut oma valuutta, pelkkä valuuttariski olisi pitänyt ulkomaiset lainaajat kaukana ja pakottanut Kreikan edes jonkinlaiseen ruotuun.

Ennen euroa Välimeren alueen valuutat olivat heikkoja verrattuna Saksan markkaan. Tästä syystä niitä piti aika ajoin devalvoida, jotta maiden kilpailukyky säilyi.

Ne, jotka kuvittelivat Välimeren maiden selviävän samassa rahaliitossa Saksan kanssa, elivät harhakuvitelmissa.

Euron seurauksena oli massiivinen luottoekspansio ja inflaatio PIIGS-maissa. Samanaikaisesti maiden vaihtotase heikkeni. Oireet olivat suurin piirtein samanlaisia kuin Suomessa 80- ja 90-lukujen taitteessa vahvan markan politiikan aikana, jolloin luottoja jaeltiin ja asuntojen hinnat nousivat pilviin.

Markkaan alkoi tuolloin kohdistua painetta, jota Suomen pankki hillitsi nostamalla korkoa.

Euroalueessa Kreikan kaltaisilta valtiolta puuttuu suuri osa työkaluista, joita tarvittaisiin hillitsemään inflaatiota ja luottoekspansiota. Korkoon ja valuutan ulkoiseen arvoon ei voi vaikuttaa. Tulokset ovat nähdyn kaltaiset eli samanlaiset jokaisessa Välimeren alueen maassa.

"Jos kreikkalaiset haluavat ulospääsyn tästä, he ymmärtävät, että euro ei devalvoidu Kreikan toiveiden ja tarpeiden mukaisesti vaan kreikkalaisten on tajuttava, että kreikkalaisten ostovoima on huono siksi, että heillä ei ole mitään vaihdettavaa (lue: vientiä) toisten maiden kanssa. Ainoa valtti ovat hiekkarannat, joita niitäkin löytyy vaikka Kalajoelta."

Syy, miksi turisteja ei enää käy entiseen malliin Kreikan rannoilla, voi löytyä hintatasosta, joka on euron myötä noussut.

Sisäistä devalvaatiota nyt yritetään. Tie on tosin pitkä ja raskas. Voi lisäksi olla, että Kreikka ei selviydy siitä vaan ajautuu kaaokseen ja anarkiaan. Kreikan hallituksen kykyä viedä läpi tarvittavat uudistukset ei myöskään kannata yliarvioida.

Tiedemies kirjoitti...

Euron syyttäminen on älytöntä. Kreikkalaiset tiesivät mihin päänsä pistivät, ja todellakin, ne jotka kuvittelivat että Kreikka selviää veloistaa, elivät harhakuvitelmissa.

Kreikka olisi selvinnyt tilanteesta, jos kreikkalaisilla olisi malttia ja jos ihmiset olisivat hyväksyneet sen tosiasian, että kaikki maat nyt eivät vaan ole yhtä hyviä taloudenpidossa. Viimekädessä syy on siinä, että sijoittajat luottivat pitkälti siihen, että jos asiat menevät huonosti, EKP ostaa velkakirjat vähin äänin pois.

Euroalueessa Kreikan kaltaisilta valtiolta puuttuu suuri osa työkaluista, joita tarvittaisiin hillitsemään inflaatiota ja luottoekspansiota.

Ei, Kreikan kaltaisilla valtioilla ei ylipäätään ole keinoja hillitä inflaatiota ja luottoekspansiota. Siksi kreikkalaiset halusivat Euroon mukaan: EKP kykenee hillitsemään inflaation. Ongelmana on se, että kun EKP sen tekee, se johtaa alhaisiin korkoihin ja alhaiset korot johtavat luottoekspansioon, joka on Kreikan kaltaisessa maassa tuhoisaa. Se on tuhoisaa, koska, ilkeästi sanottuna, maa on itsenäinen, vaikkei sen kaiken järjen ja todisteiden mukaan edes pitäisi olla.

On toki totta, että omalla kelluvalla valuutalla varustettu kreikka olisi ajautunut jo aikaa sitten valuuttapakoon ja valuutan arvon romahdukseen, ja sitä kautta velkaantuminen olisi ikäänkuin ratkennut itsestään.

