Kirjoituksessani Suurin osa muslimeista arvostaa demokratiaa viittasin tutkimukseen, jonka mukaan vain seitsemän prosenttia muslimeista on radikaaleja. Kokoomuksen Verkkouutiset otsikoi tuolloin näyttävästi: ”Jättitutkimus murskaa stereotypioita muslimeista” (juttua ei enää löydy Verkkouutisten sivuilta).
Jutussa kirjoitettiin seuraavasti:
”Kyselyn mukaan 93 prosenttia muslimeista edustaa maltillista linjaa, ja radikaaleja on vain 7 prosentin vähemmistö.”
Tuolloin totesin itse seuraavaa:
”Uutisesta ei käy ilmi, miten maltillinen ja radikaali erotetaan toisistaan. Tulkitaanko terrorismin kannattaja radikaaliksi ja terrorismin vastustaja maltilliseksi? Tällainen erottelu on joka tapauksessa mielivaltainen.”
Maltillisuuden määritelmä
Arvelin, että tuloksia oli tulkittu sopivasti halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi, mutta minulla ei ollut epäilykseni tueksi kättä pitempää. Lähi-idän asioiden tutkija Martin Kramer on kuitenkin lukenut John Espositon ja Dalia Mogahedin kirjoittaman kirjan ”Who Speaks for Islam – What a Billion Muslims Really Think” ja selvittänyt, mistä tuo seitsemän prosentin luku tulee. Kramer siteeraa kirjaa
”Gallup-tutkimuksen mukaan seitsemän prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että 9/11-terrori-iskut olivat täysin oikeutettuja, ja suhtautuu Yhdysvaltoihin negatiivisesti.
[…]
…seitsemän prosenttia, joita kutsumme ”poliittisesti radikalisoituneiksi” heidän radikaalin poliittisen suuntautumisensa takia
[…]
…ovat potentiaalinen terroristiryhmien värväyksen ja tuen lähde.”
Jos käsitys radikalisoitumisesta perustuu oleellisesti kysymykseen 9/11-iskujen oikeutuksesta, kyselystä tehtyjä päätelmiä voidaan pitää huterina. Kramer väittää Espositon ja Mogahedin käyttäneen vielä marraskuussa 2006 erilaista radikaalin määritelmää:
”Vastaajat, jotka sanoivat 9/11-iskujen olevan ei-oikeutettuja (1 tai 2 viiden pisteen asteikolla, jossa 1 tarkoittaa täysin oikeuttamatonta ja 5 täysin oikeutettua) tulkitaan maltillisiksi. Vastaajat, joiden mielestä iskut olivat oikeutettuja (4 tai5 samalla asteikolla), tulkitaan radikaaleiksi.”
Kramer väittää Espositon ja Mogahedin kaventaneen omaa radikaalin määritelmäänsä (vain viitoset ovat radikaaleja) päästäkseen tuohon seitsemän prosentin lukuun. He ovat myös levittäneet mediaan käsitystä, että loput 93 prosenttia olisivat maltillisia. Tämä käy ilmi esimerkiksi siteeratusta AFP:n uutisesta:
”Noin 93 prosenttia maailman muslimeista on maltillisia ja vain 7 prosenttia poliittisesti radikaaleja, ilmenee 50 000 haastatteluun perustuvasta mielipidetutkimuksesta.”
Sama tieto levisi myös Verkkouutisiin ja moniin muihin medioihin kansainvälisten uutistoimistojen kautta. Ne, jotka eivät pidä 9/11-iskuja ”täysin oikeutettuina”, ovat maltillisia ja tavallaan ”tuomitsevat” iskut. Tästä voidaan päätellä, että islamin nimissä tehtyjä terroritekoja voidaan pitää normaalin väkivaltarikollisuuden kaltaisena poikkeavana käyttäytymisenä.
Seuraavaa kirjan kappaletta Kramer luonnehtii absurdeimmaksi koskaan terrorismista kirjoitetuksi:
”Monet kysyvät: Jos muslimit todella hylkäävät terrorismin, miksi se yhä kukoistaa muslimien mailla? Nämä tulokset kuitenkin osoittavat, että terrorismi on samanlaista ”ulkoryhmän” toimintaa kuin mikä tahansa väkivaltarikollisuus. Samoin kuin Yhdysvaltojen kaupungeissa tapahtuva väkivaltarikollisuus ei indikoi amerikkalaisten hiljaista hyväksyntää, jatkuva väkivaltainen terrorismi ei todista muslimien hyväksyvän sitä. Tilastollisista todisteista valtaosa osoittaa päinvastaista.”
