perjantaina, syyskuuta 09, 2011

Itkuraivareita

Viime viikon aikana julkaistiin kaksi kirjoitusta, joissa arvosteltiin ns. maahanmuuttokriitikkoja asenteiden koventumisesta ja toisaalta perättiin tilaa ”vastuulliselle sananvapaudelle”. Ensimmäisessä Kirkko ja Kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola väitti, että rasismi haisee. Toisessa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen hyökkäsi ”sananvapauden väärinkäyttäjiä” vastaan.

Tekopyhyys haisee

Yllätyin hieman, kun Seppo Simola viittasi kirjoituksessaan Jussi Halla-ahon jo neljä vuotta vanhaan kirjoitukseen. Siinä Halla-aho piikitteli Simolaa tämän suhtautumisesta vieraiden uskontojen leviämiseen Suomeen ja vihjasi tämän unohtaneen kristinuskon pelastussanoman. Halla-aho kysyi:

”Onko luterilaisesta kristinuskosta tullut kirjaimellisesti suvaitsevaisuususkonto, jossa ihminen pelastuu yksin suvaitsevaisuudesta? ”

Tämä kysymys on valitettavasti edelleen ajankohtainen. Kirkkoa repii sisältä ristiriita kirkon oppeja puolustavien konservatiivien ja "suvaitsevaisten" liberaaliteologien välillä. Simola kuuluu selkeästi jälkimmäiseen leiriin, kuten hänen edustamaansa lehteä lukemalla voi päätellä.

Simola esittää heti aluksi kirkonmieheltä melko rankan syytöksen:

”Juttu on yhä luettavissa netistä ja jokainen voi itse arvioida, kuinka paljon sen kaltaisilla teksteillä on epäluuloja vahvistettu. Nyttemmin Halla-aho ja kumppanit pesevät rystyset valkoisina käsiään puhtaaksi vanhoista kirjoituksistaan ja vastuustaan ihmisten koventuneisiin asenteisiin ja ääri-ilmiöihin. ”

Simola liioittelee väittäessään Halla-ahon ja kumppaneiden pesevän käsiään vanhoista kirjoituksistaan. Mitään sellaista ei ole tapahtunut. Halla-aho itse katuu aivan varmasti joitakin vanhoja kirjoituksiaan. Kukapa ihminen ei katuisi.

Toisaalta Simola ei esitä mitään todisteita siitä, että Halla-aho olisi jollakin tavalla vastuussa ”koventuneista asenteista ja ääri-ilmiöistä”. Aivan yhtä hyvin voisin väittää, että Simola on omalta osaltaan vastuussa siitä, että kirkon toiminta on politisoitunut, kun se on ryhtynyt kannattamaan monikulttuurisuuden kaltaisia maallisia ideologioita.

Simola ei kirjoituksessaan pääse monikultturisuuden kannattajien perusklisheitä pitemmälle. Hän puolustaa edellistä yhteisvastuukeräystä, jolla pyrittiin luomaan maahanmuuttajille työpaikkoja:

”Yhteisvastuussa kerätyillä varoilla on onnistuttu löytämään kymmenille Suomeen muuttaneille kunnollinen työpaikka. Heille on näin tarjoutunut tilaisuus osallistua täyspainoisesti maamme rakentamiseen.”

Hän myös puolustaa maahanmuuttoa:

”On tärkeää saada Suomeen uutta työvoimaa, josta tulevina vuosina on yhä suurempi pula. Ajatusten ja kulttuurin monimuotoisuus lisää niin henkistä kuin taloudellista iskukykyämme. ”

Siinä tuli kaksi monikulttuurista latteutta samassa kappaleessa.

Simolan mainitsemat kaksi asiaa ovat keskenään ristiriidassa. Miten sellaiset ihmiset, joiden osaamisella ei ole aitoa kysyntää työmarkkinoilla ja joiden työllistämiseen tarvitaan keräysvaroja, voivat auttaa Suomea helpottamaan väitettyä tulevaa työvoimapulaa? Maahanmuuttaja voi olla halukas työhön, mutta häneltä voi puuttua työelämässä välttämättömiä taitoja kuten esimerkiksi luku- ja kirjoitustaito.

Simola päättää kirjoituksensa mahtipontisesti:

”Erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin tutustuminen edesauttaa kansojen keskinäisen ymmärtämyksen kasvua. Maahan- ja maastamuutto ovat askel maailmanrauhan rakentamisessa.”

