Stråssan kylä sijaitsee Lindesbergin kunnassa kaivostoiminnastaan tunnetulla Bergslagenin alueella noin 60 kilometria Örebron kaupungista pohjoiseen. Kaivostoiminnan hiipumisen takia kylässä on paljon tyhjiä asuntoja, joihin on nyt sijoitettu nuoria turvapaikanhakijamiehiä.
Stråssan tilanne on siis vähintään yhtä paha kuin Lampedusan saarella Italiassa. Pieneen maalaiskylään tulee yhtäkkiä paljon nuoria miehiä Afrikasta ja Lähi-idästä. Rauhalliseen elämään tottunut paikallinen väestö huomaa, että ulkona liikkuminen muuttuu epämiellyttäväksi ja turvattomaksi. Uudet tulokkaat eivät kunnioita paikallista väestöä ja käyttäytyvät epäsosiaalisesti.
Ongelmien poliittisesti korrektia käsittelyä
Gruvmorin ensimmäisessä videolinkissä kylätoimikunnan puheenjohtaja Rune Andersson kertoo varovaisen oloisesti muuttuneesta tilanteesta ja muistaa ensimmäiseksi korostaa, että Stråssan kylässä ei esiinny ”muukalaisvastaisuutta”. Andersson tosin mainitsee, että eräät tapahtumat ovat luoneet jonkinlaista ”muukalaispelkoa”. Hänen mielestään turvapaikanhakijat eivät lainkaan ymmärrä, miten ruotsalaisessa yhteiskunnassa pitäisi käyttäytyä.
Anderssonilta kysytään myös esimerkkejä tapauksista, ja hän mainitsee, että turvapaikanhakija saattaa ”tuijottaa” uimarannalla olevia tyttöjä. Tämä ei Anderssonin mukaan ole vaarallista tai laitonta mutta saattaa tuntua epämiellyttävältä niiden mielestä, jotka joutuvat katselun kohteeksi. Mitään varsinaisia sattumuksia ei ole esiintynyt mutta paikalliset asukkaat, etenkin naiset tuntevat olonsa turvattomaksi.
Ohjelman keskusteluosuus on piinallista katsottavaa. Mukaan on kutsuttu maahanmuuttoviraston edustaja Caroline Henjered ja Vasemmistopuolueen maahanmuuttajataustainen kansanedustaja. Henjered ei tarjoa ympäripyöreän viranomaisjargonin lisäksi stråssalaisille minkäänlaista ratkaisua ongelmaan.
Stråssan tilanteeseen palattiin myös toisessa ”mokutuskanava” Kanal Globalin Miniatyr-keskusteluohjelmassa. Siinä Lindesbergin sosiaalidemokraatteja edustava kunnanjohtaja Anders Ceder selittelee tilannetta. Stråssalaiset haluaisivat Maahanmuuttoviraston edustajan paikan päälle ratkaisemaan turvapaikanhakijoiden ja paikallisten asukkaiden välisiä konfliktitilanteita. Tällaista ei ole tullut eikä ole tulossa. Ceder tosin mainitsee lopuksi sen todellisen ongelman:
”Aina, kun arvostelee tällaista toimintaa, saa pelätä leimautumista rasistiksi ja muukalaisvihamieliseksi.”
Ohjelman keskusteluosuus on, jos mahdollista, vieläkin piinallisempaa katsottavaa kuin edellinen videopätkä. Periruotsalaisessa diskuteerauksessa on mukana Maahanmuuttoviraston Henjeredin lisäksi vasemmistojournalisti Anna-Lena Lodenius, joka tulee yleensä mukaan maahanmuuttokeskusteluun, kun ongelmat ovat räjähtäneet silmille eikä niitä voi selittää pois tavanomaisilla menetelmillä. Lodeniuksen kaltaiset journalistit eivät epäröi valehdella ja kääntää asioita päälaelleen, jos poliittinen oikeaoppisuus niin vaatii.
Nytkin Lodenius onnistuu kääntämään keskustelun Ruotsidemokraatteihin ja muukalaisvihamielisyyteen. Hänen mukaansa ”muukalaisvihamielisyys” vähenee Ruotsissa, mutta sitä ajavat tahot esiintyvät sitäkin äänekkäämmin. Ruotsidemokraatteja äänestävät hänen mukaansa matalasti koulutetut, maaseudulla asuvat nuoret miehet. Stråssalaisia Lodeniuksen moraalinen paremmuus ja hänen Ruotsidemokraattien äänestäjiä kohtaan osoittamansa halveksunta tuskin lohduttavat.
Maahanmuuttopolitiikan seuraus
Ruotsidemokraatit eivät ole aiheuttaneet Stråssan tilannetta vaan se on seurausta Ruotsin vuosikymmeniä harjoittamasta mielipuolisesta maahanmuuttopolitiikasta. Luku- ja kirjoitustaidottomista nuorista turvapaikanhakijamiehistä ei kasva perusruotsalaisia yhdessä yössä jos koskaan. Hyvällä tuurilla osa heistä pääsee matalapalkkaisiin töihin mutta suuri osa jää ruotsalaisen veronmaksajan elätettäväksi loppuiäkseen.
