maanantaina, lokakuuta 05, 2009

Professori puhuu suunsa puhtaaksi

Harvoin olen lukenut yhtä vapauttavaa kirjaa kuin Timo Vihavaisen Länsimaiden Tuho. Tämä tunne oli päällimmäisenä sen takia, että niin monet kirjassa esitetyt ajatukset kävivät yksiin omieni kanssa, oli sitten kyse islamista, poliittisesta korrektiudesta tai kulttuurin rappiosta.

Merkille pantavaa on myös se, että Helsingin Sanomat julkaisi myös Vihavaisen ajatuksia esittelevän artikkelin, joka ei ollut yksiselitteisesti kielteinen. Tätä ennen Vihavainen esitteli ajatuksiaan Yleisradion Huomenta Suomi -lähetyksessä.

Spengler ja Huntington

Vihavainen rakensi kirjan Oswald Spenglerin vuonna 1917 julkaiseman Länsimaiden perikato -kirjan pohjalle ja täydensi perustaa Samuel Huntingtonin Clash of Civilizations -kirjan ajatuksilla. Spenglerin kulttuurin kehitystä kuvaavan mallin mukaisesti hän näkee länsimaisen kulttuurin elävän lopun aikoja. Tätä perustaa on täydennetty Vihavaisen omalla laajalla venäläisen kulttuurin tuntemuksella sekä nykyajan ilmiöiden tarkkanäköisellä havainnoinnilla.

Vihavaisen tulkinnan mukaan uskonnon merkitys alkoi pienentyä noin 200 vuotta sitten, jolloin yhteiskunnan yläluokka ei enää ottanut uskontoa vakavasti, vaikka tavallisen kansan elämää uskonto sääteli edelleen. Yläluokan tavat ovat vähitellen levinneet valtaväestöön, ja nykyisin valtaosa ihmisistä on joko täysin tai lähes kokonaan maallistuneita. Uskonnon tehtävänä on enää tarjota lohtua kriisitilanteessa, ja sen aiemmin ensisijainen tehtävä tarjota yhteiset moraalisäännöt ja määrittää tabut eli kielletyt asiat on hävinnyt. Moraalisäännöt ovat nykyisin lähinnä viitteellisiä ohjeita, ja ihmisestä on tullut modernin kristinuskon keskipiste.

Uskonnon romahduksella on seurauksensa. Uskonnon asemesta ihmiset ammentavat elämänsä tarkoituksen kuluttamisesta. Vihavainen korostaa materialismia ja mammonan palvontaa nyky-yhteiskuntaa leimaavana piirteenä. Uskonto ei enää säätele ihmisen elämää ja tuo sille tarkoitusta, vaan henkilökohtainen mielihyvä on kaikki kaikessa.

Rappio Amerikasta

Eniten Vihavainen kuitenkin räimii amerikkalaista massakulttuuria, joka on peittänyt alleen korkeakulttuurin eli kulttuurin pyrkimyksen hyvään ja kauniiseen. Massakulttuuria leimaavat niin raaka väkivalta kuin rakkaudeton pornografinen seksuaalisuus, josta on riisuttu kaikki romantiikkaan ja lisääntymiseen viittaava.

Vihavainen puhuu rappiosta kyynisesti ja viiltävimmillään hän on miettiessään, kuka tai ketkä olisivat aikakautemme sankareita, jollaisia brittihistorioitsija Thomas Carlyle aikanaan yritti etsiä. Aikakauden sankari eli ”representative man” pystyy pääsemään todellisuuden ytimeen eli artikuloimaan aikakaudelle ymmärrettävään muotoon sen totuuden, jonka se pystyi ymmärtämään.

”Tällaisiksi ”suuriksi miehiksi” valikoituu populaarikulttuurin ja sekulaarisen liturgian kehittäjien ja harjoittajien joukosta luonnostaan esille Madonna. On myös luonnollista, että Representativen Man on nykyään nainen.”

