torstaina, maaliskuuta 11, 2010

Arkkipiispan vaali

Tänään katselin aamutelevisiosta arkkipiispan vaalin tulosta. Valituksi tuli Kari Mäkinen, jota ainakin maikkarin asiantuntija piti liberaalien kaupunkilaisten valintana. Mäkinen sai eniten ääniä Helsingin ja Turun alueelta. Maakunnat taas tukivat enimmäkseen vastaehdokas Miikka Ruokasta.

En seurannut vaalia niin tarkasti, että pystyisin suoraan muodostamaan käsityksen ehdokkaiden eroista. Jälkikäteen katsomieni tv-raporttien perusteella Ruokanen olisi ollut parempi ehdokas. Mäkinen tuntuu enemmän tyhjänjauhajalta enkä koe hänen kaltaistaan ”tasa-arvoista keskustelijaa” hyväksi arkkipiispaksi. Ruokasen puheista sentään ymmärsin, mitä hän tarkoittaa ja olin toki samaa mieltä useimmista asioista.

Mitä media haluaa?

Media teki arkkipiispan vaalista tapahtuman, jonka keskeisenä asiana oli homoparien siunaaminen avioliittoon eli ”sukupuolineutraali avioliitto”. Toimittajia tuntui myös hiertävän se, että kirkko suvaitsee sisällään naispappeutta vastustavia pappeja. Media näki myös kirkon sisällä kahtiajaon, jossa toisella puolella ovat tiukemmin kirkon ydinsanomasta kiinnipitävät konservatiivit ja toisella puolella liberaalit ”uudistajat”.

Itse pelkään, mitä tapahtuu, jos kirkko liukuu liian lähelle median ja akateemisen eliitin virallista ideologiaa eli vasemmistoliberalismia. En tosin usko, että tulevakaan arkkipiispa on niin liberaali, kuin punavihreät toimittajat haluaisivat. Hän joutuu edeltäjiensä tavoin tasapainoilemaan varsin heterogeenisessa toimintaympäristössä eikä hänkään halua kirkon jakautuvan kahtia.

Homoliitoista jankuttavien toimittajien vastapainoksi kaipaisin joskus selkeästi artikuloitua konservatiivista näkemystä, jossa selitettäisiin, miksi vasemmistoliberalismin täydellinen syrjimättömyys ja normittomuus on pahasta. Ruokanen onnistui selittämään kohtuullisesti, miksi homoliitto ei ole avioliitto. Ruukinmatruuna taas kirjoitti hienosti, mitä eroa on konstruktiivisella ja destruktiivisella sallivuudella.

Eduskunnassakin ”sukupuolineutraali avioliitto” on kuuma peruna. Kotimaa-lehden kyselyn mukaan hieman yli puolet kansanedustajista vastustaa sitä. Eniten kannattajia löytyi Vasemmistoliiton ja Vihreiden edustajista ja vastustajia taas Kristillisdemokraatteista ja Perussuomalaisista. Sukupuolineutraali avioliittolaki on voimassa mm. Ruotsissa, jossa paikallisten Vihreiden nuorisojärjestön puheenjohtaja vaati vuosi sitten jopa ”lukumääräneutraalia avioliittoa”.

Vielä palaisin arkkipiispan valintaan. Yleisradion uutisen kommenteista paljastuu aika jyrkkä mielipiteiden kahtiajako. Kirkon perinteitä puolustavia nimitellään ahdasmielisiksi. Osa pitää uutta arkkipiispaa hyvänä ja osa huonona valintana. Poimin tähän pätkän nimimerkiltä "Vielä maksan", joka kuvastanee monen itseni kaltaisen kirkon jäsenen tuntoja:

