lauantaina, toukokuuta 28, 2011

Perussuomalaisten nerokas julkilausuma

Ennen kuin olin lukenut perussuomalaisten rasisminvastaisen julkilausuman ajattelin, että nyt on persutkin mennyt kumartamaan suvaitsevaisuuden epäjumalalle. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, vaan julkilausuma on taitavasti muotoiltu piikki itseään suvaitsevaisina pitäville moraalin mestareille.

Rasismi lyömaseena

Rasismin tuomitseminen on helppoa, mutta siinä piilee riski sitoutumisesta asioihin, joita ei täysin ymmärrä. Siksi perussuomalaisten julistuksessa rasismi määritellään siten, että se kattaa myös kantaväestöön kohdistuvan syrjinnän. Perussuomalaiset riistivät näin rasismin määritysmonopolin suvaitsevaisina ja rasismin vastustajina itseään pitäviltä tahoilta kuten RKP:lta ja vihreiltä naisilta.

Poliittisessa keskustelussa rasismi on käsitteenä muuttunut pelkäksi lyömäaseeksi, jolla toisaalta korostetaan omaa moraalista puhtautta ja toisaalta leimataan poliittiset vastustajat pahoiksi ihmisiksi. Rasismin tuomitsemisesta on tullut rituaali, orwellilainen ”kahden minuutin viha”, jolla kiihotetaan ihmisiä raivoon pahaa Goldsteinia rasismia kohtaan.

Rasismin määritelmä on jätetty tarkoituksellisen epämääräiseksi ja laveaksi, koska näin leimakirveen käyttäjän ei tarvitse perustella syytöstään. Riittää, kun kertoo rasistisista raitiovaunuhuutelijoista tai viittaa bussikuskien pahoinpitelyihin. Todisteita ilmiön yleistymisestä ei tarvitse esittää vaan riittää, että media vahvistaa usein kuulopuheen tasolle jäänyttä tapahtumaa megafonin tavoin.

Positiivinen syrjintä

Perussuomalaiset tuomitsee myös positiivisen syrjinnän:

Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.

Positiivinen syrjintä tarkoittaa vähemmistöjen suosimista enemmistön kustannuksella esimerkiksi kiintiöillä tai vaatimalla vähemmistön suosimista esimerkiksi työnhaussa, jos paikkaa hakee kaksi pätevyydeltään tasavertaista hakijaa. Kyseessä on siis varsin konkreettinen syrjinnän muoto, jossa pelkkä kuuluminen tiettyyn vähemmistöön takaa etulyöntiaseman. Mistään ”rakenteellisesta” tai ”piilorasismista” ei siis ole kyse, sillä positiivinen syrjintä on Suomessa laillista ja valtion aktiivisesti harjoittamaa politiikkaa.

On tietysti selvää, että vastikään maahan saapuneella pakolaisella tai turvapaikanhakijalla ei ole samanlaisia edellytyksiä hakea töitä kuin kantaväestöön kuuluvalla. Siksi valtaosa ihmisistä luultavasti hyväksyy, että maahanmuuttajaa autetaan alkuun uudessa maassa esimerkiksi kielikoulutuksella tai työnhakuopastuksella.

Positiivinen syrjintä menee kuitenkin tätä pitemmälle. Jokaista kiintiön tai erityisen suosimisen takia työ- tai opiskelupaikan saanutta vähemmistön edustajaa kohden löytyy henkilö, joka jäi ilman paikkaa positiivisen syrjinnän takia.

Positiivinen syrjintä perustuu puhtaaseen postmoderniin vasemmistolaisuuteen, jonka mukaan ihmisen taustaryhmä määrittää ensisijaisesti, miten hyvin ihminen menestyy yhteiskunnassa. Jonkun tietyn ryhmän huono menestys johtuu ensisijaisesti tämän ryhmän kohtaamasta syrjinnästä, kun taas toiset ryhmät (valkoihoinen kantaväestö) menestyvät, koska ne syrjivät muita. Tästä seuraa postmodernin logiikan mukaan se, että valtion on pyrittävä tasoittamaan taustaryhmien välisiä eroja ”voimauttamalla vähemmistöjä” eli suosimalla niitä ja pyrkimällä poistamaan vähemmistöjen kohtaama syrjintä.

