perjantaina, huhtikuuta 24, 2009

Soininvaara islamista

Osmo Soininvaara kirjoitti islamista kokonaista viisi artikkelia (1, 2, 3, 4 ja 5) sekä yhden uskonnosta ja politiikasta. Toisin kuin Husein Muhammedin kirjoitusten kohdalla en käy Osmon kirjoituksia yksi kerrallaan läpi, vaan pyrin muodostamaan kokonaiskuvan Osmon käsityksistä.

Riippumatta kirjoitustensa sisällöstä Soininvaara ansaitsee kunnioitusta poliitikkona, koska hän uskaltaa julkisesti pohtia vaikeita asioita ja sanoa oman perustellun mielipiteensä niistä. Soininvaara ei hoe tyhjiä iskulauseita islamin rikastavasta vaikutuksesta eurooppalaiseen kulttuuriin vaan selkeästi näkee tietyt asiat ongelmallisina. Tämä ei tietystikään tarkoita, että olisin samaa mieltä kuin Osmo.

Plussat

Aloitan Osmon kirjoitusten hyvillä puolilla. Niistä käy ilmi, että Osmo on ajatellut asiaa ja ymmärtää, mitkä asiat islamissa aiheuttavat ongelmia. Ongelmat on lueteltu Osmon ensimmäisessä kirjoituksessa ja ne ovat:

- rajanveto maallisen ja kirkollisen vallan välillä
- suhtautuminen naisten asemaan
- maallistumisen aste
- nöyryytetyn kulttuurin kateus
- fundamentalismin nousu.

On täysin selvää, että kirkon ja valtion erillisyyden käsite on syntynyt lännessä ja ajatus on saapunut varsin myöhään islamilaiseen maailmaan. Sitä ei ole omaksuttu kunnolla, ja jopa monissa ns. maltillisissa islamilaisissa maissa islamilainen sharia-laki vaikuttaa vahvasti, vaikka kyseisessä valtiossa asuisikin paljon selkeästi maallistuneita muslimeja.

Nöyryytetyn kulttuurin kateutta kuvastaa tapa, jolla muslimit selittävät oman kulttuurinsa epäonnistumista modernin maailman kohtaamisessa. Sen sijaan, että rehellisesti myönnettäisiin omat virheet ja otettaisiin niistä opiksi, turvaudutaan helposti salaliittoteorioihin ja syytetään muita omasta epäonnistumisesta. Tämä näkyy erityisesti Israelin ja palestiinalaisten konfliktissa.

Islamilainen fundamentalismi on noussut poliittiseksi voimatekijäksi muutaman viime vuosikymmenen aikana. Voidaan perustellusti väittää, että islamilainen maailma oli 1950-luvulla maallistuneempi ja maltillisempi kuin nykyisin.

Fundamentalismin kohdalla Soininvaara tunnustaa, että hänen ymmärryksensä islamismista on suurelta osin peräisin Orhan Pamukin kirjasta Lumi. On täysin selvää, että islamismin nimellä tunnettu ideologia on monelle maallistuneelle ja tapamuslimille kauhistus. Samalla kuitenkin pitää tunnustaa, että islamismissa on kyse laajalle levinneestä uskonnollispoliittisesta liikkeestä.

Jätän kaikkein parhaan osan Osmon kirjoituksista viimeiseksi. Hän ymmärtää, että muuttaessaan Suomeen islamilaisen maahanmuuttajan on sitouduttava länsimaisiin perusarvoihin. Soininvaara kirjoittaa:

” Olen aiemminkin ehdottanut, että maahanmuuttajille tulisi antaa selostus Suomen lainsäädännön eräistä kohdista - eri maahanmuuttajaryhmille vähän eri kohdista - ja heidän tulisi allekirjoituksella vahvistaa ymmärtäneensä ja hyväksyneensä täällä vallitsevat käytännöt.”

