perjantaina, toukokuuta 21, 2010

Miksi Muhammadin piirtäminen on välttämätöntä

Kun South Park -animaatiosarjaa tuottava Comedy Central sensuroi nalle-Muhammadin jaksostaan, amerikkalainen Molly Norris julisti toukokuun 20. päivän Piirrä Muhammad -päiväksi. Myöhemmin Norris katui julistustaan, mikä käy ilmi hänen kotisivultaan, mutta tämä ei estänyt häntä joutumasta islamistien uhkailun kohteeksi.

60-luvun radikaalit ja heidän opetuslapsensa ovat parhaansa mukaan pyrkineet romuttamaan länsimaisen yhteiskunnan perinteisen kristinuskoon perustuvan normijärjestelmän sekä siihen liittyvät tabut. He ovat enimmäkseen onnistuneet tässä. Sikamessiaat ja pissajeesukset eivät enää herätä kohua vaan lähinnä haukotuksia. Sama pätee myös maallisen kansallisvaltion suurmiehiin. Laukkuvartaloinen homo-Marski sukupuoliyhteydessä miespalvelijansa kanssa herätti kohua lähinnä mediassa ja vasemmistointellektuellien tunkkaisissa piireissä. Homo-Marskin tekijästä ei tullut sananvapauden marttyyria, vaikka yritystä ei puuttunut.

Muhammad uusi tabu

Theo van Gogh, Kurt Westergaard ja viimeisimpänä Lars Vilks ovat osoittaneet, että islamin profeetta Muhammadista on tullut uusi tabu kristinuskon symbolien tilalle. Tässä ei ole kyse siitä, että yhteiskunta ylipäänsä kunnioittaisi islamia tai Muhammadia profeettana, vaan siitä, että suvaitsevainen moderni vasemmistoliberalismi on noussut valtaideologiaksi.

Islam edustaa postmodernille suvaitsevaiselle toiseutta, jota ei saa arvostella. Suvaitsevaisten maailmassa muslimit eivät ole itsenäisiä toimijoita, joilla on omat tavoitteet ja keinot niiden toteuttamiseen. He ovat ensisijaisesti länsimaisen kolonialismin uhreja, joten heidän kiukkunsa Muhammadin pilkkaajia kohtaan on oikeutettua.

Gates of Vienna -sivuston ylläpitäjä Baron Bodissey ryhtyi väittelyyn Piirrä Muhammad -päivästä ”ammattieetikon” (professional ethicist) kanssa. Ammattieetikko Jack Marshall ei pitänyt Piirrä Muhammad -päivää hyvänä ajatuksena. Marshallin mielestä Piirrä Muhammad -päivä oli epäeettinen ja järjetön hanke.

Kirjoituksessaan Marshall toteaa:

”'Pannaan muslimit vihaamaan amerikkalaisia' -päivä iskee kollektiivisen nyrkin niiden rauhanomaisten, muita kunnioittavien muslimien kasvoille, jotka haluavat vain kunnioitusta omalle uskonnolleen ja elää rauhassa. Tämä on kuitenkin liikaa vaadittu ja liikaa pyydetty. Koska olemme liian tuohtuneita muslimiradikaalien uhkailuista komedioiden tekijöitä kohtaan, me loukkaamme kaikkia muslimeja sanomalla ”kestäkää se”. Onko tämä kosto? Se ei ole eettistä. Me satutamme ihmisiä, koska me pystymme siihen. Sekään ei ole eettistä.”

Marshall ei kirjoituksissaan kerro, mihin hänen omat eettiset periaatteensa perustuvat. Sisältöä tutkailemalla on helppo havaita, että eettisyys kumpuaa täydellisen syrjimättömyyden periaatteesta. Jos valkoihoinen länsimaalainen loukkaa islamin periaatteita eli Muhammadin kuvauskieltoa vastaan, hän syyllistyy syrjintään. Syrjinnän kohteet eli muslimit eivät sen jälkeen enää ole vastuussa teoistaan, vaan pilakuvan piirtäjä on syyllinen.

Suvaitsevaiset ovat todellisia rasisteja

Marshallin taatusti eettinen ja suvaitsevainen reaktio kuitenkin kertoo jostain aivan muusta kuin todellisesta kunnioituksesta. Maltilliset muslimit ovat Marshallin kaltaisten suvaitsevaisten mielissä kyvyttömiä ymmärtämään, miksi Piirrä Muhammad -päivän kaltaisia harjoituksia järjestetään. Suvaitsevainen näkee vain loukkauksen, joka kohdistuu pyhään toiseuteen, mutta ei edellytä pyhän toiseuden edustajilta kykyä ymmärtää, että myös valkoihoisella rasistisella länsimaalaisella voi olla periaatteita, joista tulee pitää kiinni. Antautuminen islamistisen pelottelun edessä ei ole kunnioitusta vaan nöyristelyä, joka johtaa yhä uusiin vaatimuksiin ja uusiin loukkaantumisiin.