”Madonna-niminen kaupallinen seksuaalisten markkinoiden eli pornoteollisuuden tavaramerkki on hyvä esimerkki hekuman kulttuurista, jossa lihan emansipaatio on loogisesti johtanut sen kaikkivaltiaaseen asemaan arvojen ja olemassaolon viimeisenä instanssina.”

Suomestakin löytyy ehdokas tittelin haltijaksi:

”Sellainen voisi olla Imatran seurakunnan kirkkoherra, joka vaihtoi sukupuolta ja otti nimekseen Marja-Sisko; tapaus ei olisi ollut lainkaan mahdollinen millään muulla aikakaudella. Tapaus ei herättänyt juuri lainkaan pahennusta, sen sijaan kyllä runsain mitoin myötätuntoa ja kannustusta.”

Kyllä Marja-Siskon tapaus varmasti herätti pahennusta, mutta tämän julkinen ilmaisu olisi edustanut syrjintää ja vihamielistä asennetta transseksuaalisia kohtaan.

Vihavainen näkee aivan oikein, että monet länsimaisen yhteiskunnan epäterveet ilmiöt radikaalifeminismistä poliittiseen korrektiuteen ovat peräisin Yhdysvalloista. Kuitenkaan hän ei näe, että vain Yhdysvalloissa 60-lukulaiseen sukupolvikapinaan perustuvalla vasemmistoliberalismilla on myös konservatiivinen vastavoima, jonka kaltaista valtion kaikkivoipaisuuteen uskovasta läntisestä Euroopasta ei joko löydy tai se on täysin marginalisoitu.

Vihavaisen hieman yksioikoista käsitystä amerikkalaisuudesta ja sen vaikutuksesta voi pitää kirjan pienenä heikkoutena. Toisaalta Vihavaisen Amerikka ei edusta vasemmistolaisen stereotypian mukaista sotilaallista ja taloudellista imperialismia vaan on paljon monipuolisempi.

Islam ja maahanmuutto

Eniten julkisuutta saavat varmasti Vihavaisen suorasukaiset käsitykset islamista ja maahanmuutosta. Islamin negatiivisia puolia hän ei tarkemmin analysoi, mutta näkee selkeästi islamisoitumisen käytännön seuraukset, joille monikulttuurisen ihanuuden lumoissa elävä poliittinen eliitti on täysin sokea.

Vihavainen ei keskity turvapaikkajärjestelmän epäkohtiin tai kotouttamisen puutteisiin vaan asettaa kyseenalaiseksi koko ajatuksen ikääntyvän kansakunnan pelastamisesta työperäisellä maahanmuutolla. Vihavainen toteaa:

”Tosiasia on, että emme tunne tulevaisuutta. Kukaan ei tähän mennessä ole kyennyt sitä luotettavasti ennustamaan edes kymmenen vuoden tähtäimellä ja maahanmuutto sentään merkitsee koko maan ja kulttuurin juuriin menevää muutosta ikuisiksi ajoiksi eikä vain vuosikymmeniksi.”

Työperäisen maahanmuuton arvostelussaan Vihavaisella on samoja ajatuksia kuin Paavo Väyrysellä, joka etsisi myös ratkaisuja ikääntyvän väestörakenteen aiheuttamiin ongelmiin muualta kuin maahanmuutosta. Vihavainen näkee, että ikääntyvien etuuksia voitaisiin aivan hyvin leikata, jos kerran niihin ei ole varaa. Demografisella muutoksella on myös seurauksensa:

”Suuren maahanmuuton oloissa on todellakin sytä ottaa huomioon vähemmistön suojelu sekä se, että kantakansallisuus voi hyvin nopeasti joutua itse vähemmistön asemaan, uusi enemmistö kun saattaa ymmärtää asemansa toisin kuin sen edeltäjä.”

