keskiviikkona, joulukuuta 08, 2010

Sankari vai pelkkä narsisti?

Täytyy myöntää, että en ole mikään Wikileaksin puhemies Julian Assangen suuri fani. Minusta mies vaikuttaa itsekeskeiseltä ja omahyväiseltä narsistilta, joka on vakuuttunut oman toimntansa oikeutuksesta eikä mieti tekojensa seurauksia. Assangen habitus herättää minussa lähinnä vastenmielisyyttä.

Ruotsalainen seksiansa

Kuitenkin tapa, jolla Assangea yritetään saada kiinni, herättää myötätuntoa. Ruotsin matkallaan Assange harrasti seksiä kahden ruotsalaisen ”Wikileaks-bändärin” kanssa ja joutuu tämän takia syytteeseen ”yllätysseksistä”. Assange kieltäytyi käyttämästä ehkäisyvälinettä, mikä sai naiset turvautumaan poliisin apuun.

Salaliittoteorioihin taipuvaiset näkevät taustalla pahaenteisiä vaikuttimia, ja voi tietysti olla, että Yhdysvaltojen hallitus on painostanut asiassa Ruotsia. Toisaalta Assangen pidätys kertoo ennemminkin, miten Ruotsin äärifeministinen lainsäädäntö tekee kenestä tahansa naisen kanssa seksiä harrastavasta miehestä täysin lainsuojattoman.

Wikileaksin tavoitteet

Wikileaks pyrkii toiminnallaan edistämään ”avointa hallintoa”. Tarkoituksena on luoda turvallinen toimintaympäristö erilaisille vuotajille, jotka eivät muutoin pysty tai uskalla tuoda asioita omalla nimellään julkisuuteen.

Organisaatiolla ei ole keskushallintoa vaan se koostuu viidestä pysyvästä työntekijästä sekä useasta sadasta vapaaehtoisesta, jotka päivittävät palvelimia ja perustavat peilisivustoja silloin, kun hallitukset yrittävät estää pääsyn varsinaiselle sivustolle.

Wikileaks ei omien sanojensa mukaan tavoittele taloudellista hyötyä, ja toiminta lepää vapaaehtoisten lahjoitusten varassa. Wikileaksillä on takanaan jo useita näyttäviä paljastuksia, joista osa vaikuttaa asiallisilta ja osa selkeästi lainvastaisilta, kuten Sarah Palinin hakkeroidun Yahoo-sähköpostitilin vuotaminen julkisuuteen.

Viimeisimmässä paljastuksessaan Wikileaks julkaisi tuhansia asiakirjoja, jotka sisälsivät Yhdysvaltojen ulkomaan edustustojen ja Ulkoministeriön välistä viestiliikennettä. Tällä teolla Assangesta ja Wikileaksista tuli kerralla Yhdysvaltojen vihollinen.

Internetiä mahdotonta valvoa

Wikileaksin tapaus on selkeästi osoittanut, miten vaikea hallitusten on toimia Wikileaksin kaltaista vastustajaa vastaan. Hallitus voi painostaa operaattoreita sulkemaan Wikileaksin sivustot tai estämään maksujen välittämisen organisaatiolle. Äskettäin hakkerit hyökkäsivät mm. Mastercardia ja Ruotsin syyttäjälaitosta vastaan palvelunestohyökkäyksellä.

Internet kuitenkin mahdollistaa kopioiden sujuvan ja helpon levittämisen. Turhaan ei sanota, että kerran internetiin joutunut tieto ei katoa sieltä koskaan. Jopa kaikkein tiukimmin omien kansalaistensa verkon käyttöä valvovat valtiot kuten Kiina ja Saudi-Arabia eivät pysty tukkimaan kaikkia aukkoja.

Washington Postin artikkelissa on haastateltu verkon väärinkäyttöä tutkineita asiantuntijoita. Heidän mukaansa Yhdysvaltojen hallitus törmää samoihin vaikeuksiin, joita on ilmennyt esimerkiksi roskapostipalvelinten tukahduttamisessa. Lisäksi se, mikä on laitonta yhdessä maassa, on toisessa laillista. Yleishyödyllisen Internet System Consortiumin johtaja Paul Vixie sanoo:

”Jos Wikileaks pystyy rahoittamaan toimintaansa yhtä hyvin kuin nettirikolliset, se voi luultavasti jatkaa internetissä loputtomiin.”

