perjantaina, marraskuuta 28, 2008

Politiikka uskonnon korvikkeena

En nyt kirjoita kristillisdemokraateista, jotka pääosin uskovat Jumalaan. Heille politiikka on kuitenkin vain politiikkaa eikä mikään rituaali, jolla puhdistaudutaan synneistä tai lunastetaan paikka taivasten valtakunnassa. Politiikka on uskonnon korvike osalle niistä, jotka eivät usko Jumalaan eivätkä kuolemanjälkeiseen elämään.

Politiikka muuttuu uskonnoksi siinä vaiheessa, kun sen avulla yritetään luoda paratiisi maan päälle (kommunismi) tai pelastaa maailma (vihreä liike). Kun politiikka muuttuu uskonnoksi, poliittisten päätösten seuraukset lakkaavat olemasta merkittäviä. Tärkeämpää on se, että laki sinänsä on eettisiltä periaatteiltaan oman uskomusjärjestelmän periaatteiden mukainen, kuin se, että laki tehokkaasti mahdollistaa rikollisten kiinnisaamisen ja rankaisun.

Nykyisin lain ei tarvitse olla tarkoitettu noudatettavaksi. Riittää, kun sen avulla ”lähetetään viesti” toiminnan kielteisestä luonteesta. Ehkä paras esimerkki tästä on seksin ostamisen kieltävä laki, jolla pyritään kertomaan ihmisille, että maksullinen seksi on kielteistä toimintaa, ikään kuin ihmiset eivät tietäisi oikean ja väärän välistä eroa ilman valppaan lainsäätäjän apua.

Eettinen politiikka

Perinteinen länsimainen järjestys on perustunut kirkon ja valtion erillisyydelle. Keisarin tehtävänä on hallita ja pitää yllä lakia ja järjestystä. Kirkko taas on huolehtinut ihmisten moraalin ylläpitämisestä. Nykyisin tällaista jakoa ei enää ole, sillä kirkko on kristinuskon eroosion myötä menettänyt moraalista auktoriteettiaan ja joutunut alistumaan maallisten ideologioiden, kuten ympäristöideologian ja monikulttuurisuuden edessä. Moraalin määrittely on siirtynyt akateemisen eliitin vastuulle, ja moraalin ylläpito tiedotusvälineiden edistykselliselle etujoukolle. Poliittiset päättäjät toimivat näiden ryhmien tiukasti rajaamalla alueella ja pyrkivät esiintymään moraalin mestareina ja suojelemaan ihmisiä heiltä itseltään.

Eettisesti kestävän politiikan seuraukset eivät tietysti aina ole myönteisiä. Tällöin ongelmallisimpia sekä moraalin määrittelijöiden että moraalin ylläpitäjien kannalta ovat sellaiset ihmiset, jotka asettavat eettisen politiikan kyseenalaiseksi. Koska eettiset periaatteet eivät sinänsä voi olla väärin, kyseenalaistajan on pakko itse olla paha ihminen ja syyllinen johonkin rikokseen. Koska lait eivät välttämättä seuraa akateemisen eliitin määrittämiä eettisiä periaatteita, rikollinen on saatava vastuuseen jostakin hairahduksesta. Jos ei sellaista löydy, sellainen keksitään. Tähän tarkoitukseen käyttökelpoisin väline on media, joka tutkii, syyttää ja tuomitsee ilman vastuuta virheellisten päätelmien seurauksista.

Nykypäivän noitavainot toteutetaan tiedotusvälineiden kautta, ja ironisinta tässä on se, että tiedotusvälineiden omistajat tekevät rahaa noitavainoilla, koska tiedotusvälineiden menestys perustuu viime kädessä ihmisten uteliaisuuteen ja tiedonjanoon, vaikka tieto olisikin laadultaan kyseenalaista ja jopa virheellistä.

Epäeettisen poliitikon kohtalo

Inkvisitiona toimivan median noitavainon kohteeksi joutuneella poliitikolla on kaksi vaihtoehtoa: joko kadota politiikasta ryvettymisen seurauksena tai jatkaa inkvisition tuomitsemana julkisena epähenkilönä vailla median tukea. Perussuomalaisten listoilta Helsingin kaupunginvaltuustoon valitulla Jussi Halla-aholla on edessään nämä kaksi vaihtoehtoa.