”Joka ainoassa Euroopan maassa, jossa, jossa maahanmuuttajien määrä on kasvanut tietyn rajan yli, ovat alkaneet vaikeudet, jotka liittyvät integraation esteisiin ja reviiriongelmiin. Integraatiota ei suinkaan aina edes haluta ja pakottaminen on käytännössä mahdotonta.”

..

”Vallitsevan ortodoksian mukaan on yksinkertaisesti väärin ja syrjivää olettaa, että muuttoliikkeestä voisi koitua pysyviä ei-toivottuja tuloksia maallemme. Tämähän voitaisiin tulkita rotuennakkoluuloksi tai muuksi syrjinnäksi, jota vastaan on laadittu runsaasti lakeja ja herkistetty ihmisiä havaitsemaan asia ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.”

Jos ja kun mediassa äärimmäistä pahuutta edustavaksi rotutohtoriksi leimattu Jussi Halla-aho lukee Vihavaisen kirjan, hän toivottavasti tuntee olevansa hieman vähemmän yksin ajatustensa kanssa. Vihavainen myös näkee suomettumisen ja poliittisen korrektiuden yhteyden selkeästi:

”Molemmissa tapauksissa ne nauttivat tiettyä immuniteettia kritiikiltä, joka nojaa sekä pelkoon että hyväuskoisuuteen. Kun kukaan ei uskalla aukaista suutaan ensimmäisenä, eivät sitä tee muutkaan. Se, joka avaa keskustelun siirtolaisuuden seurauksista ja mahdollisten vaihtoehtojen hinnasta, on erittäin suuressa vaarassa profiloitua rotusortajaksi ja joutua kaikkien sylkykupiksi. Suomettumisen aikana äärioikeistolainen leima oli herkässä ja lyötiin aivan järjenvastaisesti niihin, jotka itse asiassa vaativat normaalia demokratiaa...”

Näin on käynyt Jussi Halla-aholle, jonka kirjoituksia vihervasemmistolainen media on häpeilemättä vääristellyt ja lainannut niistä tekstinpätkiä asiayhteydestään irrotettuna. Vihavainen vertasi lehtihaastattelussa Halla-ahoa Tuure Junnilaan, joka sentään vanhoina päivinään ehti nähdä Neuvostoliiton luhistumisen. Toivoa sopii, että Halla-aho ei tule näkemään monikulttuurisen yhteiskunnan loppuhuipennusta vaan utopia romahtaa ennen kliimaksia.

Vihavaisen kohtalo

En sen enempää käsittele Suomen asemaa Venäjän naapurina enkä monia muitakaan kirjassa esiin nostettuja teemoja, koska niitä on niin paljon. Vihavainen maalaa leveällä pensselillä ja rönsyilee eri aiheisiin, mikä on kuitenkin asioihin perehtymättömälle hyvä asia. Lisäksi vain tällä tavoin rappion todellinen syvyys paljastuu, eli kyse ei ole vain epäonnistuneesta kotouttamisesta tai lepsusta turvapaikkapolitiikasta.

Toivottavasti Vihavainen provosoi keskustelua, vaikka ensimmäiset vastareaktiot ovatkin tulleet älylliseltä sekundaosastolta.

Maahanmuutto- ja eurabiaministeri Astrid Thors kommentoi Iltasanomissa:

”Hän ilmeisesti luokittelee itsensä älymystöön? Mutta se ei ole totta. Vilkasta keskustelua käydään kotouttamisesta ja maahanmuuton vaihtoehdoista.”

”Väittäisin vastaan, ettemme söisi suomalaisia mansikoita, ellei tänne tulisi sesonkiluontoisesti työtekijöitä. Myös moni lehmä jäisi lypsämättä, ellei tänne olisi tullut muualta väkeä.”