Olen aivan samaa mieltä ensimmäisen lauseen kanssa. Samalla kannattaa kuitenkin olla rehellinen sille, mitä näkee. Tämä pätee erityisesti islamiin, jonka ikävistä piirteistä Simola mielellään vaikenee. Tästä syystä Halla-aho nimitteli Simolaa dhimmiksi neljä vuotta sitten. Hän myös ihmetteli kirkon suhtautumista islamiin kääntyneisiin entisiin kirkon jäseniin:

”Kun kristitty kääntyy islamiin, kirkko taputtaa posket hehkuen käsiään ja ihmettelee eksoottista värinää. Välillä panee miettimään, miltä tämä mahtaa näyttää ulkopuolelta katsoen, muslimien silmissä.”

Vähän ennen Halla-ahon kirjoitusta Kirkko ja Kaupunki oli esitellyt sivuillaan Abdullah Tammea ja tämän perustamaa Islamin aika -yhdistystä. Myöhemmin Tammesta tuli tv-julkkis ja häntä haastateltiin Ylen ajankohtais- ja keskusteluohjelmissa.

Vastuullisen sananvapauden puolustaja

Risto Uimonen paljastaa omalla kirjoituksellaan olevansa täysin pihalla internetin todellisuudessa ja lähinnä hätääntynyt oman toimialansa tulevaisuuden puolesta. Puutuin jo aiemmin siihen, miten Uimonen ratsasti Breivikillä. Hän jatkaa Ylen ykkösaamun kolumnissaan mahtipontisesti:

”Viime heinäkuussa oman käden oikeuteen tarttui Norjassa muuan Anders Behring Breivik. Rauhallinen vuonojen maakaan ei ollut onnen tyyssija. Ihmiset tuntevat turvattomuutta jopa maailman rauhallisimmilla kolkilla. Pommin teko-ohjeet ja sairaat ideologiat kulkevat verkossa silmänräpäyksessä yli valtiollisten rajojen.”

Niinpä median on ollut pakko reagoida:

”Norjan ja Ruotsin suuret tiedotusvälineet ovat alkaneet rajoittaa ja kontrolloida yleisön puheenvuoroja nettisivustoillaan.”

Uimonen antaa ymmärtää, että näin ei olisi tehty aikaisemmin, mikä ei pidä paikkaansa. Ruotsissa useat mediatalot ostavat moderointipalveluita Interaktiv Säkerhet -nimiseltä firmalta. Puhe linjan kiristämisestä on pelkkää retorista patsastelua, jolla korostetaan omaa erinomaisuutta.

Uimonen ei myöskään osoita erityistä omaperäisyyttä. Ruotsissa taannoin vasemmistolainen toimittaja Maria Schottenius loi käsitteen ”kusirännit”, jolla hän luonnehti lehtiartikkeleiden kommenttiosioita. Uimonen yrittää panna paremmaksi:

”Nimimerkkikirjoittajat purkavat yleensä pahaa oloaan. Heissä erottuu kaksi ärhäkkää perustyyppiä: besserwisserit ja oksentajat.”

Internetin keskustelupalstojen perustyypit on havaittu jo kauan ennen Uimosen kolumnia. Internet-slangissa näille on keksitty omat vakiintuneet nimitykset (esim. trolli), ennen kuin Uimosen kaltaiset edes tiesivät internetin olemassaolosta.

Uimosen ja Schotteniuksen tapa kuvata lukijoilta saatua palautetta kertoo, että molemmat halveksivat juttuja kommentoivia ihmisiä. Heille ei juolahda mieleen, että heidän omissa tuotoksissaan saattaisi joskus olla jotakin vikaa.

Uimonen myös vääristelee nimimerkkikirjoittamista puoltavia argumentteja eikä vaivaudu kumoamaan niitä. Mielestäni Henry Laasanen on esittänyt ehkä parhaan argumentin nimimerkin käytön puolesta:

”Omalla nimellä kirjoittaminen netissä on järjetöntä riskinottamista, jollet nimenomaisesti tavoittele kirjoituksillasi mainetta ja kunniaa.”

Uimonen sen sijaan paisuttelee nimimerkkikirjoittamisen haitallisuutta ja vetää pahasti överiksi:

”Todellisen uhan sananvapaudelle muodostavat sen sijaan oksentajat ja besserwisserit. He levittävät sairasta keskustelukulttuuria verkossa ja dominoivat netin keskustelupalstoja. He ovat kaapanneet palstoja otteeseensa niin, että jotkut toimittajat ovat joutuneet sulkemaan fyysisten uhkausten takia henkilökohtaisena varotoimenpiteenä juttujensa kommentointimahdollisuuden.”

