keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008

Turkista tehdään EU-jäsenmaata

Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla huomattiin 7.10.2008 Turkin presidentti Abdullah Gülin Suomen vierailu julkaisemalla Turkin mahdollisuuksia ylistävä artikkeli. Otsikolla "Turkin merkitys yrityksille kasvaa" julkaistun artikkelin alussa todetaan, että ”EU:n johdon kannattaa seurata tarkkaan uutta Turkkia”.

Artikkelin kirjoittajina ovat minulle ennestään outo Melek Mazici ja entinen Suomen Kuvalehden toimittaja ja nykyinen ”Turkin markkinoihin erikoistunut konsultti” Harri Saukkomaa, joka jätti Yhtyneet Kuvalehdet vuoden 2006 syksyllä. Jutun sisältö tuskin edistää Saukkomaan mainetta journalistina, vaan saa hänet enemmänkin vaikuttamaan poliittiselta prostituoidulta.

Alussa kerrotaan siitä, miten ihmisillä on vanhentuneita käsityksiä Turkista:

” Monet kulttuuri-ihmiset ajattelevat, että Turkki on edelleen itäinen, islamilainen tai sananvapautta sortava Euroopan takamaa.”

Ehkä se johtuu siitä, että käsitys vastaa suurin piirtein todellisuutta. Turkissa on maallistunut, sekulaari luokka, mutta sen asema käy islamistisen AKP:n hallitsemassa maassa vähitellen tukalammaksi.

Sananvapautta törkeästi loukkaavaa rikoslain 301. pykälää, joka viittaa "turkkilaisuuden halventamiseen”, on toki lievennetty. Nykyisin maksimirangaistus teosta on kaksi vuotta vankeutta, kun se ennen oli kuusi. Lisäksi syytteen nostamiseen tarvitaan nykyisin oikeusministerin lupa. Kulttuuri-ihmisten negatiivisia käsityksiä Turkista selittää myös se, että nobelisti Orhan Pamuk on myös ollut syytteessä tuon pykälän nojalla. Myös tammikuussa 2007 murhattua, kansallisuudeltaan armenialaista journalisti Hrant Dinkiä syytettiin samasta ”rikoksesta”.

Turkki yrittää parhaansa

Kolumnin mukaan Turkki on tehnyt parhaansa täyttääkseen EU:n vaatimukset:

” Turkki on myös tehnyt omia kotitehtäviään mahdollista EU-jäsenyyttä varten, vaikka tie on pitkä ja kivinen. Kaikki kivet eivät ole Turkin käännettävissä, vaikka maan johto tekisi mitä tahansa.”

Turkin joukot miehittävät edelleen Kyproksen pohjoisosaa ja lisäksi Turkin armeija käy sotaa Kaakkois-Turkissa ja Irakin kurdialueilla kurdisissejä vastaan. Sota kurdeja vastaan on kestänyt noin kolme vuosikymmentä ja sen aikana on kuollut noin 37 000 ihmistä, joista suuri osa on siviilejä.

Turkki miehitti Kyprosken pohjoisosan vuonna 1974, murhasi osan kreikkalaisväestöstä ja ajoi loput maanpakoon. Arviolta 4000 ihmistä kuoli ja 1600 on edelleen kadoksissa. Turkki puhdisti etnisesti saaren pohjoisosan ja joko tuhosi kreikkalaisten kirkot tai muutti ne moskeijoiksi. Miehityksen aikana manner-Turkista on muuttanut siirtolaisia Kyproksen pohjoisosaan ja heidän lukumääränsä ylittää jo alkuperäisten Kyproksen turkkilaisten väestömäärän.

Itse asiassa koko moderni Turkin valtio perustuu etniselle puhdistukselle. Kreikkalaiset ja armenialaiset saivat lähteä, kun Atatürk loi modernin Turkin 1920-luvun alussa. Jos Turkki olisi Serbia, NATO:n koneet olisivat jo kauan sitten pommittaneet sen pääkaupunkia. Turkki on kuitenkin usein historiansa aikana ollut jollekin länsivallalle arvokas liittolainen, joten sen tekoja on katsottu läpi sormien.

Artikkelin kirjoittajille mikään ei kuitenkaan riitä. Heidän mukaansa

” Turkin matka kohti läntistä Eurooppaa on kuitenkin alkanut jo 300 vuotta sitten.”

Turkin matka kohti Eurooppaa alkoi jo 1000-luvulla, kun Seldzhukkien valtakunta nousi kukoistukseensa ja jatkui miekan voimalla aina Wienin porteille saakka, josta Ottomaanien joukot häädettiin puolalaisen Jan Sobieskin johtaman sotajoukon avulla. Tätä ennen Bysantin valtakunta toimi puskurina ottomaanien tunkeutumisyrityksiä vastaan aina Konstantinopolin vuonna 1453 tapahtuneeseen valloitukseen saakka.

” Istanbulia pidettiin 1800-luvulla yhtenä eurooppalaisimpana suurkaupunkina.”

Istanbulin orjamarkkinoilla oli varmasti ”kosmopoliittinen” tunnelma tuohon aikaan. Joskus olisi myös mukava kuulla määritelmä ”eurooppalaisuudelle”.