Ruotsin tilanteesta puhuessaan Thors kuulostaa Irakin tiedotusministeriltä:

”Arvoisa professori ei tunne koko Ruotsin todellisuutta, vaan hän katsoo vain yhtä Malmön lähiötä, jossa kieltämättä on ongelmia.”

Somaliliiton puheenjohtaja Said Karshe Aden puolestaan toteaa:

”Jos professori kommentoi maahanmuuttoa samoin sanoin kuin perussuomalaiset, niin se on huono asia. Professori kuitenkin edustaa älymystöä.”

”Keskustelu on lasten kengissä, jos on olemassa joko vain hullu rasisti tai sitten liian sinisilmäinen.”

”Tänä syksynä juuri tästä aiheesta on tulossa pamflettikirja, jossa muun muassa yliopiston väki kirjoittaa maahanmuutosta. Pamfletin nimi on "En ole rasisti, mutta..."

Adenin mainitseman pamfletin ilmestymistä tuskin kannattaa odotella hengitystä pidätellen. Kaikki tietävät, millainen kirjan sisältö tulee olemaan.

Vihavainen lienee valmistautunut julkiseen tyrmäykseen. Voi myös olla, että hänet liitetään julkisessa keskustelussa jo paariaksi tuomittuun Halla-ahoon tai rinnastetaan junttimaisiin perussuomalaisiin, kuten somaliliiton puheenjohtaja teki. Näin poliittinen ja akateeminen eliitti voi välttää Vihavaisen kirjassa esitetyt ikävät kysymykset.

Siksi Vihavainen tekisi mielestäni palveluksen, jos hän ei löisi tämän kirjan jälkeen hanskoja tiskiin vaan jatkaisi kirjoitteluaan ja julkisia esiintymisiään aiheen tiimoilta. Myös toiminta politiikassa tai (oikeissa) kansalaisjärjestöissä voisi tulla kysymykseen. Mielenkiintoisempaa se varmasti olisi kuin joutilaan eläkeläisen elämä.

16 kommenttia:

Juha Kettunen kirjoitti...

Ensin rupesin jo täpinöissäni suunnittelemaan kirjan hankkimista, mutta sitten:

Eniten Vihavainen kuitenkin räimii amerikkalaista massakulttuuria, joka on peittänyt alleen korkeakulttuurin eli kulttuurin pyrkimyksen hyvään ja kauniiseen.

Antaa olla. En tuhlaa aikaani taas yhden pikkurilli pystyssä teetä hörsivän America Basherin löpinöihin.

Tiedemies kirjoitti...

Itselläni tökkii sama kuin Kettusella, en ymmärrä miksi "massakulttuurin", eli siis sen tosiasian, että kulttuuria pyritään tekemään ihmisten viihdyttämiseksi, yleistyminen esitetään ykskantaan negatiivisena ja "rappeuttavana" ilmiönä. Lisäksi tämä rappion retoriikka on kääntänyt vasarankin argumentaation ja esityksen pikkuhiljaa hyvin erilaiseksi kuin se oli kun aloin blogia seurata.

Nimittäin, ilman tätä tulkinta-avainta hyvin harva asia yhteiskunnassa on oikeasti huonontunut edes konservatiivien käsityksen mukaan. (Jotkin ovat, tietenkin)

Pyrkimystä "hyvään ja kauniiseen" on erittäin paljon. "Massakulttuurin" haukkuminen tällaisen puutteesta on eräs halvimmista yleisimmistä keinoista nollata se tosiasia, että ihmiset nyt vaan tykkäävät näistä asioista.

Erityisen kuvaava pointti tässä on tuo "Marja-Siskon" kanonisointi rappion pyhimykseksi. Kyse on siis yksilöstä, jolla on ollut valtava henkilökohtainen ongelma, voimakas kokemus väärästä sukupuolesta - vaiva, joka on tunnettu jo vaikka kuinka kauan, johon liittyy valtava sosiaalinen stigma ja jota voidaan hoitaa.