”Mäkisen mielipiteitä ja ajatuksia kuultuani, voin todeta että mitään syvempää kristillisyyttä hän ei edusta eikä edistä, mutta omaa ajatuksenvirtaa riittää sitäkin enemmän sitten täyttämään syntynyttä aukkoa. Lutherin (muistatteko kuka hän oli) mukaan kristillinen kirkko julistaa Kristusta ja toisaalta totetutta hänen antamaa viimeistä käskyä mm. kastamaan ja opettamaan, eli kirkon opetus pitäisi löytyä pyhien apostoleiden ja alkuseurakunnan opetuksista. Nykyinen trendi suosii "ajatuksenvirta" apostoleita, joidenka sanoma on tasan yhtä suuri kuin heidän tämänhetkinen mielipide sattuu olemaan. Ruotsin kirkkoon on jo monet kirkot katkaisseet yhteytensä, toivottavasti meillä säilyy edes rippeet kristinuskosta. ”

Ruotsissa on valittu maailman ensimmäinen avoimesti lesbo piispa, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa toisen papin kanssa. Ruotsin kirkko myös vihkii homopareja. Suomessa on yleensä matkittu Ruotsia, tosin pienellä viiveellä. Näin todennäköisesti käy myös tässä asiassa.

8 kommenttia:

Puppek kirjoitti...

Kirjoitin äskettäin homojen ja moniavioisten liittojen oikeudesta adoptioon. En keksinyt mitään järkisyitä vastustaa niitä. Jos Vasara keksit sellaisia, niin voisitko kommentoida? http://puppek.blogit.uusisuomi.fi/2010/03/11/vihreat-polygamia-ja-adoptio/

IDA kirjoitti...

"Homoliitoista jankuttavien toimittajien vastapainoksi kaipaisin joskus selkeästi artikuloitua konservatiivista näkemystä, jossa selitettäisiin, miksi vasemmistoliberalismin täydellinen syrjimättömyys ja normittomuus on pahasta.

Tämä tulee varmaan kuin salamana kirkkaalta taivaalta, mutta... :D

No, joo Katolinen tiedotuskeskus myy sellaista kirjaa kuin Paavien yhteiskunnallinen opetus. Katoliset sosiaaliensykliat Leo XIII:sta Johannes Paavali II:een.

Kirja on tosin hieman vanhentunut, koska maailma on muuttunut niin voimakkaasti. Noissa kuitenkin "hyökätään" sekä kommunismia, että liberalismia vastaan ja etsitään aika epätoivoisestikin jonkinlaista kolmatta tietä.

Katolinen kirkko oli 1980 - 1990 - luvuilla ilmeisesti melko lähellä täydellistä hajaannusta. Tuossa voi olla kaipaamasi näkemys:

http://www.newadvent.org/library/docs_df84lt.htm

Tuollaiset tekstit olivat silloin "kovia". Suomen kirkko ei tietenkään ole aatehistoriallisesti samanlainen, mutta yllättävän paljon Vapautuksen teologian teemoista on havaittavissa. Oleellista on, että kirkolle maallinen on selvästi tärkeämpää kuin tuonpuoleinen. Kirkko elää pelkästään nykyhetkessä ja pyrkii politikoimaan haluamansa tulevaisuuden suhteen, jolloin se luo eräällä tavalla fataalin dualismin nykyisyyden ja tulevaisuuden välille. Ideologia, jolla on vain poliittiset päämäärät, alkaa hallita nykyisyyttä.

Imulippo kirjoitti...

Ottamatta varsinaisesti kantaa kirkon sisäisiin asioihin, muuta kuin sanomalla että en näe kirkon autonomiaa ainakaan huonona asiana, niin tämä yhteiskunnassa vallitseva jonkinasteinen konsensus syrjimättömyydestä on puhdasta idiotismia. Yhteisö, joka pitää vieraita ihmisiä tasa-arvoisina omien rinnalla, on itsetuhoinen yhteisö.

Vasarahammer kirjoitti...

Imuiippo:
Täydellinen syrjimättömyys edellyttää valtion totalitaarista kontrollia. Täydellisen syrjimättömyyden yhteiskunnassa ei ole olemassa yhteisöä, joka saisi vapaasti päättää, keitä siihen kuuluu ja millä säännöillä yhteisön sisällä toimitaan.