Miinukset

Soininvaaran kirjoitusten huonot puolet kertovat hänen vaikeuksistaan tunnistaa omat virheelliset ennakkokäsitykset ja hänen omasta vasemmistoliberaalista arvomaailmastaan. Osmon virheet ovat lyhyesti seuraavat:

- kyvyttömyys tunnistaa perustavaa laatua olevia eroja uskontojen välillä
- kehitysoptimismi eli kuvitelma siitä, että asiat vääjäämättömästi kehittyvät islamilaisessa maailmassa samoin kuin lännessä
- radikalismin selittäminen köyhyydellä.

Osmo rinnastaa kolmannessa kirjoituksessaan surutta kristinuskon ja islamin moraaliopit keskenään ja päätyy johtopäätökseen, jonka mukaan uskonnot ovat lähellä toisiaan ja vain kehitysaste on erilainen. Hän ei tunnista eroaa syyllisyysuskonnon ja lakiuskonnon välillä. Hän ei myöskään ymmärrä, että yhtäläisyydet islamin ja kristinuskon välillä ovat pinnallisia ja liittyvät paratiisin ja helvetin kaltaisiin käsitteisiin. Kristinuskosta ei lisäksi löydy sharia-lain kaltaista oppia, vaan uskonnon ja maallisen vallan erillisyys on kristinuskon perusominaisuus.

Kehitysoptimismiin syyllistyvät kaikki ”edistykselliset”, vaikka Osmo kuuluu heistä siihen vähemmän utopistiseen osaan. Osmo kuvittelee, että islamismi ei kestä avoimuutta eikä internetiä. Tässä hän unohtaa muutaman ikävän tosiasian.

Iranin islamilaisen vallankumouksen johtaja Ajatollah Khomeinin ajatukset levisivät aikanaan C-kaseteilla ihmiseltä toiselle. C-kasetit on nykyisin korvattu internetillä, joka on islamilaisen jihadismin aatteen tärkeimpiä levityskanavia. Islam on osoittanut kykynsä toisaalta säilyttää ominaisluonteensa ja toisaalta hyödyntää uusia teknologioita sanomansa levittämiseen.
Ei myöskään ole itsestään selvää, että islam haalistuu samalla tavalla kuin kristinusko on laimentunut lännessä vasemmistoliberalismin puristuksessa enkä edes. Lännessä kristinuskon korvautuminen vasemmistoliberalismilla itse asiassa vaikeuttaa islamin ymmärtämistä.

Verrattuna maallisiin, uskonnon kaltaisiin ideologioihin kuten natsismiin ja kommunismiin islam on säilyttänyt elinvoimansa jo 1400 vuotta. On toiveajattelua kuvitella, että länsimainen vasemmistoliberalismi onnistuisi pelkällä erinomaisuudellaan houkuttelemaan muslimit hylkäämään uskontonsa olennaiset piirteet. Tässä suhteessa Osmo edustaa lähes samanlaista naiiviutta kuin Arja Alho.
´
Kolmanteen kohtaan siteeraan Osmon viidettä ja viimeistä islam-kirjoitusta:

” Ruoskittavia ja kivitettäviä tyttöjä auttaisi tehokkaimmin voimakas vuorovaikutus ja toimet syrjäisen maaseudun modernisoimiseksi. Valtavia kehitysapumäärärahoja ollaankin keräämässä Pakistanin auttamiseksi.”

Paras esimerkki ilmaisen rahan tuhoisasta vaikutuksesta löytyy palestiinalaisalueilta, joka nauttii maailman suurimmasta kehitysavusta henkeä kohden, vaikka rauhanprosessin tulokset antavat edelleen odottaa itseään.

Miten vastustaa islamin vyörytystä?

Osmon viidennen kirjoituksen lopussa tulee paljon hyviä ja kannatettavia asioita, joita en tässä lähde luettelemaan. Osmo osoittaa realismia sanomalla:

” On aivan turha pohtia sitä, onko islaminusko toivottu vai ei toivottu ilmiö. Se on olemassa.”