Mutta miksi velkaongelman pitäisi ratketa itsestään? Kreikkalaiset ovat itse valinneet yli varojensa elämisen. Parasta kaikille olisi tietysti kreikan potkiminen ulos Eurosta ja korvausvaatimusten esittäminen täysimääräisenä. Minusta Kreikkaa ei pitäisi päästä nousemaan ilmaiseksi, eli sitä pitäisi kurittaa talouspakottein ja tehdä siitä varoittava esimerkki muille ylivelkaantuville. Se kuulostaa julmalta ja epäreilulta, mutta se on ainoa keino, jolla velkanälkäisten valtioiden liikalihavuutta voitaisiin edes periaatteessa hillitä.

LS kirjoitti...

@VH,

Ennen euroa Välimeren alueen valuutat olivat heikkoja verrattuna Saksan markkaan. Tästä syystä niitä piti aika ajoin devalvoida, jotta maiden kilpailukyky säilyi.

Do We Need a Weak Dollar?

@Tiedemies,

Kreikan kaltaisilla valtioilla ei ylipäätään ole keinoja hillitä inflaatiota ja luottoekspansiota. Siksi kreikkalaiset halusivat Euroon mukaan

Rahainflaatiosta (rahakannan paisuttaminen) seuraa hintainflaatio (hintojen nousu). Tämä on suoraa seurausta laskevan rajahyödyn laista.

Jos keskuspankki pitää rahan printtaamisen kurissa ja pankkien reservivaatimukset ovat korkeat, niin inflaatio ja luottoekspansio pysyvät kurissa. Ja tämä pätee vaikka Kreikka ei olisi mennyt euroon vaan pysynyt omassa drakmassaan.

Kreikkalaiset ovat itse valinneet yli varojensa elämisen. Parasta kaikille olisi tietysti kreikan potkiminen ulos Eurosta

Juuri näin.

Kumitonttu kirjoitti...

Jos Kreikalla olisi ollut oma valuutta, pelkkä valuuttariski olisi pitänyt ulkomaiset lainaajat kaukana

Siinä mielessä tuo on totta, että koko euroalue ilmoitti kollektiivisesti, että ne takaavat toistensa velat. Sen takia Kreikkaan oli kannattavaa sijoittaa, kun sieltä sai samalla riskillä paremman tuoton kuin vaikka Saksasta. Kun tuota lupausta ei sitten pystyttykään pitämään, alkoi raivoisa vaatimus vaatia "löyhäkätisiä pankkiireita" tilille. Vaikka - ja tämä on tärkeää - pankit ovat sijoittaneet konkurssikypsiin Välimeren maihin noin 1/10 kaikista sijoituksista. Suurimmat velkojat olemme keskuspankkien kautta me keskuspankkien omistajat - tahtoo sanoa tavalliset työssäkäyvät kansalaiset.

Mutta niin kauan kuin edun jakajia (lue: äänioikeutettuja) on Suomessakin 4,3 miljoonaa ja edun maksajia (lue: privasektori) 1,7 miljoonaa, velan otto on varma tie valtaan.

Vasarahammer kirjoitti...

"Minusta Kreikkaa ei pitäisi päästä nousemaan ilmaiseksi, eli sitä pitäisi kurittaa talouspakottein ja tehdä siitä varoittava esimerkki muille ylivelkaantuville."

Tätähän euromaat koko ajan tekevät "pelastuspaketeilla". Kreikka pakotetaan säästötoimiin ilman mahdollisuutta nousta jaloilleen.

Vasarahammer kirjoitti...

Ambrose Evans-Pritchard julistaa tuomiopäivää viimeisimmässä kirjoituksessaan.

Kreikkalaisten kansanäänestys tarkoittaa, että viimeisimmän EU-huippukokouksen tulokset valuivat hiekkaan.

vieras kirjoitti...

Jos oltaisiin haluttu kunnolla toimiva yhteisvaluutta, niin se olisi pitänyt olla vain rajatun piirin käytössä ja sen runkona Saksan markka. Saksa, Itävalta, Alankomaat, Suomi ja Pohjoismaat olisivat muodostaneet vyöhykkeen. Noissa valtiontaloudet ja kansantaloudet olivat riittävän samankaltaisia.

Tiedemies kirjoitti...

Pelastuspaketti on lempeämpi kuin se, mihin Kreikka joutuu ilman sitä. Hallitsematon konkurssi tuo panssarivaunut ihan oikeasti kadulle.

Kumitonttu kirjoitti...

Pelastuspaketti on lempeämpi kuin se, mihin Kreikka joutuu ilman sitä.

Ei mitenkään itsestään selvästi. Alan itse kallistua vähitellen sille kannalle, että konkurssi on taloudellisesti helpompi ja ennen kaikkea moraalisesti kestävämpi ratkaisu. Itse valitsisin kreikkalaisena valtion konkurssin ja itsenäisyyden kuin alistumisen brysselin herrojen oikkujen ja arvomaailman marionetiksi.