Jostain syystä minun on vaikea tuntea minkäänlaista sympatiaa toimittajaraukkoja kohtaan varsinkin, kun eräs toimittaja halusi tietää, kuka tämän blogin takana on. He kun saavat palkkaa kirjoittamisesta toisin kuin nimimerkkikirjoittajat, joille oman nimen käyttö internetissä voi tuoda vaikeuksia työ- tai yksityiselämässä. Itse asiassa vain nimimerkki takaa sen, että ihminen uskaltaa sanoa, mitä oikeasti ajattelee.

Uimosen kolumnin päätös paljastaa, millaista sananvapautta hän kannattaa:

”Sananvapauden terve ja vastuullinen käyttö tässä tarvitsee puolustajia.”

Sanojen terve ja vastuullinen liittäminen sananvapauden puolustamiseen kertoo, että kirjoittaja ei todellisuudessa kannata sananvapautta vaan sensuuria. Vastuullinen sananvapaus ilmaisee kiertäen sen, että toimittajat haluavat pitää kiinni portinvartijan roolistaan ja jatkaa uutisten suodattamista tavallisten ihmisten parhaaksi. Onneksi tällaiseen ei enää ole paluuta.

10 kommenttia:

Gruvmor - Maria Olsdotter kirjoitti...

Aivan erinomainen teksti, parhaitasi.

IDA kirjoitti...

Samaa mieltä kuin Maria, mutta toki liian pitkä, jaksoin vain vähän alusta...

Jussi Halla-aho on aivan oikeassa kirjoituksessaan ja on sinänsä hienoa, että Simola toi kirjoituksen uudelleen esiin. Toivottavasti mahdollisimman moni K&K:n lukija tutustuu siihen.

Uimonen taas on sekaisin kuin seinäkello. Yhä selvemmin tulee esiin se, että lehdistölle kyse on omien, taloudellisten intressien puolustamisesta: ihmisten pitäisi ostaa ja lukea lehtiä, eikä selata jotain ihme internettiä. Kieltämällä kommentoinnin he tietenkin ampuvat omaan jalkaansa, koska kukaan ei sen jälkeen viitsi lukea edes heidän verkkosivujaan. Ainoa kestävä toivo on jonkinlainen valtion tuki.

Kumitonttu kirjoitti...

Siis JSN kieltää jäseniään julkaisemasta anonyymeja mielipidekirjoituksia ja nettikommentteja. Päätöksessä ihmetyttää lähinnä se, että miksi se on velvoittava? Jos Lärvätsalon Uutisviikko haluaa antaa lukijoilleen mahdollisuuden kommentoida oman pitäjän tapahtumia nimettömänä, niin miksi ihmeessä se ei saisi sitä tehdä. Tuo on mielipuolista. Ymmärrän toki, että Totuuden kommenteissa on paljon sekopäistä trollaajaa, mutta Totuushan on jo vuosia valvonut kommentteja. Mihin siis tarvittiin sitova kielto?

Oma arvioni on, että taustalla piilee halu mielistellä poliitista eliittiä. Toki lehdillä on siihen oikeus, mutta ei se mitään kovin korkeaa moraalia osoita. Miksi siis lukijat kunnioittasivat mediaa kun ei media lukijoitaan?

Tomi kirjoitti...

Onko edes nimettömän nettikirjoittelun kielto mahdollista?
Käsittääkseni kielto olisi perustuslain vastainen.
Voin olla väärässäkin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Komppia aikaisemmille kommentoijille. Erinomainen kirjoitus. Vaan mitenkähän on, lasketaanko vaikka Vasarahammer, IDA ja Yrjöperskeles besserwissereiksi vaiko oksentajiksi.

Minusta nuo haukkumanimet ovat vähän mielikuvituksettomia. Itse olisin varsin otettu, jos omaa blogiani haukuttaisiin Veikko Huoviselta pöllityillä termeillä kuten vaikkapa tervajörkki tai liähöttäjä. Silloin tuntuisi, että tässä on oltu ihan oikeasti pahanteossa.

Jukka Aakula kirjoitti...

Maahan- ja maastamuutto ovat askel maailmanrauhan rakentamisessa.