Miksi positiivinen syrjintä ei toimi

Positiivinen syrjintä ei kuitenkaan onnistu siinä, mihin se pyrkii. Ensinnäkin se lisää katkeruutta niissä, jotka joutuvat etuoikeutetun vähemmistön syrjimäksi. Näin positiivinen syrjintä itse asiassa lisää rasismia. Toiseksi se leimaa myös ne vähemmistön edustajat, jotka menestyvät omilla ansioillaan ilman positiivista syrjintää. Jopa niitä vähemmistön edustajia, jotka ovat opiskelleet hyvillä arvosanoilla ja saaneet hyvän työpaikan, pidetään helposti ”kiintiöneekereinä”. Kolmanneksi se jättää kokonaan huomiotta vähemmistöstä itsestään johtuvat syyt syrjäytymiselle.

Länsimaisessa yhteiskunnassa menestyy todennäköisemmin, jos suhtautuu vakavasti opiskeluun ja työntekoon. Lisäksi kannattaa sisäistää sosiaaliset säännöt eli esimerkisi sen, että naiset ovat työpaikalla tasavertaisia työntekijöitä tai että töihin pitää tulla sovittuna aikana.

On myös käyttäytymistä, joka johtaa todennäköisesti syrjäytymiseen. Joidenkin vähemmistöjen kulttuuriin liittyy tapoja, arvoja ja asenteita, jotka ovat ristiriidassa yhteiskunnan yleisesti hyväksyttyjen sosiaalisten sääntöjen kanssa. He voivat edustaa kansalaisyhteiskuntaan huonosti sopivaa heimokulttuuria, jossa heimon ulkopuoliset nähdään vihollisina tai hyväksi käytettävinä, tai heidän kulttuuriinsa liityy pukeutumissääntöjä. Siksi tällaiseen vähemmistöön kuuluva syrjäytyy ja ajautuu tukiriippuvaiseksi yhteiskunnan elätiksi todennäköisemmin kuin kantaväestön edustaja.

Positiivinen syrjintä epäonnistuu, koska se perustuu utopistiseen ideologiaan eikä realistiseen käsitykseen ihmisistä, ihmisryhmistä tai näiden ominaisuuksista. Kulttuurirelativistisesta näkökulmasta vähemmistön kulttuuri on ihan yhtä hyvä kuin valtakulttuuri, ja siksi vähemmistön syrjäytymistä edistäviin kulttuuripiirteisiin ei saa puuttua. Jos joku näin tekee, hän on automaattisesti rasisti.

Suvaitsevaiset reaktiot

Kirjotuksen alussa kuvasin perussuomalaisten julkilausumaa piikiksi suvaitsevaisille. Tarkoituksena oli osoittaa, että itseään suvaitsevaisina ja antirasistisina pitävä ihmiset ovat tosiasiassa rasisteja, koska he hyväksyvät ”oikeanlaisen” syrjinnän ja toisaalta pitävät vähemmistöjen edustajia holhottavina lapsina, jotka eivät selviytyisi ilman erityiskohtelua.

Suvaitsevaiset eivät reaktioissaan petä tälläkään kertaa. Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto sanoo suoraan, että positiivista syrjintää tarvitaan eriarvoistumisen torjumiseen. Helsinkiläinen vihreä Else Turunen puolestaan käyttää Vesa Puurosta auktoriteettina ja haukkuu Jussi Halla-ahon rasistiksi. Otsikko Terve järki rasismikeskusteluun ei tarkoita, että Turusen kirjoituksessa olisi erityisemmin järkeä. Julkilausumassa Halla-aho kuulemma narutti kaikkia, jopa oman puolueensa kansanedustajia.