Valitettavasti oman yhteiskuntamme vallitseva ideologia tekee vaikeaksi vastustaa islamin ei-toivottuja piirteitä. Tämä näkyi hyvin, kun Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Khodr Chehab puolusteli alaikäisten tyttöjen avioliittoja.

Asia ei herättänyt suurta moraalista paheksuntaa tai edes saanut kovin paljon mediahuomiota. Osmo kyllä vastusti Chehabin puheita lainopillisin perustein. Kuitenkin asiasta yleisesti vaiettiin todennäköisesti siksi, että voimakas tuomitseminen olisi johtanut syytöksiin rasismista ja islamofobiasta.

Chehabin puheet olisi kuitenkin pitänyt tuomita, koska Chehab on ehkä Suomen tunnetuin islamilainen uskonoppinut. Hän piti yhdessä arkkipiispa Jukka Paarman kanssa jumalanpalveluksen Senaatintorilla 9/11-terrori-iskujen jälkeen. Hän on myös vakiovieras Presidentinlinnassa itsenäisyysjuhlissa.

Moraalinen tuomio olisi ollut oikein Chehabille, mutta yrityksiä pakottaa ei-muslimit sopeutumaan islamiin pitää myös vastustaa arkipäivässä ja myös pienissä asioissa, vaikka periksi antaminen tuntuisi helpommalta vaihtoehdolta. Näitä asioita Osmo mainitsee kiitettävästi viimeisessä kirjoituksessaan.

9 kommenttia:

hannes kirjoitti...

Hieno analyysi taas. Tämä kohta jäi minulle hieman vajaaksi mitä tarkoitat vai onko pikku kämmi sattunut.

"Ei myöskään ole itsestään selvää, että islam haalistuu samalla tavalla kuin kristinusko on laimentunut lännessä vasemmistoliberalismin puristuksessa enkä edes. Lännessä kristinuskon korvautuminen vasemmistoliberalismilla itse asiassa vaikeuttaa islamin ymmärtämistä."

Tiedemies kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Vasarahammer kirjoitti...

"onko pikku kämmi sattunut."

On sattunut kämmi. Korjaan, kun ehdin.

Kumitonttu kirjoitti...

Osmon viidennen kirjoituksen lopussa tulee paljon hyviä ja kannatettavia asioita, joita en tässä lähde luettelemaan. Osmo osoittaa realismia sanomalla:

”On aivan turha pohtia sitä, onko islaminusko toivottu vai ei toivottu ilmiö. Se on olemassa.”
Yritin kurkistaa tuon Soininvaaran lauseen alle nostaen sitä hieman omalla tunkillani, mutta en ymmärtänyt, mitä realismia tuo väite osoittaa. Sitäkö, että
(a) asioita ei kannata pohdiskella, jos ne ovat vaikeita vaiko sitä, että
(b) asioita ei kannata pohdiskella, jos niille ei voi mitään.

Jos on joku kolmas seikka, niin mikä se on, koska itse en pysty vetämään lauseesta muita tulkintoja.

Soininvaaran kirjoitus vilisee typeryyksiä, joista yksi herkullinen on juuri tuo, että hänen ymmärryksensä rajoittuu Pamukin kirjaan. Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että haluat päättää muidenkin puolesta asiasta, josta et tiedä h:n v:n h:aa? Ryhdy poliitikoksi...

Toinen kreisi väite oli, että islamilaisissa maissa lukeneisto ei ole kovin uskonnpollista. Islamilaisissa maissa ei muuta lukeneistoa ole kuin koraanikoulun kasvatit.

Lisää kulttuurirelativismia Soininvaara osoittaa kohdassa, jossa hän kertoo kammoksuvansa, jos Somali kulkee kaljapullo kädessä, mutta khatin pureskelu olisi hänen mielestään ihan jees. Kun ei YK:kaan kerran sitä luokittele...