Vain aito länsimainen suvaitsevainen vasemmistoliberaali voi pitää nöyristelyä kunnioituksen osoituksena, kun taas kuka tahansa suvaitsevaistoon kuulumaton ymmärtää, että nöyristely kertoo antautumisesta pelottelun edessä. Silti Paul Marshallin kaltaiset haluavat esiintyä muita parempina ihmisinä ja pitää Muhammadin piirtäjiä moraalisesti samanarvoisina kuin niitä, jotka käyttävät väkivaltaa pelotellakseen Muhammadin piirtäjät hiljaisiksi.

Profeetta Muhammadin piirtäminen on äärimmäisen helppoa. Pelkkä valkoinen paperi kelpaa epäkunnioittavaksi vihapiirrokseksi islamin profeetasta. Siksi liitän tähän kirjoitukseen Kleinverzet-blogin piirroksen profeetta Muhammadista.

4 kommenttia:

Vongoethe kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Vongoethe kirjoitti...

Vekkuliahan tuossa on, että muhamettilaiset itse ovat piirrelleet Muhammedin kuvia näihin päiviin saakka ainakin jossain päin maailmaa. Amir Taherin mukaan Islam ei sitä suoranaisesti kiellä.

http://www.opinionjournal.com/editorial/feature.html?id=110007934

http://www.zombietime.com/mohammed_image_archive

Kari kirjoitti...

Vasarahammer:

Marshall ei kirjoituksissaan kerro, mihin hänen omat eettiset periaatteensa perustuvat...
Syrjinnän kohteet eli muslimit eivät sen jälkeen enää ole vastuussa teoistaan, vaan pilakuvan piirtäjä on syyllinen.

Kari Virtanen:

Naisasialiitto Unionin jäsen ja Pressiklubin vakiokommentaattori Kaarina Hazard esitti Pressiklubissa tänään saman tuomion. Pilakuvien piirtäjät ovat itse vastuussa piirrostensa aiheuttamasta väkivallasta, koska pilapiirtäjillä ei ole muuta tunnettua motiivia toimilleen, kuin halu loukata.

Gagarin kirjoitti...

Sikamessiaat ja pissajeesukset eivät enää herätä kohua vaan lähinnä haukotuksia.

Islam kohoaa meidän länsimaisen sivilisaatiomme (tämä maailman valo) tasolle vasta kun muslimit alkavat tehdä nykytaidetta sika-Muhammedista (Seppo Lehdon tapaan) tai performansseja joissa Koraani upotetaan virtsaan. Puhumattakaan että islaminuskoiset alkavat myös sanoa, etteivät usko Jumalaan, niin kuin suomalaiset nykykristityt. Olen kuitenkin herra Hammerin tapaan islam-kriittinen enkä usko islamin koskaan pääsevän samalle korkealle tasolle meidän kulttuurimme kanssa. Siksipä se onkin olemassa vielä sadan vuoden kuluttua, muodossa tai toisessa, toisin kuin omamme (joka oikeastaan ei ole olemassa enää edes nyt, mutta tämä menee jo kulttuurifilosofian puolelle).

Sama pätee myös maallisen kansallisvaltion suurmiehiin.

Tunteeko keskivertosuomalainen muitakin historian henkilöitä kuin Hitlerin? Länsimaissa historia = Hitler, eli jotain pahaa, jota oli ennen, ja jota pitää sen vuoksi manata pois, katua loputtomiin. Jean Baudrillard on kirjoittanut tästä hyvin kauniisti. Kannattaa lukea muutakin kuin Halla-ahoa.

Laukkuvartaloinen homo-Marski sukupuoliyhteydessä miespalvelijansa kanssa herätti kohua lähinnä mediassa ja vasemmistointellektuellien tunkkaisissa piireissä.

Tunkkaisethan ne ovat, mutta niin kauan kuin "oikeistointellektuellien" piirit ovat yhtä tunkkaisia (Hommakerho-tasoa), niin ei voi sanoa muuta kuin että pata kattilaa soimaa.

Naisasialiitto Unionin jäsen ja Pressiklubin vakiokommentaattori Kaarina Hazard esitti Pressiklubissa tänään saman tuomion.

No Hazardinhan tuo pitäisi tietää, kun onnistui itse loukkaamaan suomalaisten omaa Muhammedia eli Tony Halme -vainaata (kyllä, jokin on meille sittenkin pyhää - ei Jumala eikä edes Mannerheim, mutta Tony Halme!). Anteeksi oli hänenkin pyydettävä niin kuin Matti Vanhasen maailman muslimeilta aikoinaan, kun Suomen Sisun pojat olivat niinkin hurjan rohkeita että uskalsivat julkaista Jyllands Postentenin Muhammed-kuvat sivuillaan (raju isku islamisaatiota vastaan! - siitä oltiin ylpeitä kauan).