Media on aloittanut julkisen noitavainon ja on viemässä sitä loppuun saakka. Tukenaan medialla on ainakin näennäisesti sekä poliisi että oikeuslaitos. Halla-ahoa ollaan viemässä epäeettisistä mielipiteistään oikeuteen ja tuomiolle. Vaikka Halla-aho tuomittaisiin, hänen kansansuosionsa tuskin siitä vähenisi, sillä Halla-ahon kannattajat ovat pääsääntöisesti lukeneet hänen kirjoituksensa ja tehneet niistä omat johtopäätöksensä.

Ei ole väliä, vaikka Halla-aho vapautettaisiin oikeudessa. Häntä voidaan silti lyödä epäeettisenä poliitikkona kuin vierasta sikaa. Tärkeintä on viedä huomio pois eettisen politiikan negatiivisista seurauksista ja kääntää keskustelu epäolennaisuuksiin kuten siihen, haluaako Halla-aho, että vihervasemmistolaisia naisia raiskataan tai että Tehtaanpuiston homo joutuisi pistoolin tähtäimeen. Kummassakin tapauksessa Halla-ahon kirjoitusten keskeinen viesti jäisi epäeettisten lauseiden varjoon.

Eettisen politiikan seuraukset

Kun sekä toimeenpanovalta, tuomiovalta että neljäs valtiomahti edustavat moraalia ja sen ylläpitoa, mistään vapaasta yhteiskunnasta ei voida enää puhua. Lopputuloksena on ”suvaitsevaisuuden tyrannia” eli järjestelmä, jossa valtio etukäteen päättää, miten ihmiset saavat ajatella ja mitä mielipiteitä heillä saa olla. Toki saa olla eri mieltä, kunhan väärää mielipidettä ei ääneen lausuta.

Eettisen politiikan seuraukset voivat olla kuinka katastrofaalisia tahansa. Eettisen politiikan kannattajat eivät joudu niistä koskaan vastuuseen, koska syy voidaan aina vierittää epäeettisten tahojen eli paholaisen palveluksessa olevien noitien niskoille.

Lisäys 29.11.2008:

"Socialism is precisely the religion that must overwhelm Christianity. ...In the new order, Socialism will triumph by first capturing the culture via infiltration of schools, universities, churches and the media by transforming the consciousness of society." (Antonio Gramsci)

7 kommenttia:

Juha Kettunen kirjoitti...

Aamen.

Ironmistress kirjoitti...

Niccoló Machiavelli varoittaa erityisesti politiikan tekemisestä etiikan pohjalta - se johtaa hänen mukansa katastrofiin. Machiavellin mukaan hallitsijan ei ikinä pidä puuttua alamaistensa uskonnollisiin uskomuksiin, koska siinä on katastrofin ainekset valmiina.

Machiavelli painottaa tekopyhyyden tärkeyttä; hallitsijan pitää vaikuttaa moraaliselta ja uskonnolliselta, mutta hän ei saa olla sitä, vaan hänen on oltava täysin ulkokultainen.

Kaiken kaikkiaan jonkun eettisen agendan pohjalta tehty politiikka on hyvin huonoa ja tuhoisaa.

weekendsoldier kirjoitti...

Kaksinaismoralistisia paskanjauhajia koko vihervasemmisto sakki, jos minulta kysytään. Tietenkää kukaan ei kysy minulta, mutta ihmettelen vaan että äänestäjät antavat vaaleista toiseen näiden todellisuuspakoisten "maailmanparantajien", jotka itse asiassa ovat tuhoamassa maailmaa, jatkaa politiikassa.

Vasarahammer kirjoitti...

Vihervasemmiston "kulttipuolueiden" (Vas. ja Vihr.) vaaleissa saama poliittinen tuki ei riitä selittämään ilmiön levinneisyyttä. Siihen tarvitaan akateemisen eliitin ja median tuki. Uskon vakaasti, että tuossa porukassa on selkeästi enemmän kulttipuolueiden kannattajia kuin väestössä keskimäärin.

Poropoliisi kirjoitti...

Erinomainen kirjoitus.

IDA kirjoitti...

Aamen myös täältä. Hieno kirjoitus.

Toisaalta taso alkaa olla niin alhaalla, että voisit ihan hyvin kirjoittaa myös West Ham Unitedista, tuosta Lontoon luuseriporukasta, joka ei pääse Millwallin kanssa edes samaan sarjaan ;)

Vasarahammer kirjoitti...

Voisin tietysti kirjoittaa jutun, jossa kerrotaan historialliset syyt kannattajaryhmien keskinäiselle vihanpidolle.