Meillä on Syrjintälautakunta, jolle pitää erikseen perustella, että ei ole harjoittanut syrjintää. Valittaja on oletusarvoisesti oikeassa.

Toisaalta jos kirkko olisi valtiosta riippumaton uskonnollinen yhteisö, valtiolla olisi vähemmän vaikutusvaltaa sen sisäisiin asioihin.

Imulippo kirjoitti...

Hammer, hyvin ilmaistu ja näinhän se on. Syrjimättömyyden vaatiminen on lisäksi tehoton keino tosiasiassa vähentää syrjintää koska ylhäältä päin tuleva käsky itsessään jo alleviivaa sitä tosiasiaa, että kansalaiset ovat eri mieltä. Jos ihmiset haluaisivat lopettaa syrjinnän, se loppuisi itsestään.

Sinivihreä kirjoitti...

VH: ”Itse pelkään, mitä tapahtuu, jos kirkko liukuu liian lähelle median ja akateemisen eliitin virallista ideologiaa eli vasemmistoliberalismia.”

Selittäisitkö, miten ”vasemmistoliberalismi” liittyy homojen oikeuksiin? Hmm… mutta jos liittyy, jokaisen homon kannattaa siis äänestää vasemmistoa. Hyvä tietää.

En tiedä, mitä olen mieltä asian kirkossa siunaamisesta, onko se sinänsä huipputarpeellista, mutta ainakin maallisena toimenpiteenä sukupuolineutraali avioliitto on tarpeellinen, sillä rekisteröity parisuhde ei ratkaise kaikkea. Tästä on kirjoituksia, joita en nyt jaksa kaivaa, mutta perustelut ehkä ovat ihmisille tuttuja muutenkin. Aivan juridisia kysymyksiä siis.

Jos ollaan sitä mieltä, että avioliittoon kuuluvat vain keskenään lisääntymiskykyiset parit, niin onhan maailmassa paljon heteropareja, jotka eivät voi saada lapsia. Sitä paitsi on olemassa adoptiomahdollisuus, jonka ansaitsisivat yhtä lailla homo- kuin heteroparitkin, myös ulkoisen adoption siis. On aivan turhaa rajata homot pois näistä oikeuksista.

Lopuksi toki tunnustus Israelille, jossa asia toimii liberaalimmin kuin islaminuskoisissa naapurimaissa :) http://fi.wikipedia.org/wiki/Homoadoptio

piippumies kirjoitti...

Hiukka tälleen yksinkertaista kansalaista ihmetyttää noiden liberaalien ja vasemmistovihertäjien touhu avioliiton suhteen. No okei, monen muunkin asian suhteen. Ensin melkein jopa halveksitaan konservatismia ja muita perinteisiä arvoja, mutta samaan aikaan halutaan oikeuksia niinkin perinteiseen ja konservatiiviseen arvoon kuin avioliitto.

Äkkipikainen kansalainen saattaisi pitää moista touhua silkkana kusipäisyytenä, mutta kukaanhan ei ole äkkipikainen, eihän...

Sinivihreä kirjoitti...

Piippumies, avioliitto on muutakin kuin ”arvo”. Konkreettisesti kysehän on tässä perimis-, adoptio- ja tapaamisoikeuksista ja sen sellaisista…

(Enkä sitä paitsi laske itseäni edelleenkään ”vasemmistolaiseksi”. Kunpa joku määrittelisi mitä se on.)

Kaikille muistutukseksi: emme enää elä hippien aikakaudella. Useimmilla tuntemillani vihreillä on ihan ”tavalliset” perhearvot, siinä missä kokoomukselaisilla, keskustalaisilla ja demareillakin. Heteroperheellisyys on tavallista, ihan tosi :) Mutta samat ilot ja edut halutaan sallia homoperheillekin, etenkin sitä adoptio-oikeutta, ulkoistakin.