On täysin selvää, että julkilausumalla ei ole mitään vaikutusta Turusen tai Alanko-Kahiluodon kaltaisiin moraalisäteilijöihin. Kuitenkin sen avulla perussuomalaiset otti aloitteen itselleen ja käänsi syytösten miekan vaihteeksi toiseen suuntaan. Toivottavasti mahdollisimman moni kansalainen näin tajuaa, millaista suvaitsevaisuutta ja antirasismia itseään suvaitsevaisina pitävät oikeasti edustavat.

7 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Poliittisessa keskustelussa rasismi on käsitteenä muuttunut pelkäksi lyömäaseeksi, jolla toisaalta korostetaan omaa moraalista puhtautta ja toisaalta leimataan poliittiset vastustajat pahoiksi ihmisiksi.

Oma suosikkini Osmo Soininvaara leimaa omilla "parasiiteillaan" ja "republikaanivyöhykkeillään" oman uskonsa kieltävät "denialistit". Denialisti on itsessään erittäin voimakas haukkumanimi, sillä onhan holokaustin kieltäminen osoitus erittäin voimakkaasta (ja todellisesta) rasistisesta näkökulmasta. En ole ihan varma, että tajuavatko nuo soininvaarat ja kahiluodot oman oppinsa kaksinaismoralismin. Todennäköisesti eivät, koska noin täydellisessä itsepetoksessa eläminen ei muuten ole mahdollista.

70-luvulla suomalaisten kansainvälistyminen oli matkustaa Moskovaan ja jättää moraali naulakkoon viimeistään rautatieasemalla. 80-luvulla Lenita Airisto ivasi suomalaisten liikemiesten läppäkenkiä ja tennissukkia. 90-luvulla Nokian myötä suomalaisista liikemiehistä tuli leijonia, joita ei kansainvälisillä lentokentillä erota suomalaisiksi kuin vaalean tukkansa ja pottunenänsä takia. 2000-luvulla eliitti joutui keksimään toisen kohteen hokemalleen, mitä muut meistä ajattelevat. Yht'äkkiä alettiin väittää, että suomalaiset ovat rasisteja. Paras lääke sen kitkemiseksi on siedättäminen, ja niin alkoi suuri projekti suomalaisten rasistisen luonteenlaadun kitkemiseksi.

piippumies kirjoitti...

Kyllä, se oli sen verta nerokas jotta nyt alkaa niin sanotusti sonta valumaan.

http://mediaseuranta.blogspot.com/2011/05/hs-professorit-perussuomalaisten.html

Vasarahammer kirjoitti...

Helsingin Totuudessa Ville Similä kirjoittaa lehden tasosta kaiken olennaisen kertovan kolumnin.

Kannattaa lukea ihan sillä ajatuksella, että tuokin jamppa saa kirjoittamisesta palkkaa.

Tuplis kirjoitti...

Kas, sinähän olit kirjoittanut samat asiat (kosolti perusteellisemmin) kuin mitä minäkin tämän päivän tuumailuissani. No, yhteensattumia samanmielisten kanssa on vaikea välttää.

piippumies kirjoitti...

Juu Vasara, hyvin edustaa lehden laatukirjoitusta (ei sillä, että isekään kirjoittaa osaisin). Tulee hetimiten mieleen pienoinen lapsellisuus ja Ykän heittämä juttu "silmät kiinni, kädet korville, kauheeta älämölöä ja toivotaan, että pahauni menis pois".

Vasarahammer kirjoitti...

"No, yhteensattumia samanmielisten kanssa on vaikea välttää."

Huomasin tässä äskettäin, että myös Ruukinmatruuna oli kirjoittanut samasta asiasta minua aiemmin.

Kari kirjoitti...

Amnesty on rasistinen, antisemiittinen, pro-islamilainen sosialistijärjestö.

"Ihmisoikeudet" ovat sosialistisen epätasa-arvoisuuden koodaus- ja edistämistyökalu.

Ei ihme, että Halonen esittää Amnestyn kiitospuheessaan ihmisoikeuksien kirjaamista perustuslakiin. Täten hän haluaa siirtää kansallista itsemääräämisoikeutta ja vapautta pois suomalaisilta ylikansallisille, sosialismiin ja islamisointiin positiivisesti suhtautuville elimille kuten EU ja YK.