keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Pienin askelin kohti totalitarismia

Suomi siirtyi taas yhden askeleen kohti totalitarismia, kun Mikko Ellilä sai syytteen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan kirjoituksestaan ”Yhteiskunta koostuu ihmisistä”. Helsingin Sanomat uutisoi asiasta 14.11.2007, kun taas Yleisradio tiesi asiasta päivää aiemmin. Yleisradion jutusta kannattaa panna merkille hupaisa uuskielinen ilmaus ”sananvapausrikos”. Apulaisvaltakunnansyyttäjä kertoo ratkaisussaan seuraavaa:

Apulaisvaltakunnansyyttäjän käsityksen mukaan epäilty oli levittänyt lausuntoja, jotka kohdistuivat rikoksen tunnusmerkistössä tarkoitettuihin kansanryhmiin. Epäilty oli lausunnoissaan esittänyt, että kohteena oleviin kansanryhmiin kuuluvat ihmiset ovat vaarallisia, koska he ovat luonteeltaan niin väkivaltaisia ja koska he syyllistyvät rikoksiin niin usein ja että sanottuun ryhmään kuuluvat ihmiset ovat muiden kustannuksilla eläviä loisia. Lausunnot olivat apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan sanottuja ihmisryhmiä panettelevia ja solvaavia, koska niissä vahvasti yleistäen kuvataan kokonaiset kansanryhmät alkeellisina, tyhminä, rikollisina ja loisina. Lausunnot loukkasivat sanottuihin ryhmiin kuuluvien ihmisten ihmisarvoa.

YK:n rotusorron vastainen sopimus

Tutkintapyynnön asiasta oli jättänyt silloinen vähemmistövaltuutettu, nykyinen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen, joka viittasi perusteluissaan Mika Illmanin väitöskirjaan. Illmanin johtopäätösten tiivistelmä on luettavissa tuolta. Olen aiemmin lukenut tiivistelmän, mutta uusintalukemisella huomio kiinnittyi seuraavaan lauseeseen:

YK:ssa hyväksyttiin kaikkinaisen rotusorron vastainen sopimus vuonna 1965, johon Suomi liittyi vuonna 1970. Tämä on Suomen lain rasisminvastaisen oikeuskäytännön perusta.

Kaivoin internetistä tuon YK:n rotusorron vastaisen sopimuksen tekstin, jonka voi kokonaisuudessaan käydä lukemassa täältä. Kyseessä on YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 2106, joka saatiin valmiiksi 21.12.1965 ja astui voimaan 4. tammikuuta 1969. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää neljänteen artiklaan ja siinä erityisesti kohtaan, jossa sanotaan

(a) Shall declare an offence punishable by law all dissemination of ideas based on racial superiority or hatred, incitement to racial discrimination, as well as all acts of violence or incitement to such acts against any race or group of persons of another colour or ethnic origin, and also the provision of any assistance to racist activities, including the financing thereof;
(b) Shall declare illegal and prohibit organizations, and also organized and all other propaganda activities, which promote and incite racial discrimination, and shall recognize participation in such organizations or activities as an offence punishable by law;

Allekirjoittajavaltioiden pitää siis säätää rikollisiksi kaikkien rodulliseen ylemmyyteen tai rotuvihaan perustuvien ajatusten levittäminen. Myös organisaatiot, jotka edistävät rotusyrjintää, pitää julistaa laittomiksi ja näiden organisaatioiden toimintaan osallistuminen on säädettävä rangaistavaksi. Suomen Rikoslain 11. luvun 8. pykälä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan perustuu siis YK:n rotusorronvastaisen sopimuksen 4. artiklaan.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa puolestaan todetaan sananvapaudesta seuraavaa (artikla 19):

Everyone has the right to freedom of opinion and expression; this right includes freedom to hold opinions without interference and to seek, receive and impart information and ideas through any media and regardless of frontiers.

Kokoontumisvapaudesta on sanottu artiklassa 20.

(1) Everyone has the right to freedom of peaceful assembly and association.
(2) No one may be compelled to belong to an association.


Ihmisoikeuksien julistus ja rotusorronvastainen sopimus ovat siis keskenään ristiriidassa. Ihmisoikeuksien julistus on päätetty YK:n yleiskokouksessa 10. joulukuuta 1948 eli se on rotusortosopimusta vanhempaa perua.

Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että kumpikin sopimus oli oman aikansa tuote. Rotusorronvastaiseen sopimukseen vaikuttivat erityisesti siirtomaiden vapautuminen ja Yhdysvaltojen kansalaisoikeustaistelu. Suomen kannalta ratifioinnilla vuonna 1970 ei ollut mitään käytännön merkitystä, koska Suomi oli tuolloin etnisesti erittäin homogeeninen maa. Pykälä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan onkin säädetty huomattavasti sopimuksen ratifiointia myöhemmin eli vasta vuonna 1995, jolloin Suomeen oli jo saapunut merkittävä määrä pakolaisia.

Miten pykälään pitäisi suhtautua?

Rikoslain 11. luvun 8. pykälä on kirjoitettu sen verran epämääräisesti, että se mahdollistaa mielivaltaiset tulkinnat. Syyte Mikko Ellilää vastaan perustuu osittain lain epämääräisyyteen ja osittain entisen vähemmistövaltuutetun ylettömään innokkuuteen mitata lain tulkinta oikeudessa. Mika Illmanin väitöskirjan tiivistelmästä voi myös päätellä, että Illman tuntee tarvetta kiristää pykälän tulkintaa. Hänen perustelunsa kiristämisen suhteen olen jo aiemmissa kirjoituksissani osoittanut kaukaa haetuiksi.

Jos taas ajatellaan YK:n julistuksia, joihin pykälät perustuvat, niihin voi joko suhtautua vakavasti tai olla suhtautumatta. Suomi ei ole esittänyt mitään varauksia rotusorron vastaiseen sopimukseen. Vuonna 1970 varauksille ei varmasti ollut mitään tarvetta, mutta Suomi on valtiona perinteisesti suhtautunut maailmanjärjestön suosituksiin vakavasti. Läheskään kaikki maailman valtiot eivät erityisen innokkaasti sovella YK:n yleiskokouksen päätöksiä käytännössä, vaikka ne olisivatkin paperilla ratifioineet ne.

Sananvapaus kuuluu niin olennaisena osana länsimaiseen liberaaliin demokratiaan, että sen rajoittamiselle pitää olla vankat perusteet. Käytännössä lienee selvää, että Mikko Ellilän rankaisuun ei ole olemassa mitään vankkaa perustetta, vaan syytteellä ammutaan kärpästä tykillä. Syyte itsessään aiheuttaa enemmän vahinkoa lain kunnioitukselle, kuin kirjoituksen sisältämät mielipiteet koskaan voisivat tehdä. Lisäksi veronmaksajan rahoja tuhlataan täysin tarpeettomaan oikeudenkäyntiin väitetystä rikoksesta, jolla ei ole selkeästi määritettyä uhria.

Varsinainen ongelma on kuitenkin itse pykälässä, joka on sekä tarpeeton että huonosti kirjoitettu. Autoritaarisissa valtioissa ihmiset yleensä tietävät, mitä saa sanoa ja mitä ei. Oikeusvaltio Suomen sananvapauden rajoituksista ei pirukaan ota selvää, mikä tietää hyviä tienestejä lakimiehille.

Internetin suitsiminen alkanut

Toisaalla pikku-uutisena kerrottiin, että poliisi on toimittanut operaattoreille ensimmäiset estolistat lapsipornoa sisältäville sivustoille. Laki estolistoista astui voimaan vuoden alusta. Listan sisältö on salainen eli suomalainen internetin käyttäjä ei tiedä, mille sivuille häneltä on pääsy kielletty. Jos ja kun estolistat ulotetaan myös muunlaisille sivustoille, internetin sananvapaus on mennyttä. Onneksi maailmalta löytyy lukuisia proxy-palvelimia, joiden avulla estolistojen kiertäminen on varsin vaivatonta. Tämänhän kaikki maailman epävapaiden valtioiden internet-käyttäjät jo tietävät.

2 kommenttia:

Adelphi kirjoitti...

Tästä jutusta ei ollut enää linkkiä HS.fi:n Ellilä-uutisessa. Nähtävästi olet siis päässyt "Banned by Pravda"-listalle. :)

Vasarahammer kirjoitti...

Itse en löytänyt mitään blogilinkkejä HS:n Ellilä-jutusta. Joko kaikki asiasta kirjoittaneet blogit on bännätty tai sitten kyseiseen kirjoitukseen ei saa tehdä blogilinkkejä lainkaan.

Itse veikkaan jälkimmäistä.