torstaina, helmikuuta 18, 2010

En ole rasisti, mutta mitä väliä sillä on?

Sain vihdoin luetuksi Suvi Keskisen, Anna Rastaan ja Salla Tuorin toimittaman pamfletin ”En ole rasisti, mutta...”. Kirja osoittautui kokoelmaksi sisällöltään suhteellisen kevyitä esseitä, jotka eivät onnistuneet kunnolla edes ärsyttämään.

Maahanmuuttokritiikin kritiikkikö?

Kuvittelin, että kirjassa olisi edes yritetty esittää perusteluja humanitaariselle maahanmuutolle eli kiintiöpakolaisten ja turvapaikanhakijoiden asuttamiselle Suomeen. Näitä ei tietystikään ollut. Joissakin kirjoituksissa vedottiin Suomen allekirjoittamiin kansainvälisiin sopimuksiin tai ihmisoikeuksiin.

Enimmäkseen kirjassa käytiin metakeskustelua eli keskusteltiin maahanmuuttokeskustelusta, jonka sävy kirjan mukaan muuttui syksyllä 2008, kun Perussuomalaiset voittivat kunnallisvaaleissa ja tohtori Jussi Halla-aho pääsi Helsingin kaupunginvaltuustoon.

Todellisuudessa ns. kriittistä keskustelua oli käyty jo pitkään, ja Halla-aho oli yrittänyt eduskuntaan vuoden 2007 vaaleissa mutta ei noin 2000 äänellään päässyt sinne. Kirja ei kykene esittämään minkäänlaista syytä sille, miksi ns. maahanmuuttokritiikki nimenomaan parin viime vuoden aikana on noussut tapetille.

Näyttääkin siltä, että maahanmuuttokritiikki oli otettu mukaan lähinnä mainosmielessä, jotta media kiinnostuisi sisällöltään kohtalaisen mitättömästä esseekokoelmasta.

Opas suvaitsevaiseen ajatteluun

Vaikka kirja ei onnistukaan valaisemaan maahanmuuttokeskustelua tai esittämään perusteita laajamittaiselle humanitaariselle maahanmuutolle, se toimii hyvin käytännön demonstraationa modernin suvaitsevaisen keinoista estää keskustelu tosiasioista demonisoimalla vastapuoli ja kääntämällä huomio esitystapaan sisällön asemesta. Se, miltä sanat näyttävät ja miltä niiden oletetaan tuntuvan ennalta määritettyyn uhrikategoriaan kuuluvan mielessä, on tärkeämpää kuin se, kuvaavatko sanat todellisuutta ja maahanmuuton jo toteutuneita ja todennäköisiä seurauksia.

Kirjan esseistit valittelevat kovasti, että keskustelun kohteilla eli maahanmuuttajilla ei ole omaa ääntä keskustelussa, vaan keskustelua käydään heidän päidensä ylitse. Tässä voi olla osittain perää.

Kirjan kirjoittajat unohtavat tosin aktiivisesti ne ihmiset, joiden elämään maahanmuutto vaikuttaa elämänlaatua huonontavasti, nimittäin ne maahanmuuttajavaltaisiksi muuttuneiden alueiden asukkaat, joilta kukaan ei ole kysynyt, haluavatko he naapureikseen kolmannesta maailmasta tulleita pakolaisia tai turvapaikanhakijoita. Kantaväestön heikoimmassa asemassa oleva osa saa roolin vain rasistina ja tämän silloin, kun he erehtyvät sanomaan mielipiteensä oman asuinalueensa muutoksesta. Heille tarkoitettu rooli on toimia passiivisina sivustakatsojina, kun suuret humanistit toteuttavat yhteiskuntakokeiluaan.

Kirjan otsikko kertoo, mistä ”rasismissa” oikeasti on kyse. Rasismi-sanan tavoitteena on aiheuttaa syyllisyyden tunnetta niille, jotka puhuvat maahanmuutosta ja sen aiheuttamista ongelmista. Lause ”En ole rasisti, mutta...” kertoo tarpeesta puhdistautua tästä syyllisyydestä.

Rasismi sanana määritetään ameebamaiseksi olioksi, joka väijyy kaikkialla. Anna Rastaan tutkimuksissa sanaa ja sen merkitystä pyöritellään niin, että tavallisen ihmisen on mahdotonta tietää, mikä on rasismia ja mikä ei. Uskon, että tämä on tarkoituksellista. Valkoihoiseksi suomalaiseksi syntyneen kuuluu tuntea syyllisyyttä rasismista ja ainoa keino päästä siitä on avata rajat muukalaisille ja ryhtyä ”hyväksi ihmiseksi”.