Tässä myös liitetään rappio ikäänkuin salavihkaisesti kaikenlaisiin sekulaareihin pyrkimyksiin.

Tässä viitekehyksessä maahanmuuttoon ja islamiin liittyvä problematiikka on oikeastaan jo siirtynyt taka-alalle; Huoli islamisoitumisesta on antanut tilaa syvemmälle huolelle. On ikäänkuin käynyt niin, että se, mikä oli ennen primääri uhka (islam, levottomuudet, poliittinen epästabiilius jne) onkin nyt vain oire, sekundaarinen vaiva.

Tämä ei oikeastaan eroa "vasemmistoliberaalien" omaan kulttuuriin kohdistuvasta inhosta enää mitenkään.

Vasarahammer kirjoitti...

"Lisäksi tämä rappion retoriikka on kääntänyt vasarankin argumentaation ja esityksen pikkuhiljaa hyvin erilaiseksi kuin se oli kun aloin blogia seurata."

Vihavaisen kirjan lähtökohtana oli tuo Spenglerin teos, joten siihen nähden rappioargumentaatio on ymmärrettävää.

Lisäksi Vihavainen edustaa ns. suuria ikäluokkia. Itse olen kasvanut amerikkalaisen massakulttuurin vaikutuspiirisssä, joten koen asian eri tavalla.

Vihavainen näkee, että Venäjällä tunnustetaan korkeakulttuurin ja matalamman tason kulttuurin ero. Näin siis on teoriassa, vaikka kammottava Modern Talking oli aikanaan Neuvostoliiton suosituin yhtye.

Olen itsekin sitä mieltä, että tuota rappiojuttua on kirjassa liikaa. Sen sijaan modernin taiteen rumuuden ja näennäisen hätkähdyttävyyden kritisointia on vähemmän, vaikka sitäkin on.

"Erityisen kuvaava pointti tässä on tuo "Marja-Siskon" kanonisointi rappion pyhimykseksi. Kyse on siis yksilöstä, jolla on ollut valtava henkilökohtainen ongelma"

Jätin siteeraamatta kohdat, joissa Vihavainen osoitti ymmärrystä Marja-Siskolle ja kunnioitti tämän rohkeutta. Tuossakin hän ihmettelee vain, miten kukaan ei paheksunut Marja-Siskon (joka sentään oli kirkkoherra) toimintaa. Ennen vanhaan tuollainen ei olisi ollut mahdollista.

Olen jonkin verran vetänyt tuossa mutkia suoraksi, koska en tietystikään lähde kopioimaan koko kirjaa tähän blogiin.

Kirjan luonnehtiminen America bashingiksi on mielestäni väärin, vaikka populaarikulttuurin negatiivisille ilmiöille spagettiwesterneistä Madonnaan uhrataan kohtuuttomasti tilaa.

Mielestäni Vihavainen suhtautuu porvariston matalamielisyyteen samalla tavalla kuin tyypillinen akateemisen älymystön edustaja, joka ei ole joutunut toimimaan yksityisellä sektorilla eli tekemään ns. "oikeita töitä". Venäläisyyteen kuuluu ajatus ylevästä ja yhteisöllisestä musikasta, joka mukamas on jollakin tavalla parempi kuin länsieurooppalainen porvari (vrt. Solzhenitsynin ajatukset).

Jukka kirjoitti...

Olen vasta alussa kirjassa, mutta se vaikuttaa hyvältä.

Länsimaiden ongelmien selittäminen islamisaation uhalla on todellakin naurettavaa.

Ongelmat ovat sisäsyntyisiä - ongelmat liittyvät siihen arvotyhjiöön ja hekuman tavoitteluun joka on länsmaiisen nykykulttuurin ydin.

Islamisaation uhka on tavallaan hyväkin - se osoittaa miten haavoittuvaan tilaan länsimainen kulttuuri on ajautunut. Sisäsyntyiset ongelmat - mm. demografiset ongelmat - on ratkaistava ennen kuin Länsi kyekenee panemaan hanttiin islamisaatiolle.