Pelastuspaketti voi olla muulle Euroopalle loppujen lopuksi sietämätön projekti, joten konkurssi häämöttää joko nyt tai vuoden, parin päästä. Kertarutina ja ainainen kitinä.

Tässä on nyt enemmän arvovalintoja kuin tosiasioita kyseessä. Me emme tiedä, miten Kreikka kummassakaan tapauksessa selviää. Oma valintani - siis Kreikan konkurssi - perustuu omaan maailmankuvaani. Jollain toisella maailmankuvalla päätyy kannattamaan toistuvia tukipaketteja.

Vasarahammer kirjoitti...

Kannattaa muistaa, että Kreikan jo nyt varma kaatuminen johtaa suurella todennäköisyydellä myös muiden vaikeuksissa olevien maiden kaatumiseen. Italia ja Espanja ovat liian suuria pelastettaviksi.

Europrojekti tulee vielä osoittautumaan todella tuhoisaksi. Tankkeja, vesitykkejä ja kyynelkaasua voidaan nähdä muuallakin kuin Ateenassa.

Tiedemies kirjoitti...

No, nythän on jo jonkin aikaa ollut käsittääkseni projektina ns. hallittu konkurssi, siis niin että Kreikka leikkaa menoja ja vastaavasti osa lainoista mitätöidään.

Jos rahahanat menevät kiinni, niin kassa on tyhjä taas parin viikon päästä. Silloin valtio ei maksa eläkkeitä ja palkkoja. Erityisesti, se ei maksa armeijan palkkoja, ja siitä ei hyvä heilu.

Eurosta ero on edessä joka tapauksessa, näin uskon. Mutta siinäkin on iso ero sillä, tapahtuuko se niin, että rahatalous aloittaa nollasta ja kaikki euromääräiset sitoumukset mitätöidään, vai miten se tapahtuu. Se, että eurosta eroaminen tapahtuu täysin hallitsemattomasti, ja jokainen euromääräinen saatava joudutaan käräjöimään erikseen, on kyllä aika tylyä kyytiä taloudelle. Kannattaa muistaa, että Kreikassa rikki on nimenomaan valtion talous.

Jukka kirjoitti...

Käsittääksni Argentiina on jättänyt maksamatta lainojaan viimeksi 2000-luvun alussa. NYT kirjoittaa Argentiinan kokemuksista tässä.

Vaikka Argentiina leimautui jonkinlaiseksi kansainvälisen talousyhteisön ulkopuoliseksi maaksi pitkäksi aikaa, BKT on kuitenkin noussut:

Despite the financing challenges, Argentina’s economy has grown by more than 8 percent a year since 2003, and many industries have benefited from the devaluation. Argentina has resumed exporting cars to Brazil. Tourism has flourished from an influx of Brazilians and other foreigners.

Tiedemies kirjoitti...

Kyllähän maat konkurssien jälkeen ovat nousseet. Venäjä (aluksi), jotkut kaukoidän maat, Argentiina (joissain määrin) jne.

Olennaista on pidemmän aikavälin toiminta. Jos velat kuitataan setelirahoituksella, niin riskiprofiilit vääristyvät entisestään, ja säästämisaste painuu tuhdisti pakkaselle. Inflaatio voi pysyä jotenkin hallinnassa jos Kiina jatkaa rahan imuroimista ja krääsän syytämistä, mutta ei se nyt hyvänen aika voi loputtomiin jatkua.

Jukka kirjoitti...

Argentiina on ollut koko itsenäisyytensä ajan sotilashallinto - populismi - sotilashallinto -... kierteessä. (No aluksi yhteiskunta perustui toki eliitin harvainvaltaan eikä sotilashallintoon.) Mitään vakautta ja kumulatiivista edistystä ei ole oikeastaan tapahtunut. Hetkellinen edistys on aina nopeasti romuttunut.

En osaa oikein sanoa onko Kreikka kuitenkaan niin onneton valtio kuin Argentiina. Kai korkojen alhaisuus yhdistettynä leväperäisyyteen katkaisi tällä kertaa vaan Kreikan selän. Ilman alhaisia korkoja Kreikka olisi varmaan voinut jatkaa pitkään samalla linjalla. Taloudellinen kehitys olisi pysynyt vaatimattomana, nuoret olisivat menneet muualle töihin ja palanneet sitten takaisin rahoineen.