Kummallisesti Soininvaara Cheddar Kebabin lapsimorsian jutussa mietiskeli, että ei kai seksissä mitään laitonta ole, jos kerran aviossa ollaan, niin hänpä unohti, että YK:n peruskirja sisältää ns. Lasten oikeuksien julistuksen. Sen sijaan hän ei unohtanut, että YK ei luokittele khatia huumeeksi. Kuinka se voisikaan, kun se ei ole länsimaiden ongelma...

Jos ei Vasaralla muuta puuhaa tänään ole, niin tervetuloa paikanpäälle kuuntelemaan mitä Jutta mahtaa puhua!

Vasarahammer kirjoitti...

Olin rehellinen siinä, että Osmo uskaltaa kertoa mielipiteensä vaikeista asioista. Tuo viisiosainen islam-sarja oli ihan kohtuullinen suoritus. En olisi odottanut enempää.

Osmon heikoin puoli islam-asiassa on yksisilmäisen negatiivinen suhtautuminen Israeliin. Olen lukenut Osmon juttuja Israelista eikä niistä voi nähdä mitään kovin syvää ymmärrystä.

Jutan jutut saavat valitettavasti jäädä.

vieras kirjoitti...

Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja muutenkin hyvistä sivuista.

Tuli tuosta kehitysoptimismista ja omista virheistä opiksi ottamisesta mieleen yksi juttu.

Miten paljon tiedät Arabiemiirikunnista, Bahrainista ja Qatarista? Niistä on tullut käsitys että ne ovat tehneet uudistuksia ja esim. parantaneet naisten asemaa, ainakin jonkin verran. Niiden ei myöskään tarvitse käskeä arabiasukkaitaan lähtemään Eurooppaan vaan sieltä löytyy työtä omille ja siellä on jopa ulkomaista työvoimaa.

Pidän yllättävänä että Arabiemiirikunnissa (Dubai) ja Qatarissa (Doha) on naisten tenniksen WTA Tourin kilpailut.

Israelin Shahar Pe'er pääsi osallistumaan 2008 Qatar Total Openiin. Häntä ei kuitenkaan päästetty osallistumaan 2009 Dubai Tennis Championships kun Arabiemiirkunnat ei myöntänyt viisumia.

Markku kirjoitti...

Miten paljon tiedät Arabiemiirikunnista, Bahrainista ja Qatarista? Niistä on tullut käsitys että ne ovat tehneet uudistuksia ja esim. parantaneet naisten asemaa, ainakin jonkin verran. Niiden ei myöskään tarvitse käskeä arabiasukkaitaan lähtemään Eurooppaan vaan sieltä löytyy työtä omille ja siellä on jopa ulkomaista työvoimaa.Nuo kyseiset kolme maata ovat Persianlahden maista kaikkein edistyksellisimmät. Mutta tuo työtilaisuuksien löytyminen ei ole kovin vahva argumentti niiden edistyksellisyydestä, koska myös Saudi-Arabiassa on töitä kaikille halukkaille paikallisille ja miljoonittain ulkomaalaista työvoimaa.

Jukka kirjoitti...

Kehitysoptimismi on jännä juttu.

Itse olen aina ollut pessimisti ja myönnän että olen usein ollut väärässäkin.

Mutta kehitysoptimismi - jota Soininvaarakin edustaa - tuntuu myös aika uskomattomalta sinisilmäisyydeltä. Mistä se on syntynyt ? Länsimaiden pitkästä edistyksen kaudesta ?

octavius1 kirjoitti...

Kiitos kirjoituksesta - taas kerran.

Tunnen Osmon. Onko Sinulle koskaan käynyt mielessä, että selitys voisi olle se, että joku ihminen on vajaa.

Jos joku selittää naiveja ajatuksia, olisiko hyvä selitys sille, että ko. henkilö on vain naivi tai yksinkertaisesti tyhmä?