Jos Länsi ei kykene muuttumaan, niin sitten ei. Menköön.

Mutta keskustelu asiasta jatkukoon asiallisesti.

Antaa olla. En tuhlaa aikaani taas yhden pikkurilli pystyssä teetä hörsivän America Basherin löpinöihin.

Ei kannata lukea siis kirjaa koska se ei ole linjassa omien mielipiteiden kanssa. Tämä onkin oiva tapa lähestyä asioita.

Jukka kirjoitti...

Oma kommenttini asiaan

Juha Kettunen kirjoitti...

Jukka:

Ei kannata lukea siis kirjaa koska se ei ole linjassa omien mielipiteiden kanssa. Tämä onkin oiva tapa lähestyä asioita.

Itsehän päinvastoin olet jo tarkkaan lukenut ne sinulle joskus jossain keskustelussa linkittämäni Rothbardin ja Friedmanin kirjat. Olethan?

Jukka kirjoitti...

et laittanut tekstejä linnkinä vaan olisi pitänyt ostaa kirjat.

Vihavaisen kirjan saa kirjastosta.

Jukka kirjoitti...

enkä ainakaan uhoa että jätän seuraavat kirjat lukematta.

IDA kirjoitti...

Itselläni tökkii sama kuin Kettusella, en ymmärrä miksi "massakulttuurin", eli siis sen tosiasian, että kulttuuria pyritään tekemään ihmisten viihdyttämiseksi, yleistyminen esitetään ykskantaan negatiivisena ja "rappeuttavana" ilmiönä.

Käsittääkseni kyse ei ole tuosta vaan siitä, että nykyään hämärtyy selvästi ero todellisen musiikin ja jonkun typerän Madonnan välillä. Siis jotkut aivan oikeasti pitävät jotain Madonnaa merkittävänä taiteilija ja kuten Vihavainenkin ilmeisesti toteaa Madonna todella on aikamme kuva.

Tässä on vähän sama ilmiö kuin siinä, kun Theodere Dalrymple esitteli brittiläisen kulttuurin jollekin amerikkalaiselle lehtimiehelle viemällä hänet kadulle, jossa kaupungin iltaiset ryyppäjäiset olivat käynnissä. Hän totesi lehtimiehelle, että siinä on brittiläinen kulttuuri ja oli täysin oikeassa. Suomalainen kulttuuri on Kampin linja-autoaseman pihassa joka ilta. Kaikki eivät ole siinä asemassa, että osaisivat vain poimia popista jänniä juttuja vaan siitä tulee heille maailmankuva.

Juha Kettunen kirjoitti...

Tämä ei enää liity Vasarahammerin blogipostaukseen, mutta vastaan vielä tuohon Jukan itkuiseen kitinään.

Jukka, älä viitsi heittäytyä uusavuttomaksi. Toinen taannoin suosittelemani Rothbardin kirja löytyy kokonaan jo ihan Google Booksista ja toinenkin melkein kokonaan. Vähän vaivaa näkemällä netistä kyllä löytää kaikki mainitsemani kirjat epävirallisina kopioina. Jos siis asia oikeasti kiinnostaisi. Oikeasti et vaan uskaltanut perehtyä maailmankuvaasi rationaalisilla argumenteilla uhkaavaan materiaaliin ja nyt sitten syytit minua "uhoamisesta", kun totesin, että siltä varalta etten eläkään ikuisesti, en sijoita omille mielipiteilleni vastakkaisia löpinöitä lukulistani kärkeen. Hohhoi. Entä mitä minä mahdan sille, että suomalaisiin kirjastoihin (ja kirjakauppoihin!) otetaan kyllä kaikki mahdolliset sosialismia ylistävät löperrykset muttei juuri lainkaan kapitalismin tai vapausaatteen perusteoksia?