Vaikka rasismi on määritetty epäselvästi ja tulkinnanvaraisesti, se ei estä leimaamasta ihmistä rasistiksi julkisessa keskustelussa. Leiman tarkoituksena on hiljentää keskustelu. Jos keskustelija jatkaa rasistikortista huolimatta, hänen mielipiteensä voidaan jättää huomiotta. Jos taas hän ryhtyy puolustelemaan itseään, keskustelu ajautuu sivuun itse asiasta.

Suomalaisuuden epädramatisointi

Tasavallan presidentti Tarja Halosen lanseeraama termi suomalaisuuden epädramatisointi kuvaa hyvin tapaa, jolla suomalaisten edun puolustamiselta katkaistaan siivet. Kun suomalaisuus dekonstruoidaan ja siltä riisutaan retorisin kikkailuin kaikki merkitykset, suomalaisuus ei oikeastaan ole mitään erityistä.

Tästä tarjoaa erinomaisen oppitunnin entinen stalinisti Mikko Lehtonen kirjoituksessaan Io Sono Finlandese. Siinä luetellaan muutamia pinnallisia kulttuurivaikutteita ja osoitetaan, kuinka ne on lainattu muualta ja otettu osaksi suomalaista kulttuuriperintöä. Kari Tapion klassikko ”Olen Suomalainen” on sekin alkujaan italialaisen Toto Cutugnon levyttämä kappale Sono Italiano.

Näin osoitetaan epätodeksi olkiukko fennomaanien puhtaasta suomalaisuudesta. Lehtosen kirjoitus kertoo, miten sujuvasti epäonnistuneeseen ideologiaan uskonut taistolainen kääntää takkinsa ja omaksuu toisen ideologian, joka pyrkii samaan kuin edellinenkin eli länsimaisen yhteiskunnan tuhoon mutta vähän eri keinoilla. Taistolaisen keskustelutyylin kulmakivet valehtelu ja vääristely eivät silti ole unohtuneet.

Kirjassa annetaan myös puheenvuoro maahanmuuttajien edustajalle. Said Aden kertoo kirjoituksessaan, miten maahanmuuttokeskustelu on vaikuttanut Suomen somaliväestön asemaan. Aden selvästi liioittelee viime vuosien maahanmuuttokeskustelun vaikutuksia.

Jos sanon, että somaliväestön heikko työllisyysaste, riippuvuus sosiaaliturvasta ja eristäytyminen kantaväestöstä on ongelma, en vielä saa syytettä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kiellettyä sen sijaan on väittää, että somaliväestön omilla tavoilla, arvoilla ja asenteilla olisi jotakin tekemistä tämän ongelman kanssa.

Rasismin ylikorostaminen ongelmien perimmäisenä syynä nimittäin haittaa maahanmuuttajien paljon puhuttua kotoutumista. Se tarjoaa valmiin selityksen omille vastoinkäymisille. Miksi kannattaa yrittää, jos rasismi kuitenkin estää menestymisen?

Edit: Korjattu virheellinen italialaisen laulun nimi.

Edit 2: Korjattu virheellinen laulun nimi uudelleen.

14 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Kuten Hans Magnus Enzensberger on huomauttanut on huvittavaa, että tuo Mikko Lehtonen, jolla kai ei ole yhtään omaperäistä ajatusta, kutsuu Jussia "ajattelijaksi".

Tosin omaperäisyys tietysti on yliarvostettua, mutta kuitenkin: Tasoero on minusta selvästi ja selkeällä marginaalilla Halla-ahon hyväksi.

Edellisten kisojen loppuottelun ja Materazzin kunniaksi voisikin kysyä, mikä vitun lo Sono?

Tiedemies kirjoitti...

Rasismin ylikorostaminen ongelmien perimmäisenä syynä nimittäin haittaa maahanmuuttajien paljon puhuttua kotoutumista. Se tarjoaa valmiin selityksen omille vastoinkäymisille. Miksi kannattaa yrittää, jos rasismi kuitenkin estää menestymisen?

Tästä olen täysin samaa mieltä.

Sensijaan en ymmärrä, miksi "kuolaavien neekerien" kuvien käyttö tehokeinona, ihmisten assosioiminen pelkän ihonvärinsä perusteella johonkin savimajassa asuvaan kannibaaliin tms. ei olisi rasismia sanan ihan sen normaalissa mielessä.

Tietenkään rasismi ei ole rikos, eikä sellaisesta voi ketään tuomita sakkoihin, mutta kyllä kai sellaista saa rasismiksi sanoa?

Huomautettakoon vielä, että en ole Vasarahammeria pitänyt rasistina, joitain hänen kommentoijiaan kyllä.

Ironmistress kirjoitti...