Turvapaikanhakijoita sijoitetaan Stråssan kaltaisille paikkakunnille, koska halukkaista vastaanottajista alkaa olla pulaa. Suurissa kaupungeissa ei enää löydy vapaita asuntoja eivätkä varakkaat kunnat halua osallistua kulttuurin rikastamiseen. Siksi Maahanmuuttovirasto turvautuu Lindesbergin kaltaisiin väestön vähenemisestä kärsiviin köyhiin kuntiin, joille vastaanottokeskus tarkoittaa lisää rahaa valtiolta.
Stråssan asukkaat eivät ole sen enempää ”rasisteja” tai ”muukalaisvihamielisiä” kuin muutkaan. He ovat todennäköisesti äänestäneet uskollisesti sosiaalidemokraatteja koko ikänsä ja huomanneet lopulta joutuneensa mahdottomaan tilanteeseen, jossa ”muukalaisvihamielisyys” on pakko ilmaista ääneen vaikka vähän kierrellenkin. Toivottavasti tilanne lopulta kehittyy paikallisten asukkaiden kannalta myönteisesti.
2 kommenttia:
Kokoan netistä ja sanomalehti Karjalaisen Lieksan kuntataloutta ja maahanmuuttoasioita koskevasta uutisoinnista yhteenvetoa alueen tilanteesta alkaen joulukuusta 2010. Kovin on surullista luettavaa tähän asti: veroprosenttiin ja kunnallisiin palvelumaksuihin on luvassa melkoisia korotuksia. Samalla köyhtyvään kuntaan tuodaan uutta asujaimistoa, joka entisestään rasittaa taloutta ja saa aikaan sosiaalista rauhattomuutta ja epävakautta. Kuten Stråssan tapauksessakin, niin Lieksassa on henkilöitä, jotka silti haluavat siirtää kaiken syyn tapahtuneesta alkuperäisten kuntalaisten syyksi. Parhaiten tässä kunnostautuu (A.L. Lodeniuksen ruotsalaisessa hengessä) Karjalaisen kolumnisti Markku Liikamaa. Hän ottaa kantaa paikallisten kuntapoliitikkojen aiheellisiin epäilyihin maahanmuuton siunauksellisuudesta 23.9.2011 seuraavasti: http://www.karjalainen.fi/scripts/edoris/edoris.dll?tem=lsearchart&search_iddoc=7418445
Kovasti meilläkin halutaan seurata Ruotsin esimerkkiä …
Kiitos Vasarahammerille Stråssan tilanteen suomenkielisestä esityksestä. Tunnen myös täältä päästä myötätuntoa lieksalaisia ja vastaavia kohtaan, koska tiedän ja tunnen asian laidan omasta kokemuksestani. Eikä Stråssa toki ole mitenkään ainutlaatuinen paikkakunta.
Toivoisin suomalaisten ottavan oppia ruotsalaisten kuntien katastrofaalisista tilanteista muiden eurooppalaisten, erittäin kielteisten esimerkkien tavoin. Ilmeisesti toivoni kuitenkin on turha.
Suomi haluaakin nähtävästi päästä maailmanmestarin paikalle panemalla vähintään yhtä hyväksi tai paremmaksi kuin Ruotsi. "Hyvyys" kostautuu aikanaan, siitä ei ole epäilystäkään.
No tervemenoa sitten vaan, jos kirkuvista esimerkeistä ei oteta vaarin. Sydän vain vuotaa verta.
Suhde Stråssan kantaväestön ja tulijoiden välillä on 300 - 100, mutta tuossa luvussa 300 on mukana noin 50 henkeä, jotka asuvat hieman taajaman ulkopuolella. Numerot ovat niin pieniä, että ne eivät tilannetta muuta, ovat sitten 200, 250 tai 300. 100 vanhinta on syntynyt ennen vuotta 1950.
Kuten Rune 1. klipissä sanoo, jos täällä olisi ollut 500 tyhjää asuntoa, niin takuulla Siirtolaisvirasto olisi sijoittanut tänne vielä enemmän porukkaa, jolloin tulijoita olisi ollut moninkertainen määrä kantaväestöön verrattuna.
Siirtolaisviraston ohjeistus kattaa vain katon hankkimisen tulijoiden pään päälle, ei minkäänlaista seurantaa saati toiminnan järjestämistä.
Meiltä ei olla koskaan kysytty, eikä tulla kysymäänkään, miten me "viihdymme". Emme me tosiaankaan ole "muukalaisvihamielisiä", mutta enough is enough.
Eilen juuri siivosi yksi ruotsalainen mies asuntonsa ja muutti muualle paikkakunnan yhdestä vuokralössistä. Hän olikin siellä toiseksi viimeinen ruotsalainen. (Arvatkaa, keitä siihenkin asuntoon 100 % ilmestyy, ei ainakaan ketään toista ruotsalaista, ellei mahdollisesti sossun asiakas, mutta tuskin.)
Ruotsin kunnissa on tavallista, että Siirtolaisvirasto maksaa korkeampaa vuokraa tulijoiden asunnoista. Niitähän tosiaankin joudutaan jostain syystä remontoimaan tavallista tiuhempaan tahtiin.
Lähetä kommentti