Tieto on valtaa

Itse kylmän sodan lopun nähneenä ymmärrän, miksi Yhdysvaltojen hallinto ei mielellään katsele Wikileaksin kaltaista toimijaa. Kylmässä sodassa avoimet läntiset yhteiskunnat taistelivat suljettua kommunistista blokkia vastaan. Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:n oli paljon helpompaa hankkia tietoja läntisten yhteiskuntien sisältä kuin Yhdysvaltojen CIA:n. Tästä käytettiin termiä ”information asymmetry” (tiedon asymmetria).

Wikileaks-vuotojen avulla Yhdysvaltoja ja länttä vastaan taistelevat terroristit saavat tietoja, joita he eivät muutoin saisi käsiinsä. Wikileaksin arvostelijoiden mukaan paljastukset saattavat erityisesti amerikkalaisten kanssa yhteistoimintaa tekevät afganistanilaiset hengenvaaraan. Yksi arvostelijoista oli ihmisoikeusjärjestö Amnesty International.

Perinteisen median edustajat puolestaan arvostelevat Wikileaksia päätoimittajakontrollin puuttumisesta. Ei-valtiollinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö arvostelikin avoimessa kirjeessään Wikileaksin julkaisupolitiikkaa mutta ylisti samalla sen hyödyllisyyttä ”vakavien ihmis- ja kansalaisoikeusrikosten paljastamisessa”. Wikileaks julkaisee asiakirjat tarkistamatta faktoja, asettamatta niitä kontekstiinsa ja analysoimatta niitä, kuten venäläinen tutkiva journalisti Andrei Soldatov sanoo. Perinteisen median heikentynyt taloudellinen kannattavuus on vähentänyt tutkivaa journalismia, mikä selittää ainakin osan toimittajien Wikileaks-sympatioista.

Entä sitten?

Tässä vaiheessa on vaikea arvioida, millaista vahinkoa viimeisimmät paljastukset oikeasti aiheuttavat Yhdysvaltojen diplomatialle. Yhdysvallat yrittää tietysti tukahduttaa Wikileaksin mutta tuskin onnistuu tässä ainakaan sataprosenttisesti.

Wikileaks ei piittaa julkaisemiensa vuotojen seurauksista. Itse pelkään, että länsimaiden hallinnot yrittävät vuodon seurauksena ottaa internetin tiukempaan kontrolliin vähän samanlaisella kömpelöllä tavalla, kuin Suomen Oikeusministeriö yrittää kiristää otetta suomalaisesta ”nettirasismista”. Vuotoja kontrollin lisääminen tuskin lopettaa, mutta pahimmillaan syyttömät tai vähintäänkin harkitsemattomat ihmiset joutuvat oikeusjärjestelmän hampaisiin.

Yhdysvalloissa Edustajainhuoneen republikaaniedustaja Pete King haluaa luokitella Wikileaksin terroristijärjestöksi. Näin rahalahjoituksista järjestölle tulisi lain mukaan rangaistavia. Lisäksi amerikkalaiset pankit eivät saisi käsitellä ryhmälle menevää rahaliikennettä. Mielestäni Wikileaksin toiminta on kyllä vastuutonta mutta ei terrorismia. En myöskään usko, että kongressiedustaja Kingin toive toteutuu.

1 kommentti:

Kumitonttu kirjoitti...

Ruotsi muistuttaa jo niin paljon ihailemaansa arabisosialistista yhteiskuntaa, että naisten kunnian tähden vieraat miehet voidaan heittää häkkiin tuosta vaan. Tilanne on absurdi, kun naisten seksuaalinen vapautuminen on johtanut samaan lopputulokseen kuin Pakistanissa, jossa naisilla ei ole seksuaalisia oikeuksia.