Itse asiassa italian kielen ensimmäisen persoonan yksikön pronomini on "io", ei "Lo". Tulee latinan sanasta "ego" ja sitä vastaa ranskassa "je", espanjassa "yo" ja portugalissa "eu"

Vasarahammer kirjoitti...

Korjasin tuon virheellisen laulun nimen. Iltamyöhään kirjoittaessa tulee väkisinkin virheitä.

"Huomautettakoon vielä, että en ole Vasarahammeria pitänyt rasistina, joitain hänen kommentoijiaan kyllä."

Anna Rastaan määritelmien mukaan olen varmasti rasisti, ainakin piilosellainen.

Olen käynyt samat koulut ja lastentarhat kuin muutkin ja katsonut samat poliittisesti korrektit elokuvat ja tv-sarjat. En ole immuuni rasistikortille ja tunnen vaistomaisesti, mikä on epäkorrektia ja mikä ei.

Kuitenkin on tärkeämpää pyrkiä totuudellisuuteen kuin poliittiseen oikeaoppisuuteen. Tämän olen "tiedostanut" vasta myöhemmällä iällä.

Tapio Tuuri kirjoitti...

Minä tulkitsen rasismin vastustajien viestiä usein niin, että Suomen typerä, sisäsiittoinen ja rasistinen kansa pitää vaihtaa johonkin parempaan kansaan, ja se joka tätä arvostelee ja epäilee on tietysti typerä ja rasistinen suomalainen, jonka suu on tukittava.

Ideahan on paljolti sama kuin Hitlerillä, että herrakansan täytyy saada elintilaa levittäytyä eri puolille ja että herrakansalla on oikeus alistaa alempiarvoiset kansat palvelijoikseen.

Rasismin vastustajille herrakansaa ovat esimerkiksi somalit. Uskonnoltaan herrakansan edustajat ovat tietysti muslimeita.

Kari Rydman kirjoitti...

Olen aivan samaa mieltä kanssasi, jälleen kerran. Mutta korjaapa vielä sitä laulun nimeä. Itseironinen lauluhan on tietysti alunperin "Sono italiano"!

Vasarahammer kirjoitti...

Tulipahan sekoiltua tuon laulun kanssa oikein kunnolla. Nyt sen pitäisi olla kunnossa. Myös linkki italiankieliset sanat sisältävään youtube-videoon on lisätty.

IDA kirjoitti...

Sensijaan en ymmärrä, miksi "kuolaavien neekerien" kuvien käyttö tehokeinona, ihmisten assosioiminen pelkän ihonvärinsä perusteella johonkin savimajassa asuvaan kannibaaliin tms. ei olisi rasismia sanan ihan sen normaalissa mielessä.

Tuollainen on minusta vain sivístymättömyyttä. Ei sinänsä rasismia, jos halutaan pysyä siinä, että oikeaakin rotusortoa on olemassa.

Ihan yleisesti kunnioitus teknologisesti kehittymättömimpiä kansoja kohtaan on huonolla tolalla ja tuohon asioiden tilaan kannattaisi etsiä parannusta. Pakotettu modernisointi niin, että kansojen syvät perinteet painetaan unhoon johtaa yleensä kansojen tuhoutumiseen tai ainakin vakavaan rappeutumiseen.

Unknown kirjoitti...

Kiitos Vasaralle hycvästä avauksesta ja mielenkiintoisista linkeistä.

Ihan sivuhuomiona, lähes viisitoista vuotta maailmalla (mukaan lukien muutama kehitysyhteistyöprojekti) töissä aikaani kuluttaneena, en osaa oikein pitää itseäni rasistina.


Toisaalta minulle on aivan herttaisen samantekevää miten joku muu minut (tuntematta minua tai tuntien minut) lokeroi.

Huvittavinta asiassa on se, että tämän vihervasemmiston keskuudesta leviävän rasismi-termin inflaation perusteella, muutamat apinat ovat määritelleet edustamani (aika puhtaaksi viljellyn) nationalisminkin rasismiksi.

Aito nationalisti kunnioittaa myös muita kansoja ja näiden itsemääräämisoikeutta. Ja ei - amerikkalainen tai venäläinen uusimperialismi ei ole nationalismia - se on edelleenkin imperialismia.

Vasarahammer kirjoitti...

"en osaa oikein pitää itseäni rasistina."

Avain antirasismin vastustamiseen ei olekaan oman rasismin kieltämisessä vaan täydellisessä piittaamattomuudessa rasistikortista.

Rastaan ameebarasismi tekee rasismista merkityksettömän leimakirveenä.

Minä en ole nationalisti vaan lukijani Petri Kaivannon ja Mikko Ellilän tavoin "mokuttaja" eli länsimaisen kulttuurin kannattaja.