Jukka kirjoitti...

Oikeasti et vaan uskaltanut perehtyä maailmankuvaasi rationaalisilla argumenteilla uhkaavaan materiaaliin

heh

Kullervo Kalervonpoika kirjoitti...

Juha Kettunen:
Minä olen puolestani sitä Kekkosslovakiassa elänyttä ikäpolvea, joka piti americanaa unelmana 1970-luvulla - ja joutui aikuistuttuaan ja siihen omilla varoilla kustannettuna (4 käyntiä 1980-luvulla , + jotain sen jälkeen) törmäämään - totesi sen yhtä paskaksi ja falskiksi versioksi vapaudesta, kuin Neuvostoliitosaa vallalla olleen todellisuuden ( 12 käyntiä 1970-luvulla, 19 käyntiä 1980-luvulla + vuoden asuminen Moskovassa) sosialismista.

Tiedemies:
kulttuuria pyritään tekemään ihmisten viihdyttämiseksi

Todellinen kulttuuri syntyy itsestään, eikä se todellakaan ole pelkkää viihdekulttuuria.

(Haluatko kenties esimerkkejä)

Tässä myös liitetään rappio ikäänkuin salavihkaisesti kaikenlaisiin sekulaareihin pyrkimyksiin.

Tuo taas ei pyyhi pois sitä tosiasiaa, että eräillä tahoilla on faktisesti (tautofonia, tiedän) sekulaareja pyrkimyksiä aikaansaada rappiota ns.länsimaalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan (suomalaisesta tässä nyt puhumattakaan).

On ikäänkuin käynyt niin, että se, mikä oli ennen primääri uhka (islam, levottomuudet, poliittinen epästabiilius jne) onkin nyt vain oire, sekundaarinen vaiva.

Henkilökohtaisesti minulle, kaikki suomalaista nationalismia muuttamaan pyrkivä maahanmuutto on (henkisesti) samaa sodankäynnin jatkoa, johon isoisämme joutuivat ottamaan kantaa kaliiberilla 7.62x54R.

Kullervo Kalervonpoika kirjoitti...

Korjaan : 7.62x53R (VAT69)

Juha Kettunen kirjoitti...

Kullervo: en väittänytkään Ameriikkaa vapauden tyyssijaksi. Sikäläisillä viranomaisillahan on suorastaan ällistyttävät valtuudet yksilönvapauden mielivaltaiseksi raiskaamiseksi (ja vastaavasti liian vähäinen vastuu). Totesin, ettei minua kiinnostaa lukea kirjaa, jonka

1. Otsikko on Länsimaiden tuho
2. Keskeinen sisältö (Vasarahammerin referaatin mukaan) on arvostella amerikkalaista massakulttuuria, joka "on peittänyt alleen korkeakulttuurin eli kulttuurin pyrkimyksen hyvään ja kauniiseen".

Kullervo Kalervonpoika kirjoitti...

Juha Kettunen
Kannatta tuo kirja kuitenkin lukea. Harvinaisen selväjärkistä ajatustenvirtaa näinä päivinä.

Vasarahammer kirjoitti...

"Keskeinen sisältö (Vasarahammerin referaatin mukaan) on arvostella amerikkalaista massakulttuuria, joka "on peittänyt alleen korkeakulttuurin eli kulttuurin pyrkimyksen hyvään ja kauniiseen""

Tuosta jäi totuus pois hyvän ja kauniin seurasta.

Otsikolla "Amerikka ja maailma" on 140 sivua kirjassa, jossa on paljon mielipiteitä monenlaisista asioista. Kyse ei silti ole mistään USA bashingistä.

Yhdysvallat on ollut länsimaiden ehdoton taloudellinen ja sotilaallinen johtajavaltio toisesta maailmansodasta lähtien. Länsimaista kulttuuria ei voi käsitellä puhumatta Amerikasta.