Hienoa sinänsä että joku esittää väitteen, mikä edes hiukan muistuttaa hypoteesia. (Tosin luulen että kirjoittaja esittää tämän kuitenkin jonkinlaisena uskonnollisena opinkappaleena - aksioomana jota ei edes tarvitse todistaa. Jo kysymys "onko sinulla tästä jotain todisteita" jää väitteen esittäjältä ymmärtämättä tai hän kokee sen hyökkäyksenä/rasismina.)

Väite on kuitenkin aika abstrakti. Vähentääkö maahanmuutto esimerkiksi lyhyellä tähtäimellä konflikteja. Vai johtaako se ensin konfliktien lisääntymiseen mutta joskus pitkän pitkän ajan kuluttua se johtaa maailmanrauhaan.

Ei liene mitään näyttöä siitä että maahanmuutto vähentäisi lyhyellä tähtäimellä

1. konflikteja maiden sisällä tai

2. konflikteja maiden välillä.

Päinvastoin. Maahanmuutto lisännee konflikteja maiden sisällä mutta myös maiden välillä: Kun maassa A on laaja vähemmistö maasta B, maa B saattaa käyttää hyväkseen ko. vähemmistön olemassaoloa sekaantuakseen maan A sisäisiin asioihin.

Esimerkkejä löytyy: Ottoman cities... like Sarajevo, Thessalonica, and Istanbul, may have been the most cosmopolitan places in the world. They included large minority populations of Greek Christians, Armenian Christians, Jews, and others, who were organized into ethnic communities, or millets, that enjoyed a certain amount of self-rule. But at the start of the nineteenth century, Turkey’s European neighbors used the oppression of their “brethren” in Greece and other spots inside Ottoman borders as their pretext to tear the empire to pieces. (Lähde: Reflections on the Revolution In Europe: Immigration, Islam, and the West, Christopher Caldwell.)

No voihan vähemmistöllä varmaan olla sillanrakantejankin rooli lähdemaan ja kohdemaan välillä. Mutta en oikein näe siitä esimerkkiä viimeaikaisen maahanmuuton osalta.

Pitkän tähtäimen rauhan edistäminen on silkkaa spekulaatiota. Siihen on vaikea sanoa yhtään mitään.

Jaassu kirjoitti...

Sanojen terve ja vastuullinen liittäminen sananvapauden puolustamiseen kertoo, että kirjoittaja ei todellisuudessa kannata sananvapautta vaan sensuuria.

Mainio lopputoteamus.

Kari kirjoitti...

Itse lopetin lehtien tilaamisen ja YLE:n propagandapalveluiden kuluttamisen jo neljäkymmentä vuotta sitten.
Tehkää perässä, niin päästään roskasta(saastasta) eroon.

Jokainen työtön toimittaja antaa toivoa paremmasta huomisesta, lehtikuolemista puhumattakaan.

Myös raaka haittaverotus voisi tulla kysymykseen, koska monella suomalaisen mielen vinoutumalla jäljet johtavat suoraan median sylttytehtaalle.

Jukka Aakula kirjoitti...

Uimonen voisi ratkaista ongelmansa, eikä uikuttaa.

Pakkoko kenenkään on päästä oksentelemaan HS:n keskustelupalstoille.

Jukka Aakula kirjoitti...

IDA: Uimonen taas on sekaisin kuin seinäkello. Yhä selvemmin tulee esiin se, että lehdistölle kyse on omien, taloudellisten intressien puolustamisesta: ihmisten pitäisi ostaa ja lukea lehtiä, eikä selata jotain ihme internettiä.

Juuri näin. Disruptio on koskenut musiikki-businesta ja telealaa ja puhelinten valmistusta ja myös sanomalehtiä. HS ei ole disruption yläpuolella.

Mihin Internet koskee, se kuolee, sanotaan business maailmassa. Liioittelua mutta puoliksi totta.

Kirjaston voi käydä huonosti ja huonosti voi käydä kustannusalalle. USA:ssa paperiset kirjat on jo tänä vuonna joissain "yläasteilla" korvattu iPad:ille.

Ei HS tästä Internetin haasteesta selviä, Uimonen. Ei siinä auta edes sensuuri eli "sananvapauden puolustus". Ei selviä Ylekään. Jos kerran leikkauksia tarvitaan valtion menoihin, kyllä Ylen pitäisi olla ensimmäisenä listalla naistutkimuksen kanssa käsi kädessä.