En kannata muiden kulttuurien itsemääräämisoikeutta perverssien tapojen kuten kunniamurhien, lapsimorsiamien ja vastaavien suhteen. Länsimainen kulttuuri estää parhaiten kyseisten tapojen leviämistä pidättäytymällä kyseisiä tapoja viljelevien kulttuurien edustajien maahanmuutosta ja avoimesti halveksimalla kyseisiä tapoja.

Veikko Suvanto kirjoitti...

Minä en ole nationalisti vaan lukijani Petri Kaivannon ja Mikko Ellilän tavoin "mokuttaja" eli länsimaisen kulttuurin kannattaja.

Eikös "mokuttaja" tarkoita "monikulttuuristajaa"?

Vasarahammer kirjoitti...

"Eikös "mokuttaja" tarkoita "monikulttuuristajaa"?"

Tuo mokuttaja oli ehkä väärä termi. Pelkkä "moku" olisi riittänyt.

Minä tosin en halua mitään Euroopan Yhdysvaltoja kuten Petri Kaivanto tässä kirjoituksessaan.

Gretel kirjoitti...

Se, että itse sanoo, ettei ole rasisti, on Rastaan (kirjoituksessakin mainitun kirjan artikkelissa) mukaan lopulta ihan yhdentekevää, sillä rasistiselle teolle ei tarvita rasistista motiivia. Oleellista on juuri se, että pitää olla toimija (Rastas et co.), joka osoittaa henkilöiden toimista sellaisia rasistisia piirteitä, joita kukaan muu ei tiennyt niissä olevan. Rasismi ei tarvitse a) aktiivista toimijaa tai b) aktiivista kohdetta, vaan ainoastaan c) tulkitsijan.

"Sen sijaan, että sanomme "minä en ole rasisti" tai "täällä ei ole rasismia" voimme sanoa "en halua olla rasisti" tai "täälläkään ei pitäisi olla rasismia", ja jatkaa keskustelua siitä, miksi joku on nostanut rasismin teeman esiin. Rasismin olemassaolon ja mahdollisuuden yksioikoinen kiistäminen helposti lopettaa kaiken keskustelun ja estää tutustumasta toisen kokemukseen ja tietoon. Toimimalle toisin voimme murtaa sitä negatiivista valkoisuutta, joka herkästi tuottaa rasismia ja ainakin jättää reagoimatta siihen, ja on näin myös jatkuvasti alttiina rasismisyytöksille." (Mt. sivu 60)

Petri Kaivanto kirjoitti...

Koska kirjoitukseni eivät suinkaan ole vielä Mestarin tasoa, saati haikumaisen kauniita kuin Timpe Autuas Soinin, niin ehkä syytä on yksinkertaistaa, kenen joukoissa seison:

1. Toimiva Euroopan Yhdysvallat edellyttäisi mm. suurten jäsenvaltioiden pilkkomista, kansallisvaltioiden instituutioiden karsimista sekä todellista demokratiaa, jossa kansalaiset valitsevat EU:n presidentin ja hallituksen. Ei mitään kahdenvälisiä diilejä esim. Venäjän kanssa kuten Nord Stream. Silkkaa utopiaa.

Eurooppa on jo ajat sitten menettänyt otteen aika pahasti. Maailman tulevaisuudesta päättänevät muut suurvallat. Eurooppa on menetetty, ellei ihmeitä tapahdu.

2. Uskon, että "Yhteiskunta muodostuu ihmisistä". Tiedän myös, että ihmiset, kansat, kulttuurit, rodut jne. eivät ole tasa-arvoisia ja samanlaisia. Tasa-arvoon ja erojen tasoittamiseen pitää pyrkiä, mutta totalitarismi, itsepetos ja valehtelu eivät ole kestäviä keinoja. Kannettu vesi ei kaivossa pysy saati kaivannossa.

3. Maailma on aina ollut monikulttuurinen paikka. Ennen suuria kansallisvaltioita maailma on ollut paljon pienempien paikallisidentiteettien sekamelska. Suihkukoneiden ja internetin myötä ihminen voi nykyään rakentaa minkä identiteetin tahtoo ja kosmopoliitiksi voi tuntea itsensä vaikkapa pyörätuoliinkin sidottu henkilö, jolla on kansainvälinen elämä netissä.

Tämä uusi maahanmuuttobisnekseen liittyvä "monikulttuuri" on konsulttipuhetta, jonka kanssa en halua olla missään tekemisissä.

4. Islam ei ole mitenkään yhteensopiva kummankaan monikulttuuri-ideologian kanssa. Joka muuta väittää on ymmärtänyt sekä monikulttuurin että islamin väärin.

PS. Cutugnon biisin nimi on "L'italiano". Cutugno aloitti uransa Suomessa. Olin merkittävästi vaikuttamassa siihen, että Kari Tapio ja Cutugno kohtasivat.