Yhdysvalloista tuskin löytyy ihmisiä, jotka hyväksyvät tai puolittain hyväksyvät välivaltarikollisuuden kuten ei myöskään piispoja tai muita kirkonmiehiä, jotka ylistävät väkivaltarikollisuuden autuutta. Kramer toteaa:
”Terrorismi kukoistaa islamilaisessa maailmassa, koska monet Espositon uudelleen määrittämät ”maltilliset” tukevat, oikeuttavat ja sietävät sitä tarpeeksi, jotta se leimaa heidän kulttuuriaan. Siksi Who Speaks for Islam on niin vaarallinen kokoelma virheellistä tietoa. Sen tarkoituksena on vakuuttaa, että muslimeilla ei ole juurikaan tekemistä asian kanssa ja nimenomaan meidän pitää kieltää islamofobia, muuttaa politiikkaamme tai keskittyä ”radikaalien” huolenaiheisiin. Kirja on hienostunut versio 9/11-salaliittoteorioista. Sen mukaan muslimit tekivät iskut huolimatta siitä, että he ovat arabeja ja muslimeja.”
Kirja myös jättää kertomatta niistä muslimeista, joiden mielestä iskut eivät olleet arabien tekemiä. Tämä kysymys pitäisi Kramerin mielestä kysyä, ennen kuin aletaan puhua iskujen oikeutuksesta. Ensimmäisessä muslimeille tehdyssä mielipidetutkimuksessa 61 prosenttia oli sitä mieltä, että arabit eivät olleet iskun takana. Vuonna 2006 prosenttiluku oli suurin piirtein sama riippumatta muslimien asuinmaasta.
Espositon tutkimukset ovat siis saudirahan korruptoimaa pseudotiedettä, kuten aiemmin epäilin.
3 kommenttia:
Kun tuota tutkimusta uutisoitiin epäilin aivan samaa kuin sinäkin ja viiden minuutin googlauksella löytyi pari vuotta vanha artikkeli joka minusta osoitti Espositon agendan:
The conclusion? Anti-western feelings result from what we do, our policies and actions, not from our way of life. Globalisation and an increasingly multicultural west test the mettle of our values. Islamophobia is a threat to our democratic way of life. This cancer should be as unacceptable as anti-semitism. Pluralism and tolerance demand greater understanding and respect from non-Muslims and Muslims alike. The more we learn about each other, the more we will see beyond our differences to a reservoir of common concerns, values and interests.
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2006/jul/07/comment.terrorism1
Muistaakseni Lotta Roti aikoi kahlata sen tutkimuksen läpi nähdäkseen onko Espositon väitteet perusteltuja. Olen vähän odottanut josko hän kirjoittaisi blogiinsa jotakin aiheesta.
Jos ongelman haluaa nähdä nimenomaan Euroopassa, niin se on liika maltillisuus ja ymmärtäminen. Eurooppa ei tarjoa mitään turvaa islamin toisinajattelijoille, jotka aika luonnollisesti ovat radikaaleja.
Kun kukaan ei todella haasta islamin radikaaleja muotoja - esim kuvien kieltäminen on lännessä jo todella radikaalia - niin mitään maltillista enemmistöä ei ääripäiden väliin muodostu.
Yksi kysymys on sekin miksi Euroopan pitäisi antaa tippaakaan myöten edes maltilliselle islamille, sen enempää, kuin mikä oli tilanne ennen islamisoitumisen alkamista.
"Islamophobia is a threat to our democratic way of life."
Tämä lause kertoo kaiken olennaisen. Kuviteltu islamofobia saa muslimit räjäyttämään itsensä metrossa ja vaatimaan sananvapauden rajoituksia.
Islamofobia-sanan viljely osoittaa, miten taitavasti konservatiiviset muslimit osaavat käyttää hyväkseen monikulttuurisen yhteiskunnan uhristatusta ja siihen liittyvää suojaa arvostelulta. Samaan ovat aiemmin pystyneet mm. homojärjestöt, ja esim. Britanniassa homofobisista lausunnoista voi saada tuomion.
Espositon tehtävänä on vain toimia hyödyllisenä (maksettuna) idioottina.
Lähetä kommentti