”Turkki ei ole palaamassa mihinkään, vaan ottamassa sen paikan, joka sillä Euroopassa on aina ollut.”

Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy. Balkanin slaavilaiset kansat tuskin haluavat devshirmen paluuta. Itse asiassa ottomaanien brutaalista vallasta on varsin ikäviä muistoja. Luulen, että Turkkia ei haluta takaisin Balkanille.

” Eurooppaan on syntymässä uusi, demokraattisempi ja aktiivisempi Turkki.”

Näin voi toki olla. Eurooppalaisten kannalta uusi, demokraattisempi ja aktiivisempi Turkki ei välttämättä tarkoita nykyistä parempaa Turkkia. Se ainakin on varmaa, että AKP:n johdolla islamin vaikutus politiikassa lisääntyy. On myös mahdollista, että armeija jossain vaiheessa puuttuu peliin. Toive EU-jäsenyydestä ja hyvä taloudellinen kehitys pitävät kuitenkin Atatürkin perintöä vaalivat kenraalit aisoissa ja antavat tilaa AKP:lle lisätä islamin vaikutusta yhteiskunnassa.

Toki Turkissa on menty eteenpäin monilla osa-alueilla, mutta se ei tarkoita, että Turkin EU-jäsenyys olisi välttämätön. Jäsenyyden riskit ylittävät siitä mahdollisesti saatavat hyödyt. Mikäli EU-maiden kansalaiset saisivat päättää, Turkista tuskin tulisi EU-jäsentä. Jäsenyys voisi toteutuessaan jopa johtaa koko EU:n hajoamiseen, mitä tosin ei voi pitää pelkästään huonona asiana.

Lisäys 10.10.2o08 Ohessa Turkin presidentti Abdullah Gülin haastattelu Yle Areenassa. Gül väistää haastattelija Tom Kankkosen kysymykset Turkin joukkojen läsnäolosta Pohjois-Irakissa, kurdien tilanteesta ja taannoisesta yrityksestä kieltää islamistinen AKP-puolue. (HT: KGS)

5 kommenttia:

lottovoittaja kirjoitti...

Kello käy Turkin hyväksi.
Euroopassa noudatettavan maahanmuuttopolitiikan seurauksena ajaudutaan väistämättä tilanteeseen, jossa "uuseurooppalaisetkin" saavat poliittista sananvaltaa. Tästä seuraa EU-jäsenyyden kriteerien muuttuminen siten, että länsimaisen demokratian kaapuun verhoutuva, todellisuudessa totalitaarinen, islamilainen Turkki liitetään osaksi unionia. Jos reissuun on lähdetty jo 900 vuotta sitten, ei parin vuosikymmenen odottelu enää tässä vaiheessa tunnu missään - ovathan ottomaanit onnistuneet soluttamaan m.m. WWII:n jälkilöylyissä omatunnon tuskissa kiemurtelevaan Saksaan varsin mittavan etujoukon, muualta islamilaisesta maailmasta saapuvien uskonveljien seuratessa perässä.

octavius1 kirjoitti...

Itse olen kallistunut siihen ajatukseen, että tervetuloa Turkki EU:n jäseneksi.

Luulisin sen nopeuttavan merkittävästi jo väistämättömältä näyttävää Länsi-Euroopan tuhoa j Eu:n liittovaltion hajoamista omaan mahdottomuuteensa.

Raunioista on sitten aika alkaa rakentaa uudestaan ihmiskasvoista demokratiaa.

jukkaaakula kirjoitti...

Olen kyllä tavallaan Ottomaani-fanittaja niin kuin fanitan montaa muutakin minulle vierasta kulttuuria kuten Intiaa, juutalaisia, amisheja tms. Fanittamisella en tarkoita että haluaisin kopioida noita kulttuureita Suomeen. Enkä tietenkään pidä Intiaa tai Ottomaanien valtakuntaa minään eurooppalaisena maana enkä malliyhteiskuntana.

Turkin ja muitten muslimimaitten liittäminen EU:hun johtaa suurella todennäköisyydellä Euroopan jonkin asteiseen islamisaatioon. Siihen liittyy todennäköisesti uskonnollisen fanatismin lisääntyminen, etniset ristiriidat, demokratian heikkeneminen, naisten aseman heikkeneminen, kehitysopin opetuksen vetäminen kouluista jne.

Luulisin ainakin näin

jukkaaakula kirjoitti...

Oletko havainnut että Nato lienee lähtemässä Afganistanista ? Avoimesti puhutaan jo siitä ett Talebania ei voi voittaa.

Nato-joukkojen komentaja sanoi jo jonkin helmikuussa, että, jos Kabul menetetään, terrori siirtyy Lontoseen ja Amsterdamiin.

KGS kirjoitti...

Katsopas Tom Kankkosta tänä aamuna YLE aamu ohjelmassa, jossa hän haastelee Turkkin presidentti, Abdullah Gul.


Kyllä minäkin saa hänet enemmänkin vaikuttamaan poliittiselta prostituoidulta, mutta hyvin hän puhuu Turkkin kieltä!